Aloitetaan tällä kertaa 10kk-kuulumisista, ettei kestosuosikkiteema - yö ja unikoulu, taas vie koko palstatilan.
Strategiset mitat kymmenen kuukauden ikäisellä Poitsulla ovat 74,3cm ja 9040g. Kasvu menee mukavasti omalla käyrällään, vaikka paino onkin jo pidempään kulkenut -10 käyrällä, what ever that means..
Ensi askeleet (isän todistamana), eli kolme sellaista, otettiin päivää vaille 10kk, vielä ei olla tosin toisintoa nähty. Tosi näppärästi Poitsu on kyllä jo pidempään kävellyt tukea ottaen vaikkapa sohvan päästä päähän. Istualtaan seisomaan nousua (ilman tukea) on tehnyt myös jo jonkin aikaa.
Ollaan aloitettu "Missä ...?" -leikki ja tähän mennessä Poitsu osaa näyttää lampun - ainakin keittiön pöydän ääressä istuessaan!
Hölpötystä riittää edelleen, mutta mitään tunnistettavia sanoja ei olla vielä kuultu. Johdot ja tekniset laitteet ovat ehdottomia suosikkileluja ja pistorasiat ovat tulleet vaarallisen kiinnostaviksi ja niihin ollaan tunkemassa milloin mitäkin johtoa tai lelua. Toinen suosikki on harja ja kihveli. Ei-sanan tuntuu kyllä ymmärtävän, mutta yleensä toiminta ei suinkaan lopu siihen, vaan sitä jatketaan, yleensä itkunsekaisella raivolla :). Mikä on ollut tosi ihanaa, Poitsu on alkanut olemaan kiinnostunut kirjoista. Autossa on viihdyttänyt äitiyspakkauksen Pikku poro -kirja, siinä onkin ihanan värikkäät kuvat. Tänään viimeksi katseli itsekseen kirjaa, eikä haitannut vaikka kirja olikin välillä väärinpäin kädessä :).
Ruokailut menee tätä nykyä suurinpiirtein seuraavasti:
- Aamupuuro n. tunti heräämisestä klo 8-9. Menee vaihtelevalla menestyksellä. Jos ei millään uppoa, annetaan Talk-muruja tai leipää. Isä tykkää syöttää lelujen kera, äiti taas yrittää välttää kaikenlaista viihdytystä ruokailun yhteydessä. On kyllä sortunut itsekin esim. Pomppufiilis-biisin soittamiseen Youtubesta. Jostain syystä sillä näyttää olevan hypnotisoiva vaikutus Poitsuun!
- Lounas ekojen päikkäreiden jälkeen n. klo 12. Tällöin yleensä aina jotain sormiruokailtavaa. Tällä hetkellä parhaiten maistuu kaikki liha ja kala. Tänäänkin söi vaikka kuinka monta kananfilepalaa, ihan maustamattomia vielä!
- Välipala (jää aika usein välistä) n. klo 15, toisten päikkäreiden jälkeen. Hedelmää ja nyt uutena hapanmaitotuotteita, esim. rahkaa tai turkkilaista/tavallista jogurttia tai smoothieta.
- Päivällinen n. klo 16-16.30. Usein annetaan tässä iltapäivällä joku kaupan purkki. Jostain syystä en ole itse tehnyt kuin muutaman kerran soseita. Kaupan soseet maistuvat vähän turhankin hyvin, mikähän lie lisäaine niissäkin on makua antamassa - riisitärkkelys??
- Iltapuuro n. klo 19. Nykyään iltasella puuroa menee vaikka kuinka paljon, oli sitten höysteenä puolukkasurvos, marja-aronioita, mansikoita, banaania tms. Hyvä niin!
Ruokailuhetket ovat kyllä välillä olleet aikamoista härdelliä, kun Poitsu yritti jatkuvasti kiivetä syöttötuolistaan pöydälle. Hankittiinkin valjaat ja toistaiseksi onkin pysynyt niillä tuolissa. Lusikka ja haarukka pysyvät kädessä ja pitkään olenkin jo antanut esim. puuroa niin, että olen täyttänyt lusikan valmiiksi. Muutaman kerran Poitsu on jo itsekin osannut kauhoa lusikalla lautasta niin, että on saanut siihen vähän ruokaa jäämäänkin ja suuhun asti. Aika alkeellista tämä kuitenkin vielä on ja niin sotkuista, ettei edes aina viitsi tätä harjoitella.
Viimeksi kun kirjoitin, oltiin menossa lastenlääkärille Poitsun ihottuman takia. Lääkäri totesi heti, että Poitsulla on atooppinen ihotyyppi, joka reagoi herkästi ihan kaikkeen. Flunssakin voi pahentaa ihottumaa, samoin kun luonnollisesti allergiat ym. Perusvoiteilla tehokkaasti rasvaamalla tulisi pääsääntöisesti ihoa hoitaa ja (hydro)kortisonikuureja tarvittaessa. Käynnin yhteydessä otettiin myös Prick-testit ja kappas vaan, vehnä näytti positiivista. Tämä itsessään ei kuitenkaan lääkärin mukaan riitä diagnoosiin, vaan aloitettiin siitä kahden viikon vehnätön dieetti, koski siis myös minua, koska imetän vielä.
Kaksi viikkoa oltiin - ja ollaan itse asiassa edelleen- vehnättömällä ruokavaliolla ja Poitsun iho kyllä on ollut siitä lähtien parempi. Onko sitten ollut tehokkaan rasvauksen vai vehnän poisjättämisen ansiota, en tiedä. Jonkin verran kaulassa ja niskassa on edelleen ihottumaa, jota Poitsu välillä etenkin öisin raapii, mutta kokonaisuudessaan iho on pehmeämpi kuin aikoihin. Kontrollissa lääkärin kanssa sovittiin, että voin kokeilla palauttaa vehnän ensin omaan ruokavalioon ja sitten Poitsun. Vehnähän ei nyt ole mitenkään oleellisin osa (kenenkään) ruokavaliota, joten mitään kiirettä tällä ei ole. Aloitettiin kontrollikäynnin iltana (lääkärin rohkaisemana) vihdoinkin unikoulu, joten senkään takia en ole halunnut palauttaa vehnää ruokavalioon öitä mahdollisesti "pilaamaan".
Tästä päästäänkin puolitoista viikkoa meidän elämää hallinneeseen teemaan (tai no, onhan teema ollut läsnä varmaan jokaisessa postauksessa viimeisen puolen vuoden ajan), eli unikouluun. Lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistettynä unikoulu on mennyt meillä seuraavasti:
1. yö: Poitsu nukkumaan normaaliaikaan, mutta omaan huoneeseen pinnasänkyynsä (lääkärin suositus). Noin tunnin kuluttua ensimmäinen itku (normaalisti olisin antanut rintaa ja Poitsu olisi nukahtanut siihen). Isä meni tyynnyttelemään ja piteli sylissä tuudittaen 40 minuuttia, jonka jälkeen poika nukahti. Isä nukkui olohuoneen sohvalla ja kävi sieltä rauhoittelemassa ainakin pari itkukohtausta yön aikana. Joskus kuuden jälkeen oti pojan viereeni sohvalle, annoin maitoa ja nukuttiin vielä yhdessä noin kahdeksaan. Olin etukäteen päättänyt, että kuuteen asti ainakin mennään ilman maitoa.
