maanantai 9. joulukuuta 2013

Yksivuotias ihmepoika

Pari viikkoa sitten tuli vuosi täyteen siitä, kun Poitsu saapui maailmaan ja muutti sen täydellisesti. Olo oli onnellinen, vaikka samalla haikea, kun mietti kulunutta vuotta ja toisaalta sitä ihanaa arkea, jota tällä hetkellä eletään.

Yksivuotiaana Poitsu..
.. painaa 9900g ja on 77cm pitkä.
.. kävelee sujuvasti ja on motorisesti ylipäätänsä lahjakas.
.. pärisyttelee, "murisee" ja päästelee muutamia tavuja, kuten "ka" suustaan. "gaggligagli" on myös suosittu hokema.
.. osoittelee innokkaasti eri esineitä ja paikkoja ja haluaa niitä nimettävän.
.. osoittaa ymmärtävänsä ja havainnoivansa paljon. Osaa esim. osoittaa kaukosäätimellä tv:tä, yrittää laittaa johtoa pistorasiaan ym. Näitä Poitsulle ei todellakaan ole opetettu! Lisäksi osaa esim. hakea tutin pinnasängystä/kirjan laatikosta näin pyydettäessä. Tulla syöttötuolin viereen syömään pyydettäessä.
.. on tempperamenttinen. Itku ja raivonpurkaukset tulevat helposti, mutta toisaalta mieli muuttuu nopeasti jälleen iloiseksi.
.. rakastaa katsella kirjoja. Välillä yksin, mutta mieluiten yhdessä ja sylissä istuen. Suosikkeja ovat "Ihme ja kumma" -laulukirja, jonka kuvitus ja laulut jaksavat kiinnostaa ja jonka unilauluja olemme kuunnelleet ja laulaneet ihan pienestä pitäen. Äiti ja isi ovat ihan fiiliksissä, kun vilkas poika, joka ei sylissä pahemmin ole viihtynyt, istuu mielellään pitkiäkin aikoja sylissä kirjan kanssa.
.. saunoo melko mielellään. Viimeksi eilen istui pitkään saunan lauteilla, nokkamuki saunajuomana.
.. on innostunut eläimistä. Kirjoissa ym. nähdyt eläimet myös tunnistetaan melko hyvin ja esim. pöllö, joka esiintyy mm. sohvatyynynpäällisessä on yksi helpoiten tunnistettavista asioista. Taivaalla lentävät linnut saivat pitkäksi aikaa Poitsun huomion.
.. tietää, mitä hali ja pusu merkitsevät, ja on alkanut pikkuhiljaa jakelemaan erityisesti pusuja pyydettäessä. Kyseessä onkin TODELLA märkä, suorastaan kielisuudelma, niin auki ja kieli ulkona pusu annetaan :).
.. tietää suurinpiirtein, miten ruokapöydässä pitäisi olla (ei heitellä ruokaa/lautasia ja sotketa muutenkaan), mutta uhmaa säännöllisesti näitä sääntöjä ja viime päivien aikana näistä rikkeistä on seurannut rangaistuksena syöttötuolin työntäminen pois pöydän äärestä. Päädyin tähän sen sijaan, että olisin nostanut Poitsun kokonaan pois. Tämä kun ei näyttänyt olevan minkäänlainen rangaistus, vain pikemminkin kiva juttu, kun pääsi leikkimään lattialle! Nähtäväksi jää, meneekö oppi perille..
.. kulkee jo varsin mallikkaasti kävellen myös ulkojalkineet jalassa. Tänään pääsi ensimmäisen kerran pulkan kyytiin, kun viikonlopun aikana oli satanut ensilumi! Lunta saisi kyllä tulla lisää, mutta vahvasti näyttää siltä, ettei viime joulun kaltaiseen lumipaljouteen päästä millään.
.. on nukkunut yli kuukauden omassa huoneessaan. Aika pian viime postauksen jälkeen siirrettiin Poitsu omaan huoneeseensa ja niin vain lähtivät yöt paranemaan! Ekojen viikkojen aikana 2/3 yöstä olivat melkeinpä täydellisiä, n.20-07 ja loput vähän levottomampia, jolloin Poitsu oli valveilla 30min-2h, niin että toinen meistä oli Poitsun huoneessa niin kauan kunnes hän nukahti. Kuun vaihteessa tuli muutos, kun Poitsu ei enää´nukahtanutkaan tissille, vaan sai kunnon raivarit, kun laskin hänet omaan sänkyynsä. Ekana iltana itki 2,5h, huolimatta sylissä pitämisestä ja rauhoittelusta. Lopulta nukahti itsekseen, kun jätin hänet yksin ja menin tekemään iltapalaa. Myös se yö oli todella levoton ja itkuinen. Siitä eteenpäin yöt ovat pikkuhiljaa parantuneet ja illat myös. Aloimme suosiolla jättämään Poitsu yksin nukahtamaan, sitä ennen tutut ja osittain uudet iltarutiinit (iltalaulujen ja maidon jälkeen sänkyyn, valot pois ja sitten hämärässä huoneessa sanotaan kaikille pehmoleluille ym. hyvää yötä. Sitten sanon Poitsulle hyvät yöt ja kerron meneväni pesemään hampaat. Jätän oven auki, kunnes Poitsu on unessa). Aluksi itki n.10 min ja nukahti sitten, mutta tosi nopeasti itku väheni tämänhetkiseen muutamaan sekuntiin. Sitten Poitsu menee makuulleen, pönkii siellä hetken ja nukahtaa! Yöllä itkeskeli myös muutamia öitä 1-2 kertaa ja noin 10min, mutta kun itku ei yltynyt enää "paniikki-itkuksi", emme ole reagoineet ja viime öinä nämäkin ovat vähentyneet/jääneet pois. En uskalla tuudittautua vielä mihinkään, mutta joka tapauksessa tuntuu, että meillä on toiminut hyvin se, että Poitsu nukahtaa yksin ja hänelle kerrotaan jämäkästi, mitä tapahtuu ("nyt on yö, nyt nukutaan, äiti menee nyt"). Summa summarum näyttäisi siis siltä, että meidän 10kk:n ikäisenä aloitettu unikoulu olisi näin kahden kuukauden päästä tuottamassa haluttua tulosta :). Toisaalta en tiedä, olisiko Poitsu silloin 2kk sitten ollut vielä valmis nukkumaan täysiä öitä omassa huoneessaan. Tai ehkä ennemminkin en itse vielä ollut valmis päästämään irti, vaan haaveilin edelleen auvoisista öistä Poitsu vierelläni..
.. n äiti ja isä kokevat olevansa eräänlaisessa "dry spell"-vaiheessa. Ehkäpä runsaan yhdessäolon tai elämän keskittymisen täysin Poitsun ympärille seurauksena huomasimme riitelevämme melkoisen usein ja monesti mysö toisen naama yksinkertaisesti v....i aivan liian usein. Asiasta on puhuttu ja tällä hetkellä olemme sulassa sovussa, mutta taustalla on edelleen jotain. Ihan kuin jotain puuttuisi. No, onneksi molemmilla riittää halua parantaa tilannetta ja ainakin toistaiseksi olemme pystyneet puhumaan kaikesta, joten eiköhän se tästä. Ylihuomenna on lähtö Wienin joulutoreille, joten toivottavasti saamme matkasta kuitenkin kaiken irti!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Poitsu 11kk - kävelyä ja yksiä päikkäreitä päivässä

Miten tästä kirjoittamisesta onkin tullut näin vaivalloista, että hyvä kun yhden postauksen näytän saavan kuukaudessa aikaiseksi!?

Aika pian unikoulun aloittamisen jälkeen siirryttiin yksiin päikkäreihin päivässä. Aloitus tuli oikeastaan sattumalta pari viikkoa sitten. Poitsu oli nukkunut aamupäivällä aika pitkään, pari tuntia, ja heräsi 12:n kieppeillä. Iltapäivällä yritettiin nukuttaa Poitsua pitkällä vaunulenkillä, mutta uni ei vain tullut. Iltaa kohti mentäessä oletin Poitsun kuukahtavan suunnilleen kesken iltapuuron tai vähintäänkin itkeskelevän väsyneenä jo alkuillasta, mutta mitä vielä - Kahdeksaan saakka mentiin ilman mitään ongelmia! Tästä rohkaistuneena päätettiin jatkaa tällä linjalla ja ongelmitta on mennyt. Olen muuten pikkuhiljaa tullut erittäin taikauskoiseksi kaiken "hehkutuksen" suhteen, eli nyt kun menin sanomaan, ettei mitään ongelmia ole ollut, lakkaa Poitsu varmaan kokonaan nukkumasta päikkäreitä tai jotain muuta vastaavaa.. Tätäkin uhaten totean - yhtään hehkuttamatta - päikkäreiden pidentyneen n. 2-3,5 tunnin pituisiksi. Lounas syödään n. klo 11 ja siitä sitten unten maille.

Ruokailuajat ovat tätä myöden myös hieman muuttuneet ja tuottaneet päänvaivaa (ja tällähän kannattaakin sitä päätänsä vaivata), sillä haluan ehdottomasti syödä yhden aterian (aamupalan lisäksi) Poitsun kanssa yhdessä. Sen lisäksi, että nautin yhteisistä, pitkiksi venyvistä ruokahetkistä, uskon että sillä on myös tärkeä merkitys ruokailutapojen oppimisessa. Ruokailutavoilla tarkoitan ennen kaikkea sitä, että ruoasta nautitaan ja sitä tykätään syödä, en niinkään sitä, että Poitsu oppisi jo varhain käyttämään lautasliinaa ja syömään siivosti (so not!). Nyt siis on pitänyt muuttaa vähän omaa ruokailurytmiä (hui kauhistus!), että tämä toteutuu.

Aamu- ja iltapuuron syöttäminen on ollut viime aikoina aikamoista tervanjuontia - niin syöttävälle kuin syötetyllekin osapuolelle. Poitsu ei nimittäin yhtään haluaisi puuroa syödä, ainakaan syötettynä. Viihdyttäminen (lelut/kirja) taas on raskasta hommaa ja vie hommasta kyllä kaiken ilon alta oomin. Tästä syystä ollaankin palattu sormiruokailuun myös puuroa syödessä, tosin (jälleen hehkuttamatta..) Poitsu osaa hellyyttävästi syödä myös itse lusikalla (vaihtelevalla menestyksellä), joten ihan samanlaista sotkemista se ei enää ole, kuin silloin alussa. Lisäksi annetaan usein leipää (vinkki: näkkäristä saa pehmeää leipää upottamalla se hetkeksi veteen ja antamalla kuivua), Talk-muroja, marjoja (kaikki menee ilmekään värähtämättä), hedelmiä ym., joita kaikkia Poitsu syö antaumuksella ja vanhemmatkin saavat nauttia hitaista aamiaishetkistä, jee!

Hoidetaanpa joka postauksessa aina pakollinen uniosuus sitten alta pois. Unikoulusta on pian viisi viikkoa. Täydellisiä yöt eivät edelleenkään ole. Yksi syy tähän voi olla se, ettei todellakaan olla odotettu sitä lääkärin ohjeistamaan 10 minuuttia, ennenkuin reagoidaan itkuun. Mennään siis heti. Ajatuksena saada tutti suuhun, ennenkuin itku yltyy kovaksi/Poitsu herää. Tällaisia "väliintuloja" on yleensä muutama illan ja yön aikana, silloin riittää vain tutin laittaminen suuhun ja pojan kellistäminen takaisin kyljelleen, uniräsyn kera. Säännöllisen epäsäännöllisesti on ollut myös pidempiä hereilläoloaikoja, jolloin Poitsu mönkii ja pönkii joko omassa sängyssään, tai meidän välissä. Olen ihan suosiolla ottanut tällä hetkellä sivuvaunussa nukkuvaa poikaa kainaloon jossain vaiheessa yötä. Kainalossa nukkuva Poitsu on a) ihana ja b) helpommin rauhoitettavissa). Nähtäväksi jää, kuinka kauan nykyiset nukkumisolot säilyvät, mutta näillä mennään tällä hetkellä.

Käveleminen on viimeisen viikon aikana ottanut aimo harppauksen eteenpäin ja vähintään puolet Poitsun liikkumisesta tapahtuu tällä hetkellä kävellen. Niin vaan on meidän pikku ihmepojasta tullut jo kävelevä taapero (eiii, vauva hän edelleen on, onhan!!). Onneksi tämä taapero on hyvin vahvasti vielä vanhemmissaan kiinni, niin tiiviisti poika edelleen roikkuu housunpulteissa, kun jotain yritän ilman häntä tehdä. Toki Poitsu itsekseenkin välillä leikkii, mutta melko lyhyitä aikoja edelleen. Arki on aika ihanaa tällä hetkellä (ei hehkuteta kuitenkaan edelleen :)), Poitsun kanssa on leppoista olla!

Olen tehnyt kuluvan kuukauden aikana muutamia keikkoja vanhaan työpaikkaani ja huomenna olisi taas luvassa työpäivä. Porkkanana työnteolle on oman virkistäytymisen lisäksi matka joulutoreille Wieniin. Ostettiin lentoliput Hulluilta Päiviltä, kun oli tiedossa nämä neljä työpäivää, jolla saa nippanappa katettua lennot, majoituksen ja muutaman ruokailunkin kohteessa. Pitäähän ne rahat jonnekin laittaa, eikö vain?!

Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että aloin viime viikolla tosissaan miettiä mahdollisuutta jäädä ensi vuonna opintovapaalle töihinpaluun sijaan. Suunnitelmissa olisi siis tehdä maisteriopinnot sivuaineestani. Tähän voisi EHKÄ riittää yksi vuosi, sikäli mikäli saisin ainakin muutaman päivän viikossa täysipäiväisesti keskittyä opiskeluun. Graduseminaarin lisäksi suurin osa opinnoista voisi tehdä kirjatentteinä, joten Poitsun hoitaminen kotona ja opiskeleminen (mummun eläkkeelläolon ja miehen työaikojen ansiosta) voisi olla jopa realistisesti toteutettavissa. Laskelmien mukaan ensi syksynä saisin juuri ja juuri ne vaadittavat kahdeksan työvuotta täyteen, joita aikuiskoulutustuen saamiseksi tarvitaan. Toki mielelläni olisin tuolloin jo pitkällä raskaanakin, mutta niin optimistinen en jaksa olla :).

maanantai 30. syyskuuta 2013

Poitsu 10kk ja unikoulu - vihdoinkin!

