Puolivuotias Poitsu

Rakas Poitsumme täytti tänään puoli vuotta. Kuinka nopeasti aika onkaan mennyt, tuntuu vähän haikealtakin, kun pienestä vauvastamme on kovaa vauhtia kasvamassa tomera pikku poika!

Muistoksi seuraava puolivuotistilannekatsaus :)

Minä itse: Poitsusta on tullut selkeästi näkyviin jo tiettyjä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. Se, miten hän raivostuu nopeasti, jos ei esimerkiksi pääse (tarpeeksi nopeasti) jonkin esineen luo. Tai kun ruokaillessa häneltä otetaan lusikka tai haarukka pois, joita mielellään käyttää "apuna". Tai suosikkiruoka loppuu kesken (tänään niin kävi luumun kanssa). Jo pienestä asti hurmannut aurinkoinen luonne ei ole kadonnut mihinkään, vaan edelleen, jos mitään "ongelmaa" ei ole, huulet kaartuvat herkästi hymyyn, kun kohtaa vanhempien tai jonkun vieraammankin katseen. Vierastusta on ollut ihan vain muutamia kertoja ja nekin lyhytaikaisia. Toisaalta äiti oli onnellinen, kun hädän hetkellä tädin syli ei hiljentänyt ollenkaan itkua, vaan vasta äidin huomaan päästessään Poitsu rauhoittui - samantien :).  

Lempileikit ja -puuhat: Nykyään viihdytään hyvin lattialla. Liikkumaan oppiminen (tyyli edelleen jotain konttaamisen ja ryömimisen välimuotoa) on selkeästi lisännyt lattialla viihtymisaikaa. Ja tietty, mitä vähemmän vaatteita, sen parempi! Kaikki esineet kiinnostaa, parhaiten melkein kaikki ei-lelut, eli johdot, kännykkä, läppäri, maidonkerääjä tm.. Tänään viihtyi pitkän tovin keittiön lattialla kattilan kannen kanssa, kun me valmistettiin iltapalaa. Helpottaa kovasti arkea, kun Poitsu viihdyttää pidempi aikoja itse itseään. Seisoo muuten myös mielellään tuettuna, saa nähdä kuinka sekin tässä etenee! Toinen lempparipuuha on syöttötuolissa istuminen ja ruokailu :). Vauvauinnissa tietty ollaan myös mielellään! Pitää vielä mainita vähemmän mieluisa puuha, yllättäen rattaissa istuminen ei ole mikään suosikkipuuha, vaikka toisin olisin olettanut. Vielä ainakin alkaa helposti kitisemään, jos ei ympärillä ole mainittavan paljon actionia!

Ruokailu: Eilen siirryttiin säännöllisempään ruokailurytmiin, eli 4-5 krt/päivässä, tosin aion ottaa melko rennosti sen kanssa. Aamulla ja illalla puuroa (tosin en kyllä usko, että puuro on ainoa oikea aamu/iltapala, eiköhän joskus voi jotain muutakin antaa), iltapäivällä lounas ja hedelmävälipala. Eilen Poitsu sai ekan kerran lihaa, itse tehtyjä lihapullia - ilman suolaa tietty. Alun ihmettelyn jälkeen alkoi maistua ja tänään, kun sai samaa, maistui vielä paremmin. Huomenna maistetaankin sitten kanaa, filee on jo paistettu valmiiksi! Muita uusia makuja ovat olleet luumu, persikka, mango ja munakoiso. Hyvin on tosiaan sujunut ja kaikkea on syönyt, mitä eteen tuodaan :). Poitsu ottaa myös mielellään haarukan ja lusikan menoon mukaan, ja osuu se välillä suuhunkin ;).
Sotkunaiheuttaja nro 1 on ehdottomasti kaurapuuro, sitä on kaikkialla!! Tänään muussasin sekaan rintamaitoa ja avokadoa, vaikka hyvin näyttää menevän ihan pelkästäänkin. Liikuttavan tosissaan Poitsu ottaa ruokailuhetket, meno häiriintyy kyllä herkästi, jos jotain tapahtuu ympärillä tai toinen vanhemmista poistuu pöydästä.
Imetys jatkuu onneksi edelleen. Välillä tuntuu, ettei maito aina maistu kovin paljon päiväsaikaan, mahtaako sitten tankata öisin niin paljon?! Toivon, että maito maittaa kuitenkin vielä pitkään, vaikka kiinteät ovatkin kuvioissa mukana ja niiden määrä lisääntyy jatkuvasti.