2. yö: Alkuyö oli parempi, mutta aamuyöstä valvoi pari tuntia. Puoli kuudelta (jo) annoin maitoa ja sit taas nukuttiin sohvalla yli yhdeksään. Ekat päikkärit jäivätkin sitten välistä!
3. yö: Huonoin yö näistä kolmesta. Pari pidempää heräämistä ja loppuyö menikin iskän vieressä Poitsun huoneen vierassohvalla. Maitoa tosin annoin vasta seitsemän jälkeen, eikä sen jälkeen enää nukuttu, eli sen suhteen parannus.
4. yö: Parit heräämiset 12 ja 02 aikaan, loppuyö taas isin viekussa. Maitoa taas seitsemän jälkeen.
5. yö: Yövastuu siirtyi äitille yhdeksi yöksi. Nukuin sohvalla olohuoneessa. Poitsu oli hereillä 12-02, väsytystaktiikka oli syliin ja alas, PALJON tassuttelua selkä väärässä. Sylissä tuudittelua. Aamulla herätys ja aamumaito seiskan jälkeen.
6. yö: Isillä taas valvontavuoro. Tällä kertaa meidän makkarista käsin lähdettiin Poitsua rauhoittelemaan, tosin loppuyöstä isi jäi taas Poitsun kanssa vierassohvalle. Aika samankaltainen yö kuin edelliset.
7. yö: Äitin vuoro, hereillä n.02-04, loppuyö äitin viekussa, maitoa kuitenkin vasta aamulla heräämisen jälkeen.
8. yö: Isin vuki. Aika samaa rataa edelleen, ei pidempiä heräämisiä.
9. yö: Äitin vuoro. Muutettiin pinnasänky takaisin meidän makuuhuoneeseen, sängyn päätyyn. Hereillä n. 11-02, ensin sylissä ja tassuttelemalla, sitten mun kainalossa. Yöllä päätin, että nyt loppuu sylissä tuudittaminen ja pidin vain vieressä, kun yritti lähteä vaeltamaan pitkin sänkyä.
10. yö. Isi töissä. PARAS YÖ tähän mennessä. Itki 20 min. sylissä klo 00.40-00.57, en tuudittanut ja laskin heti vähän rauhoituttua alas. Pidin hetken käsiä selässä ja pyllyllä, mutta otin ne pois ennenkuin nukahti. Poitsu nukkui siitä aina 7.20 asti aamulla!
11. yö: Äiti otti itselleen vetovastuun edellisen yön innoittamana. Mutta mutta.. Nyt valvottiinkin 00.40-03. Poitsu heräsi itkemään n. 10 min. välein, yht. 7 kertaa otin syliin, laskin alas, tassuttelin ja Poitsu nukahti itsekseen. Aina kun luulin, että poika oli vihdoinkin päässyt syvään uneen, heräsi taas. Itse en ehtinyt nukahtaa kertaakaan näissä väleissä.
12. yö: ?? Jaa, a, saa nähdä, mutta jatkan edelleen tuudittamatta ja tassuttelen vain kunnes on rauhoittunut.
Jokaisena iltana Poitsu on myös havahtunut hereille n. 30 min-2h nukahtamisen jälkeen. Useimmiten silloin on riittänyt pelkkä tutti ja tassuttelu, joinain iltoina on pitänyt tehdä pidemmän kaavan kautta.
Summa summarum: Kehitystä on tapahtunut, Poitsu ei selkeästikään ole enää niinkään tissin perään, jostain syystä vain edelleenkin heräilee x kertaa yössä. Toivon, että tämä pari yötä jatkunut tyyli (ei tuudittamista, pois sylistä aiemmin ja tassuttelua vain rauhoittumiseen asti, ei nukahtamiseen) tuottaisi parempia tuloksia. Nähtäväksi jää!!
Ollaan muuten aamuisin hemmoteltu valvonutta osapuolta sänkyaamupalalla lehden kera :). Suosittelen!
maanantai 30. syyskuuta 2013
tiistai 3. syyskuuta 2013
Isäkuukauden viettoa kotosalla ja mökillä
Perheen kesken lomailu (sitähän tämä vanhempainvapaa on, eikö niin?!) on jatkunut miehen loman muututtua isäkuukaudeksi. Itse olen ryhdistäytynyt sen verran, että kävin tekemässä pari tunnin sijaisuutta. Kurkistus työelämään oli ihan hauskaa ja mielenkiintoista, ja mikä parasta, saa vain arvostamaan kotiäitinä oloa vielä enemmän. Aion jatkossakin tehdä silloin tällöin sijaisuuksia, jos ei muuta niin omaksi huvikseni ja saahan sillä kerättyä pieniä roposia tammikuuhun varattua etelänmatkaakin varten.
Reissusta palattua vietettiin aika tiivistä kotielämää pari viikkoa. Syksyn harrastukset alkoivat, itsellä tanssitunti ja Poitsulla vauvauinti ja muskari. Ollaan kuitenkin lopettelemassa vauvauintia. Jotenkin tuntuu, ettei se tarjoa tällä hetkellä kauheasti mitään uutta. Pitää vaan nyt tsempata ja jatkaa kuitenkin itsekseen uimassakäyntiä, etteivät sukellusrefleksi ym. hankitut taidot unohdu. Muskari vaikuttaa ihan mukavalta harrastukselta, Poitsukin jaksoi kivasti kuunnella ja olla mukana, vaikka onkin ainoa alle vuoden ikäinen ryhmässä :). Äiti taas toivoo saavansa jonkun uuden äitituttavan ryhmästä.
Poitsu täytti jokin aikaa sitten yhdeksän kuukautta. Kontaten mennään edelleen, tosi sujuvasti kävelee myös tukea vasten, esim. sohvan tai pöydän kiertäminen onnistuu helposti. Kaikki mahdollinen menee edelleen suuhun, erityisesti kiinnostavat kaikki tekniset välineet ja sähköjohdot.. Hampaita Poitsu tykkää harjata omalla pikkuharjallaan, siis niitä kahta :). Rattaissa matkustaminen ei ole Poitsun lempijuttuja, itku tulee helposti. Rintareppua onkin käytetty ahkeraan, melkein mieluummin otetaan poika reppuun, jos lähdetään esim. koiralenkille. Pari viikkoa sitten otettiin myös käyttöön pyöränistuin ja ollaankin käyty ahkerasti pyöräilemässä sen jälkeen. Oltiin itse etukäteen tosi innoissamme tästä uudesta tavasta matkustaa ja hämmästyttiin, kun Poitsu taas ei ollut mitenkään normaalia iloisempi päästessään pyörän kyytiin. Toistaiseksi on kuitenkin pysynyt ihan tyytyväisenä kyydissä ja on ollut tosi mukava päästä koko perheen voimin liikkumaan pyörällä.