Aloitetaan tällä kertaa 10kk-kuulumisista, ettei kestosuosikkiteema - yö ja unikoulu, taas vie koko palstatilan.
Strategiset mitat kymmenen kuukauden ikäisellä Poitsulla ovat 74,3cm ja 9040g. Kasvu menee mukavasti omalla käyrällään, vaikka paino onkin jo pidempään kulkenut -10 käyrällä, what ever that means..
Ensi askeleet (isän todistamana), eli kolme sellaista, otettiin päivää vaille 10kk, vielä ei olla tosin toisintoa nähty. Tosi näppärästi Poitsu on kyllä jo pidempään kävellyt tukea ottaen vaikkapa sohvan päästä päähän. Istualtaan seisomaan nousua (ilman tukea) on tehnyt myös jo jonkin aikaa.
Ollaan aloitettu "Missä ...?" -leikki ja tähän mennessä Poitsu osaa näyttää lampun - ainakin keittiön pöydän ääressä istuessaan!
Hölpötystä riittää edelleen, mutta mitään tunnistettavia sanoja ei olla vielä kuultu. Johdot ja tekniset laitteet ovat ehdottomia suosikkileluja ja pistorasiat ovat tulleet vaarallisen kiinnostaviksi ja niihin ollaan tunkemassa milloin mitäkin johtoa tai lelua. Toinen suosikki on harja ja kihveli. Ei-sanan tuntuu kyllä ymmärtävän, mutta yleensä toiminta ei suinkaan lopu siihen, vaan sitä jatketaan, yleensä itkunsekaisella raivolla :). Mikä on ollut tosi ihanaa, Poitsu on alkanut olemaan kiinnostunut kirjoista. Autossa on viihdyttänyt äitiyspakkauksen Pikku poro -kirja, siinä onkin ihanan värikkäät kuvat. Tänään viimeksi katseli itsekseen kirjaa, eikä haitannut vaikka kirja olikin välillä väärinpäin kädessä :).
Ruokailut menee tätä nykyä suurinpiirtein seuraavasti:
- Aamupuuro n. tunti heräämisestä klo 8-9. Menee vaihtelevalla menestyksellä. Jos ei millään uppoa, annetaan Talk-muruja tai leipää. Isä tykkää syöttää lelujen kera, äiti taas yrittää välttää kaikenlaista viihdytystä ruokailun yhteydessä. On kyllä sortunut itsekin esim. Pomppufiilis-biisin soittamiseen Youtubesta. Jostain syystä sillä näyttää olevan hypnotisoiva vaikutus Poitsuun!
- Lounas ekojen päikkäreiden jälkeen n. klo 12. Tällöin yleensä aina jotain sormiruokailtavaa. Tällä hetkellä parhaiten maistuu kaikki liha ja kala. Tänäänkin söi vaikka kuinka monta kananfilepalaa, ihan maustamattomia vielä!
- Välipala (jää aika usein välistä) n. klo 15, toisten päikkäreiden jälkeen. Hedelmää ja nyt uutena hapanmaitotuotteita, esim. rahkaa tai turkkilaista/tavallista jogurttia tai smoothieta.
- Päivällinen n. klo 16-16.30. Usein annetaan tässä iltapäivällä joku kaupan purkki. Jostain syystä en ole itse tehnyt kuin muutaman kerran soseita. Kaupan soseet maistuvat vähän turhankin hyvin, mikähän lie lisäaine niissäkin on makua antamassa - riisitärkkelys??
- Iltapuuro n. klo 19. Nykyään iltasella puuroa menee vaikka kuinka paljon, oli sitten höysteenä puolukkasurvos, marja-aronioita, mansikoita, banaania tms. Hyvä niin!
Ruokailuhetket ovat kyllä välillä olleet aikamoista härdelliä, kun Poitsu yritti jatkuvasti kiivetä syöttötuolistaan pöydälle. Hankittiinkin valjaat ja toistaiseksi onkin pysynyt niillä tuolissa. Lusikka ja haarukka pysyvät kädessä ja pitkään olenkin jo antanut esim. puuroa niin, että olen täyttänyt lusikan valmiiksi. Muutaman kerran Poitsu on jo itsekin osannut kauhoa lusikalla lautasta niin, että on saanut siihen vähän ruokaa jäämäänkin ja suuhun asti. Aika alkeellista tämä kuitenkin vielä on ja niin sotkuista, ettei edes aina viitsi tätä harjoitella.

Viimeksi kun kirjoitin, oltiin menossa lastenlääkärille Poitsun ihottuman takia. Lääkäri totesi heti, että Poitsulla on atooppinen ihotyyppi, joka reagoi herkästi ihan kaikkeen. Flunssakin voi pahentaa ihottumaa, samoin kun luonnollisesti allergiat ym. Perusvoiteilla tehokkaasti rasvaamalla tulisi pääsääntöisesti ihoa hoitaa ja (hydro)kortisonikuureja tarvittaessa. Käynnin yhteydessä otettiin myös Prick-testit ja kappas vaan, vehnä näytti positiivista. Tämä itsessään ei kuitenkaan lääkärin mukaan riitä diagnoosiin, vaan aloitettiin siitä kahden viikon vehnätön dieetti, koski siis myös minua, koska imetän vielä.
Kaksi viikkoa oltiin - ja ollaan itse asiassa edelleen- vehnättömällä ruokavaliolla ja Poitsun iho kyllä on ollut siitä lähtien parempi. Onko sitten ollut tehokkaan rasvauksen vai vehnän poisjättämisen ansiota, en tiedä. Jonkin verran kaulassa ja niskassa on edelleen ihottumaa, jota Poitsu välillä etenkin öisin raapii, mutta kokonaisuudessaan iho on pehmeämpi kuin aikoihin. Kontrollissa lääkärin kanssa sovittiin, että voin kokeilla palauttaa vehnän ensin omaan ruokavalioon ja sitten Poitsun. Vehnähän ei nyt ole mitenkään oleellisin osa (kenenkään) ruokavaliota, joten mitään kiirettä tällä ei ole. Aloitettiin kontrollikäynnin iltana (lääkärin rohkaisemana) vihdoinkin unikoulu, joten senkään takia en ole halunnut palauttaa vehnää ruokavalioon öitä mahdollisesti "pilaamaan".

Tästä päästäänkin puolitoista viikkoa meidän elämää hallinneeseen teemaan (tai no, onhan teema ollut läsnä varmaan jokaisessa postauksessa viimeisen puolen vuoden ajan), eli unikouluun. Lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistettynä unikoulu on mennyt meillä seuraavasti:
1. yö: Poitsu nukkumaan normaaliaikaan, mutta omaan huoneeseen pinnasänkyynsä (lääkärin suositus). Noin tunnin kuluttua ensimmäinen itku (normaalisti olisin antanut rintaa ja Poitsu olisi nukahtanut siihen). Isä meni tyynnyttelemään ja piteli sylissä tuudittaen 40 minuuttia, jonka jälkeen poika nukahti. Isä nukkui olohuoneen sohvalla ja kävi sieltä rauhoittelemassa ainakin pari itkukohtausta yön aikana. Joskus kuuden jälkeen oti pojan viereeni sohvalle, annoin maitoa ja nukuttiin vielä yhdessä noin kahdeksaan. Olin etukäteen päättänyt, että kuuteen asti ainakin mennään ilman maitoa.
2. yö: Alkuyö oli parempi, mutta aamuyöstä valvoi pari tuntia. Puoli kuudelta (jo) annoin maitoa ja sit taas nukuttiin sohvalla yli yhdeksään. Ekat päikkärit jäivätkin sitten välistä!
3. yö: Huonoin yö näistä kolmesta. Pari pidempää heräämistä ja loppuyö menikin iskän vieressä Poitsun huoneen vierassohvalla. Maitoa tosin annoin vasta seitsemän jälkeen, eikä sen jälkeen enää nukuttu, eli sen suhteen parannus.
4. yö: Parit heräämiset 12 ja 02 aikaan, loppuyö taas isin viekussa. Maitoa taas seitsemän jälkeen.
5. yö: Yövastuu siirtyi äitille yhdeksi yöksi. Nukuin sohvalla olohuoneessa. Poitsu oli hereillä 12-02, väsytystaktiikka oli syliin ja alas, PALJON tassuttelua selkä väärässä. Sylissä tuudittelua. Aamulla herätys ja aamumaito seiskan jälkeen.
6. yö: Isillä taas valvontavuoro. Tällä kertaa meidän makkarista käsin lähdettiin Poitsua rauhoittelemaan, tosin loppuyöstä isi jäi taas Poitsun kanssa vierassohvalle. Aika samankaltainen yö kuin edelliset.
7. yö: Äitin vuoro, hereillä n.02-04, loppuyö äitin viekussa, maitoa kuitenkin vasta aamulla heräämisen jälkeen.
8. yö: Isin vuki. Aika samaa rataa edelleen, ei pidempiä heräämisiä.
9. yö: Äitin vuoro. Muutettiin pinnasänky takaisin meidän makuuhuoneeseen, sängyn päätyyn. Hereillä n. 11-02, ensin sylissä ja tassuttelemalla, sitten mun kainalossa. Yöllä päätin, että nyt loppuu sylissä tuudittaminen ja pidin vain vieressä, kun yritti lähteä vaeltamaan pitkin sänkyä.
10. yö. Isi töissä. PARAS YÖ tähän mennessä. Itki 20 min. sylissä klo 00.40-00.57, en tuudittanut ja laskin heti vähän rauhoituttua alas. Pidin hetken käsiä selässä ja pyllyllä, mutta otin ne pois ennenkuin nukahti. Poitsu nukkui siitä aina 7.20 asti aamulla!
11. yö: Äiti otti itselleen vetovastuun edellisen yön innoittamana. Mutta mutta.. Nyt valvottiinkin 00.40-03. Poitsu heräsi itkemään n. 10 min. välein, yht. 7 kertaa otin syliin, laskin alas, tassuttelin ja Poitsu nukahti itsekseen. Aina kun luulin, että poika oli vihdoinkin päässyt syvään uneen, heräsi taas. Itse en ehtinyt nukahtaa kertaakaan näissä väleissä.
12. yö: ?? Jaa, a, saa nähdä, mutta jatkan edelleen tuudittamatta ja tassuttelen vain kunnes on rauhoittunut. 
Jokaisena iltana Poitsu on myös havahtunut hereille n. 30 min-2h nukahtamisen jälkeen. Useimmiten silloin on riittänyt pelkkä tutti ja tassuttelu, joinain iltoina on pitänyt tehdä pidemmän kaavan kautta.
Summa summarum: Kehitystä on tapahtunut, Poitsu ei selkeästikään ole enää niinkään tissin perään, jostain syystä vain edelleenkin heräilee x kertaa yössä. Toivon, että tämä pari yötä jatkunut tyyli (ei tuudittamista, pois sylistä aiemmin ja tassuttelua vain rauhoittumiseen asti, ei nukahtamiseen) tuottaisi parempia tuloksia. Nähtäväksi jää!!

Ollaan muuten aamuisin hemmoteltu valvonutta osapuolta sänkyaamupalalla lehden kera :). Suosittelen!


tiistai 3. syyskuuta 2013

Isäkuukauden viettoa kotosalla ja mökillä

Perheen kesken lomailu (sitähän tämä vanhempainvapaa on, eikö niin?!) on jatkunut miehen loman muututtua isäkuukaudeksi. Itse olen ryhdistäytynyt sen verran, että kävin tekemässä pari tunnin sijaisuutta. Kurkistus työelämään oli ihan hauskaa ja mielenkiintoista, ja mikä parasta, saa vain arvostamaan kotiäitinä oloa vielä enemmän. Aion jatkossakin tehdä silloin tällöin sijaisuuksia, jos ei muuta niin omaksi huvikseni ja saahan sillä kerättyä pieniä roposia tammikuuhun varattua etelänmatkaakin varten.

Reissusta palattua vietettiin aika tiivistä kotielämää pari viikkoa. Syksyn harrastukset alkoivat, itsellä tanssitunti ja Poitsulla vauvauinti ja muskari. Ollaan kuitenkin lopettelemassa vauvauintia. Jotenkin tuntuu, ettei se tarjoa tällä hetkellä kauheasti mitään uutta. Pitää vaan nyt tsempata ja jatkaa kuitenkin itsekseen uimassakäyntiä, etteivät sukellusrefleksi ym. hankitut taidot unohdu. Muskari vaikuttaa ihan mukavalta harrastukselta, Poitsukin jaksoi kivasti kuunnella ja olla mukana, vaikka onkin ainoa alle vuoden ikäinen ryhmässä :). Äiti taas toivoo saavansa jonkun uuden äitituttavan ryhmästä.

Poitsu täytti jokin aikaa sitten yhdeksän kuukautta. Kontaten mennään edelleen, tosi sujuvasti kävelee myös tukea vasten, esim. sohvan tai pöydän kiertäminen onnistuu helposti. Kaikki mahdollinen menee edelleen suuhun, erityisesti kiinnostavat kaikki tekniset välineet ja sähköjohdot.. Hampaita Poitsu tykkää harjata omalla pikkuharjallaan, siis niitä kahta :). Rattaissa matkustaminen ei ole Poitsun lempijuttuja, itku tulee helposti. Rintareppua onkin käytetty ahkeraan, melkein mieluummin otetaan poika reppuun, jos lähdetään esim. koiralenkille. Pari viikkoa sitten otettiin myös käyttöön pyöränistuin ja ollaankin käyty ahkerasti pyöräilemässä sen jälkeen. Oltiin itse etukäteen tosi innoissamme tästä uudesta tavasta matkustaa ja hämmästyttiin, kun Poitsu taas ei ollut mitenkään normaalia iloisempi päästessään pyörän kyytiin. Toistaiseksi on kuitenkin pysynyt ihan tyytyväisenä kyydissä ja on ollut tosi mukava päästä koko perheen voimin liikkumaan pyörällä.

