sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Time flies

Näköjään postausväliksi on vakiintumassa kolme kuukautta :/. Ei sillä, että olettaisin lukuisien seuraajien odottavan malttamattomana uusia päivityksiä - lähinnä harmittaa, että arjen kuulumiset ja tapahtumat jää kirjaamatta itselleni muistoksi.




Poitsun kuulumisista pitää aloittaa - tietysti! Pian 2v5kk poika kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Parasta antia Poitsun kanssa tällä hetkellä onkin jutteleminen milloin mistäkin. Puheen kehitys on ollut huimaa, käytännössä osaa ilmaista itseänsä täysin, mitä nyt joku sana on hakusessa välillä. Vielä - onneksi - kaikki lauseet ja sanat eivät kuitenkaan ole täydellisiä, vaan täynnä maailman liikuttavimmalla pikkupojan logiikalla kokoonparsittuja virkkeitä ja välillä itse keksittyjä sanoja. Kaikkea ei Poitsu myöskään osaa sanoa vielä oikein, esimerkiksi tuttu tyttö - Sonja nimeltään - on "Soina", Emil on "Eemeli", Samuel on "Samuli" ja last but not least Peter Pan on "Petteri Pannu". Kirjaimet k ja s vaihtavat paikkaa, kuten esim. sanassa jaksa -> jaska.




Höpöttely on Poitsun lempihommaa ja joitain äärettömän suloisia lentäviä lauseita on pakko lisätä tähän. Pääsiäistä rauhallisesti kotona viettäessämme, totesi yks kaks yllättäen, että "kotissa on kivaa" <3. Jokin aikaa sitten kysyi isältään, voiko vauvoja ostaa. Kun isi siihen, että ei, on Poitsusta siitä lähtien ollut hurjan hauskaa toistella lausetta "Vauvoja ei osteta". Oltiin ajelemassa uimahalliin tänään ja kesken matkan Poitsu huudahti "Äiti, unohdin uikkarit!". No, vastasin siihen, että älä huolehdi, äiti otti ne mukaan. Siihen poika: "Kiitos, äiti". Ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta tuollaiset ihanat, liikuttavat toteamukset ovat vaan niiin <3! Poika on myös alkanut laulamaan. Vielä syksyllä lauloin jonkin verran kotona, eikä muskarissa ollenkaan. Nyt laulaa sekä kotona että muskarissa. Ensimmäinen laulu, jonka osasi laulaa oli Tuiki, tuiki, tähtönen. Kerhossa, lopun lauluhetkessä pyytää usein Ankkalaulun, eli Viisi pientä ankkaa. Hauskin kohta on tietenkin lopun "ja silloin isä-ankka...kvaak!!! Muita suosikkeja on Oravan pesä (lauletaan aina lähipuiston keinussa) ja autossa cd:ltä Hyttys-Hubert.




Jonkinasteista uhmaa on selkeästi ilmassa, sillä melkein järjestäen, jokaisesta vaipanvaihdosta/pyllypesusta, pukemisesta, hampaiden pesusta jne saa taistella. Maahan heittäytyminen on - erityisesti ulkona- perusmetodi, kun joutuu kieltämään Poitsua poikkeamasta esim. vieraan ihmisen talon pihaan. Jokaikistä työmaakonetta pitäisi päästä katsomaan, ojassa lilluvia roskia tutkimaan ym... Tämähän on toki mitä suloisinta, mutta vaatii kyllä uskomattoman paljon kärsivällisyyttä :D. Yhtenä murheenkryyninä on viime aikoina ollut pojan käytös leikkikavereita kohtaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun Poitsu on ihan tahallaan mätkäissyt kaveria milloin milläkin lelulla tai sitten tönäissyt. Ärsyttävintä tässä on se, että nämä ovat usein kohdistuneet pienempään ja näin ollen heikompaan kaveriin :(. Amatööripsykologina olen tulkinnut sen johtuvan jonkinasteisesta mustasukkaisuudesta, sillä nämä tilanteet ovat aina olleet sellaisia, jolloin paikalla ollut äiti tai isä on jutellut toisen aikuisen kanssa, eikä keskittynyt häneen. Huomionhakuisuutta siis. Tai kuka sen nyt tietää, mutta itse olen sen näin järkeillyt. Tosi inhottavaa ja noloakin, toivottavasti ohimenevä juttu, joka helpottaa, kun poika oppii sanoittamaan tunteitaan paremmin. Välillä sitä itsekin erehtyy luulemaan, että puhumaan oppiminen tarkoittaa myös sitä, että osaisi puhua tunteistaan ja mikä milloinkin kiukuttaa. Heh, on se aikamoista, jos kaksivuotiaalta odottaa taitoja, jotka näin aikuisiälläkin ovat välillä hakusessa :D.




Näin kevään edetessä potkupyöräily on noussut yhdeksi suosikkitekemisistä ulkona. Joskus saattaa potkutella parinsadan lenkin, usein innostus kuitenkin tyssää jo alkumetreille ja sitten halutaankin sylkkyyn. Puistoissa keinuminen on koko talven ollut ykköstekeminen ja on sitä edelleen.