Lopuksi vielä teemoista, jotka näyttävät olevan esillä joka postauksessani, eli ruokailu, yöt ja ihottuma. Ruokailusta ei nyt niin kauheasti ole sanottavaa. Välillä maistuu paremmin, välillä huonommin. Pikkuhiljaa olaan siirrytty neljään ruokailuun, niin että lounas ja päivällinen ovat molemmat "lämpimiä" ruokia. Ollaan myös annettu aikaisempaa enemmän purkkiruokaa. Poitsulle näyttää hyvin maistuvan kaupan pöperöt ja onhan se totuuden nimissä välillä niin ihanan helppoa! Puurokin syötetään melkein aina tätä nykyä, jossain vaiheessa kun alkoi kyllästyttämään se megalomaaninen sotku, joka aina aamu- ja iltapuuron jälkeen odotti siivoajaansa. Toki sormiruokaa tarjotaan myös joka päivä ja pikkuhiljaa aletaan harjoitella omilla välineillä syömistä, siis niin että poika jossain vaiheessa oppisi kauhomaan sitä ruokaa lautaseltaan itse, sen sijaan että täytetään lusikka hänelle valmiiksi.
Yöt.. Viime viikkojen aikana on vahvistunut päätös siitä, että jonkinlainen yökoulu on pidettävä. Niin ihanaa, kun perhepedissä nukkuminen onkin, alkaa Poitsun yövenkoilu verottamaan äidin päiväjaksamista. Tällä hetkellä mietinnössä olisi yösyötön rajoittaminen välillä 23-06 ja samalla siirrettäisiin poika nukkumaan omaan sänkyynsä sivuvaunuun täksi ajaksi ja aamulla otettaisiin hänet viereen ja rinnalle. Mutta saa nähdä miten tämäkin nyt tästä vielä muotoutuu. Tällä hetkellä unikoulun aloittaminen ei onnistu, sen verran pahana on taas ihottuma ja viime yöt ovatkin olleet enemmän tai vähemmän levottomia Poitsun yrittäessä raapia itseään. Ressukka on välillä tosi tuskaisen oloinen ja useimmiten vain tissille (jos siihenkään) pystyy rauhoittumaan. Hydrokortisonikuureja ollaan jouduttu antamaan säännöllisesti ja erityisesti näiden taukojen aikana, kun ihottuma alkaa taas pahenemaan, ovat yötkin levottomampia. Huomenna menen taas pojan kanssa lastenlääkärille, saa nähdä onko siitä mitään hyötyä. Allergiatesteissä ei selvinnyt mitään.
Viime viikolla olin todella stressaantunut öistä ja ihottumasta, nyt olo on taas rentoutuneempi. Oltiin viikko mökillä ja se teki hyvää, vaikka yöt olivatkin välillä levottomampia. Puolukan poimiminen, ulkoilut kauniissa maastossa, hyttysvapaa oleilu mökin pihassa, päivittäinen saunominen, hoitoapu mummun ja papan taholta - kaikki varmasti auttoivat asiaa! Nyt kotimatkalla ja kirjoittaminen täytyy lopettaa tähän, sen verran levoton alkaa tuo poika vieressä olemaan!
Reissusta palattua vietettiin aika tiivistä kotielämää pari viikkoa. Syksyn harrastukset alkoivat, itsellä tanssitunti ja Poitsulla vauvauinti ja muskari. Ollaan kuitenkin lopettelemassa vauvauintia. Jotenkin tuntuu, ettei se tarjoa tällä hetkellä kauheasti mitään uutta. Pitää vaan nyt tsempata ja jatkaa kuitenkin itsekseen uimassakäyntiä, etteivät sukellusrefleksi ym. hankitut taidot unohdu. Muskari vaikuttaa ihan mukavalta harrastukselta, Poitsukin jaksoi kivasti kuunnella ja olla mukana, vaikka onkin ainoa alle vuoden ikäinen ryhmässä :). Äiti taas toivoo saavansa jonkun uuden äitituttavan ryhmästä.
Poitsu täytti jokin aikaa sitten yhdeksän kuukautta. Kontaten mennään edelleen, tosi sujuvasti kävelee myös tukea vasten, esim. sohvan tai pöydän kiertäminen onnistuu helposti. Kaikki mahdollinen menee edelleen suuhun, erityisesti kiinnostavat kaikki tekniset välineet ja sähköjohdot.. Hampaita Poitsu tykkää harjata omalla pikkuharjallaan, siis niitä kahta :). Rattaissa matkustaminen ei ole Poitsun lempijuttuja, itku tulee helposti. Rintareppua onkin käytetty ahkeraan, melkein mieluummin otetaan poika reppuun, jos lähdetään esim. koiralenkille. Pari viikkoa sitten otettiin myös käyttöön pyöränistuin ja ollaankin käyty ahkerasti pyöräilemässä sen jälkeen. Oltiin itse etukäteen tosi innoissamme tästä uudesta tavasta matkustaa ja hämmästyttiin, kun Poitsu taas ei ollut mitenkään normaalia iloisempi päästessään pyörän kyytiin. Toistaiseksi on kuitenkin pysynyt ihan tyytyväisenä kyydissä ja on ollut tosi mukava päästä koko perheen voimin liikkumaan pyörällä.
Lopuksi vielä teemoista, jotka näyttävät olevan esillä joka postauksessani, eli ruokailu, yöt ja ihottuma. Ruokailusta ei nyt niin kauheasti ole sanottavaa. Välillä maistuu paremmin, välillä huonommin. Pikkuhiljaa olaan siirrytty neljään ruokailuun, niin että lounas ja päivällinen ovat molemmat "lämpimiä" ruokia. Ollaan myös annettu aikaisempaa enemmän purkkiruokaa. Poitsulle näyttää hyvin maistuvan kaupan pöperöt ja onhan se totuuden nimissä välillä niin ihanan helppoa! Puurokin syötetään melkein aina tätä nykyä, jossain vaiheessa kun alkoi kyllästyttämään se megalomaaninen sotku, joka aina aamu- ja iltapuuron jälkeen odotti siivoajaansa. Toki sormiruokaa tarjotaan myös joka päivä ja pikkuhiljaa aletaan harjoitella omilla välineillä syömistä, siis niin että poika jossain vaiheessa oppisi kauhomaan sitä ruokaa lautaseltaan itse, sen sijaan että täytetään lusikka hänelle valmiiksi.
Yöt.. Viime viikkojen aikana on vahvistunut päätös siitä, että jonkinlainen yökoulu on pidettävä. Niin ihanaa, kun perhepedissä nukkuminen onkin, alkaa Poitsun yövenkoilu verottamaan äidin päiväjaksamista. Tällä hetkellä mietinnössä olisi yösyötön rajoittaminen välillä 23-06 ja samalla siirrettäisiin poika nukkumaan omaan sänkyynsä sivuvaunuun täksi ajaksi ja aamulla otettaisiin hänet viereen ja rinnalle. Mutta saa nähdä miten tämäkin nyt tästä vielä muotoutuu. Tällä hetkellä unikoulun aloittaminen ei onnistu, sen verran pahana on taas ihottuma ja viime yöt ovatkin olleet enemmän tai vähemmän levottomia Poitsun yrittäessä raapia itseään. Ressukka on välillä tosi tuskaisen oloinen ja useimmiten vain tissille (jos siihenkään) pystyy rauhoittumaan. Hydrokortisonikuureja ollaan jouduttu antamaan säännöllisesti ja erityisesti näiden taukojen aikana, kun ihottuma alkaa taas pahenemaan, ovat yötkin levottomampia. Huomenna menen taas pojan kanssa lastenlääkärille, saa nähdä onko siitä mitään hyötyä. Allergiatesteissä ei selvinnyt mitään.