Lopuksi vielä teemoista, jotka näyttävät olevan esillä joka postauksessani, eli ruokailu, yöt ja ihottuma. Ruokailusta ei nyt niin kauheasti ole sanottavaa. Välillä maistuu paremmin, välillä huonommin. Pikkuhiljaa olaan siirrytty neljään ruokailuun, niin että lounas ja päivällinen ovat molemmat "lämpimiä" ruokia. Ollaan myös annettu aikaisempaa enemmän purkkiruokaa. Poitsulle näyttää hyvin maistuvan kaupan pöperöt ja onhan se totuuden nimissä välillä niin ihanan helppoa! Puurokin syötetään melkein aina tätä nykyä, jossain vaiheessa kun alkoi kyllästyttämään se megalomaaninen sotku, joka aina aamu- ja iltapuuron jälkeen odotti siivoajaansa. Toki sormiruokaa tarjotaan myös joka päivä ja pikkuhiljaa aletaan harjoitella omilla välineillä syömistä, siis niin että poika jossain vaiheessa oppisi kauhomaan sitä ruokaa lautaseltaan itse, sen sijaan että täytetään lusikka hänelle valmiiksi.

Yöt.. Viime viikkojen aikana on vahvistunut päätös siitä, että jonkinlainen yökoulu on pidettävä. Niin ihanaa, kun perhepedissä nukkuminen onkin, alkaa Poitsun yövenkoilu verottamaan äidin päiväjaksamista. Tällä hetkellä mietinnössä olisi yösyötön rajoittaminen välillä 23-06 ja samalla siirrettäisiin poika nukkumaan omaan sänkyynsä sivuvaunuun täksi ajaksi ja aamulla otettaisiin hänet viereen ja rinnalle. Mutta saa nähdä miten tämäkin nyt tästä vielä muotoutuu. Tällä hetkellä unikoulun aloittaminen ei onnistu, sen verran pahana on taas ihottuma ja viime yöt ovatkin olleet enemmän tai vähemmän levottomia Poitsun yrittäessä raapia itseään. Ressukka on välillä tosi tuskaisen oloinen ja useimmiten vain tissille (jos siihenkään) pystyy rauhoittumaan. Hydrokortisonikuureja ollaan jouduttu antamaan säännöllisesti ja erityisesti näiden taukojen aikana, kun ihottuma alkaa taas pahenemaan, ovat yötkin levottomampia. Huomenna menen taas pojan kanssa lastenlääkärille, saa nähdä onko siitä mitään hyötyä. Allergiatesteissä ei selvinnyt mitään.

Viime viikolla olin todella stressaantunut öistä ja ihottumasta, nyt olo on taas rentoutuneempi. Oltiin viikko mökillä ja se teki hyvää, vaikka yöt olivatkin välillä levottomampia. Puolukan poimiminen, ulkoilut kauniissa maastossa, hyttysvapaa oleilu mökin pihassa, päivittäinen saunominen, hoitoapu mummun ja papan taholta - kaikki varmasti auttoivat asiaa! Nyt kotimatkalla ja kirjoittaminen täytyy lopettaa tähän, sen verran levoton alkaa tuo poika vieressä olemaan!

maanantai 12. elokuuta 2013

Poitsu 8kk - iltaunikoulua ja muutoksia päivärytmissä

Taas se vaan kuukausikin vierähti ennenkuin huomasikaan. Oltiin mökillä ja kotikonnuilla reissussa pari viikkoa ja sitten Poitsun ekalla ulkomaanreissulla Irlannissa. Lyhyesti tiivistettynä reissut olivat sinänsä tosi onnistuneita, lennot ja automatkailu sujuivat yllättävän hyvin. Menolento meni Poitsun ollessa hereillä, kiertäen sylistä syliin, paluulento taas oli niin myöhään, että nukahti syliin jo noustessa ja heräsi vain kerran lennon aikana. Koneesta vaunuihin, vaunuista kaukaloon ja kaukalosta sänkyyn nukkui heräämättä! KUITENKIN, reissaaminen pojan kanssa, joka haluaisi kokoajan vain tutkia maailmaa, nousta paikassa kuin paikassa seisomaan jotain vasten, ei viihtyisi hetkeä kauemmin sylissä paikallaan, ei välttämättä ole kauhean rentoa lomailua. Onneksi kaikkialla, missä reissattiin, apuvoimia ja ylimääräisiä käsipareja ja viihdyttäjiä oli väsyneiden vanhempien lisäksi muitakin!

Jossain vaiheessa reissatessamme alkoivat iltapäiväpäikkärit jäädä pois. Päikkäreiden välinen aika on pikkuhiljaa pidentynyt kahdesta lähemmäs kolmea tuntia, joten viimeiset päikkärit olisivat tosi myöhään ja myöhentäisivät nukkumaanmenoa illallakin turhan paljon. Ainakin näyttää siltä, ettei Poitsu ole sen väsyneempi ollut, vaikka valveillaoloaika venyy jopa kuuteen tuntiin ennen yöunia.

Viikko sitten katkonaisia iltoja ja öitä murehtiessani päätettiin (ts. päätin) lähteä kokeilemaan "iltaunikoulua", eli pistää maitohanat kiinni nukkumaanmenon ja puolenyön välillä. Meillähän illat ovat olleet välillä tosi katkonaisia, kun Poitsu on herännyt nukkumaanmenon jälkeen tunnin kahden päästä syömään ja oman nukkumaanmenoni jälkeen (n. klo 22-23) tissiä on syöty vähän väliä. Perusteita muutokseen on muutamia. Tokihan olisi mukava ihan ensinnäkin viettää rauhallisia (keskeytymättömiä) iltoja. Lisäksi olisi mukava päästä viettämään iltaa joskus kodin ulkopuolellekin. Vielä suurempi syy on tavoite pidentää imetysvälejä ja sitä kautta saada ehkä hormonitoiminta sellaiselle tolalle, että menkat alkaisivat ja pikkusisarusta voisi edes aluksi ihan luomuna alkaa yrittämään :). Muuten mulla ei ole mitään kiirettä lopetella imetystä, päinvastoin!
Noh, viikko tosiaan takana, eikä vielä ainakaan voi menestyksellä kehuskella. Viimeisistä kuudesta illasta pari on ollut melko hyviä, ennen kahtatoista jouduttu ehkä kerran laittamaan tutti tai tuudittamaan hetken aikaa sylissä ja sitten laitettu takaisin omaan sänkyynsä. Pari taas on ollut ihan katastrofaalisia, eilinen mukaanlukien. Poitsu nukahti klo 19.30, heräsi itkemään klo 22, itki puolitoista tuntia, jonka jälkeen annoin maitoa. Siinä vaiheessa poika olikin jo niin pirteä, että oli hereillä pari tuntia! Loput pari yötä ovat olleet jotain siltä väliltä. Eilen itkua kuunnellessani kävi luovuttaminen mielessä useamman kerran. Mies on viikonloppua lukuunottamatta (oli reissussa) hoitanut rauhoittelut ja jotenkin se itkun kuunteleminen oven takaa on vielä rankempaa. Tulee niin lohduton olo, kun ei voi olla auttamassa pikkuista. Tosi stressaavaa! En tiedä, olisiko meistä vetämään mitään koko yön unikoulua, ainakaan mun ollessa kotona. Stressaavaa on sekin, kun oma mielipide tästä hommasta vaihtelee kokoajan. Välillä olen sitä mieltä, että voin ihan hyvin jatkaa vielä tiheän imetyksen linjalla, yötkin ovat useimmiten olleet ihan siedettäviä, vaikka useasti syökin. Toisaalta taas haluaisin tosissaan pidentään niitä syöttövälejä edellämainituista syistä ja vaikuttaisi se varmaan Poitsun ruokahaluunkin, joka edelleen on aika ailahtelevaa. Nyt taas mietin, onko tällaisessa osittaisessa unikoulussa mitään järkeä! Perhepeti vs. oma sänkykin mietityttää, hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista!

Miksi sitä ei osaa olla stressaamatta ja nauttia vain tästä elämäni onnellisimmasta ajasta täysillä?!

Lopuksi vielä 8kk neuvolan saldoa. Painoa oli tullut ilahduttavat 700g, eli nyt 8450g ja pituutta myös pari kolme senttiä, 72,5cm. Saatiin lisäksi lähete allergiatesteihin, ihottumaa Poitsulla on edelleen ja hydrokortisoni käytössä kuureittain.

Konttaus sujuu kuin rasvattu, pari viikkoa sitten nousi ensimmäisen kerran seisomaan ilman tukea (muutamaksi sekunniksi kylläkin vain), mutta tätä ei kovin usein tee vieläkään. Kaksi etualahammasta tulivat peräperää siinä 8kk synttärin tienoilla!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Rytmit säännölliseksi ja reissuun

Miehen kesäloma ja sitä seuraava isäkuukausi alkavat huomenna, jee! Lähdetään heti reissuun, mökille, vanhoille kotikonnuille ja sen jälkeen Irlantiin miehen sisarusten ja isän kanssa. Kivaa lähteä, mutta saa nähdä, kuinka pian tulee kotia ikävä. Koti on kuitenkin koti!

Viime postaukseen viitaten, tällä hetkellä ruoka taas maistuu Poitsulle paremmin. Niinpä niin, taas sitä tuli murehdittua liikaa! Ruoka tosiaan maistuu, mutta tuntuu, että kaksi pääruokaa päivässä on vielä liikaa. Tällä hetkellä lounas menee hyvin, päivällinen taas ei maistu juuri lainkaan. Jotain välipalaa voisi antaa silloin mieluummin. Iltapuuro meni tänäänkin alas yhdessä hujauksessa, on se vaan ihana seurata Poitsua, kun ruoka maittaa ja sitä kauhotaan kaksin käsin suuhun :).

Ollaan tässä muutaman päivän ajan rytmitetty Poitsun päivärytmiä vielä selkeämmäksi. Jotenkin tuntuu, et päikkärit ja yöunet ovat tiukasti kytköksissä ja näyttäisi myös siltä, että Poitsu nukkuu paremmin kun rytmi on säännöllinen. Parin päivän ajan rytmi on mennyt seuraavasti: Herätys n. 7, ekat päikkärit noin 9-9.45, seuraavat 11.45-12.30 ja vikat 14.30-15.15. Iltaunille pojan valveustason mukaan 19-20. Yksi syy tähän rytmin hakemiseen oli Poitsun kätyisyys. On ollut viime päivinä aika kätyinen ja itkua vääntäen tullut kontaten perässä syliin hakeutuen. Pikkuinen <3! itse asiassa tänään kyllä oli jo hyväntuulisempi, nukkuikin kyllä viime yönä melkein 12h (syöden kyllä välillä)!

Nyt, Poitsun ollessa 7,5kk, on myös ensimmäinen alahammas puhkeamassa. Hammasta ei ihan vielä näy, mutta ien on vähän "auki" jo. Liekö sekin ollut tämän kiukun takana, ken tietää!

Koitan laittaa reissun päältäkin vähän tilannepäivitystä, ihan omaksi ilokseni ja muistoksi!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Ainahan sitä jostain pitää murhetta kantaa

Nyt sitten murehdin siitä syömisestä. Maalaisjärki sanoo, että jos poika on hyväntuulinen, reipas ja ERITTÄIN aktiivinen, on kaikki todennäköisesti kunnossa. MUTTA, kun on tässä hommassa ensikertalainen ja neuvolan käyrät kummittelee mielessä, ei voi olla edes hieman stressaamatta tuota syömistä.. Viime päivinä Poitsu on syönyt tosi maltillisesti = vähän. Eilen olin valmistanut kaikenlaisia kivoja sormiruokia (lasagnea, uunimunakasta, puuropannaria), joita kuvittelin pojan syövän enemmän kuin mielellään. Pah, muutaman kourallisen maisteli kaikkea, kunnes alkoi "raivari" (selittämätön itkukohtaus), johon lääkkeenä jokin mieluisampi syötävä, kuten mansikka, tomaatti ja banaani, joita Poitsu voisi syödä rajattomasti! Olen sitten syöttänyt avokadoa joka väliin, että Poitsu saisi hyviä rasvoja ja energiaa ainakin sitä kautta.

Ei nyt voi kuitenkaan liikaakaan dramatisoida. On tässä ollut ihan hyviäkin ruokailupäiviä. Monesti vaan tuntuu, että kun muutaman päivän syö (tai vaikka nukkuu) huonosti, että tätä huonompaa vaihetta olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan!

Loppupeleissä voi kuitenkin olla niinkin, että tämä äiti analysoi kaikkea vähän liikaa ja murehtii ylipäätänsä turhia!? Suurinpiirtein missään muualla maailmassa ei vauvoja punnita ja mitata näin tiuhaan ja kun ulkoisesti tässäkään pojassa ei ole mitään "vikaa", ei tällaisia edes tajuttaisi murehtia.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..

..ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Yksi lempparilastenlauluista ja nuo sanatkin pitävät niin täsmälleen paikkansa! Ei varmastikaan ole maan päällä montaa asiaa, mikä EI kiinnostaisi pientä tutkimusmatkailijaa. Harmi vaan, että itse joutuu toimimaan noin puolessa tapauksissa ilonpilaajana, kun kenkiä, sanomalehtiä, pieniä esineitä, kännyköitä tms. ei nyt vain voi tutkia = laittaa suuhun. Monen esineen, joka ehkä etukäteen ajateltuna olisi ollut kaikkea muuta kuin suuhun pantava (esim. lompakko, kuinka monta miljardia bakteeria siitäkin saa suuhunsa?!) kohdalla olen kuitenkin joustanut. Kasvaa nyt toivottavasti vastustuskyky, kun kaikenlaista vähemmän puhdasta imeskelee suussaan!