Päivisin treffataan muskarista saatuja ystäviä, yleensä ainakin kerran viikossa, käydään epäsäännöllisen säännöllisesti perhekerhossa, käydään uimahallissa, tavataan serkkuja jne. Piirretyistä suosikkeja ovat Palomies Sami, Franklin, Kaapo -muutamia mainitakseni. TV:n katselua ollaan tosin pyritty ihan tietoisesti vähentämään, jotenkin meistä on esim. pari tuntia päivässä tuntunut liian paljolta. Aamuisin tv on ollut paljon päällä, kun äiti ja isi haluavat nauttia aamukahvinsa ja -smoothiensa lehden kera rauhassa.. Lisäksi piirretyt ovat olleet usein keino saada muuten ah niin ihania aamu- ja iltatoimia tai vaikka ulospukeutumisia hoidettua. Nyt kun ollaan vähennetty tv:n parissa vietettyä aikaa, olen huomannut, että ilmankin pärjää varsin hyvin. Täytyy tosin sanoa, että Poitsu ei edelleenkään pitkiä aikoja (lue: viittä minuuttia pidempään) viihdy itsekseen, joten jatkuva leikkiminen käy voimille ja sen vuoksi tv onkin helpottanut arkea. Viikko sitten annoin Poitsun tehdä ekan kerran palapeliä puhelimella ja onkin aikamoista, kuinka nopeasti poika on harjaantunut tekemään niitä! Lukemisesta tykkää kovasti ja vaihdellen luetaan päivässä 4-10 kirjaa. Suosikkeja ovat esim. Nalle Puhit, Pupu Tupunat, Miinat ja Manut, Franklinit, Myyrä ja auringonnousu, Liikennekirja, Myyrä-kirjat, Mauri Kunnaksen Yökirja.. Hellyyttäviä meidän omia "puuhia" on mm. pusupaini sekä äidin paidan alle meno ja sieltä "syntyminen".




Päivärutiinit menevät suurinpiirtein näin: Herätys 6-7. Nukkuu edelleen meidän huoneessa ja kömpii pinniksen laidan yli harva se yö meidän viereen. Kipeytyneen selänkään uhalla en olisi vielä valmis luopuaan näistä öistä <3. Aamupalan ja erittäin hitaasti toteutettujen aamutoimien jälkeen aamupäivä sisältää yleensä ulkoilu tai vierailua ystävillä/sukulaisilla (ja kerran viikossa muskaria). Lounas 11-12 ja nukkumaan aamun heräämisajasta riippuen 12.-13. Rattaissa ulkona nukkuu edelleen. Päikkärit kestävät yleensä 1-2h. Iltapäivällä tehdään milloin mitäkin. Iltatoimet alkavat iltapalalla seiskan aikaan ja kahdeksan maissa mennään sänkyyn lukemaan iltasatuja. Poitsu nukahtaa tätä nykyä meidän sänkyyn, jonne jää  itsekseen höpöttelemään 15-60 minuutiksi ennen nukahtamista. Tänään nukahtamiseen liittyviä "ohjelmanumeroita" (siis sen jälkeen, kun Poitsu oli jäänyt yksin nukahtamaan) olivat mm. pyjaman riisuminen ja hetken päästä takaisin pukeminen äidin toimesta, valojen laittaminen päälle x2, tyynyjen heittäminen lattialle sekä erinäinen huutelu. Sängystä sitten siirrämme pojan omaan sänkyynsä meidän mennessä nukkumaan. Poikkeuksina yöt, jolloin mies on töissä ja olemme kaksin, jolloin annan Poitsun nukkua vieressäni.


Lopuksi vielä omia kuulumisia. Eka hoitokerta on takanapäin, oli siis jo helmikuussa, eikä tällä kertaa natsannutkaan ekalla kerralla. Pettymystä lisäsi se, ettei pakkaseen saatu yhtään alkiota, joten kokonaan uusi hoitokerta on edessä. Huolettaa vähän myös mun munasolujen laatu, kun näin huonosti on saatu alkioita. Munasoluja saatiin 7 ja tosiaan vain yksi siirtokuntoinen :/. Tällä hetkellä popsinkin kaikenlaisia vitamiineja, aminohappoja ja antioksidantteja terveellisen ruokavalion lisäksi. Tuskinpa niistä kauheasti apua on, mutta ihan oman mielenrauhan vuoksi on kokeiltava kaikkea..


Töiden alkuu häämöttää, vaikkakin vasta elokuussa, mutta kuitenkin. Poitsulle on haettu päivähoitopaikkaa. Ihan mukava on mennä töihin, kunhan vain voisi luottaa siihen, että vielä joskus saan jäädä kotiin pikkuista hoitamaan <3.



1 kommentti:

  1. Vähän jälkijunassa täällä lueskelen seuraamiani blogeja, kun ei ollut juuri aikaa lueskella, vaikka aktiivisesti seuraaviani onkin kovin vähän...
    Pahoittelut pieleen menneestä hoidosta :/ Toivottavasti seuraava onnistuu heti <3 Voimia siihen!
    Kiva oli kuulla taas teidän arjesta, poitsu kuulostaa kovin samanlaiselta tyypiltä omamme kanssa :D Tuo jutteleminen on niiin ihanaa. "Kotissa on kivaa" ja "Kiitos äiti" <3 :´) Meillä tulee samantapaisia lausahduksia, ja ne on kyllä aika liikkiksiä.
    Mukavaa kesän jatkoa teille <3

    VastaaPoista