Viime viikolla olin todella stressaantunut öistä ja ihottumasta, nyt olo on taas rentoutuneempi. Oltiin viikko mökillä ja se teki hyvää, vaikka yöt olivatkin välillä levottomampia. Puolukan poimiminen, ulkoilut kauniissa maastossa, hyttysvapaa oleilu mökin pihassa, päivittäinen saunominen, hoitoapu mummun ja papan taholta - kaikki varmasti auttoivat asiaa! Nyt kotimatkalla ja kirjoittaminen täytyy lopettaa tähän, sen verran levoton alkaa tuo poika vieressä olemaan!
maanantai 12. elokuuta 2013
Poitsu 8kk - iltaunikoulua ja muutoksia päivärytmissä
Taas se vaan kuukausikin vierähti ennenkuin huomasikaan. Oltiin mökillä ja kotikonnuilla reissussa pari viikkoa ja sitten Poitsun ekalla ulkomaanreissulla Irlannissa. Lyhyesti tiivistettynä reissut olivat sinänsä tosi onnistuneita, lennot ja automatkailu sujuivat yllättävän hyvin. Menolento meni Poitsun ollessa hereillä, kiertäen sylistä syliin, paluulento taas oli niin myöhään, että nukahti syliin jo noustessa ja heräsi vain kerran lennon aikana. Koneesta vaunuihin, vaunuista kaukaloon ja kaukalosta sänkyyn nukkui heräämättä! KUITENKIN, reissaaminen pojan kanssa, joka haluaisi kokoajan vain tutkia maailmaa, nousta paikassa kuin paikassa seisomaan jotain vasten, ei viihtyisi hetkeä kauemmin sylissä paikallaan, ei välttämättä ole kauhean rentoa lomailua. Onneksi kaikkialla, missä reissattiin, apuvoimia ja ylimääräisiä käsipareja ja viihdyttäjiä oli väsyneiden vanhempien lisäksi muitakin!
Jossain vaiheessa reissatessamme alkoivat iltapäiväpäikkärit jäädä pois. Päikkäreiden välinen aika on pikkuhiljaa pidentynyt kahdesta lähemmäs kolmea tuntia, joten viimeiset päikkärit olisivat tosi myöhään ja myöhentäisivät nukkumaanmenoa illallakin turhan paljon. Ainakin näyttää siltä, ettei Poitsu ole sen väsyneempi ollut, vaikka valveillaoloaika venyy jopa kuuteen tuntiin ennen yöunia.
Viikko sitten katkonaisia iltoja ja öitä murehtiessani päätettiin (ts. päätin) lähteä kokeilemaan "iltaunikoulua", eli pistää maitohanat kiinni nukkumaanmenon ja puolenyön välillä. Meillähän illat ovat olleet välillä tosi katkonaisia, kun Poitsu on herännyt nukkumaanmenon jälkeen tunnin kahden päästä syömään ja oman nukkumaanmenoni jälkeen (n. klo 22-23) tissiä on syöty vähän väliä. Perusteita muutokseen on muutamia. Tokihan olisi mukava ihan ensinnäkin viettää rauhallisia (keskeytymättömiä) iltoja. Lisäksi olisi mukava päästä viettämään iltaa joskus kodin ulkopuolellekin. Vielä suurempi syy on tavoite pidentää imetysvälejä ja sitä kautta saada ehkä hormonitoiminta sellaiselle tolalle, että menkat alkaisivat ja pikkusisarusta voisi edes aluksi ihan luomuna alkaa yrittämään :). Muuten mulla ei ole mitään kiirettä lopetella imetystä, päinvastoin!
Noh, viikko tosiaan takana, eikä vielä ainakaan voi menestyksellä kehuskella. Viimeisistä kuudesta illasta pari on ollut melko hyviä, ennen kahtatoista jouduttu ehkä kerran laittamaan tutti tai tuudittamaan hetken aikaa sylissä ja sitten laitettu takaisin omaan sänkyynsä. Pari taas on ollut ihan katastrofaalisia, eilinen mukaanlukien. Poitsu nukahti klo 19.30, heräsi itkemään klo 22, itki puolitoista tuntia, jonka jälkeen annoin maitoa. Siinä vaiheessa poika olikin jo niin pirteä, että oli hereillä pari tuntia! Loput pari yötä ovat olleet jotain siltä väliltä. Eilen itkua kuunnellessani kävi luovuttaminen mielessä useamman kerran. Mies on viikonloppua lukuunottamatta (oli reissussa) hoitanut rauhoittelut ja jotenkin se itkun kuunteleminen oven takaa on vielä rankempaa. Tulee niin lohduton olo, kun ei voi olla auttamassa pikkuista. Tosi stressaavaa! En tiedä, olisiko meistä vetämään mitään koko yön unikoulua, ainakaan mun ollessa kotona. Stressaavaa on sekin, kun oma mielipide tästä hommasta vaihtelee kokoajan. Välillä olen sitä mieltä, että voin ihan hyvin jatkaa vielä tiheän imetyksen linjalla, yötkin ovat useimmiten olleet ihan siedettäviä, vaikka useasti syökin. Toisaalta taas haluaisin tosissaan pidentään niitä syöttövälejä edellämainituista syistä ja vaikuttaisi se varmaan Poitsun ruokahaluunkin, joka edelleen on aika ailahtelevaa. Nyt taas mietin, onko tällaisessa osittaisessa unikoulussa mitään järkeä! Perhepeti vs. oma sänkykin mietityttää, hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista!
Miksi sitä ei osaa olla stressaamatta ja nauttia vain tästä elämäni onnellisimmasta ajasta täysillä?!
Lopuksi vielä 8kk neuvolan saldoa. Painoa oli tullut ilahduttavat 700g, eli nyt 8450g ja pituutta myös pari kolme senttiä, 72,5cm. Saatiin lisäksi lähete allergiatesteihin, ihottumaa Poitsulla on edelleen ja hydrokortisoni käytössä kuureittain.
Konttaus sujuu kuin rasvattu, pari viikkoa sitten nousi ensimmäisen kerran seisomaan ilman tukea (muutamaksi sekunniksi kylläkin vain), mutta tätä ei kovin usein tee vieläkään. Kaksi etualahammasta tulivat peräperää siinä 8kk synttärin tienoilla!
Jossain vaiheessa reissatessamme alkoivat iltapäiväpäikkärit jäädä pois. Päikkäreiden välinen aika on pikkuhiljaa pidentynyt kahdesta lähemmäs kolmea tuntia, joten viimeiset päikkärit olisivat tosi myöhään ja myöhentäisivät nukkumaanmenoa illallakin turhan paljon. Ainakin näyttää siltä, ettei Poitsu ole sen väsyneempi ollut, vaikka valveillaoloaika venyy jopa kuuteen tuntiin ennen yöunia.
