Takapakkia

Joopa joo, eipä olisi taas yhtään pitänyt tuuletella, kuinka kesän toimenpiteet on nyt takanapäin ja edessä vihdoin ivf-hoidot.
Sydänleikkauksen kylkiäisinä alkoikin tulla jo nuoruudessa (samaisen leikkauksen jälkeen) koettuja oireita ja pitkällisten tutkimusten seurauksena diagnosoitiin pari pientä laskimotukosta. Hoitona ihon alle pistettävä mini-hepariini, Klexane, jonka tehtävänä on ohentaa verta ja vähitellen liuottaa tukosta pois. Pisteenä i:in päälle suolainen hinta, Kela-korvauksen jälkeen 270e/kk..


Jos jotain tietää hormonihoidoista, tietää myös, että hormonit itsessään lisäävät trombiriskiä paksuntamalla verta. Lisäksi punktion aikaan ei ole turvallista olla verenohentaja käytössä, ettei aiheudu verenvuotoriskiä. Jeba jee, näillä mennään tällä hetkellä. Hoidot jäissä, kuka tietää kuinka kauan.


Muutamaa heikkoa hetkeä lukuunottamatta fiilis on kuitenkin hyvä. Elämä on, aina ei asiat mee niin kuin toivoisi. Tärkeintä kuitenkin, että meillä on Poitsu <3. Eikä sekään haittaa, että kaveri pitää meidät täystyöllistettyinä, eikä aikaa murehtimiselle jää läheskään niin paljon kuin aikoinaan pojan ollessa vasta toiveissa!


Opiskelut alkoivat viime viikolla, niistä myöhemmin toisella kerralla.


Joulutori/fiilistelymatka Müncheniin ja Alpeille varattiin juuri, jee!


Loppuviikoksi suuntaamme mökille ja sukulaisiin, tavoitteena saada vähän puolukoitakin poimittua.

Terveellinen, terveellisempi, terveellisin (ruokavalio)

Äitiysloman aikana ruokavalioni on muuttunut enemmän kuin sitä edeltävien kolmenkymmenen vuoden aikana. En osaa sanoa milloin ja miksi, mutta jossain vaiheessa tämän kahden vuoden aikana olen innostunut yhä enemmän ottamaan selvää terveellisestä ruokavaliosta ja internetin ja blogien ihmeellisen maailman kautta kokeilemaan uusia reseptejä. Siinä missä äitiysloman alussa panostin hyvään aamiaissmoothieen, olen vähitellen pyrkinyt paneutumaan myös muiden päivän aterioiden sisältöön. Viime aikoina olen pyrkinyt myös vähentämään hiilareita ruokavaliosta, eikä se yllättäen ole tuottanut sen suurempia ongelmia!


Ruoka on sen verran iso asia elämässäni, ettei terveellisen ruokavalion noudattaminen tarkoita, ettenkö pyrkisi tekemään hyvää, mistä oikeasti nautin. Päinvastoin, tuntuu, että nyt kun näen enemmän vaivaa ruoan eteen ja valmistan sen aiempaa paremmista raaka-aineista, nautin vielä enemmän ruoasta! Siitä on kiittäminen myös pikkuhiljaa muuttuvia ravitsemussuosituksia, jotka sallivat voin ja rasvaisten maitotuotteiden käytön. Voita, kermaa ja juustoja käytän aika lailla surutta ruoanvalmistuksessa! Nähtäväksi jää, onko THL sittenkin oikeassa hankin itselleni (ja perheelleni) tämän vuoksi diabeteksen, sepelvaltimotaudin - ylipainosta puhumattakaan ;).


Yksi, eikä varmasti vähäisin syy ruokavalion terveellisyyteen panostamiseen on Poitsu. Siinä vaiheessa, kun Poitsu aloitti (sormi)ruokailun, aloin todella miettiä sitä, mitä hän suuhunsa laittaa. Sormiruokailussa tämä jotenkin vielä korostuu, kun tarjoaa lapselle yksittäisiä paloja ruokaa, (kaupan) soseiden sijaan. Poitsu on aina ollut suht hyvä syömään, mutta ajoittaiset nirsot kaudet ovat myös pakottaneet panostamaan ruoan hyvään makuun.