Viime päivityksen jälkeen Poitsu on oppinut istumaan tuetta sekä nousemaan seisomaan tukea vasten. Kova kiire näyttää pojalla olevan oppia uusia asioita, hyvä kun äiti pysyy perässä :). Istumisen taito on kyllä helpottanut monessa asiassa, hätätilanteessa voi sormiruokaillakin istuallaan, jos ei syöttistä ole mukana. Myös kylpeminen ja altaassa peuhaaminen on helpompaa, kun ei tartte olla mahallaan tai sitten jonkun tukemana.

Sormiruokailu jatkuu edelleen. Vaikea sanoa, kuinka paljon siinä ollaan edistytty, sotkua tulee kiitettävästi edelleen. Lattialle ehkä päätyy hitusen vähemman ruokaa kuin alussa, koiran suureksi harmiksi! Poitsu osaa jo aika hyvin juoda itse nokkamukista. Näyttää vähän siltä, ettei tuttipullo tule meillä ollenkaan kuvioihin mukaan, tosin ei olla ennettu pojan itse kokeilla juoda siitä, mutta ainakaan syöttäminen ei onnistu oikeastaan ollenkaan enää.

Olin kaverin kanssa terassilla piipahtamassa juhannusaattona. Oltiin ihan päiväseltään, mutta oli mukava päästä tuulettumaan :). Poitsu juo päivisin niin vähän maitoa nykyään, että mun poissaolo ei ollut mikään ongelma. Illat ja yöt onkin sitten eri juttu.

Käytiin pojan kanssa avoneuvolassa tänään paino- ja pituuskontrollissa. Vähän alakäyrillä olivat molemmat, paino 7780g, pituus 69,5cm. Osa menee varmaan aktiivisen liikkumisen piikkiin, toisaalta yösyöpöttely voi viedä ruokahaluja päivällä ja sitä pitäisikin yrittää vähentää. Helpommin sanottu kuin tehty! Lisäksi otetaan toinen lämmin ruoka mukaan. Tänään oltiin mun vanhempien luona "päivällisaikaan" ja ostettiin kokeeksi sosepurkki, ettei olisi tarvinnut sotkea niin paljon. Nooh, Poitsuhan ei soseista piitannut, hyvä jos kaksi lusikallista sain alas menemään.. Pitää kokeilla tehdä vastaavissa tilanteissa itse sosetta, jos vaikka menisi siten paremmin.

Yöt sujuvat edelleen vaihdellen. Välillä levottomampaa, toisinaan menee ihanan rauhallisesti, vain muutamalla heräämisellä yössä. Mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut pitkään aikaan.



tiistai 11. kesäkuuta 2013

Liikkeellä - kontaten ja junaillen

Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen pitänee taas vähän päivittää kuulumisia. 

Ruokailuista sen verran, että jätettiin heti viime päivityksen jälkeen hetkeksi vielä aamupuuro pois. Jotenkin tuntui, että niin pian kiinteitten aloittamisen jälkeen kolme kunnon ruokailua on tosi paljon. Siispä mentiinkin kolme viikkoa kahden annoksen taktiikalla ja eilen otettiin kuvioihin mukaan taas aamupuuro. Viime viikolla Poitsulla olikin paastoaika, eikä oikein mikään tuntunut maistuvan. Voi kyllä olla, että siihen vaikutti sekin, että oltiin reissussa ja niin ympäristö kuin ympärillä parveilevat ihmisetkin saivat pasmat sekaisin ja mielenkiinto kohdistui kaikkeen muuhun kuin syömiseen.. Täytyy sanoa, että yhdistelmä syömättömyys+sotku+muiden päivittely (saako se nyt varmasti tarpeeksi ravintoa) kiristi kohtalaisesti hermoja :/.. Onneksi näyttää siltä, että kotiin palattua ruokahalukin on parantumaan päin - ihanaa syödä taas omassa rauhassa!

Iho-ongelmia oli jälleen viikon verran. Tutut näppylät ja punaiset läiskät ilmestyivät erään vauvauinnin jälkimainingeissa ja pahenivat päivä päivältä leviten aina leukaan ja niskaan saakka. Oliko sitten atooppista ihottumaa vai allergiaa, kuka tietää, mutta yksi mahdollinen allergian aiheuttaja voisi olla kananmuna, jota annoin aika runsaasti uunimunakkaan ja paistetun munan muodossa parina päivänä. Kortisonikuuri vei ihottuman mennessään ja nyt viikon verran on ollut iho tosi hyvässä kunnossa, joten ilmeisesti ainakaan mikään näistä "perus"ruoista ei ole ihottuman taustalla. Munaa en ole vielä uskaltanut kokeilla uudestaan, mutta kaipa sekin pitäisi nyt testata. Inhottaa vain ajatus jälleen uudesta kortisonikuurista, jos iho menee taas niin huonoon kuntoon. Mikään muu voide ei auta ja Poitsuakin tuntuu ihottuma tosissaan vaivaavan, öisin erityisesti raapii itseään :(.

Poitsu on nyt tosissaan lähtenyt liikkeelle. "Virallinen" ensimmäinen konttauspäivä oli Poitsun ollessa 6kk +2pvää :). Nyt mennäänkin jo huimaa vauhtia eteenpäin. Ainoa hidastava alusta on nurmikko, joka ilmeisesti tuntuu inhottavalta, etenkin jos on paljain jaloin! Silloin matka voi tyssätä kokonaan ja Poitsu tyytyy keinuttelemaan itseään ees taas paikallaan ja välillä voi kuulua tyytymätöntä vaikerrusta, joka joskus yltyy itkuksikin. Kehitystä tapahtuu kokoajan ja toissapäivänä saavutettiin jo seuraava virstanpylväs kun Poitsu nousi ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan, ihan ilman apua. Nyt sitä sitten pöngitäänkin seisomaan milloin mitäkin vasten (esimerkiksi pahaa aavistamattominen pienten serkkujen selkiä vasten) ja vastaavasti myös kupsahdellaan lattialle, milloin pehmeämmin, milloin kauhealla rytinällä. Siinä missä arki on helpottunut, kun Poitsu viihtyy lattialla paremmin, on myös kasvanut jatkuva valppaanaoloaika. Vaaran paikkoja on pienessäkin asunnossa paljon!! Pinnasängyn pohjakin jouduttiin nyt laskemaan alas, ettei Poitsu keikahda vahingossa laidan yli, kun nousee seisomaan.

"Juttelun" määrä on lisääntynyt ja viime päivinä Poitsun suusta on kuulunut hurmaavaa "blää blää blää" -ääntelyä, mitä ei voi sen kummemmin kuvailla - aivan liikuttavan ihanaa! Sitä päästetään suusta joka tilanteessa, niin harmistuneena kuin iloisenakin, sävy vain muuttuu tilanteen mukaan!

Oltiin ensimmäistä kertaa junalla reisussa viime viikolla. Menomatka (n. 4h) mentiin kaksistaan. Matka taittui ihan mukavasti, kun olin saanut valittua paikan lastenvaunupaikan vierestä, joten Poitsu sai nukkua kahdet päikkärit rattaissa ihan mun paikan vieressä. Väliaika tosin ei ollut niin herkkua, Poitsu kun ei pahemmin sylissä viihdy, niin ei auttanut muu kuin lähteä käppäilemään junan käytäviä ees taas ja lopulta istuttiin ravintolavaunussa hetki. Seuraan liittyi enemmän tai vähemmän resuisen näköinen lievästi humalassa oleva mies, joka kylläkin oli ihan kohtelias ja kiinnosti Poitsu niin paljon, että tyytyi istumaan rauhassa mun sylissä tuijottaen vastapäätä istuvaa miestä :). Paluumatka olikin hieman haastavampi. Ensinnäkin matka-aika oli pidempi ja jouduttiin matkustamaan lemmikkivaunussa, koska meillä oli koira mukana. Onneki mukana olivat mies ja anoppi, joten viihdyttäjiä löytyi menomatkaa useampia! Parhaiten Poitsu viihtyi, kun kävelytettiin häntä käytävää pitkin ja kun hetkeksi päästi pojan lattialle konttaamaan.

Mökillä olon parasta antia oli ehdottomasti laatuaika viisi kuukautta vanhemman serkun kanssa ja konttaaminen parinkymmenen sentin syvyisessä merivedessä :). Rannalla sattui olemaan isohko "lätäkkö", joka oli saanut rauhassa lämmetä auringossa ja mikäpä sen mukavampi leikkipaikka Poitsulle! Hiekkaakin pääsi maistelemaan ja hyvin näytti maistuvan ;). Yöt menivät ihan mukavasti, niinkuin ovat menneet viime aikoina muutenkin. Alkuyö matkasängyssä ja ensimmäisestä syötöstä lähtien tutusti äidin kainalossa <3.

Eilen nautittiin vielä helteiden viimeisistä rippeistä (nyt vain 15C) pienessä uima-altaassa takapihalla. Voi sitä iloa ja autuutta, millä Poitsu siellä lätäkössään leikki!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Puolivuotias Poitsu

Rakas Poitsumme täytti tänään puoli vuotta. Kuinka nopeasti aika onkaan mennyt, tuntuu vähän haikealtakin, kun pienestä vauvastamme on kovaa vauhtia kasvamassa tomera pikku poika!

Muistoksi seuraava puolivuotistilannekatsaus :)

Minä itse: Poitsusta on tullut selkeästi näkyviin jo tiettyjä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. Se, miten hän raivostuu nopeasti, jos ei esimerkiksi pääse (tarpeeksi nopeasti) jonkin esineen luo. Tai kun ruokaillessa häneltä otetaan lusikka tai haarukka pois, joita mielellään käyttää "apuna". Tai suosikkiruoka loppuu kesken (tänään niin kävi luumun kanssa). Jo pienestä asti hurmannut aurinkoinen luonne ei ole kadonnut mihinkään, vaan edelleen, jos mitään "ongelmaa" ei ole, huulet kaartuvat herkästi hymyyn, kun kohtaa vanhempien tai jonkun vieraammankin katseen. Vierastusta on ollut ihan vain muutamia kertoja ja nekin lyhytaikaisia. Toisaalta äiti oli onnellinen, kun hädän hetkellä tädin syli ei hiljentänyt ollenkaan itkua, vaan vasta äidin huomaan päästessään Poitsu rauhoittui - samantien :).  

Lempileikit ja -puuhat: Nykyään viihdytään hyvin lattialla. Liikkumaan oppiminen (tyyli edelleen jotain konttaamisen ja ryömimisen välimuotoa) on selkeästi lisännyt lattialla viihtymisaikaa. Ja tietty, mitä vähemmän vaatteita, sen parempi! Kaikki esineet kiinnostaa, parhaiten melkein kaikki ei-lelut, eli johdot, kännykkä, läppäri, maidonkerääjä tm.. Tänään viihtyi pitkän tovin keittiön lattialla kattilan kannen kanssa, kun me valmistettiin iltapalaa. Helpottaa kovasti arkea, kun Poitsu viihdyttää pidempi aikoja itse itseään. Seisoo muuten myös mielellään tuettuna, saa nähdä kuinka sekin tässä etenee! Toinen lempparipuuha on syöttötuolissa istuminen ja ruokailu :). Vauvauinnissa tietty ollaan myös mielellään! Pitää vielä mainita vähemmän mieluisa puuha, yllättäen rattaissa istuminen ei ole mikään suosikkipuuha, vaikka toisin olisin olettanut. Vielä ainakin alkaa helposti kitisemään, jos ei ympärillä ole mainittavan paljon actionia!

Ruokailu: Eilen siirryttiin säännöllisempään ruokailurytmiin, eli 4-5 krt/päivässä, tosin aion ottaa melko rennosti sen kanssa. Aamulla ja illalla puuroa (tosin en kyllä usko, että puuro on ainoa oikea aamu/iltapala, eiköhän joskus voi jotain muutakin antaa), iltapäivällä lounas ja hedelmävälipala. Eilen Poitsu sai ekan kerran lihaa, itse tehtyjä lihapullia - ilman suolaa tietty. Alun ihmettelyn jälkeen alkoi maistua ja tänään, kun sai samaa, maistui vielä paremmin. Huomenna maistetaankin sitten kanaa, filee on jo paistettu valmiiksi! Muita uusia makuja ovat olleet luumu, persikka, mango ja munakoiso. Hyvin on tosiaan sujunut ja kaikkea on syönyt, mitä eteen tuodaan :). Poitsu ottaa myös mielellään haarukan ja lusikan menoon mukaan, ja osuu se välillä suuhunkin ;).
Sotkunaiheuttaja nro 1 on ehdottomasti kaurapuuro, sitä on kaikkialla!! Tänään muussasin sekaan rintamaitoa ja avokadoa, vaikka hyvin näyttää menevän ihan pelkästäänkin. Liikuttavan tosissaan Poitsu ottaa ruokailuhetket, meno häiriintyy kyllä herkästi, jos jotain tapahtuu ympärillä tai toinen vanhemmista poistuu pöydästä.
Imetys jatkuu onneksi edelleen. Välillä tuntuu, ettei maito aina maistu kovin paljon päiväsaikaan, mahtaako sitten tankata öisin niin paljon?! Toivon, että maito maittaa kuitenkin vielä pitkään, vaikka kiinteät ovatkin kuvioissa mukana ja niiden määrä lisääntyy jatkuvasti.