Nukkuminen: Vuorokausirytmi menee suurinpiirtein seuraavasti. Aamulla herätään noin seitsemän aikoihin. Aamuyö on tosin aika levotonta, mutta useimmiten saan Poitsun nukkumaan siihen seiskaan, joskus jopa lähemmäs kasia. Ekat päikkärit nukutaan parin tunnin päästä, kestoltaan n. 30-60 min. Nämäkin nykyään ulkona, kun meinasi nukkuttaminen kestää kauemmin kuin itse unet! Päiväpäikkärit parin tunnin päästä edellisistä, eli n. 12 aikoihin. Näiden pituus on vaihdellut kaikkein eniten, parina viime päivänä kesti vain puoli tuntia, kun ennen ja tänään 1,5-2,5h. Iltapäivällä, noin neljän aikoihin nukutaan sit vikat unet, nekin sellaiset 30-60min. Illalla mennään sitten nukkumaan 19.30-20, välillä lyhyemmän nukutuksen (eli käydään laittamassa tutti suuhun), toisinaan pidemmän kaavan kautta. Aika kivasti on ainakin vielä suostunut nukahtamaan itsekseen, vaikka nykyään näyttää kyllä yhä enemmän rekisteröivän vanhempien poistumisen huoneesta.
Yöunet ovat olleet kiitettävän pitkiä tässä viime aikoina, 11-12 tuntia, mikä varmaan selittääkin melko lyhyet päikkärit.
Yöt sitten.. Välillä ne ovat jo mukavan rauhallisia. Poitsu nukkuu oikeastaan koko yön mun kainalossa, kun otan sen ekasta syötöstä (n. 22-23) mun viereen ja siihenhän se sitten jää.. Usein en aamulla edes muista, miten yö on mennyt, lähinnä oma vireystaso kertoo sen, kuinka monesti on yöllä herännyt. Tuntuu, että eniten väsyttävät pitkät hereilläolojaksot, jos Poitsu on ollut vaikkapa tunnin yhtäjaksoisesti hereillä/viskellyt päätänsä ja kitissyt. Täytyy myöntää, että olen itse ihan liikaa käyttänyt tissiä tuttina ja sortunut siihen siinä tilanteessa helpoimpaan keinoon. Tottakai tiedostan sen, että jos olisin alusta alkaen jaksanut nostaa pojan omaan sänkyynsä nukkumaan syöttöjen välissä, selvittäisiin varmaan nykyään vähemmällä. Taitaa olla niinkin, että äiti on tätä nykyä yhtä riippuvainen pojasta kainalossaan kuin poika äitinsä läheisyydestä..
On muuten jännä, et alussa jaksoin merkata tarkalleen kaikki heräämiset ylös, nyt ei tulis mieleenkään, hyvä kun jaksaa muutaman kerran yössä vilkaista kelloa.

Strategiset mitat: 6kk-neuvolassa paino 7530g, pituus 68,5cm, molemmat nollakäyrällä. Motoriikka muuten huippua ja selkäkin suoristunut :).

Summa summarum: Ihania aikoja elämme, Poitsu oppii ja kehittyy koko ajan ja me vanhemmat saamme iloita ja olla ylpeitä omasta pikku menninkäisestämme <3!!

Kevättä rinnassa

Ihanaa, kun kesä näyttää todella saapuvan! Mikä sen parempaa kuin viettää päiviä terassilla, syödä ja nauttia vielä iltapäiväkahvitkin ulkona. Ostettiin pöytään kiinnitettävä syöttötuolikin, mikä on helppo kiinnittää terassipöytään ja ottaa esim. mökillekin mukaan.

Vauvauinnissa jatkettiin sukellusharjoituksia ja Poitsu näytti ihan pitävän niistä, tai no ei ainakaan ollut moksiskaan, kun pinnan alle joutui!

Konttaaminen on ollut jo hetken aikaa kovassa treenissä, nyt Poitsu harjoittelee keikuttelua ees taas konttausasennossa, eteenpäin ei ole vielä ottanut "askeleita". Liikkuminen eteenpäin onnistuu kyllä heittäytymällä konttausasennosta makuuasentoon ja siitä taas ylös - hidasta mutta varmaa menoa..