Nunun postaus sokerikeskustelusta innoitti myös minut kirjoittamaan ruoka-aiheesta. Ainaisen aamu- ja iltapuuron sijaan olen pyrkinyt tarjoamaan Poitsulle vaihtelevia (eikä aina niin hiilarintäytteisiä) aamu- ja iltapaloja. Seuraavassa muutamia suosikkejani, suosittelen lämpimästi näitä blogeja!


Banaaniherkut:
 
- Banana bread -muffinssit. Itse olen jättänyt hunajan/lisämakeutuksen kokonaan pois, banaani makeuttaa mielestäni tarpeeksi. Täysjyvävehnän olen välillä korvannut niin manteli- kuin spelttijauholla.
- Kahden raaka-aineen mikrokeksit. Helppo tehdä nopeasti aamulla. Myös erilaisia variaatioita on helppo kokeilla.
- Mukikakku yhdelle mikrossa. 
- Lätyt. Tätä olen varioinut mm. lisäämällä taikinaan pinaattia.


Muita herkkuja:
- Omenapiirakkapannarit.
- Mustikkapannarit.
- Chia-vanukas. Chiasta enemmän esim. täällä.


- SUPERnäkkärit. Tässä näkkärissä on niin paljon hyvää ja terveellistä, että sitä voi surutta vetää itsekin nälän yllättäessä. Tänäänkin Poitsu söi sitä aamulla, iltapäivällä ja illalla -jälkkärinä :).


- Paistettu kananmuna. Tähän ei varmasti reseptiä tarvita, mutta oli pakko mainita, koska meillä munaa syödään vähintään kolme kertaa viikossa.


- Smoothiet, hapankorppu oliiviöljyllä, pähkinät, smoothiesta tehdyt mehujäät, avokado, raejuusto, pehmeä tofu, viili, maustamaton jogurtti (marjoilla tai ilman).


Suurin osa resepteistä oli Terveen hyvää- blogista.  Sieltä olen bongaillut paljon makeita, mutta terveellisiä reseptejä iltapäiväkahvin seuraksi.
My New Roots on tosi monipuolinen ja informatiivinen blogi, mitä en ole kahlannut vielä läheskään niin paljon kuin mieli tekisi.
Herkkusuille löytyy mielettömän paljon kaikkea Chocolate Covered Katie -blogista.


Nam nam!

Back in the game..

Silmäleikkaus - check
Sydänleikkaus - check


Siinä raportti niistä viime postauksessa mainituista edessä olleista operaatioista lyhykäisyydessään. No, ehkä silmäleikkauksesta voisi vielä mainita sen uskomattoman tunteen, mikä valtasi jo aika pian leikkauksen jälkeen, kun huomasi todellakin näkevänsä ilman laseja!! Ajoittain ollut kuivasilmäisyyttä ja siihen liittyvää sumuisuutta toisessa silmässä, mutta voi, se on pientä!
Sydänleikkaus oli viikko sitten ja ottaen huomioon, että operaatio oli kestänyt yli kolme tuntia, toipuminen on tapahtunut tosi nopeasti. Tänään olimme jo pyöräilemässä ja kävelylenkkejä olen tehnyt jo useampana päivänä. Ensimmäisinä päivinä tuntui kyllä raskaalta olla kotona, kun Poitsukin oli jotenkin tosi kätyinen ja olisi halunnut olla sylissä, mutta kanniskelusta ei tietty tullut oikein mitään.
Olipahan tuo sairaalassaoloaika ja operaatio "kärsimyksineen" taas hyvänä muistutuksena siitä, kuinka onnellinen saakin olla, että ollaan terveitä ja viettää ihan tavallista arkea.