Viikko sitten katkonaisia iltoja ja öitä murehtiessani päätettiin (ts. päätin) lähteä kokeilemaan "iltaunikoulua", eli pistää maitohanat kiinni nukkumaanmenon ja puolenyön välillä. Meillähän illat ovat olleet välillä tosi katkonaisia, kun Poitsu on herännyt nukkumaanmenon jälkeen tunnin kahden päästä syömään ja oman nukkumaanmenoni jälkeen (n. klo 22-23) tissiä on syöty vähän väliä. Perusteita muutokseen on muutamia. Tokihan olisi mukava ihan ensinnäkin viettää rauhallisia (keskeytymättömiä) iltoja. Lisäksi olisi mukava päästä viettämään iltaa joskus kodin ulkopuolellekin. Vielä suurempi syy on tavoite pidentää imetysvälejä ja sitä kautta saada ehkä hormonitoiminta sellaiselle tolalle, että menkat alkaisivat ja pikkusisarusta voisi edes aluksi ihan luomuna alkaa yrittämään :). Muuten mulla ei ole mitään kiirettä lopetella imetystä, päinvastoin!
Noh, viikko tosiaan takana, eikä vielä ainakaan voi menestyksellä kehuskella. Viimeisistä kuudesta illasta pari on ollut melko hyviä, ennen kahtatoista jouduttu ehkä kerran laittamaan tutti tai tuudittamaan hetken aikaa sylissä ja sitten laitettu takaisin omaan sänkyynsä. Pari taas on ollut ihan katastrofaalisia, eilinen mukaanlukien. Poitsu nukahti klo 19.30, heräsi itkemään klo 22, itki puolitoista tuntia, jonka jälkeen annoin maitoa. Siinä vaiheessa poika olikin jo niin pirteä, että oli hereillä pari tuntia! Loput pari yötä ovat olleet jotain siltä väliltä. Eilen itkua kuunnellessani kävi luovuttaminen mielessä useamman kerran. Mies on viikonloppua lukuunottamatta (oli reissussa) hoitanut rauhoittelut ja jotenkin se itkun kuunteleminen oven takaa on vielä rankempaa. Tulee niin lohduton olo, kun ei voi olla auttamassa pikkuista. Tosi stressaavaa! En tiedä, olisiko meistä vetämään mitään koko yön unikoulua, ainakaan mun ollessa kotona. Stressaavaa on sekin, kun oma mielipide tästä hommasta vaihtelee kokoajan. Välillä olen sitä mieltä, että voin ihan hyvin jatkaa vielä tiheän imetyksen linjalla, yötkin ovat useimmiten olleet ihan siedettäviä, vaikka useasti syökin. Toisaalta taas haluaisin tosissaan pidentään niitä syöttövälejä edellämainituista syistä ja vaikuttaisi se varmaan Poitsun ruokahaluunkin, joka edelleen on aika ailahtelevaa. Nyt taas mietin, onko tällaisessa osittaisessa unikoulussa mitään järkeä! Perhepeti vs. oma sänkykin mietityttää, hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista!
Miksi sitä ei osaa olla stressaamatta ja nauttia vain tästä elämäni onnellisimmasta ajasta täysillä?!
Lopuksi vielä 8kk neuvolan saldoa. Painoa oli tullut ilahduttavat 700g, eli nyt 8450g ja pituutta myös pari kolme senttiä, 72,5cm. Saatiin lisäksi lähete allergiatesteihin, ihottumaa Poitsulla on edelleen ja hydrokortisoni käytössä kuureittain.
Konttaus sujuu kuin rasvattu, pari viikkoa sitten nousi ensimmäisen kerran seisomaan ilman tukea (muutamaksi sekunniksi kylläkin vain), mutta tätä ei kovin usein tee vieläkään. Kaksi etualahammasta tulivat peräperää siinä 8kk synttärin tienoilla!
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Rytmit säännölliseksi ja reissuun
Miehen kesäloma ja sitä seuraava isäkuukausi alkavat huomenna, jee! Lähdetään heti reissuun, mökille, vanhoille kotikonnuille ja sen jälkeen Irlantiin miehen sisarusten ja isän kanssa. Kivaa lähteä, mutta saa nähdä, kuinka pian tulee kotia ikävä. Koti on kuitenkin koti!
Viime postaukseen viitaten, tällä hetkellä ruoka taas maistuu Poitsulle paremmin. Niinpä niin, taas sitä tuli murehdittua liikaa! Ruoka tosiaan maistuu, mutta tuntuu, että kaksi pääruokaa päivässä on vielä liikaa. Tällä hetkellä lounas menee hyvin, päivällinen taas ei maistu juuri lainkaan. Jotain välipalaa voisi antaa silloin mieluummin. Iltapuuro meni tänäänkin alas yhdessä hujauksessa, on se vaan ihana seurata Poitsua, kun ruoka maittaa ja sitä kauhotaan kaksin käsin suuhun :).
Ollaan tässä muutaman päivän ajan rytmitetty Poitsun päivärytmiä vielä selkeämmäksi. Jotenkin tuntuu, et päikkärit ja yöunet ovat tiukasti kytköksissä ja näyttäisi myös siltä, että Poitsu nukkuu paremmin kun rytmi on säännöllinen. Parin päivän ajan rytmi on mennyt seuraavasti: Herätys n. 7, ekat päikkärit noin 9-9.45, seuraavat 11.45-12.30 ja vikat 14.30-15.15. Iltaunille pojan valveustason mukaan 19-20. Yksi syy tähän rytmin hakemiseen oli Poitsun kätyisyys. On ollut viime päivinä aika kätyinen ja itkua vääntäen tullut kontaten perässä syliin hakeutuen. Pikkuinen <3! itse asiassa tänään kyllä oli jo hyväntuulisempi, nukkuikin kyllä viime yönä melkein 12h (syöden kyllä välillä)!
Nyt, Poitsun ollessa 7,5kk, on myös ensimmäinen alahammas puhkeamassa. Hammasta ei ihan vielä näy, mutta ien on vähän "auki" jo. Liekö sekin ollut tämän kiukun takana, ken tietää!
Koitan laittaa reissun päältäkin vähän tilannepäivitystä, ihan omaksi ilokseni ja muistoksi!
Viime postaukseen viitaten, tällä hetkellä ruoka taas maistuu Poitsulle paremmin. Niinpä niin, taas sitä tuli murehdittua liikaa! Ruoka tosiaan maistuu, mutta tuntuu, että kaksi pääruokaa päivässä on vielä liikaa. Tällä hetkellä lounas menee hyvin, päivällinen taas ei maistu juuri lainkaan. Jotain välipalaa voisi antaa silloin mieluummin. Iltapuuro meni tänäänkin alas yhdessä hujauksessa, on se vaan ihana seurata Poitsua, kun ruoka maittaa ja sitä kauhotaan kaksin käsin suuhun :).
Ollaan tässä muutaman päivän ajan rytmitetty Poitsun päivärytmiä vielä selkeämmäksi. Jotenkin tuntuu, et päikkärit ja yöunet ovat tiukasti kytköksissä ja näyttäisi myös siltä, että Poitsu nukkuu paremmin kun rytmi on säännöllinen. Parin päivän ajan rytmi on mennyt seuraavasti: Herätys n. 7, ekat päikkärit noin 9-9.45, seuraavat 11.45-12.30 ja vikat 14.30-15.15. Iltaunille pojan valveustason mukaan 19-20. Yksi syy tähän rytmin hakemiseen oli Poitsun kätyisyys. On ollut viime päivinä aika kätyinen ja itkua vääntäen tullut kontaten perässä syliin hakeutuen. Pikkuinen <3! itse asiassa tänään kyllä oli jo hyväntuulisempi, nukkuikin kyllä viime yönä melkein 12h (syöden kyllä välillä)!