Nukkuminen: Vuorokausirytmi menee suurinpiirtein seuraavasti. Aamulla herätään noin seitsemän aikoihin. Aamuyö on tosin aika levotonta, mutta useimmiten saan Poitsun nukkumaan siihen seiskaan, joskus jopa lähemmäs kasia. Ekat päikkärit nukutaan parin tunnin päästä, kestoltaan n. 30-60 min. Nämäkin nykyään ulkona, kun meinasi nukkuttaminen kestää kauemmin kuin itse unet! Päiväpäikkärit parin tunnin päästä edellisistä, eli n. 12 aikoihin. Näiden pituus on vaihdellut kaikkein eniten, parina viime päivänä kesti vain puoli tuntia, kun ennen ja tänään 1,5-2,5h. Iltapäivällä, noin neljän aikoihin nukutaan sit vikat unet, nekin sellaiset 30-60min. Illalla mennään sitten nukkumaan 19.30-20, välillä lyhyemmän nukutuksen (eli käydään laittamassa tutti suuhun), toisinaan pidemmän kaavan kautta. Aika kivasti on ainakin vielä suostunut nukahtamaan itsekseen, vaikka nykyään näyttää kyllä yhä enemmän rekisteröivän vanhempien poistumisen huoneesta.
Yöunet ovat olleet kiitettävän pitkiä tässä viime aikoina, 11-12 tuntia, mikä varmaan selittääkin melko lyhyet päikkärit.
Yöt sitten.. Välillä ne ovat jo mukavan rauhallisia. Poitsu nukkuu oikeastaan koko yön mun kainalossa, kun otan sen ekasta syötöstä (n. 22-23) mun viereen ja siihenhän se sitten jää.. Usein en aamulla edes muista, miten yö on mennyt, lähinnä oma vireystaso kertoo sen, kuinka monesti on yöllä herännyt. Tuntuu, että eniten väsyttävät pitkät hereilläolojaksot, jos Poitsu on ollut vaikkapa tunnin yhtäjaksoisesti hereillä/viskellyt päätänsä ja kitissyt. Täytyy myöntää, että olen itse ihan liikaa käyttänyt tissiä tuttina ja sortunut siihen siinä tilanteessa helpoimpaan keinoon. Tottakai tiedostan sen, että jos olisin alusta alkaen jaksanut nostaa pojan omaan sänkyynsä nukkumaan syöttöjen välissä, selvittäisiin varmaan nykyään vähemmällä. Taitaa olla niinkin, että äiti on tätä nykyä yhtä riippuvainen pojasta kainalossaan kuin poika äitinsä läheisyydestä..
On muuten jännä, et alussa jaksoin merkata tarkalleen kaikki heräämiset ylös, nyt ei tulis mieleenkään, hyvä kun jaksaa muutaman kerran yössä vilkaista kelloa.

Strategiset mitat: 6kk-neuvolassa paino 7530g, pituus 68,5cm, molemmat nollakäyrällä. Motoriikka muuten huippua ja selkäkin suoristunut :).

Summa summarum: Ihania aikoja elämme, Poitsu oppii ja kehittyy koko ajan ja me vanhemmat saamme iloita ja olla ylpeitä omasta pikku menninkäisestämme <3!!






keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kevättä rinnassa

Ihanaa, kun kesä näyttää todella saapuvan! Mikä sen parempaa kuin viettää päiviä terassilla, syödä ja nauttia vielä iltapäiväkahvitkin ulkona. Ostettiin pöytään kiinnitettävä syöttötuolikin, mikä on helppo kiinnittää terassipöytään ja ottaa esim. mökillekin mukaan.

Vauvauinnissa jatkettiin sukellusharjoituksia ja Poitsu näytti ihan pitävän niistä, tai no ei ainakaan ollut moksiskaan, kun pinnan alle joutui!

Konttaaminen on ollut jo hetken aikaa kovassa treenissä, nyt Poitsu harjoittelee keikuttelua ees taas konttausasennossa, eteenpäin ei ole vielä ottanut "askeleita". Liikkuminen eteenpäin onnistuu kyllä heittäytymällä konttausasennosta makuuasentoon ja siitä taas ylös - hidasta mutta varmaa menoa..

Sormiruokailussa ollaan edetty mm. kesäkurpitsaa, omenaa ja kaurapuuroa ja tomaattia maistellen. Hienosti söi puolikkaasta tomaatista käytännössä kaiken muun paitsi kuoren. Samana päivänä syötiin myös kaurapuuroa (yhden suhde yhteen valmistusmenetelmällä, sekin meni kuin kuumille kiville!) ja illalla ilmestyi leukaan ja rintaan ihottumaa. Sitä on ollut nyt muutaman päivän ajan ja näyttää pikkuhiljaa olevan paranemaan päin. Tomaattia ei olla enää annettu, kun epäiltiin  sen olleen tuon  ihoreaktion takana, vaikka kai se voisi se kaurapuurokin olla, ken tietää! Harmi, jos heti ilmenee jokin allergia  :(.

Luin eilen kirjastosta lainaamaani Omin sormin suuhun -kirjaa, joka  on sormiruokailun kehittämän Rapleyn kirjoittama. Sormiruokailuun tuli lisää hyödyllistä tietoa, mutta erityisesti imetysosio kirjassa oli silmiäavaava. Jos kirjaan on uskominen, ei tosiaan ole mitään syytä, miksi terveelle lapselle annettaisiin kiinteitä ennen noin puolen vuoden ikää. Painon kehitys suuntaan tai toiseen ei monista ohjeistuksista huolimatta olisi syy aloittaa kiinteitä aikaisemmin, sillä rintamaito on joka tapauksessa paljon energiapitoisempaa kuin soseet, joita esim. 4 kk:n ikäiselle annetaan. Paljon muitakin perusteluja kirja antoi kuuden kuukauden täysimetykselle ja ainakin näin maallikon maalaisjärjelle ne vaikuttivat varsin järkeenkäypiltä. Minulle ei olla koskaan neuvolassa puhuttu siitä kuuden kuukauden täysimetyksen suosituksesta, vaikka se Suomessakin nykyään on virallinen ohjeistus. Jos olisin itse ollut Poitsun 4kk täyttäessä valmis aloittamaan kiinteät, olisin ihan varmasti saanut sille siunauksen neuvolassa. Nytkin kävi mielessä, että aloitettiinko liian aikaisin kiinteät, kun 5kk ja viikon iässä aloitettiin maistelu. Toisaalta Poitsu itse täytti ne sormiruokailun aloittamista koskevat kriteerit, eli osasi tuettuna istua suorassa, tarttui esineisiin ja vei ne suuhun ja oli kiinnostunut ruoasta.

Ensi viikolla Poitsu täyttää jo kuusi kuukautta, huimaa!!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Sormiruokailukuulumisia - viikko 1


Viime kerralla kerroinkin jo bataatti- ja kurkkumaisteluista. Niitä ollaan maisteltu, tai ehkä voisi sanoa jopa syöty, myös viime päivien aikana. Lauantaina otettiin mukaan myös parsakaali ja se on ollutkin aikamoinen hittituote! Rakenteeltaan kun on sen verran karhea, se pysyy helposti pienen ruokailijan näpeissä, eikä liuskahda niin vikkelään käsistä kuin esim. kurkku. Eipä ole paljon muuta jäänyt jäljelle kuin varret ja kakkavaippakin jälleen toiminut todistajana siitä, että jotain on kulkeutunut mahalaukkuunkin saakka. Ilmeisesti on siis ihan normaalia, että vaipassa on aluksi kokonaisia ruoanpaloja.

Tänään syötiin aamupalaksi melonia ja kurkkua. Ensimmäistä kertaa Poitsun ilme ei ollut nyrpeä, kun sai isomman palan suuhunsa, makea meloni ei näköjään maistunut ollenkaan hassummalta :). Lounaalla Poitsu sai uutena makuna porkkanaa ja lisäksi "vanhaa" tuttua parsakaalia. Parsa näytti maistuvan porkkanaa paremmin, mutta edelleen ruokailuhetki oli oikein mukava ja Poitsu innoissaan!

Muuten täällä edelleen vietetään melko rauhattomia öitä. Näyttää siltä, että Poitsu ei myös enää niin helposti jää nukahtamaan yksikseen yöunille, vaan aika paljon on ollut itkuisempaa, voi pikkuista!

Viime vauvauinnissa päästiin jo pinnan alle ja Poitsu "sukelsi" ekan kerran :). Konttausasentoa treenataan kovasti ja poika kyllä jo kovasti liikkuu eri suuntiin, vaikkei varsinaista ryömimistä tai konttaamista osaakaan!





perjantai 3. toukokuuta 2013

Sormiruokailua, rintatulehdusta ja valvottuja öitä

Kaikenlaista on jälleen sattunut ja tapahtunut viime päivityksen jälkeen. Siinä missä yöt tuntuivat viikko sitten sujuvan rauhallisesti, on viime viikko taas ollut aikamoista valvomista. Tuttuakin tutumpaa ähinää, kitinää ja pään viskelyä ja sitä seuraavaa tissin tai tutin tunkemista suuhun.. Siihen kun vielä lisätään alkuviikolla podettu rintatulehdus, oli äiti aika valmista kauraa, kun muut juhlivat vappua!

Rintatulehdus alkoi eräänä aamulla aristavana rintana -taas se sama rinta. Päivän mittaan tuli heikko olo ja illalla nousi kuume. Seuraavana aamuna meninkin lääkärille hakemaan antibioottikuurin (hohhoijjaa, taitaa olla jo neljäs kuuri vuoden sisään, kun virtsatulehduksetkin otetaan huomioon). Onneksi tälläkään kertaa imetys ei sattunut, joten sen kummemmin en joutunut kärsimään.

Liikkuminen on edistynyt niin, että Poitsu liikkuu jollain tyylillä eteen-, taakse- ja sivullepäin, varsinaista ryömimistä se ei edelleenkään ole, mutta erilaisin keinoin onnistuu liikuttelemaan itseään kuitenkin! Käsien varaan on ruvennut myös varaamaan hienosti, niin että koko yläkroppa nousee, joten eiköhän sieltä pian lähdetä liikenteeseen kunnolla.

Voi tätä kevään ihanuutta! Ollaan laitettu pihaa kuntoon ja on ollut ihana viettää Poitsunkin kanssa aikaa ulkona muutenkin kuin vain tämän vaunuissa nukkuessa. Auringon palvojaksi Poitsua ei kyllä voi kutsua, kitisee (ja aivastaa) samantien, kun aurinko häikäisee silmiä!

Niin, ja se viikon suurin juttu: sormiruokailun eli näin ollen kiinteiden aloitus. Ensimmäiseksi ruokalajiksi valikoitui sattumalta kurkku, kun sitä sattui tässä yksi päivä olemaan tarjolla. Ei muuta kuin Poitsu tuettuna syöttötuoliin, ruokalappu kaulaan ja silikonialusta pöytään. Kurkku olikin varsinainen hitti! En tiedä, oliko ennen kaikkea sen mukava tuntu (siitä lähti kumimainen ääni, kun Poitsu nautiskellen "vingutti" sitä ikeniään vasten), vai maku, mutta parin kurkkupalan kanssa vierähti pitkä tovi. Tosin isomman hedelmälihan irrotessa kieli tuli kyllä samantien ulos ja pala pudotettiin pöydälle nyrpistyneen ilmeen kera. Hienosti sai kuitenkin kaluttua kurkun pehmeän osan ikenillään. Kurkustakin saa muuten aikaan aikamoisen sotkun, vaik ei olisi uskonut!

Vappupäivänä keitettiin bataattia ja tarjottiin sitä suurina paloina. Sehän meni melkein samantien muusiksi, Poitsu puristi sitä nyrkissään ja pöytää vasten, sohi lattialle ja syliinsä! Kyllä sitä kuitenkin myös suuhun päätyi, enimmäkseen bataattista nyrkkiä imiessä sekä myös pöydältä suoraan "nuollessa". Jos bataatista irtosi suoraan suurempi pala, aukesi suu välittömästi ja kieli pudotti palan pöydälle. Ilmeisesti paloina Poitsu ei ole vielä valmis maistelemaan! Niitä nyrkkejä (ja pöytää) imiessä mahaankin oli kuitenkin jonkin verran ruokaa päätynyt, sen todistivat seuaavan päivän kakkavaipat :).

Sotkua tosiaan tulee ja joka ruokailun jälkeen menee tovi siivotessa pöytä, tuoli, vahakangas lattialla ja tietty Poitsu itse! Onneksi koiralle saa annettua bataatin ym. jämät, ettei ihan hukkaan joudu näin suuria määriä heittämään! Harjoitukset jatkuvat, huomenna varmaan otetaan jokin uusi ruoka-aine mukaan.

Aurinkoisia kevätpäiviä, nauttikaamme!



tiistai 23. huhtikuuta 2013

Poitsu viisi kuukautta

Poitsu täytti eilen 5 kuukautta. Mihin tämä aika oikein on mennyt, juurihan sitä vasta synnäriltä tultiin..
Käytiin viisikuukautisneuvolassa saamassa rokotteet (taaskaan ei tullut mitään oireita, jee) ja toteamassa, että painoa ei viimeiseen kahteen viikkoon ollut tullut yhtään lisää, kuten ei myöskään pituutta! Terkkari onneksi lohdutti, että flunssa on voinut olla osasyyllinen tähän ja sitä edellisellä kaksiviikkoispätkällä olikin tullut hienosti 400g, joten ei syytä huoleen :). Oli kyllä myös sitä mieltä, että voitaisiin hyvin aloittaa pikkuhiljaa kiinteitä (tosin vanhempi terkkari samassa neuvolassa totesi, ettei ole mitään "hätää" ja ihan hyvin voidaan mennä vielä täysimetyksellä). Onkohan niin, että nuoremmat neuvolantädit ovat herkemmin ohjaamassa kiinteiden pariin?
Muuten Poitsu näyttikin sitten osaamisiaan oikein reippaasti - kovasti pönkesi polviaan pepun alle ja ehkä muutaman millin jo pääseekin eteenpäin (äidin vaaleanpunaisten silmälasien läpi katsottuna ainakin :)). Esineisiin myös tartutaan tomerasti ja kaikki mahdollinen viedään suuhun, omat varpaat mukaanluettuna.

Kovasti jo odottelen itsekin kiinteiden aloittamista ja erityisesti sormiruokailu innostaa, niinkuin olen aiemminkin todennut. Olen edelleen lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja blogeja, "vertaistukea" kun on harmillisen vähän lähipiirissä ja neuvolassakin oltiin todella varovaisen myönteisiä. Kommentti "kunhan ei sitten vain anna liian suuria paloja kerralla", kertoo ehkä, ettei kyseinen terkkari ole kauhean perehtynyt sormiruokailun saloihin. Onneksi olen miehenkin saanut innostumaan tästä ja perheen keskenhän ne ruokahetket kuitenkin enimmäkseen vietetään.