Oltiin heinäkuussa pari viikkoa mökillä ja tällä kertaa säät suosivat, niinkuin ovat tehneet koko menneen kuukauden. Taitaa olla pitkään aikaan pisin helleputki ollut meneillään. Mökilläolosta voisi ainakin sen verran mainita, että Poitsun kanssa siellä olikin yllättävän haastavaa. Meitä oli iso joukko siellä, vanhempieni lisäksi kaksi siskoani perheineen. Poitsu oli melkein kokoajan, etenkin alussa, TOSI kiinni minussa (mies tuli vasta viikon päästä mökille) ja oli selkeästi tosi mustasukkainen, kun juttelin siskojeni ja vanhempienki kanssa. En ollut pitkään aikaan kanniskellut yhtä paljon Poitsua, mitä siellä sen ekan viikon ajan tein! Eikä riittänyt yleensä se, että otin Poitsun syliin, vaan usein piti lähteä toiseen huoneeseen tekemään jotain ihan vain hänen kanssaan :). Hymiöllä sitä on nyt kiva muistella, mutta täytyy sanoa, että silloin olin ajoittain helisemässä. Tulipahan myös ekoja kertoja puolusteltua omaa käytöstään pojan kanssa äidilleni (jotenkin ajattelin, että kasvatusmetodeihin liittyvät väittelyt keskustelut olisivat edessä vasta joskus kaukana tulevaisuudessa). Taisi tulla jossain vaiheessa myös paha mieli pojan puolesta, kun tuntui että häntä pidettiin jatkuvasti kiukuttelevana ja erittäin temperamenttisenä lapsena. Vahvoja ovat nämä äitiyden mukanaan tuomat tunteet!
Haastavista hetkistä huolimatta oli mukavat pari viikkoa ja loppua kohden Poitsukin tuntui viihtyvän yhä pidempiä aikoja serkkujensa ja mummun kanssa. Ja mikä parasta, kävimme päivittäin uimassa läheisellä rannalla, aah!


Yöt ovat edelleen välillä levottomia, mutta onneksi väliin on ainakin toistaiseksi aina mahtunut hyvin nukuttuja öitä, joten ei siitä sen enempää.


Tutista luopuminen on käynnissä, mutta palaan asiaan sitten, kun asia on edennyt määränpäähänsä :).


Sanoja tulee kokoajan enemmän. "Isi" on ollut pojan sanastossa kuukauden verran, "äiti" (maailman ihanimmin sanottuna) pari viikkoa. Nyt näitä kahta sanaa toistellaankin USEIN! "Pappa" on myös yksi lemppareista, ja siihen liittyy aina myös ilmavasaralla naulaaminen, olihan pappa mökillä melkein jatkuvasti remppahommissa :). "Istu", "anna", "kiitti", "hei hei", ovat myös usein kuultuja sanoja ja ai niin "tutti" (erittäin selkeästi ja kirkkaasti äännettynä). "Tutti" -sanan oppiminen oli yksi peruste sille, että nyt olisi pikkuhiljaa hyvä luopua tästä härpäkkeestä. Heikkoluonteisille vanhemmille kun on ollut hirveän vaikeaa kieltää antamasta tuttia, kun toinen sitä niin kauniisti ja kirkkaalla äänellä osaa pyytää..
Mopo, traktorit ja oikeastaan kaikki rakennustyömaan kulkuneuvot ovat tosi kova juttu. Yksi kesän kohokohdista oli se, kun päästiin mökillä ihka oikean traktorin hyttiin ja ratin taakse ohjaamaan!
Pieni ruohonleikkuri, vedettävät ja työnnettävät rattaat tms. lelut ovat kuuminta hottia tällä hetkellä. Kirjoista Poitsu tykkää myös ja luetaankin yleensä jotain monta kertaa päivässä. Puhelimesta hän rakastaa katsoa videopätkiä itsestään, niillä ollaan saatu kulumaan automatka jos toinenkin.
Päikkäreitä nukutaan edelleen se 1-3 tuntia.
Koiraa tykkää kiusata vähän turhan paljon, huipussaan tämä oli joitain viikkoja sitten, nyt ehkä vähän rauhallisempi.


Juttua riittäisi varmasti vielä, mutta nukkumatti kutsuu - öistä kun ei nykyään tiedä..

Tilannetiedote

Tuo tylsääkin tylsempi otsikko viittaa siihen, että kaikenlaista pienempää ja suurempaa tiedotettavaa on kertynyt viimeisten viikkojen aikana.


