tiistai 25. kesäkuuta 2013

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..

..ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Yksi lempparilastenlauluista ja nuo sanatkin pitävät niin täsmälleen paikkansa! Ei varmastikaan ole maan päällä montaa asiaa, mikä EI kiinnostaisi pientä tutkimusmatkailijaa. Harmi vaan, että itse joutuu toimimaan noin puolessa tapauksissa ilonpilaajana, kun kenkiä, sanomalehtiä, pieniä esineitä, kännyköitä tms. ei nyt vain voi tutkia = laittaa suuhun. Monen esineen, joka ehkä etukäteen ajateltuna olisi ollut kaikkea muuta kuin suuhun pantava (esim. lompakko, kuinka monta miljardia bakteeria siitäkin saa suuhunsa?!) kohdalla olen kuitenkin joustanut. Kasvaa nyt toivottavasti vastustuskyky, kun kaikenlaista vähemmän puhdasta imeskelee suussaan!

Viime päivityksen jälkeen Poitsu on oppinut istumaan tuetta sekä nousemaan seisomaan tukea vasten. Kova kiire näyttää pojalla olevan oppia uusia asioita, hyvä kun äiti pysyy perässä :). Istumisen taito on kyllä helpottanut monessa asiassa, hätätilanteessa voi sormiruokaillakin istuallaan, jos ei syöttistä ole mukana. Myös kylpeminen ja altaassa peuhaaminen on helpompaa, kun ei tartte olla mahallaan tai sitten jonkun tukemana.

Sormiruokailu jatkuu edelleen. Vaikea sanoa, kuinka paljon siinä ollaan edistytty, sotkua tulee kiitettävästi edelleen. Lattialle ehkä päätyy hitusen vähemman ruokaa kuin alussa, koiran suureksi harmiksi! Poitsu osaa jo aika hyvin juoda itse nokkamukista. Näyttää vähän siltä, ettei tuttipullo tule meillä ollenkaan kuvioihin mukaan, tosin ei olla ennettu pojan itse kokeilla juoda siitä, mutta ainakaan syöttäminen ei onnistu oikeastaan ollenkaan enää.

Olin kaverin kanssa terassilla piipahtamassa juhannusaattona. Oltiin ihan päiväseltään, mutta oli mukava päästä tuulettumaan :). Poitsu juo päivisin niin vähän maitoa nykyään, että mun poissaolo ei ollut mikään ongelma. Illat ja yöt onkin sitten eri juttu.

Käytiin pojan kanssa avoneuvolassa tänään paino- ja pituuskontrollissa. Vähän alakäyrillä olivat molemmat, paino 7780g, pituus 69,5cm. Osa menee varmaan aktiivisen liikkumisen piikkiin, toisaalta yösyöpöttely voi viedä ruokahaluja päivällä ja sitä pitäisikin yrittää vähentää. Helpommin sanottu kuin tehty! Lisäksi otetaan toinen lämmin ruoka mukaan. Tänään oltiin mun vanhempien luona "päivällisaikaan" ja ostettiin kokeeksi sosepurkki, ettei olisi tarvinnut sotkea niin paljon. Nooh, Poitsuhan ei soseista piitannut, hyvä jos kaksi lusikallista sain alas menemään.. Pitää kokeilla tehdä vastaavissa tilanteissa itse sosetta, jos vaikka menisi siten paremmin.

Yöt sujuvat edelleen vaihdellen. Välillä levottomampaa, toisinaan menee ihanan rauhallisesti, vain muutamalla heräämisellä yössä. Mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut pitkään aikaan.



tiistai 11. kesäkuuta 2013

Liikkeellä - kontaten ja junaillen

Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen pitänee taas vähän päivittää kuulumisia. 

Ruokailuista sen verran, että jätettiin heti viime päivityksen jälkeen hetkeksi vielä aamupuuro pois. Jotenkin tuntui, että niin pian kiinteitten aloittamisen jälkeen kolme kunnon ruokailua on tosi paljon. Siispä mentiinkin kolme viikkoa kahden annoksen taktiikalla ja eilen otettiin kuvioihin mukaan taas aamupuuro. Viime viikolla Poitsulla olikin paastoaika, eikä oikein mikään tuntunut maistuvan. Voi kyllä olla, että siihen vaikutti sekin, että oltiin reissussa ja niin ympäristö kuin ympärillä parveilevat ihmisetkin saivat pasmat sekaisin ja mielenkiinto kohdistui kaikkeen muuhun kuin syömiseen.. Täytyy sanoa, että yhdistelmä syömättömyys+sotku+muiden päivittely (saako se nyt varmasti tarpeeksi ravintoa) kiristi kohtalaisesti hermoja :/.. Onneksi näyttää siltä, että kotiin palattua ruokahalukin on parantumaan päin - ihanaa syödä taas omassa rauhassa!