Sormiruokailussa ollaan edetty mm. kesäkurpitsaa, omenaa ja kaurapuuroa ja tomaattia maistellen. Hienosti söi puolikkaasta tomaatista käytännössä kaiken muun paitsi kuoren. Samana päivänä syötiin myös kaurapuuroa (yhden suhde yhteen valmistusmenetelmällä, sekin meni kuin kuumille kiville!) ja illalla ilmestyi leukaan ja rintaan ihottumaa. Sitä on ollut nyt muutaman päivän ajan ja näyttää pikkuhiljaa olevan paranemaan päin. Tomaattia ei olla enää annettu, kun epäiltiin  sen olleen tuon  ihoreaktion takana, vaikka kai se voisi se kaurapuurokin olla, ken tietää! Harmi, jos heti ilmenee jokin allergia  :(.

Luin eilen kirjastosta lainaamaani Omin sormin suuhun -kirjaa, joka  on sormiruokailun kehittämän Rapleyn kirjoittama. Sormiruokailuun tuli lisää hyödyllistä tietoa, mutta erityisesti imetysosio kirjassa oli silmiäavaava. Jos kirjaan on uskominen, ei tosiaan ole mitään syytä, miksi terveelle lapselle annettaisiin kiinteitä ennen noin puolen vuoden ikää. Painon kehitys suuntaan tai toiseen ei monista ohjeistuksista huolimatta olisi syy aloittaa kiinteitä aikaisemmin, sillä rintamaito on joka tapauksessa paljon energiapitoisempaa kuin soseet, joita esim. 4 kk:n ikäiselle annetaan. Paljon muitakin perusteluja kirja antoi kuuden kuukauden täysimetykselle ja ainakin näin maallikon maalaisjärjelle ne vaikuttivat varsin järkeenkäypiltä. Minulle ei olla koskaan neuvolassa puhuttu siitä kuuden kuukauden täysimetyksen suosituksesta, vaikka se Suomessakin nykyään on virallinen ohjeistus. Jos olisin itse ollut Poitsun 4kk täyttäessä valmis aloittamaan kiinteät, olisin ihan varmasti saanut sille siunauksen neuvolassa. Nytkin kävi mielessä, että aloitettiinko liian aikaisin kiinteät, kun 5kk ja viikon iässä aloitettiin maistelu. Toisaalta Poitsu itse täytti ne sormiruokailun aloittamista koskevat kriteerit, eli osasi tuettuna istua suorassa, tarttui esineisiin ja vei ne suuhun ja oli kiinnostunut ruoasta.

Ensi viikolla Poitsu täyttää jo kuusi kuukautta, huimaa!!

Sormiruokailukuulumisia - viikko 1

Viime kerralla kerroinkin jo bataatti- ja kurkkumaisteluista. Niitä ollaan maisteltu, tai ehkä voisi sanoa jopa syöty, myös viime päivien aikana. Lauantaina otettiin mukaan myös parsakaali ja se on ollutkin aikamoinen hittituote! Rakenteeltaan kun on sen verran karhea, se pysyy helposti pienen ruokailijan näpeissä, eikä liuskahda niin vikkelään käsistä kuin esim. kurkku. Eipä ole paljon muuta jäänyt jäljelle kuin varret ja kakkavaippakin jälleen toiminut todistajana siitä, että jotain on kulkeutunut mahalaukkuunkin saakka. Ilmeisesti on siis ihan normaalia, että vaipassa on aluksi kokonaisia ruoanpaloja.

Tänään syötiin aamupalaksi melonia ja kurkkua. Ensimmäistä kertaa Poitsun ilme ei ollut nyrpeä, kun sai isomman palan suuhunsa, makea meloni ei näköjään maistunut ollenkaan hassummalta :). Lounaalla Poitsu sai uutena makuna porkkanaa ja lisäksi "vanhaa" tuttua parsakaalia. Parsa näytti maistuvan porkkanaa paremmin, mutta edelleen ruokailuhetki oli oikein mukava ja Poitsu innoissaan!

Muuten täällä edelleen vietetään melko rauhattomia öitä. Näyttää siltä, että Poitsu ei myös enää niin helposti jää nukahtamaan yksikseen yöunille, vaan aika paljon on ollut itkuisempaa, voi pikkuista!

Viime vauvauinnissa päästiin jo pinnan alle ja Poitsu "sukelsi" ekan kerran :). Konttausasentoa treenataan kovasti ja poika kyllä jo kovasti liikkuu eri suuntiin, vaikkei varsinaista ryömimistä tai konttaamista osaakaan!