Jos aloitan itsestäni, opiskelupaikka Helsingin yliopistossa varmistui ja näin ollen syksystä alkaen kotiäitiyden lisäksi arkea täyttävät opinnot. Saa nähdä, kuinka paljon opintoja saan tehtyä, kun kotona tenttiin lukeminen tai esseen kirjoittaminen voi olla lievästi sanottuna haastavaa. Kaipa sitä täytyy luopua ainakin osasta vapaista illoista ja päikkäriajoista ja uhrata ne opiskelulle.. Miehen työvuorojen vuoksi opiskelu ja Poitsun hoitaminen kotona onnistuu, ja saa isäkin kokea osa-aikaiskoti-isänä toimimisen auvon ;).


Syksyn ivf-hoitoja tulee edeltämään elokuuksi suunniteltu leikkaus. Synnynnäinen sydänvika vaatii ajoittain leikkaushoitoa ja tällä kertaa ajoitetaan homma niin, että saadaan hoidettua operaatio alta pois ennen lapsettomuushoitoja. Toivottavasti kaikki vain menee hyvin ja paranen ennen syyskuun koitoksia.


Näiden vähemmän mukavien tulevien tapahtumien lisäksi tiedossa on vielä yksi, elämää mullistava operaatio. Jos vain esitutkimuksessa ensi viikolla ei löydy mitään esteitä, olen viimeinkin päättänyt laseroida silmäni ja kahden viikon päästä olen toivottavasti päässyt eroon silmälaseistani for good!! Pari vuosikymmentä olen (hieman kärjistäen) vihannut silmälaseja ja räpeltänyt piilolinssien kanssa. Tuntuu uskomattomalta, että jos vain kaikki menee hyvin, parin viikon päästä voin heittää lasit romukoppaan! Can't wait!!!


Reissusta palattuamme ollaan oltu kotosalla viime viikot. Lomasäät vaihtuivat sateeseen ja koleaan, eikä aamiaisia terassilla olla nautittu sitten viime postauksen. Sään salliessa ollaan pyöräilty ja oltu ulkona, mutta täytyy kyllä myöntää, että turhan paljon annan sään vaikuttaa fiiliksiini. Eihän Poitsulla ole minkäänlaista ongelmaa viipottaa ulkona menemään, vaikka sataisi koiria ja kissoja, mutta en meinaa itse millään saada lähdettyä ulos, jos sää on kolea ja sateinen.


Poitsun kuulumisia vielä. Silläkin uhalla, että huomenna totean puhuneeni liian aikaisin, voisin väittää, että Poitsu keksii nykyään hieman helpommin omaa tekemistä ja antaa äidinkin edes välillä tehdä kotihommia. Yöt ovat edelleen usein levottomia. Noin joka toinen yö Poitsu herää keskellä yötä ja valvoo tunnin pari. Useimmiten otan pojan viereeni samantien ja siinä hän sitten hyörii ja pyörii kunnes uni tulee uudelleen. Poitsu ei niinkään yleensä yritä myydä meille ajatusta, että on jo aamu ja aika leikkiä, vaan ei näytä vain aidosti saavan unta yrityksestä huolimatta. Välillä nostan Poitsun omaan sänkyynsä ja sitten taas takaisin.. Viime yönä Poitsu valvoi noin tunnin, jonka aikana hyöri ja pyöri mun vieressä ja käväisi välillä omassa sängyssään. Lopulta nukahti omaan pinnikseensä. Onneksi näiden yövalvomisten jälkeen aamuherääminen venyy vähän pidempään kuin hyvin nukutun yön jälkeen. Parasta näissä tilanteissa on se, kun jaetaan Poitsun kanssa sama tyyny ja tuhistaan melkein nenät kiinni toisissaan <3!


Sanavarastoa on tullut hieman lisää. Joo (täydellisesti ja kunnolla painottaen) on usein käytössä ja Poitsu tykkää vastata myöntävästi myös muille osoitettuihin kysymyksiin. On muuten ihan täydellinen joo, aivan syötävän suloisesti poika osaa niinkin tavanomaisen sanan sanoa! Kakka ja kakku lausutaan melko virheettömästi; kaka on kala. Poitsulla on myös oma erityinen äännähdys silloin, kun  hän löytää jonkin etsimänsä esineen. O ou, on myös usein viljelty huudahdus ja sitä käytetään vielä ihan oikeissa tilanteissa.


Nyt tulee noutaja ja on pakko mennä nukkumaan!