Poitsu on jo istunut välillä syöttötuolissaan, tosin reilusti tuettuna. Kovasti näyttää siinä viihtyvän ja eilen itse aterioidessamme emme pystyneet vastustamaan kiusausta ja annoimme Poitsu maistella banaania, puolikasta sellaista.. Kädet ojossa Poitsu otti banaanin vastaan ja pisti samantien sen suuhunsa. Banaani vain on sen verran liukas, että sehän oli kerrassaan mahdotonta saada pysymään Poitsun sormissa! Siitähän saikin poika varsinaiset raivarit ja ruokahetki päättyi ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan.. Mutta hieman esimakua saatiin kuitenkin sormiruokailusta ja sen verran voi sanoa jo tämän kokemuksen perusteella, että kärsivällisyyttä se tulee vaatimaan! Ihan turha olettaa, että Poitsu jotenkin taianomaisesti osaisi samantien a) ottaa ruoasta kunnon otteen, b) saada se kuljetettua suuhunsa, c) olemaan pudottamatta palasta kädestään, d) imeskellä ruoasta palasia, e) tekemään tämän kaiken sotkematta totaalisesti itseään ja lähiympäristöään!

Ratasistuin otettiin esille tänään ja tarkoituksena olisi pikkuhiljaa siirtyä niitä käyttämään, ainakin liikenteessä ollessamme. Voi meidän pikkuista, pian sitä mennään jo rattailla joka paikkaan! Ostin käytettynä myös BabyBjörnin rintarepun, uudemman mallisen kuin mikä meillä on ollut tähän asti lainassa ja ihan hyvältä se vaikuttaa. En tosin voi väittää, että mitään pitkiä vaelluslenkkejä reippaalla tahdilla tekisi mieli tehdä, niin mukava se ei ole.

Viimeiset yöt ovat olleet ihan rauhallisia. Poitsu tosin on nukkunut alkuyötä lukuunottamatta tiukasti kainalossa, rinta suussa useammin kuin varmaan koskaan.. Toki sitä tulee välillä havahduttua hereille, mutta niin kauan kun Poitsu ei oikeastaan koko yönä ole kunnolla hereillä, eivät heräilytkään tunnu aamulla kovin uuvuttavana väsymyksenä. Tänään otettiin laita pois pinniksestä, tavoitteena, että Poitsu olisi helpompi siirtää yölläkin omaan sänkyynsä. Nähtäväksi jää tämäkin!

Päikkärirytmi on selkiytynyt viimeisen viikon aikana entisestään ja on normipäivänä suurinpiirtein aamulla 9-10, päivällä 12-14 ja iltapäivällä 16-17.

Pitänee mainita vielä todellisesta läheltä piti -tilanteesta viime viikolta. Olin lähdössä vaunujen kanssa liikenteeseen ja Poitsu nukkui jo toista tuntia terassilla, ulko-oven edessä. Poika äänteli vaunuissaan jotakin ja kävin heiluttamassa vaunuja ja palasin sitten hetkeksi sisälle laittamaan kenkiä jalkaa. Jostain ihmeen syystä olin jättänyt jarrut pois päältä ja seuraavassa hetkessä kuulin ulkoa Poitsun itkun. Ulos mennessä näin vaunut kaatuneena eteenpäin terassilla. Vaunut olivat ilmeisesti tuulesta saaneet vauhtia ja rullaanneet eteenpäin noin metrin, pudonneet seuraavalle tasanteelle (korkeutta ehkä n. 20cm) ja keikanneet pudotuksen voimasta eteenpäin. Poitsu oli melkein ylösalaisin vaunuissa, hieman lysyssä, mutta kuitenkin vahingoittumattomana. Voi sitä pelästyksen määrää, sen verran hurjalta se näytti :(. Pakko oli käydä terkkarilla näyttämässä poikaa ja varmistamassa, ettei mitään ollut käynyt. Kuinka sitä olisi ikinä voinut antaa itselleen anteeksi, jos jotain olisi käynyt!?!

Tällaista tällä kertaa!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen flunssa ja muita tunnelmia

Poitsu sairasti viimeiset kolme päivää ensimmäistä kunnon flunssaansa. Kuumetta oli korkeimmillaan vajaat 39C, mutta enimmäkseen lämpö pysytteli reilussa 38:ssa asteessa. Nuhaa ja pientä yskää oli myös, joten ahkerasti suihkuteltiin Physiomerin merisuolasuihketta sieraimiin ja niistin oli Poitsun vastusteluista huolimatta kovassa käytössä. Yöt olivat ensimmäistä yötä lukuunottamatta silti aika rauhallisia, annettiin kyllä kuumetta alentavaa lääkettä iltaisin, mikä tietysti helpotti Poitsun oloa ja auttoi nukkumaan. Jo ennen flunssaa meillä oli ollut pari TOSI levotonta yötä ja kaikenlaiset suunnitelmat tassuttelu-unikoulun aloittamisesta olivat jo käyneet mielessä, mutta ehkä (toivottavasti) ne menivät orastavan flunssan piikkiin. No, nähtäväksi jää, miten nämä yöt jatkossa sujuvat, nyt kun pahin näyttää olevan ohi. Tänään tosin alkoi ilmestyä reippaalla tahdilla ihottumaa niskaan, kaulaan, rintaan ja selkään, joten saa nähdä, joudutaanko taas turvautumaan kortisonivoiteeseen. Vai olisiko Poitsulla kenties vauvarokko, jossa ihottumaa tulee kolmen päivän kuumeen päätteeksi..?

Ikuisina murehtijoina varasimme eiliselle ajan lastenlääkärille, kun kuume ei ollut viikonlopun aikana lähtenyt. Vakuutuksen omaavina on helppo lähteä samantien yksityiselle, kun jokin asia askarruttaa ja me ollaan tosissaan tätä mahdollisuutta hyödynnetty.. Silti tuntui jotenkin suomalaiseen (hyvinvointi?)yhteiskuntaan sopimattomana, kun lääkäri kysyi ensin, onko meillä vakuutus ja sen jälkeen totesi, että otetaan samantien sitten kaikki mahdolliset testit (CRP, influenssa jne.). Testit tosiaan kustansivat 189e, joten herääkin kysymys, olisimmeko itse maksaessamme jättäneet osan testeistä tekemättä?? Kaikki testit olivat onneksi negatiivisia, joten ilmeisesti ihan tavallisesti viruksesta oli kysymys.

Olemme miehen kanssa välillä keskustelleet yhteisestä ominaisuudestamme, eli murehtimisesta. Molemmille hiipii välillä, usein iltaisin Poitsua nukuttaessa pelko siitä, että jotain pahaa tapahtuu vauvallemme. Hartaimman toiveemme toteuduttua kaikki on elämässämme tällä hetkellä enemmän kuin hyvin, joten tällainen synkistely ja murehtiminen oikein ärsyttää välillä. En tiedä, onko tämä tyypillistä kaikille vanhemmille, ainakin ensimmäisen lapsen vauva-aikana? Hieman lohdutusta toi kuitenkin Vauva-lehden juttu, jossa kolmen keskenmenon jälkeen lapsen saanut kertoi tunteistaan lapsen syntymän jälkeen. Hänen mielestään lapsettoman identiteetti on hänessä niin  vahvassa, että se jatkuu onnistuneen raskauden ja lapsen syntymänkin jälkeen ja nimenomaan lapsen menettämisen pelkona. Jutun kirjoittaja oli kokenut, että vasta lapsen tultua taaperoikään, nämä pelon tunteet alkoivat hälvetä (tai siis varmaan normalisoitua, pelosta tuskin kukaan vanhempi koskaan pääsee pois). Tämä juttu oli itselleni hyvinkin lohduttava ja tuntuukin hyvin loogiselta, että ne monen vuoden epäonnistuneet yritykset, epävarmuus ja pelko kantautuvat aina tänne saakka. Toisaalta monen vuoden odotus on opettanut enemmän kuin kiitolliseksi siitä, mitä olemme saaneet ja se taas auttaa jaksamaan huonosti nukuttujen öiden ja muiden vauva-ajan haasteiden yli. Tänä keväänä olen monena päivänä havahtunut muistelemaan viime vuoden aikaisia tapahtumia. Huhtikuussa niitä olivat mm. varhaisultra ja jatkuva pahoinvointi :).

Vauva-arki on energiaa vievää ja tuovaa aikaa. Milloinkaan aikaisemmin en ole ollut samaan aikaan näin väsynyt (vaikka sitä ei välillä huomaakaan, kyllä viiden kuukauden max. 3 tunnin yhtäjaksoiset yöunet vain tuntuvat ja näkyvät) ja onnellinen tai tyhmä (oikeasti, välillä tuntuu, etten osaa enää tavallisiakaan suomen kielen sanoja, saati sitten, että pitäisi jonkinlainen sivistynyt keskustelu saada aikaiseksi) ja inspiroitunut (taannoin kirjoitinkin ideoista saattaa loppuun sivuaineen opinnot, ryhtyä tekemään keikkatöitä hoitovapaalla, sekä lukuisat lapseen liittyvät asiat, kuten sormiruokailu). Huh huh, tuokin edellinen teksti oli varmasti kaikkea muuta kuin lukijaystävällistä kaikkine sulkeineen ja pitkine virkkeineen. Hyvä blogi, ainakin yhden lehden blogiohjeistuksen mukaan, sisältää lyhyitä virkkeitä ja missään ei varmastikaan kehoteta käyttämään näin paljon sulkeita ;). Noh, pistetään nämäkin siihen tyhmyyden piikkiin.

Loppuun vielä Poitsun kuulumisena uusi "harrastus" eli koiran seuraaminen. Siis katseella. Parasta antia on, kun koira leikkii vinkulelullaan. Vihdoin on koirakin päässyt mukaan vauva-arkeemme, tähän asti kun ollut raukka kovin ulkopuolinen, varsinkin kun hauvaa itseään ei Poitsu ole pahemmin kiinnostanut!



tiistai 9. huhtikuuta 2013

Päiväkirjaa arjesta

Viikot vierivät hurjaa vauhtia ja Poitsu sen kuin kasvaa! Taannoin tajusin olleeni jo puolisen vuotta äitiyslomalla. Koetin tänään oikein miettiä, miltä tuntuisi olla töissä tällaisena tiistaipäivänä, vaikeaa oli :).
Käytiin tänään painokontrollissa neuvolassa ja nyt olikin parissa viikossa tullut 400g eli Poitsu painaa nyt 7kg. Pituutta ei ollut tullut oikeastaan yhtään lisää, mutta sitähän olikin tullut niin huimasti viime kerralla, että nyt oli tainnut olla painon vuoro nousta. Hyvä niin, sillä haluan vielä jatkaa täysimetyksellä ja sitten hiljalleen reilun viiden kuukauden iässä aloitella kiinteitä.
Allergiaepäilyt ovat melko lailla hälvenneet. Lievää ihottumaa/kuivaa ihoa on ollut edelleen ajoittain, mutta se on hoitunut joko yhden päivän kortisonikuurilla tai rasvaamalla vain normaalia tiheämmin. Itse epäilen atooppista ihoa, sillä huomasin taannoin, että Poitsun iho reagoi samantien, kun oli ollut vähän kauemman aikaa kylvyssä. Eli näyttää siltä, että vähänkin pidempi aika vedelle altistumiselle saa aikaa näppylöitä ja punoittavaa ihoa! Voi olla, että silloin kun ihottuma oli pahimmillaan, oltiinkin kylvetetty Poitsua melko usein ja sen vuoksi iho pääsi niin huonoon kuntoon. Saa nähdä, miten käy vauvauinnissa, kun on vielä kloorivedestä kyse!
Oltiin vajaa viikko sukuloimassa kotipaikkakunnallamme. Nyt kun reissuja on jo muutamia takana, osaa siihenkin suhtautua rennommin. Otin reissun itsekin loman kannalta, onhan se välillä mukavaa olla poissa kotoa ja näin ollen irtautua arjen askareista, vaikka Poitsun kanssa häärääminen tosin aika lailla samanlaista onkin, ajasta ja paikasta riippumatta! Matkasänkyä emme vieläkään "korkanneet", vaan Poitsu nukkui alkuyön (ekan syötön jälkeen jää järjestäen kainaloon nukkumaan) vaunukopassa.
Yöt ovat sujuneet pääasiassa melko hyvin. Välillä on levottomampia öitä, jolloin saa olla tuttia/rintaa tarjoamassa useastikin, toisinaan taas nukutaan tiukasti kylki kyljessä pidempiäkin pätkiä. Pari yötä sitten iloitsin huomatessani nukkuneeni Poitsun kanssa yhtäjaksoisesti 01.30-05. Kyllähän suurinpiirtein joka toinen aamu päätän seuraavana yönä yrittää laittaa Poitsun takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan syöttöjen jälkeen, mutta melkein aina nukahdan Poitsu rinnassa kiinni, enkä enää hereille havahtuessani jaksa tehdä asialle mitään.. Saa nähdä, onko meillä vielä jossain vaiheessa jonkinmoinen unikoulu edessä.
Päikkärirytmi on tällä hetkellä vakiintunut seuraavanlaisesti. Aamulla nukutaan pikkupäikkärit omassa sängyssä n. 45 minuuttia, 1,5-2h heräämisen (06-07.30) jälkeen. Pitkät päikkärit (2-3h) nukutaan puolen päivän aikaan ja toiset pikkupäikkärit sisällä tai vaunulenkillä noin neljän viiden aikaan. Yöunille sitten kahdeksan yhdeksän aikaan, eli illalla jaksaa valvoa selkeästi pidempään, kuin päivän mittaan, jolloin unisykli on edelleen sitä kahta tuntia.
Poitsu jaksaa ilostuttaa meitä hyväntuulisuudellaan! Pikkuinen itkee vain harvoin, päivän mittaan vain esim. leikkimatolla turhautuessaan tai liian kauan yksin oltuaan. Ryömiminen ei edelleenkään onnistu, vaikka yritys on kova ja tänäänkin kovasti jo puski jalkoja pepun alle, mutta kädet olivat edelleen hassunnäköisessä t-asennossa :), Äänenkäyttö on välillä todella komeaa, kirkumista ja muuta ääntelyä on harjoiteltu välillä kovastikin ja tyytymätön ollessaan Poitsu painaa huulet tiukasti yhteen ja päästää sellaista omintakeista valitusääntä, joka on aika liikuttavaa..
Kantorepussa ollaan tähän mennessä ulkoiltu muutamia kertoja ja tullaan varmasti ulkoilemaan enemmänkin, kunhan keli alkaa olla keväisempi. Poitsu viihtyy ihan hyvin siinä, kunhan liikkeessä pysytään!
Pari kertaa ollaan myös istuttu hetki saunan lauteilla, mutta ilman löylyjä ja ylälauteiden kuumuutta sitä ei ehkä ihan saunomiseksi voi kutsua!
Tällaista tilannekartoitusta tällä kertaa. Tuli ehkä vähän luettelomainen tästä tekstistä, mutta halusin nyt lähinnä itselleni kirjoittaa asioita muistiin.