Sormiruokailua, rintatulehdusta ja valvottuja öitä

Kaikenlaista on jälleen sattunut ja tapahtunut viime päivityksen jälkeen. Siinä missä yöt tuntuivat viikko sitten sujuvan rauhallisesti, on viime viikko taas ollut aikamoista valvomista. Tuttuakin tutumpaa ähinää, kitinää ja pään viskelyä ja sitä seuraavaa tissin tai tutin tunkemista suuhun.. Siihen kun vielä lisätään alkuviikolla podettu rintatulehdus, oli äiti aika valmista kauraa, kun muut juhlivat vappua!

Rintatulehdus alkoi eräänä aamulla aristavana rintana -taas se sama rinta. Päivän mittaan tuli heikko olo ja illalla nousi kuume. Seuraavana aamuna meninkin lääkärille hakemaan antibioottikuurin (hohhoijjaa, taitaa olla jo neljäs kuuri vuoden sisään, kun virtsatulehduksetkin otetaan huomioon). Onneksi tälläkään kertaa imetys ei sattunut, joten sen kummemmin en joutunut kärsimään.

Liikkuminen on edistynyt niin, että Poitsu liikkuu jollain tyylillä eteen-, taakse- ja sivullepäin, varsinaista ryömimistä se ei edelleenkään ole, mutta erilaisin keinoin onnistuu liikuttelemaan itseään kuitenkin! Käsien varaan on ruvennut myös varaamaan hienosti, niin että koko yläkroppa nousee, joten eiköhän sieltä pian lähdetä liikenteeseen kunnolla.

Voi tätä kevään ihanuutta! Ollaan laitettu pihaa kuntoon ja on ollut ihana viettää Poitsunkin kanssa aikaa ulkona muutenkin kuin vain tämän vaunuissa nukkuessa. Auringon palvojaksi Poitsua ei kyllä voi kutsua, kitisee (ja aivastaa) samantien, kun aurinko häikäisee silmiä!

Niin, ja se viikon suurin juttu: sormiruokailun eli näin ollen kiinteiden aloitus. Ensimmäiseksi ruokalajiksi valikoitui sattumalta kurkku, kun sitä sattui tässä yksi päivä olemaan tarjolla. Ei muuta kuin Poitsu tuettuna syöttötuoliin, ruokalappu kaulaan ja silikonialusta pöytään. Kurkku olikin varsinainen hitti! En tiedä, oliko ennen kaikkea sen mukava tuntu (siitä lähti kumimainen ääni, kun Poitsu nautiskellen "vingutti" sitä ikeniään vasten), vai maku, mutta parin kurkkupalan kanssa vierähti pitkä tovi. Tosin isomman hedelmälihan irrotessa kieli tuli kyllä samantien ulos ja pala pudotettiin pöydälle nyrpistyneen ilmeen kera. Hienosti sai kuitenkin kaluttua kurkun pehmeän osan ikenillään. Kurkustakin saa muuten aikaan aikamoisen sotkun, vaik ei olisi uskonut!

Vappupäivänä keitettiin bataattia ja tarjottiin sitä suurina paloina. Sehän meni melkein samantien muusiksi, Poitsu puristi sitä nyrkissään ja pöytää vasten, sohi lattialle ja syliinsä! Kyllä sitä kuitenkin myös suuhun päätyi, enimmäkseen bataattista nyrkkiä imiessä sekä myös pöydältä suoraan "nuollessa". Jos bataatista irtosi suoraan suurempi pala, aukesi suu välittömästi ja kieli pudotti palan pöydälle. Ilmeisesti paloina Poitsu ei ole vielä valmis maistelemaan! Niitä nyrkkejä (ja pöytää) imiessä mahaankin oli kuitenkin jonkin verran ruokaa päätynyt, sen todistivat seuaavan päivän kakkavaipat :).

Sotkua tosiaan tulee ja joka ruokailun jälkeen menee tovi siivotessa pöytä, tuoli, vahakangas lattialla ja tietty Poitsu itse! Onneksi koiralle saa annettua bataatin ym. jämät, ettei ihan hukkaan joudu näin suuria määriä heittämään! Harjoitukset jatkuvat, huomenna varmaan otetaan jokin uusi ruoka-aine mukaan.

Aurinkoisia kevätpäiviä, nauttikaamme!