Kesäkuulumisia

Ja kesäkuulumisia nimenomaan, koska meidän perhe on ollut kesälomalla toukokuun alusta saakka, jolloin mies jäi kesälomalle! Loma-sana käsitteenä on ehkä saanut hieman eri merkityksen Poitsun myötä..


Oltiin ensimmäinen lomaviikko Kyproksen Ayia Napassa, tammikuun reissun hyvien kokemusten jälkeen valittiin hotelliksi jälleen Sunwing Resort. Tällä kertaa oltiinkin sitten ihan kolmisin ja viikko meni oikein mukavasti. Resort oli tosi kiva ja tekemistä riitti esim. vapaana alueella elävien kissojen ja pentujen telmimistä ihmetellessä. Poitsun ehdoton suosikki oli vesiliukumäki, jota isänsä kanssa laskivat useita kertoja. Poitsun kanssa peuhaamisen lisäksi kävin itse hotellin tarjoamissa jumpissa, salilla ja uimassa. Iltaisin istuttiin terassilla ja kuunneltiin sieltä käsin illan musiikkiesityksiä, kun kumpikaan ei jaksanut lähteä paikan päälle :).
Etukäteen oli mietityttänyt, miten  Poitsun yöt sujuvat, kun pitkästä aikaa nukutaan samassa huoneessa. Yöt menivät itse asiassa tosi hyvin, herätys vain oli joka aamu klo 06.. Ruoka maistui Poitsulle vaihtelevasti, enimmäkseen huonosti ja lopussa päädyttiinkin antamaan usein ranskalaisia, kun ei muutakaan syönyt.


Reissua edeltänyt yö enteili tulevien viikkojen hankalampia öitä. Silloin nimittäin Poitsu ekan kerran piiiitkään aikaan heräsi keskellä yötä (olikohan yhden aikaan), itki lohduttomasti, eikä suostunut jäämään nukkumaan sänkyynsä. Loppujen lopuksi päädyin siihen, että parempi jos edes toinen meistä nukkuu (herätys varhaisen lennon takia oli viideltä), ja avasin Poitsun huoneen vierassängyn ja otin pojan kainaloon nukkumaan. As if.. Siinä meni sitten sellaiset pari tuntia, ennen kuin Poitsu nukahti ja parin tunnin päästä olikin jo herätys..


Kyproksen paluun jälkeen vietettiin kotona vain kaksi yötä ja lähdettiin sitten uudestaan reissuun, tällä kertaa mökille. Siellä edelleen nukuttiin samassa huoneessa Poitsun kanssa ja monena yönä poika heräsi yöllä itkemään ja päädyin ottamaan hänet kainalooni. Joinain öinä Poitsu nukahti siihen heti, toisina taas hyöri a pyöri toista tuntia..


Maisemaa vaihdettiin viiden päivän jälkeen taas, kun lähdimme miehen äitiä, isää ja veljeä perheineen tapaamaan vanhaan kotikaupunkiimme. Siellä ja mökillä vietimmekin yhteensä pari viikkoa ja levottomia öitä mahtui niihin monta. Liekö sitten levottomuus jatkuvasta reissussa olosta, vai jokin ikäkauteen liittyvä juttu, hyvin nukutut yöt tuntuvat tällä hetkellä olevan hakusessa. Viime yönä itku alkoi jo 23 aikaan ja miehen aloitteesta tehtiin radikaali muutos, eli roudattiin siinä paikassa Poitsun pinnis meidän makkariin, siinä toivossa, että tämä saisi pojan rauhoittumaan. Poika kyllä rauhoittuikin, mutta meni varmaan kaksi tuntia, ennenkuin nukahti uudelleen. Saa nähdä, miten nämä yöt tästä lähtevät sujumaan. Vaikka toisaalta tuntuu, että tämän myötä otettiin takapakkia, niin toisaalta tuntuu hyvältä nukkua taas pojan kanssa samassa huoneessa. Voisin hyvin nukkua jopa samassa sängyssä, mutta muutaman tooosi levottoman yön jälkeen on ehkä pakko unohtaa se ajatus. Toissayönä Poitsu nimittäin nukkui melkein koko yön meidän sängyssä ja huitoi ja potki (niin hereillä kuin unissaankin) sen verran paljon, ettei nukkumisesta tullut mitään.