Ihanaa, kevät sen kuin etenee ja aurinko paistaa!!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

4-kuukautisneuvola ja allergiamysteeri

Olimme eilen neuvolalääkärissä. Poitsu oli kasvanut kuukaudessa huimat 5,5cm (nyt 66,8cm), kun taas paino oli noussut vain parisataa grammaa (nyt 6600g). Vielä ei kuitenkaan aloiteta kiinteitä, vaan käyn parin viikon päästä avoneuvolassa kontrolloimassa painon ja mietitään sitten jatkoa. Poitsu on niin hyväntuulinen ja energinen, että vaikea uskoa hänen saavan liian vähän ravintoa!
Sitten siihen allergia-asiaan. Kortisonivoiteen lopettamisen jälkeen oli neljä "oireetonta" päivää, kunnes torstaina ilmestyi kulmien, poskipäiden ja silmienympärysiholle näppyjä ja ihottumaa, joka näytti kovasti Poitsu vaivaavan. To-pe yö olikin tosi levoton ja Poitsu oikein itkikin pitkiä pätkiä, mitä ei aiemmin ole öisin tehnyt. Allergologi soitti tosiaan silloin perjantaina ja kaikki verikokeen ruoka-aineet näyttivät nollaa, eli niiden mukaan ei olisi allerginen maidolle, munalle, soijalle, maapähkinälle tai viljalle. Testi ei kuitenkaan ole sataprosenttisen luotettava. Lääkäri kehotti aloittamaan uudelleen munan syönnin ja katsomaa, tuleeko oireita lisää/uudelleen. Lisäksi sovittiin, että aloittaisin tämän jälkeen maidottoman kuurin, jos munasta ei selkeästi tulisi oireita.
No, kasvoilla ollut ihottuma parani päivässä, parissa kortisonin avulla, eikä munasta huolimatta muita oireita ole ollut sen koommin. Nyt siis oireettomina päiviä ollut 4-5. Koska mitään ihottumaa ei ole tullut, en ole sitä maidotonta kuuriakaan aloittanut. Luulisi Poitsun saavan koko ajan oireita, jos olisi maidolle allerginen, sen verran paljon käytän maitotuotteita!
Vatsan toimimiseen ei niillä marjasmoothien ja ruisleivän välttämisellä näyttänyt olevan mitään merkitystä, kakkaa tulee tosiaan TOSI usein, n. 6-8 kertaa päivässä! Neuvolalääkäri näki yhden omin silmin ja lohdutti kyllä, ettei se vihertäväksi mieltämäni kakan väri ollut yhtään epänormaalia. Vihreä kuulemma voi tarkoittaa ihan nurmikonvihreätä!
Olisiko sitten vatsan toiminnalla yhteys Poitsua kiusaavaan vaippaihottumaan. Eilen ja tänään iltaa kohti Poitsulla on ollut tosi punoittava peppu ja pieneltä pääsee ihan itku, kun sitä ollaan rasvattu. Ihmekö tuo, jos herkkä iho kärsii, kun kakkaa jatkuvasti ja joudutaan sitä tietty pesemäänkin usein. Ollaan annettu mahdollisimman paljon ilmakylpyä ja siinä onkin vanhemmat päässeet vaatteiden vaihtoon useamman kerran päivässä, kun vahinko on sattunut Poitsun ollessa sylissä :).
Yöt ovat olleet tosi vaihtelevia, välillä tutun levotonta, toisinaan rauhallista. Tällä hetkellä Poitsu nukkuu ekan pätkän omassa sängyssään, sitten syötön jälkeen jää useimmiten kainaloon nukkumaan.
Ihanat, aurinkoiset päivät auttavat jaksamaan väsyneenäkin, tänää oltiin Poitsun kanssa ensimmäisen kerran ulkona kantorepun kanssa, Poitsu katsoi menosuuntaan ihkauudet aurinkolasit päässään :)!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Poitsu 4kk - minä osaan jo!

Poitsu viettää tänään 4kk synttäreitä ja "tilannetiedotus" lienee taas paikallaan. Eli, minä osaan jo:

- Kääntyä molemmin päin. Tämähän tosin opittiin jo 3kk kynnyksellä, mutta sen jälkeen olen oppinut todella taitavaksi selältä mahalleen kääntyjäksi, kun taas toisinpäin en pahemmin viitsi kääntyillä!

- Mahalla maatessa osaan jo ajoittain taittaa polvia pepun alle, mutta toistaiseksi en osaa vielä ponkaista siitä liikenteeseen. Kovasti mieli tekisi jo lähteä liikkeelle, joten pinna katkeaa tässäkin hommassa helposti - varsinkin, jos jokin esine on edessäni lähellä, mutta silti niiiin kaukana!

- Tarttua esineisiin ja viedä niitä suuhuni. Uusin valloitus tällä saralla on tarttuminen varpaisiin (n. viikko sitten) ja ihan uutukaisena varpaiden vieminen suuhun asti. Saan myös helposti raivareita, jos en saa jotain käsiin tarttunutta esinettä vietyä suuhun, esim. lelukaaressa roikkuvia leluja.

- Päristellä huulillani niin, että kuolasta muodostuu kuplia :). Hieno, tällä viikolla opittu taito!

- Seurata muiden ruokailua ja ainakin näyttää kiinnostuneelta ruoasta.

- Pöngätä istuvampaan asentoon sitterissä, vain hädin tuskin säästyen pään osumiselta sitterin lelukaareen. Hermo menee tässäkin herkästi, kun pitäisi vaan makoilla lähestulkoon makuuasennossa, vaikka mieli tekisi jo kovasti istuskella suoremmassa!

- Hurmata vanhempani yhä uudelleen ja uudelleen valloittavalla hymylläni ja jos mahdollista, vielä valloittavammalla naurullani <3. Hetken hekottelun jälkeen minulle tulee myös aina hikka!

- Tuoda auringon vanhempieni elämään ja hymyn heidän huulilleen joka päivä!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Lomailua, allergiaepäilyjä ja vaihtelevia öitä

Reilu viikko viimeisestä päivityksestä ja kaikenlaista on pitänyt mennyt viikko sisällään.
Viikko sitten sunnuntaina alettiin ihmettelemään Poitsun selässä ollutta ihottumaa, jota oli alkanut tulla muutama päivä aikaisemmin, mutta sunnuntaihin mennessä, ahkerasta rasvaamisesta huolimatta, oli todella punoittava ja pahannäköinen. Muutama laikku oli mahan puolellakin, mutta enimmäkseen punaisia laikkuja ja pisteitä oli selän puolella. Koska meillä oli reissu edessä, päätettiin mennä heti maanantaina suoraan lastenlääkäriaseman allergologille, joka heti ihottuman nähtyään totesi sen melko varmasti olevan allergian aiheuttamaa. Käynnillä otettiin verikokeet ja minut määrättiin munattomalle kuurille toistaiseksi. Kananmuna on ilmeisesti yksi yleisimmistä allergian aiheuttajista vauvoilla. Ihottumaan saimme lisäksi kortisonivoidetta, jota voi käyttää kuurina viikon ajan, sekä rasvaista perusvoidetta.
Oliko sitten sattumaa vai mitä, mutta sen viikon kortisonikuurin aikana Poitsu nukkui paremmin kuin aikoihin! En tiedä, voiko niillä asioilla olla yhteys, ainakin kun levottomia öitä oli jo ennen (näkyvää) ihottumaa. Tuskinpa munaton dieettini nyt kuitenkaan heti vaikutti, varsinkin kun olin vielä maanantaiaamuna syönyt munaa aamiaisella.
Allergiaan voisi viitata myös Poitsun ilmavaivat (paukuttelee välillä enemmän, välillä vähemmän, usein myös öisin), kakka, jota tulee usein ja on välillä vihreätä, toisinaan ihan löysää jne.
Palauduimme hiihtolomareissulta Tahkolta sunnuntaina (reissu meni tosi kivasti, Poitsu nukkui vaununkopassa/vieressäni yöt ja muutenkin oli ihanan rentoa oleskelua, vaikka olikin vuodenaikaan nähden aika kylmä) ja siitä lähtien yöt ovat olleet toinen toistaan levottomampia. Nukkumaanmenon kanssa ei ole ongelmia, meni eilenkin kahdeksan maissa nukkumaan, oli vielä imetyksen jälkeen pirteä, mutta nukahti melkein heti omaan sänkyynsä :). Söi ekan kerran jo 23.30 ja sen jälkeen alkoikin olla melko levoton. Aamulla alkoi heräilemään jo kuuden maissa, mutta onnistuin pitkittämään unia vielä puolisen tuntia. Ekoille päikkäreille mentiinkin jo ennen kahdeksaa!
Olen yrittänyt kovasti miettiä, mitä olen tehnyt toisin nyt lomalta palattuani, erityisesti nyt tietysti syömisen suhteen. Lomalla tuli tietysti syötyä epäterveellisemmin, esim. normaali iltapala (ruisleipää ja marjasmoothieta) jäi pois, kun tuli popsittua kaikenlaista muuta pitkin iltaa. Pähkinöitä en myöskään syönyt ollenkaan koko viikkona, kun taas kotona olen niitäkin syönyt, kuten aikaisemminkin. Voisikohan siis näistä löytyä jokin ruoka-aine, mikä aiheuttaisi Poitsulle oireita. Iho-oireita ei vielä kyllä ainakaan näy, mutta kortisonikuurin lopettamisesta onkin vasta muutama päivä.
Summa summarum: Onko levottomilla öillä, vatsaoireilla ja ihottumalla yhteys ja jos on, niin mikä ne aiheuttaa?!
Muuten Poitsu on oma aurinkoinen itsensä, mikä onneksi viittaa siihen, ettei hän nyt ainakaan päivisin ole ollenkaan kipeä.
Lääkäri soittaa verikoetuloksista perjantaina ja silloin varmasti sovitaan myös jatkosta, eli jatkuuko munadieetti, vai kokeillaanko jotain muuta.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Viikkopäiväkirja, osa seitsemän

Eipä ole vuoristorataa näköjään enää nämä yöt, viime yönä yli 10 heräämistä, pidin oikein unilokiakin.. Herätys seiskan aikaan ja ekat, tällä kertaa lyhyemmät 45 min. päikkärit 9-9.45.
Päivä oli edellisten kaltainen, Poitsu hyväntuulinen, niinkuin yleensäkin, päivän "pitkät" päikkärit tosin vain 1,5h, näköjään niidenkin pituus vaihtelee päivittäin. Iltapäiväpäikkärit jäi nukkumatta, meni kai jotenkin "yli unien", kun ei millään nukahtanut sänkyynsä, vaikka laskin hänet sinne väsyneenä. Nukkuikin sitten vähän pitemmät päikkärit 16.45-18, ulkona.
Mies jäi Poitsun kanssa kolmeksi tunniksi, kun itse lähdin hetkeksi kyläilemään, palasin kyllä iltasyötön aikoihin. Vasta kun sain pojan takaisin syliini huomasin, kuinka olinkin häntä ikävöinyt!
Poitsu nukahti 20.30, saa nähdä, mitä yö tuo tullessaan. Nyt lähden kuitenkin itse nukkumaan alkuyöksi toiseen huoneeseen ja vaihdetaan "vahtivuoroa" ensimmäisen syötön yhteydessä.
Tämä oli siis päiväkirjaviikon viimeinen osa, oli mukava pitää vähän tarkempaa päiväkirjaa meidän arjestamme, vaikka menikin aikamoiseksi unipäiväkirjaksi tämä raportointi.
Kuukauden, kahden päästä voisin taas pitää vastaavan päiväkirjaviikon, toivottavasti silloin yötkin antavat vähemmän raportoitavaa :).