Nyt, Poitsun ollessa 7,5kk, on myös ensimmäinen alahammas puhkeamassa. Hammasta ei ihan vielä näy, mutta ien on vähän "auki" jo. Liekö sekin ollut tämän kiukun takana, ken tietää!
Koitan laittaa reissun päältäkin vähän tilannepäivitystä, ihan omaksi ilokseni ja muistoksi!
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Ainahan sitä jostain pitää murhetta kantaa
Nyt sitten murehdin siitä syömisestä. Maalaisjärki sanoo, että jos poika on hyväntuulinen, reipas ja ERITTÄIN aktiivinen, on kaikki todennäköisesti kunnossa. MUTTA, kun on tässä hommassa ensikertalainen ja neuvolan käyrät kummittelee mielessä, ei voi olla edes hieman stressaamatta tuota syömistä.. Viime päivinä Poitsu on syönyt tosi maltillisesti = vähän. Eilen olin valmistanut kaikenlaisia kivoja sormiruokia (lasagnea, uunimunakasta, puuropannaria), joita kuvittelin pojan syövän enemmän kuin mielellään. Pah, muutaman kourallisen maisteli kaikkea, kunnes alkoi "raivari" (selittämätön itkukohtaus), johon lääkkeenä jokin mieluisampi syötävä, kuten mansikka, tomaatti ja banaani, joita Poitsu voisi syödä rajattomasti! Olen sitten syöttänyt avokadoa joka väliin, että Poitsu saisi hyviä rasvoja ja energiaa ainakin sitä kautta.
Ei nyt voi kuitenkaan liikaakaan dramatisoida. On tässä ollut ihan hyviäkin ruokailupäiviä. Monesti vaan tuntuu, että kun muutaman päivän syö (tai vaikka nukkuu) huonosti, että tätä huonompaa vaihetta olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan!
Loppupeleissä voi kuitenkin olla niinkin, että tämä äiti analysoi kaikkea vähän liikaa ja murehtii ylipäätänsä turhia!? Suurinpiirtein missään muualla maailmassa ei vauvoja punnita ja mitata näin tiuhaan ja kun ulkoisesti tässäkään pojassa ei ole mitään "vikaa", ei tällaisia edes tajuttaisi murehtia.
Ei nyt voi kuitenkaan liikaakaan dramatisoida. On tässä ollut ihan hyviäkin ruokailupäiviä. Monesti vaan tuntuu, että kun muutaman päivän syö (tai vaikka nukkuu) huonosti, että tätä huonompaa vaihetta olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan!
Loppupeleissä voi kuitenkin olla niinkin, että tämä äiti analysoi kaikkea vähän liikaa ja murehtii ylipäätänsä turhia!? Suurinpiirtein missään muualla maailmassa ei vauvoja punnita ja mitata näin tiuhaan ja kun ulkoisesti tässäkään pojassa ei ole mitään "vikaa", ei tällaisia edes tajuttaisi murehtia.
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..
..ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Yksi lempparilastenlauluista ja nuo sanatkin pitävät niin täsmälleen paikkansa! Ei varmastikaan ole maan päällä montaa asiaa, mikä EI kiinnostaisi pientä tutkimusmatkailijaa. Harmi vaan, että itse joutuu toimimaan noin puolessa tapauksissa ilonpilaajana, kun kenkiä, sanomalehtiä, pieniä esineitä, kännyköitä tms. ei nyt vain voi tutkia = laittaa suuhun. Monen esineen, joka ehkä etukäteen ajateltuna olisi ollut kaikkea muuta kuin suuhun pantava (esim. lompakko, kuinka monta miljardia bakteeria siitäkin saa suuhunsa?!) kohdalla olen kuitenkin joustanut. Kasvaa nyt toivottavasti vastustuskyky, kun kaikenlaista vähemmän puhdasta imeskelee suussaan!
Viime päivityksen jälkeen Poitsu on oppinut istumaan tuetta sekä nousemaan seisomaan tukea vasten. Kova kiire näyttää pojalla olevan oppia uusia asioita, hyvä kun äiti pysyy perässä :). Istumisen taito on kyllä helpottanut monessa asiassa, hätätilanteessa voi sormiruokaillakin istuallaan, jos ei syöttistä ole mukana. Myös kylpeminen ja altaassa peuhaaminen on helpompaa, kun ei tartte olla mahallaan tai sitten jonkun tukemana.
Sormiruokailu jatkuu edelleen. Vaikea sanoa, kuinka paljon siinä ollaan edistytty, sotkua tulee kiitettävästi edelleen. Lattialle ehkä päätyy hitusen vähemman ruokaa kuin alussa, koiran suureksi harmiksi! Poitsu osaa jo aika hyvin juoda itse nokkamukista. Näyttää vähän siltä, ettei tuttipullo tule meillä ollenkaan kuvioihin mukaan, tosin ei olla ennettu pojan itse kokeilla juoda siitä, mutta ainakaan syöttäminen ei onnistu oikeastaan ollenkaan enää.
Olin kaverin kanssa terassilla piipahtamassa juhannusaattona. Oltiin ihan päiväseltään, mutta oli mukava päästä tuulettumaan :). Poitsu juo päivisin niin vähän maitoa nykyään, että mun poissaolo ei ollut mikään ongelma. Illat ja yöt onkin sitten eri juttu.
Käytiin pojan kanssa avoneuvolassa tänään paino- ja pituuskontrollissa. Vähän alakäyrillä olivat molemmat, paino 7780g, pituus 69,5cm. Osa menee varmaan aktiivisen liikkumisen piikkiin, toisaalta yösyöpöttely voi viedä ruokahaluja päivällä ja sitä pitäisikin yrittää vähentää. Helpommin sanottu kuin tehty! Lisäksi otetaan toinen lämmin ruoka mukaan. Tänään oltiin mun vanhempien luona "päivällisaikaan" ja ostettiin kokeeksi sosepurkki, ettei olisi tarvinnut sotkea niin paljon. Nooh, Poitsuhan ei soseista piitannut, hyvä jos kaksi lusikallista sain alas menemään.. Pitää kokeilla tehdä vastaavissa tilanteissa itse sosetta, jos vaikka menisi siten paremmin.
Yöt sujuvat edelleen vaihdellen. Välillä levottomampaa, toisinaan menee ihanan rauhallisesti, vain muutamalla heräämisellä yössä. Mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut pitkään aikaan.
Viime päivityksen jälkeen Poitsu on oppinut istumaan tuetta sekä nousemaan seisomaan tukea vasten. Kova kiire näyttää pojalla olevan oppia uusia asioita, hyvä kun äiti pysyy perässä :). Istumisen taito on kyllä helpottanut monessa asiassa, hätätilanteessa voi sormiruokaillakin istuallaan, jos ei syöttistä ole mukana. Myös kylpeminen ja altaassa peuhaaminen on helpompaa, kun ei tartte olla mahallaan tai sitten jonkun tukemana.