Reissussa oli tavallaan kivaa, mutta uuvuttavinta toisaalta oli se jatkuva varominen, kun oudoissa paikoissa on kaiken maailman vaaranpaikkoja. Vaarin luona jouduttiin mm. ottamaan kaikki koriste-esineet pois hyllyistä. Välillä tuntui, että poika oikein etsimällä etsi kaikki mahdolliset esineet, joita siirrellä tai heitellä!


Poitsu täyttikin tuossa taannoin 1,5 vuotta <3. Puhetta ei tule edelleenkään paljon. "Kiitti", "ei oo", "oo (joo)","aari"(vaari), "mmaan" (uimaan), sekä joitain tavuja löytyy pojan repertuaarista. Ymmärtää puhetta kyllä tosi hyvin, joten siinä mielessä en ole kauhean huolissani, vaikka tässä iässä monet omaavat jo huomattavan sanavaraston.


Sisua ja temperamenttia löytyy kuin pienestä kylästä. Poitsu tykkäsi mm. mummin kanssa työntää rikkinäisiä lasten kärryjä kallioilla, metsäpoluilla ja ojien yli toista tuntia. Helpot reitit eivät kelvanneet, vaan aina piti mennä siitä, mistä aita on korkein! Kotona innostuikin nyt työntämään tyhjää vesiletkukärryä :). Ruohonleikkuri, mopot, traktorit ym. ovat suosikkeja, niitä voisi ihmetellä (ja näpräillä) vaikka kuinka kauan. Menemisen vastapainoksi Poitsu katselee mielellään kirjoja ja melko pitkiäkin satuja ollaan jo luettu. Mikään yksittäinen lelu ei tällä hetkellä saa Poitsulta sen kummempaa huomioita. Sisällä ollessaan viipottaa yleensä paikasta toiseen, eikä edelleenkään viihdy pitkiä aikoja itsekseen. Syliin on päästävä usein, yleensä juuri silloin, kun itsellä on jokin akuutti asia kesken, kuten ruoanlaitto. Pitää vielä mainita vesi ja vesileikit, ne ovat ehdottoman kova sana Poitsun elämässä. Jos ei muualla vettä ole, kastelukannuun on kiva työntää käsi :)!


Tänään syötiin kesän eka aamupala pihalla terassilla :). Hesari, aamukahvi ja smoothie, aah.. Poitsukin malttoi hotkaista aamupalansa ja riensi sitten leikkimään pihassa ja saatiin kerrankin lukea lehti rauhassa loppuun.


Naistenklinikalla torpattiinkin sitten ivf kesäkuun osalta, olisi kuulemma mennyt niin pahasti juhannuksen päälle. Elokuussa soitto uudelleen, ja syyskuun kierrosta sitten mahdollisesti aloitetaan hoidot. Ihmeen rennosti oon vielä ottanut tämän odotuksen. Kesä ja toisaalta Poitsun myötä energinen arki ehkä osaltaan vaikuttavat asiaan! Kesärientojakin on kaveritapaamisten, polttareiden ja kaksien häiden muodossa tiedossa.

Onnimaniaa - yhden viikon onnenhetkiä

Tässäpä onnen hetkiä jo muutaman viikon takaisen pääsiäisviikon ajalta (kirjoittelin nämä jo tietty silloin, mutta yllättäen unohdin julkaista):