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Viikkopäiväkirja, osa kuusi

Hohhoijaa, olipahan taas sellainen yö, että.. Poitsu meni siis kivasti nukkumaan, uuden aikaistetun rytmin mukaisesti ja otettiin siitä kaikki irti ja jäätiin vielä katsomaan telkkaria kymmeneen saakka. Enpähän muista, milloin viimeksi olisimme löhönneet illalla tv:n ääressä!
Hulinat alkoivat sitten kahdentoista maissa, jolloin taas kerran alkoi tuttirumba. Jossain vaiheessa otin Poitsun rinnalle ja söikin ihan hyvin. Laitoin pojan takaisin sänkyynsä, mutta kauan en kai jaksanut sitä tuttirumbaa, kunnes taas otin pojan takaisin sänkyyn viereeni hommaa helpottaakseni. Eipä se kyllä pahemmin helpottanut, koska levottomuus jatkui pitkin yötä, välillä rauhoittui hetkeksi, mutta pitkiä taukoja ei ollut. Aamuyöstä ei meinannut tutti eikä tissikään auttaa ja puoli seiskan maissa sain tosissaan yrittää (tuttia/tissiä suuhun+tassuttelua), kunnes poika nukahti vielä puoleksi tunniksi.
Seitsemältä isä hoiti pojan aamutoimet ennen töihinlähtöänsä. Aamupalan jälkeen olin itse niin väsynyt, että menimme  pötköttelemään sänkyyn jo kahdeksan jälkeen. Taisi olla 8.20, kun Poitsu nukahti jo ekoille päikkäreilleen ja nukkuikin ennätyksellisen pitkät unet tähän aikaan, n. 1h 45min.! Itsekin sain otettua pienet torkut, hyvä niin.
Päiväpäikkäreille ulos Poitsu nukahti n. klo 12, eli vajaat kaksi tuntia ekoista päikkäreistä. Olin taas tarkkana ja pyrin ajoittamaan nukkumaanmenon oikein, ja ilmeisesti onnistuinkin, koska poika nukahti oikeastaan samantien, kun laitoin hänet vaunuihin. Tutin sain käydä kerran laittamassa uudelleen suuhun, ennenkuin vaipui syvempään uneen. Lähdettiin siitä hetken päästä lenkin kautta bussille ja Poitsu heräsikin siinä bussia odotellessamme, n. 13.45, eli ihan kivat kahden tunnin unet tuli siinäkin.
Kyläillessämme Poitsu nukkui yhdet 45 min. unet (15.45-16.30) sisällä vaunuissa ja paluumatkalla taas n. 45 min (18-18.45). Nukkumaanmeno venyi vähän edellisöitä myöhempään ajankohtaan, syötön ja sylissä keinuttelun jälkeen poju nukahti 20.40, laitoin hänet ihan valveill sänkyynsä. Pari kertaa sain vielä tämänkin jälkeen käydä laittamassa tutti takaisin suuhun.
Saa nähdä, mitä yö tuo tullessaan..

torstai 7. maaliskuuta 2013

Viikkopäiväkirja, osa viisi

Herätys tänään oli seiskan jälkeen, mutta äiti jatkoi uniaan vielä isän ja pojan viettäessä puolitoista tuntia keskenään. Hyvää teki!!
Paremmin nukutun yön jälkeen mieli on huomattavasti valoisampi kuin eilen ja eilisen stressaamisesta viisastuneena päätin, etten annan noitten uniasioiden hallita kaikkea. Koitan tarkkailla ja opiskella Poitsun antamia ensimerkkejä väsymyksestä ja niiden perusteella laittaa poika oitis nukkumaan, en niinkään kellon mukaan. Stressaantunut äiti saa varmaan sitäpaitsi lapsensakin nopeasti "oirehtimaan", joten pitää ainakin yrittää ottaa vähän rennommin.
Poitsun ekat unet tulivat jo ennen yhdeksää ja puolen tunnin päikkäreiden (jonka aikana vanhemmat ehtivät syödä aamiaisen ja lukea lehden :)) jälkeen kääntyiltiin jumppamaton päällä, ja hengailtiin sylissä. Uusia kehitysaskeleita on otettu taas: eilen tarttui ensimmäistä kertaa oikealla kädellään oikean jalan varpaisiin! Tarttuminen on muutenkin kehittynyt, vaikka se onkin edelleen aikamoista sohimista ja hermo menee nopeasti, kun ei saa jotain esinettä suuhun asti!
Syöttämisen jälkeen aloimme valmistautua seuraaville unille (isä näyttää olevan vielä herkempi näkemään väsymyksen ensimerkit) ja yhdeltätoista olikin poika valmis ja nukahti nopeasti vaunuihin. Tällä kertaa unia riitti kahdeksi ja puoleksi tunniksi, eiliseen verrattuna hyvä "tulos". Poitsu käsipuolessa tein lounaan isän ollessa hiihtämässä. Vielä on tuo ruoanlaitto vähän haasteellista, kun Poitsu ei millään meinaa viihtyä pidempiä pätkiä leikkimatolla/sitterissä.
Seuraavat unet otettiinkin taas pinnasängyssä ja tällä kertaa nukahti hieman edellispäivää nopeammin sänkyynsä. Päikkäriunta riitti n.40 minuutiksi, jonka aikana äiti hilpaisi salille.
Koetettiin tänään kahteen otteeseen tuttipullosta imettämistä: ensin vielä kerran neloskoon pulloa - ei kelvannut; sitten tehtyäni neulalla ylimääräisen reiän ykköskoon pulloon, kelpasi jo paremmin. Isä pääsi vielä uudelleen testaamaan tätä ollessani salilla, ja nyt oli sujunut jo paremmin.
Vikat päikkärit tänään vietettiin ulkona vaunulenkillä n. 17.50-18.35.
Ennen nukkumaanmenoa Poitsu pääsi vielä äitin kanssa suihkuun. Toinen kerta tätä - on kyllä niin liikuttava, kun Poitsu puristaa kaulasta, kun ekan kerran suihku osuu häneen. Isä sai toimia suihkuttelijana :). Pitää pikkuhiljaa totutella poikaa erilaisiin vesikokemuksiin, ettei sitten tule ihan shokkina, kun mennään vauvauintiin!
Syötön jälkeen laitoin Poitsun omaan sänkyynsä, taas ihan valveilla, ja maattuani jälleen kerran harson takana, käsi valmiina laittamaan tutin takaisin suuhun, nukahti poika noin 8 minuutissa 20.25. Havahtui vielä hetkeksi hereille vartin päästä tästä, mutta uudelleennukahtaminen saatiin aikaan tutilla.
Niin, tänään ei pitänyt kelloon katsella (kirjoitin alkuosan aamupäivällä), mutta toiselta varmaan näyttää ;). Silti, tämä päivä meni paljon rennommin, ja panostettiin tosiaan ennen kaikkea niihin väsymyksen merkkeihin, mutta ne nyt vaan sattuivat osumaan myös aika lailla kahden tunnin sykleihin. Nuo tarkat kellonajat päikkäreiden ajankohdista ja kestoista eivät varmaan ketään kiinnosta, mutta itselleni halusin ne kirjata ylös, ikäänkuin "unilokia" pitääkseni.
Päivän kohokohta: Ihana, aurinkoinen päivä. Oltiin miehen kanssa molemmat huomattavan paljon pirteämpiä, vietettiin kivoja ja kaivattuja kahdenkeskisiä hetkiä, urheiltiin ja nautittiin kotielämästä Poitsun kanssa :).

Viikkopäiväkirja, osa neljä

Näistä meidän öistä tulisi vuoristoradan näköinen diagrammi, sen verran heittelevät yö yöltä! Viime yönä taas valvottiin oikein urakalla, kun Poitsu ei rauhoittunut millään, vaikka taasen kerran näytti nukkuvat myös levottomina hetkinä. Eka herääminen (=tutin laittaminen toistuvasti suuhun) n. klo 00, eka syöttö n. 02, jonka jälkeen jäi taas nukkumaan viekkuun. Sen jälkeen vähän väliä kitinää, pään viskomista jne.. Välillä tarjosin rintaa tutin korvikkeena, vasta aamuyöllä söi seuraavan kerran kunnolla. Itse valvoin aamuyöstä hereillä nekin hetken, kun poika nukkui..
Herättiin puoli kahdeksan jälkeen, äiti ja isi enemmän tai vähemmän väsyksissä, poika onneksi oli oma iloinen itsensä, mikä viittaisi siihen, että oli nukkunut hyvin.
Aamupalan jälkeen vein pojan melko pian sänkyymme, syötin ja tarkkailin kirjan ohjeiden mukaan jokaista merkkiä siitä, että poika alkaisi väsymään. Syötön jälkeen annoin tutin ja silittelin, kunnes Poitsun silmät alkoivat painua kiinni. Nostin pojan sänkyyn, mutta, yllätys yllätys, ei se uni niin vain tullutkaan, vaan kesti puolisen tuntia, ennenkuin tutin ja unirätin avulla Poitsu viimein nukahti n. 9.40. En ole pahemmin nukuttanut poikaa päikkäreille omaan sänkyynsä, olisiko tässä sitten syy siihen, ettei uni tullut heti. Tai sitten laitoin yli-innokkaana pojan vähän turhan aikaisin unille. Unta riitti noin 40 minuutiksi, ihan ok näille ekoille päikkäreille.
Seuraavat päikkärit otettiin ulkona vaunuissa, tässäkin rikottiin ennätyksiä, nimittäin lyhyydessä, kesto vain noin 1h 15 min.. Senkin aikana sain olla useaan otteeseen laittamassa tuttia, vaikka yritinkin vähän viivytellä ja antaa pojalle itselleen mahdollisuuden rauhoittaa itsensä takaisin uneen.
Tämä teksti näyttää käsittävän yksinomaan päikkäriluettelointia, mutta ei voi mitään, tänään olen niihin kiinnittänytkin erityistä huomiota (ehkä sen vuoksi mikään ei sujukaan niin hyvin..).
Iltapäivällä toisetkin päikkärit ulkona, vaivaiset 40 tällä kertaa.
Illansuussa nukutin Poitsun vielä kuuden aikoihin, jälleen omaan sänkyynsä ja jälleen oli työn ja tuskan takana saada poika nukahtamaan. Melkein oli nukahtanut rinnalle, mutta kun siirsin omaan sänkyynsä, oli pirteä kuin peipponen! 20 minuuttia makasin pinnojen toisella puolella (harson takana "piilossa") ja laitoin vähän väliä tuttia suuhun, kun pudotteli sitä alituiseen. Olisikohan tässäkin vain parempi antaa pojan rauhoittaa itse itsensä (=huutaa itsensä väsyksiin), ken tietää! Puolisen tuntia nukkui tällä kertaa.
Isän kanssa lauleskellessa ja leikkiessä meni viimeinen pätkä ennen nukkumaanmenoa, äidin käydessä tuulettamassa aivojaan koiralenkillä.
Kahdeksaan mennessä oli iltatoimet tehty ja syötön jälkeen nukahti sänkyynsä 20.20. Heräsi kyllä huutamaan 20 minuuttia myöhemmin, eikä rauhoittunut, ennenkuin annoin uudestaan maitoa. Siitä nukkuikin melko rauhallisesti kahteentoista, jolloin alkoi tuttu tuttirumba, joka päättyi yhden aikaan, kun otin hänet rinnalle ja syötin. Jälleen kerran Poitsu jäi kainaloon nukkumaan. Ei siinä, ihanaahan se on nukkua pojan kanssa kylki kyljessä :). En edes oikeastaan muista, heräsikö kuinka paljon yöllä, olin kai itsekin niin sekaisin viime yön takia!

Päivän kohokohta: Täytyy sanoa, että olin itse jotenkin tosi stressaantunut koko päivän. Ehkä johtui myös siitä, että sen opuksen tiedoista "viisastuneena" kyttäsin kelloa koko päivän ja ajatuksen pyöri yksinomaan uniasioissa. Toisaalta tietty olin väsynytkin. Kohokohta on tietty, niinkuin aina Poitsu ja sen ihanan aurinkoinen hyväntuulisuus, sitä ei omakaan väsymys himmennä!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Viikkopäiväkirja osa kolme

Näin ne yöt vaihtelevat - viime yö oli taas paljon parempi; nukkui 22.30-01.30 ja syötön jälkeen (nukahdin jälleen kerran Poitsun ollessa rinnalla ja perhepedissä mentiin aamuun saakka ;)) nukkui noin viiteen, jolloin sain pari kertaa laittaa tuttia suuhun, rinnasta imaisi muutaman kerran ja nukahti uudelleen. Itse valvoin hetken, mutta poika nukkui kuuteen asti, jolloin söi vasta kunnolla. Torkuttiin vielä seiskaan, jonka jälkeen poika jo pirteänä jutteli ja hymyili, äitinsä olisi voinut vielä jatkaa unia..
Aamutoimien jälkeen aamupala tuttuun tapaan, ysin maissa mentiin takaisin sänkyyn köllöttelemään ja syötön jälkeen Poitsu nukahti noin 45 minuutiksi. Isäkin tuli työvuorokauden jälkeen kotiin ja vietti aikaa poikansa kanssa, kunnes nukkumatti tuli 11.30.
Päikkäreiltä herättiin noin 13.30, isä viihdytti poikaa seuraavan parin tunnin ajan, jonka jälkeen lähdimme Poitsun kanssa bussilla Helsinkiin kummitätiä tapaamaan. Pojan päikkärit 15.45-17.15.
Parin tunnin kahvittelun jälkeen suuntasimme kotia kohti ja bussissa nukuttiin viimeiset päikkärit n. 19.20-20.
Kotiintultuamme aloitimme melko pian iltatoimet ja "hengasimme" sängyssä niin, että iltasyötön jälkeen Poitsu omaan petiin n. 21.30 ja nukahti lopulta noin 22.

Olen tässä muutaman päivän aikana lueskellut netistä paljon sormiruokailusta. Mitä enemmän siitä luen (ja katsottuani hellyyttäviä videopätkiä Youtubesta, hakusanalla BLW babies) sitä enemmän innostun asiasta. Lähipiirissä ei valitettavasti ole ketään asiasta kokemusta omaavaa, olisi kiva jutella ja mahdollisesti nähdä, miten homma käytännössä toimii.

Sain myös tilaamani "unikirjan": Healthy Sleep, Happy Baby, jota ystävä oli suositellut sen pienestä präntistä ja n. 500 sivusta huolimatta.. Kahlasin sitä läpi bussissa istuessani ja vielä Poitsun mentyä nukkumaankin, sen verran kiinnostava ja silmiäavaava oli. Meidän tilanteeseen varteenotettavimmat neuvot olivat seuraavat:
- 3-4 kuukauden iässä nukkumaanmenoaikaa olisi hyvä aikaistaa n. 19-20 (kirjan mukaan tämän ei pitäisi varhentaa aamuheräämistä - nähtäväksi jää!)
- Päikkäreillä on TOSI iso merkitys, erityisesti ajoituksella (tarkkaile varhaisia väsähtämisen merkkejä, milloin vauvasta tulee "drowsy"). Valveillaoloaika ei pitäisi olla yli kaksi tuntia.
- Aamupäikkärit vakiintuvat (noin yhdeksän kymmenen aikaan).

Paljon muutakin hyödyllistä tietoa kirjassa oli, pitänee perehtyä opukseen jossain vaiheessa vielä paremmin.

Päivän kohokohta: Mukava päivä kaikenkaikkiaan. Itseäni innostivat luetut kokemukset sormiruokailusta ja kirjan vinkit uniongelmiin.