Sormiruokailu jatkuu edelleen. Vaikea sanoa, kuinka paljon siinä ollaan edistytty, sotkua tulee kiitettävästi edelleen. Lattialle ehkä päätyy hitusen vähemman ruokaa kuin alussa, koiran suureksi harmiksi! Poitsu osaa jo aika hyvin juoda itse nokkamukista. Näyttää vähän siltä, ettei tuttipullo tule meillä ollenkaan kuvioihin mukaan, tosin ei olla ennettu pojan itse kokeilla juoda siitä, mutta ainakaan syöttäminen ei onnistu oikeastaan ollenkaan enää.
Olin kaverin kanssa terassilla piipahtamassa juhannusaattona. Oltiin ihan päiväseltään, mutta oli mukava päästä tuulettumaan :). Poitsu juo päivisin niin vähän maitoa nykyään, että mun poissaolo ei ollut mikään ongelma. Illat ja yöt onkin sitten eri juttu.
Käytiin pojan kanssa avoneuvolassa tänään paino- ja pituuskontrollissa. Vähän alakäyrillä olivat molemmat, paino 7780g, pituus 69,5cm. Osa menee varmaan aktiivisen liikkumisen piikkiin, toisaalta yösyöpöttely voi viedä ruokahaluja päivällä ja sitä pitäisikin yrittää vähentää. Helpommin sanottu kuin tehty! Lisäksi otetaan toinen lämmin ruoka mukaan. Tänään oltiin mun vanhempien luona "päivällisaikaan" ja ostettiin kokeeksi sosepurkki, ettei olisi tarvinnut sotkea niin paljon. Nooh, Poitsuhan ei soseista piitannut, hyvä jos kaksi lusikallista sain alas menemään.. Pitää kokeilla tehdä vastaavissa tilanteissa itse sosetta, jos vaikka menisi siten paremmin.
Yöt sujuvat edelleen vaihdellen. Välillä levottomampaa, toisinaan menee ihanan rauhallisesti, vain muutamalla heräämisellä yössä. Mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut pitkään aikaan.
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Liikkeellä - kontaten ja junaillen
Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen pitänee taas vähän päivittää kuulumisia.
Ruokailuista sen verran, että jätettiin heti viime päivityksen jälkeen hetkeksi vielä aamupuuro pois. Jotenkin tuntui, että niin pian kiinteitten aloittamisen jälkeen kolme kunnon ruokailua on tosi paljon. Siispä mentiinkin kolme viikkoa kahden annoksen taktiikalla ja eilen otettiin kuvioihin mukaan taas aamupuuro. Viime viikolla Poitsulla olikin paastoaika, eikä oikein mikään tuntunut maistuvan. Voi kyllä olla, että siihen vaikutti sekin, että oltiin reissussa ja niin ympäristö kuin ympärillä parveilevat ihmisetkin saivat pasmat sekaisin ja mielenkiinto kohdistui kaikkeen muuhun kuin syömiseen.. Täytyy sanoa, että yhdistelmä syömättömyys+sotku+muiden päivittely (saako se nyt varmasti tarpeeksi ravintoa) kiristi kohtalaisesti hermoja :/.. Onneksi näyttää siltä, että kotiin palattua ruokahalukin on parantumaan päin - ihanaa syödä taas omassa rauhassa!
Iho-ongelmia oli jälleen viikon verran. Tutut näppylät ja punaiset läiskät ilmestyivät erään vauvauinnin jälkimainingeissa ja pahenivat päivä päivältä leviten aina leukaan ja niskaan saakka. Oliko sitten atooppista ihottumaa vai allergiaa, kuka tietää, mutta yksi mahdollinen allergian aiheuttaja voisi olla kananmuna, jota annoin aika runsaasti uunimunakkaan ja paistetun munan muodossa parina päivänä. Kortisonikuuri vei ihottuman mennessään ja nyt viikon verran on ollut iho tosi hyvässä kunnossa, joten ilmeisesti ainakaan mikään näistä "perus"ruoista ei ole ihottuman taustalla. Munaa en ole vielä uskaltanut kokeilla uudestaan, mutta kaipa sekin pitäisi nyt testata. Inhottaa vain ajatus jälleen uudesta kortisonikuurista, jos iho menee taas niin huonoon kuntoon. Mikään muu voide ei auta ja Poitsuakin tuntuu ihottuma tosissaan vaivaavan, öisin erityisesti raapii itseään :(.
Poitsu on nyt tosissaan lähtenyt liikkeelle. "Virallinen" ensimmäinen konttauspäivä oli Poitsun ollessa 6kk +2pvää :). Nyt mennäänkin jo huimaa vauhtia eteenpäin. Ainoa hidastava alusta on nurmikko, joka ilmeisesti tuntuu inhottavalta, etenkin jos on paljain jaloin! Silloin matka voi tyssätä kokonaan ja Poitsu tyytyy keinuttelemaan itseään ees taas paikallaan ja välillä voi kuulua tyytymätöntä vaikerrusta, joka joskus yltyy itkuksikin. Kehitystä tapahtuu kokoajan ja toissapäivänä saavutettiin jo seuraava virstanpylväs kun Poitsu nousi ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan, ihan ilman apua. Nyt sitä sitten pöngitäänkin seisomaan milloin mitäkin vasten (esimerkiksi pahaa aavistamattominen pienten serkkujen selkiä vasten) ja vastaavasti myös kupsahdellaan lattialle, milloin pehmeämmin, milloin kauhealla rytinällä. Siinä missä arki on helpottunut, kun Poitsu viihtyy lattialla paremmin, on myös kasvanut jatkuva valppaanaoloaika. Vaaran paikkoja on pienessäkin asunnossa paljon!! Pinnasängyn pohjakin jouduttiin nyt laskemaan alas, ettei Poitsu keikahda vahingossa laidan yli, kun nousee seisomaan.
"Juttelun" määrä on lisääntynyt ja viime päivinä Poitsun suusta on kuulunut hurmaavaa "blää blää blää" -ääntelyä, mitä ei voi sen kummemmin kuvailla - aivan liikuttavan ihanaa! Sitä päästetään suusta joka tilanteessa, niin harmistuneena kuin iloisenakin, sävy vain muuttuu tilanteen mukaan!
Oltiin ensimmäistä kertaa junalla reisussa viime viikolla. Menomatka (n. 4h) mentiin kaksistaan. Matka taittui ihan mukavasti, kun olin saanut valittua paikan lastenvaunupaikan vierestä, joten Poitsu sai nukkua kahdet päikkärit rattaissa ihan mun paikan vieressä. Väliaika tosin ei ollut niin herkkua, Poitsu kun ei pahemmin sylissä viihdy, niin ei auttanut muu kuin lähteä käppäilemään junan käytäviä ees taas ja lopulta istuttiin ravintolavaunussa hetki. Seuraan liittyi enemmän tai vähemmän resuisen näköinen lievästi humalassa oleva mies, joka kylläkin oli ihan kohtelias ja kiinnosti Poitsu niin paljon, että tyytyi istumaan rauhassa mun sylissä tuijottaen vastapäätä istuvaa miestä :). Paluumatka olikin hieman haastavampi. Ensinnäkin matka-aika oli pidempi ja jouduttiin matkustamaan lemmikkivaunussa, koska meillä oli koira mukana. Onneki mukana olivat mies ja anoppi, joten viihdyttäjiä löytyi menomatkaa useampia! Parhaiten Poitsu viihtyi, kun kävelytettiin häntä käytävää pitkin ja kun hetkeksi päästi pojan lattialle konttaamaan.