Perjantain parhaat: Poitsu kurkotti ihan omatoimisesti kätensä haliin (harvinaista herkkua) ja rutisti.. Hellä hetki karvakorvan kanssa, aidon naurun kera <3. Oma hetki kaupungilla, kun mielessä käy ajatus, kuinka ihana poika (ja mies :)) mulla onkaan!
Lauantain lempeät: Musiikkihetki mummun ja papan luona. Istuttiin  sängyllä, pappa soitti kitaraa ja Poitsu kuunteli syventyneenä. Illalla  Poitsu mun sylissä, maailman pehmein pullea poski mun poskea vasten..
Sunnuntaina syvälliset: Liikkis-Poitsu elämänsä ensimmäistä kertaa trullittelemassa :). Lenkille lähtiessä Poitsun iiiihana hali ja pusu, niistä ei kertakaikkiaan saa tarpeeksi! Lenkiltä palatessa todistaessa pojan ja isän herkkä hetki olohuoneen lattialla - tanssimassa Tuure Kilpeläisen tahtiin <3. Tätä kirjoittaessa ihanan onnellinen olo näistä kaikista :).
Maanantain mukavat: Oon miettinyt, et tää onnellisuus on tällaiselle vaatimattomalle perussuomalaiselle vähän haastava käsite. Menee liian hankalaksi, jos lähtee siitä, et sen onnellisen hetken pitää olla jotain maata järisyttävää. Ehkä englannin happy- sanan iloinen/onnellinen määritelmä olisi kepeämpi käyttää. Onnenhetkiä tänään tuottivat mm. kävely bussipysäkille ihanassa auringonpaisteessa; Tietoisen läsnäolon oppaan lukeminen (ja tiedostaminen) bussissa; uusi värjäävä hoitoaine KC:lta; kookossokerin ja lucuman ostaminen ja niiden käytön suunnitteleminen.
Tiistain terveiset: Ihan tavallinen hetki kotona, siivosin keittiössä ruokailun jälkiä ja makkarista kuului Poitsun ja isän peuhaamisen äänet; Onnistumisen hetki telinevoimistelussa hyvin menneen trampoliinihypyn jälkeen.
Keskiviikon keväiset: Aamulla yhteinen halaushetki miehen lähtiessä töihin. Ensin Poitsu antoi pusut molemmille, sitten pussattiin miehen kanssa ja sitten vielä pojan kanssa; Pyöräretki siskon luo Poitsu kyydissä ja päivä siellä siskon ja Poitsun serkkutytön kanssa; Ah, ihana auringonpaiste :)!
Torstain toivotut: Pyöräkaupoilla tunnelman ollessa muuten aika kireä (Poitsu olisi halunnut viilettää ympäri liikettä kokeilemassa pyöriä, kypäriä, eikä viihtynyt sylissä), painoi päänsä olkaa vasten ikäänkuin todeten:"Äiti, en mäkään jaksaisi tapella, mut.."; Rauhallinen, pitkä lukuhetki Poitsu sylissä maaten, muutoin melkoisen villin kiipeilytuokion lomassa.

1. käynti Naistenpolilla

Tänään käytiin ensikäynnillä Naistenpolilla tällä erää. Verikokeissa ja miehen näytteissä oli kaikki ok ja ultratessakin lääkäri totesi kaiken olevan ennallaan. Viime kerrallahan (1. koeputkihoitomme) tuoresiirtoa ei hyperstimulaation vuoksi päästy tekemään, ja silloinhan munarakkuloita oli tullut enemmän kuin tarpeeksi (ja määrähän ei tässä tapauksessa todellakaan korvaa laatua), niin nyt päädyttiin pitkän kaavan sijasta lyhyeen kaavaan. Olin aiemmin jo ottanut asiasta selvää ja toivoinkin, että lääkäri suosittelisi tätä. Vain 10% hoidoista Naistenpolilla tehdään tämän lyhyen kaavan mukaan, joten olin etukäteen varautunut siihen, että todennäköisesti pitkällä mennään. Lyhyen kaavan haittapuolihan on sen ennalta-arvaamattomuus, eli ultra- ja punktioaikoja on vaikea varata etukäteen, ja kuten tiedetään, julkisen puolen ongelmahan on juurikin tuo aikojen rajallisuus.


Hienoinen (no, aluksi aika isokin) pettymys minunlaiselleni hätähousulle oli se, ettemme pääse ilmoittautumaan hoitoihin kuin vasta kesäkuussa. Jotenkin olin olettanut, että kun meillä kerta tämä aika nyt oli, päästäisiin tositoimiinkin heti seuraavasta kierrosta. No, puolen vuoden hoitotakuuhan tulee täyteen vasta heinäkuussa, joten pitää kai olla tyytyväinen, että JO kesäkuussa päästään aloittamaan. Siis JOS siellä silloin ei ole tungosta. Onneksi tärkein on jo saavutettu, joten (vielä) ei ole sen suurempia paineita pikkusisaruksen suhteen, vaikka sellainen todella hartaasti toivottu onkin :).