Iho-ongelmia oli jälleen viikon verran. Tutut näppylät ja punaiset läiskät ilmestyivät erään vauvauinnin jälkimainingeissa ja pahenivat päivä päivältä leviten aina leukaan ja niskaan saakka. Oliko sitten atooppista ihottumaa vai allergiaa, kuka tietää, mutta yksi mahdollinen allergian aiheuttaja voisi olla kananmuna, jota annoin aika runsaasti uunimunakkaan ja paistetun munan muodossa parina päivänä. Kortisonikuuri vei ihottuman mennessään ja nyt viikon verran on ollut iho tosi hyvässä kunnossa, joten ilmeisesti ainakaan mikään näistä "perus"ruoista ei ole ihottuman taustalla. Munaa en ole vielä uskaltanut kokeilla uudestaan, mutta kaipa sekin pitäisi nyt testata. Inhottaa vain ajatus jälleen uudesta kortisonikuurista, jos iho menee taas niin huonoon kuntoon. Mikään muu voide ei auta ja Poitsuakin tuntuu ihottuma tosissaan vaivaavan, öisin erityisesti raapii itseään :(.

Poitsu on nyt tosissaan lähtenyt liikkeelle. "Virallinen" ensimmäinen konttauspäivä oli Poitsun ollessa 6kk +2pvää :). Nyt mennäänkin jo huimaa vauhtia eteenpäin. Ainoa hidastava alusta on nurmikko, joka ilmeisesti tuntuu inhottavalta, etenkin jos on paljain jaloin! Silloin matka voi tyssätä kokonaan ja Poitsu tyytyy keinuttelemaan itseään ees taas paikallaan ja välillä voi kuulua tyytymätöntä vaikerrusta, joka joskus yltyy itkuksikin. Kehitystä tapahtuu kokoajan ja toissapäivänä saavutettiin jo seuraava virstanpylväs kun Poitsu nousi ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan, ihan ilman apua. Nyt sitä sitten pöngitäänkin seisomaan milloin mitäkin vasten (esimerkiksi pahaa aavistamattominen pienten serkkujen selkiä vasten) ja vastaavasti myös kupsahdellaan lattialle, milloin pehmeämmin, milloin kauhealla rytinällä. Siinä missä arki on helpottunut, kun Poitsu viihtyy lattialla paremmin, on myös kasvanut jatkuva valppaanaoloaika. Vaaran paikkoja on pienessäkin asunnossa paljon!! Pinnasängyn pohjakin jouduttiin nyt laskemaan alas, ettei Poitsu keikahda vahingossa laidan yli, kun nousee seisomaan.

"Juttelun" määrä on lisääntynyt ja viime päivinä Poitsun suusta on kuulunut hurmaavaa "blää blää blää" -ääntelyä, mitä ei voi sen kummemmin kuvailla - aivan liikuttavan ihanaa! Sitä päästetään suusta joka tilanteessa, niin harmistuneena kuin iloisenakin, sävy vain muuttuu tilanteen mukaan!

Oltiin ensimmäistä kertaa junalla reisussa viime viikolla. Menomatka (n. 4h) mentiin kaksistaan. Matka taittui ihan mukavasti, kun olin saanut valittua paikan lastenvaunupaikan vierestä, joten Poitsu sai nukkua kahdet päikkärit rattaissa ihan mun paikan vieressä. Väliaika tosin ei ollut niin herkkua, Poitsu kun ei pahemmin sylissä viihdy, niin ei auttanut muu kuin lähteä käppäilemään junan käytäviä ees taas ja lopulta istuttiin ravintolavaunussa hetki. Seuraan liittyi enemmän tai vähemmän resuisen näköinen lievästi humalassa oleva mies, joka kylläkin oli ihan kohtelias ja kiinnosti Poitsu niin paljon, että tyytyi istumaan rauhassa mun sylissä tuijottaen vastapäätä istuvaa miestä :). Paluumatka olikin hieman haastavampi. Ensinnäkin matka-aika oli pidempi ja jouduttiin matkustamaan lemmikkivaunussa, koska meillä oli koira mukana. Onneki mukana olivat mies ja anoppi, joten viihdyttäjiä löytyi menomatkaa useampia! Parhaiten Poitsu viihtyi, kun kävelytettiin häntä käytävää pitkin ja kun hetkeksi päästi pojan lattialle konttaamaan.

Mökillä olon parasta antia oli ehdottomasti laatuaika viisi kuukautta vanhemman serkun kanssa ja konttaaminen parinkymmenen sentin syvyisessä merivedessä :). Rannalla sattui olemaan isohko "lätäkkö", joka oli saanut rauhassa lämmetä auringossa ja mikäpä sen mukavampi leikkipaikka Poitsulle! Hiekkaakin pääsi maistelemaan ja hyvin näytti maistuvan ;). Yöt menivät ihan mukavasti, niinkuin ovat menneet viime aikoina muutenkin. Alkuyö matkasängyssä ja ensimmäisestä syötöstä lähtien tutusti äidin kainalossa <3.

Eilen nautittiin vielä helteiden viimeisistä rippeistä (nyt vain 15C) pienessä uima-altaassa takapihalla. Voi sitä iloa ja autuutta, millä Poitsu siellä lätäkössään leikki!