Mökillä olon parasta antia oli ehdottomasti laatuaika viisi kuukautta vanhemman serkun kanssa ja konttaaminen parinkymmenen sentin syvyisessä merivedessä :). Rannalla sattui olemaan isohko "lätäkkö", joka oli saanut rauhassa lämmetä auringossa ja mikäpä sen mukavampi leikkipaikka Poitsulle! Hiekkaakin pääsi maistelemaan ja hyvin näytti maistuvan ;). Yöt menivät ihan mukavasti, niinkuin ovat menneet viime aikoina muutenkin. Alkuyö matkasängyssä ja ensimmäisestä syötöstä lähtien tutusti äidin kainalossa <3.
Eilen nautittiin vielä helteiden viimeisistä rippeistä (nyt vain 15C) pienessä uima-altaassa takapihalla. Voi sitä iloa ja autuutta, millä Poitsu siellä lätäkössään leikki!
Ruokailuista sen verran, että jätettiin heti viime päivityksen jälkeen hetkeksi vielä aamupuuro pois. Jotenkin tuntui, että niin pian kiinteitten aloittamisen jälkeen kolme kunnon ruokailua on tosi paljon. Siispä mentiinkin kolme viikkoa kahden annoksen taktiikalla ja eilen otettiin kuvioihin mukaan taas aamupuuro. Viime viikolla Poitsulla olikin paastoaika, eikä oikein mikään tuntunut maistuvan. Voi kyllä olla, että siihen vaikutti sekin, että oltiin reissussa ja niin ympäristö kuin ympärillä parveilevat ihmisetkin saivat pasmat sekaisin ja mielenkiinto kohdistui kaikkeen muuhun kuin syömiseen.. Täytyy sanoa, että yhdistelmä syömättömyys+sotku+muiden päivittely (saako se nyt varmasti tarpeeksi ravintoa) kiristi kohtalaisesti hermoja :/.. Onneksi näyttää siltä, että kotiin palattua ruokahalukin on parantumaan päin - ihanaa syödä taas omassa rauhassa!
Iho-ongelmia oli jälleen viikon verran. Tutut näppylät ja punaiset läiskät ilmestyivät erään vauvauinnin jälkimainingeissa ja pahenivat päivä päivältä leviten aina leukaan ja niskaan saakka. Oliko sitten atooppista ihottumaa vai allergiaa, kuka tietää, mutta yksi mahdollinen allergian aiheuttaja voisi olla kananmuna, jota annoin aika runsaasti uunimunakkaan ja paistetun munan muodossa parina päivänä. Kortisonikuuri vei ihottuman mennessään ja nyt viikon verran on ollut iho tosi hyvässä kunnossa, joten ilmeisesti ainakaan mikään näistä "perus"ruoista ei ole ihottuman taustalla. Munaa en ole vielä uskaltanut kokeilla uudestaan, mutta kaipa sekin pitäisi nyt testata. Inhottaa vain ajatus jälleen uudesta kortisonikuurista, jos iho menee taas niin huonoon kuntoon. Mikään muu voide ei auta ja Poitsuakin tuntuu ihottuma tosissaan vaivaavan, öisin erityisesti raapii itseään :(.
Poitsu on nyt tosissaan lähtenyt liikkeelle. "Virallinen" ensimmäinen konttauspäivä oli Poitsun ollessa 6kk +2pvää :). Nyt mennäänkin jo huimaa vauhtia eteenpäin. Ainoa hidastava alusta on nurmikko, joka ilmeisesti tuntuu inhottavalta, etenkin jos on paljain jaloin! Silloin matka voi tyssätä kokonaan ja Poitsu tyytyy keinuttelemaan itseään ees taas paikallaan ja välillä voi kuulua tyytymätöntä vaikerrusta, joka joskus yltyy itkuksikin. Kehitystä tapahtuu kokoajan ja toissapäivänä saavutettiin jo seuraava virstanpylväs kun Poitsu nousi ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan, ihan ilman apua. Nyt sitä sitten pöngitäänkin seisomaan milloin mitäkin vasten (esimerkiksi pahaa aavistamattominen pienten serkkujen selkiä vasten) ja vastaavasti myös kupsahdellaan lattialle, milloin pehmeämmin, milloin kauhealla rytinällä. Siinä missä arki on helpottunut, kun Poitsu viihtyy lattialla paremmin, on myös kasvanut jatkuva valppaanaoloaika. Vaaran paikkoja on pienessäkin asunnossa paljon!! Pinnasängyn pohjakin jouduttiin nyt laskemaan alas, ettei Poitsu keikahda vahingossa laidan yli, kun nousee seisomaan.
"Juttelun" määrä on lisääntynyt ja viime päivinä Poitsun suusta on kuulunut hurmaavaa "blää blää blää" -ääntelyä, mitä ei voi sen kummemmin kuvailla - aivan liikuttavan ihanaa! Sitä päästetään suusta joka tilanteessa, niin harmistuneena kuin iloisenakin, sävy vain muuttuu tilanteen mukaan!
Oltiin ensimmäistä kertaa junalla reisussa viime viikolla. Menomatka (n. 4h) mentiin kaksistaan. Matka taittui ihan mukavasti, kun olin saanut valittua paikan lastenvaunupaikan vierestä, joten Poitsu sai nukkua kahdet päikkärit rattaissa ihan mun paikan vieressä. Väliaika tosin ei ollut niin herkkua, Poitsu kun ei pahemmin sylissä viihdy, niin ei auttanut muu kuin lähteä käppäilemään junan käytäviä ees taas ja lopulta istuttiin ravintolavaunussa hetki. Seuraan liittyi enemmän tai vähemmän resuisen näköinen lievästi humalassa oleva mies, joka kylläkin oli ihan kohtelias ja kiinnosti Poitsu niin paljon, että tyytyi istumaan rauhassa mun sylissä tuijottaen vastapäätä istuvaa miestä :). Paluumatka olikin hieman haastavampi. Ensinnäkin matka-aika oli pidempi ja jouduttiin matkustamaan lemmikkivaunussa, koska meillä oli koira mukana. Onneki mukana olivat mies ja anoppi, joten viihdyttäjiä löytyi menomatkaa useampia! Parhaiten Poitsu viihtyi, kun kävelytettiin häntä käytävää pitkin ja kun hetkeksi päästi pojan lattialle konttaamaan.
Mökillä olon parasta antia oli ehdottomasti laatuaika viisi kuukautta vanhemman serkun kanssa ja konttaaminen parinkymmenen sentin syvyisessä merivedessä :). Rannalla sattui olemaan isohko "lätäkkö", joka oli saanut rauhassa lämmetä auringossa ja mikäpä sen mukavampi leikkipaikka Poitsulle! Hiekkaakin pääsi maistelemaan ja hyvin näytti maistuvan ;). Yöt menivät ihan mukavasti, niinkuin ovat menneet viime aikoina muutenkin. Alkuyö matkasängyssä ja ensimmäisestä syötöstä lähtien tutusti äidin kainalossa <3.
Eilen nautittiin vielä helteiden viimeisistä rippeistä (nyt vain 15C) pienessä uima-altaassa takapihalla. Voi sitä iloa ja autuutta, millä Poitsu siellä lätäkössään leikki!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)