Wienin joulumarkkinareissu meni sinällään hyvin, kaupunki on uskomattoman kaunis ja joulutunnelmaa löytyi vaikka kuinka paljon. Käytiin torien lisäksi Schönbrunnin eläinpuistossa (iiiihanat kirahvit ja todella vaikuttava virtahepo, muutaman mainitakseni - nähtiin lähietäisyydeltä) ja lisäksi tietysti kierreltiin kaupoissa. Majoitushan meillä oli Airbnb:n kautta, eli asunto oli yksityisihmisen vuokraama. Kaksi makkaria, keittiö ja kylppäri kylpyammeella mahdollistivat Poitsulle tilaa leikkimiseen, mitä muuten tällaisella kaupunkilomalle (ja normihotellihuoneessa majoittumiseen verrattuna) ei välttämättä olisi. Lennot menivät ihan kivasti, tosin uni ei tullut Poitsulla silmään edes paluumatkalla, joka ajoittui ilta-aikaan.
Tuo sinällään -sana ensimmäisessä lauseessa viittaa siihen, kuinka matka ei ollut pelkästään hupia, vaan edellisessä postauksessa mainitsemani "dry spell" -vaihe kärjistyi aivan uusiin sfääreihin. Kävi ilmi, että mies oli ollut viime ajat paljon tiedostamaani ahdistuneempi ja hänen normaalista poikkeava käytöksensä johti pitkiin keskusteluihin, kunhan sain hänet ensin puhumaan tunteistaan. Meillä on ollut paha tapa nostaa suhteemme jalustalle ihan siitä syystä, että olemme aina pystyneet keskustelemaan kaikesta ja puhumme paljon. Puhumattakaan siitä, että vietämme TODELLA paljon aikaa yhdessä. Nyt kuitenkin minä, tai ehkä me molemmat, putosimme korkealta ja kovaa, kun pikku hiljaa myös minulle alkoi avautua todellisuus, jossa emme unelmamme täyttymisestä (=Poitsu) huolimatta olleet läheskään niin onnellisia, kuin ehkä luulimme. Pitkä suhde (12,5v.), lapsettomuusvuodet, tiivis yhdessäolo, oman ajan vähäinen määrä, parisuhteen (=läheisyys, flirtti, seksi) laiminlyöminen -siinä muutamia varteenotettavia syitä tähän tilanteeseen, jossa nyt koemme (parannusta onneksi jo tullut) olevamme.
Koska molemmat ehdottomasti halusivat tilanteen paranevan, hakeuduimme jo seuraavalla viikolla pariterapiaan. Näin kahden kerran jälkeen voi jo sanoa, että vaikka terapeutti ei missään nimessä latele toinen toistaan konkreettisempia neuvoja ja ohjeita, silmäni ovat monessa suhteessa avautuneet. Yksi suurimpia herätyksiä oli nimenomaan tuo ajankäyttö. Sen kummemmin terapian yksityiskohtiin menemättä, mainitsen kuitenkin terapeutin kuvaamasta asteikosta, jossa origo on keskellä. Toinen ääripää on perhe, jossa periaatteessa yhteistä on vain jääkaappi, johon perheenjäsenet kirjoittavat lappuja toisilleen. Toisessa ääripäässä on perhe, jota terapeutin mukaan kuvaa Helsingin Tähtitorninmäellä sijaitseva haaksirikkoutuneiden patsas, jossa perhe pitää henkensä edestä kiinni toisistaan. Vaikea arvata, mihin molemmat meistä terapeutin kysyessä perheemme (tilanne oli sama kyllä jo ennen Poitsua) sijoitimme.
Viimeisten viikkojen aikana olemmekin pyrkineet vapauttamaan itsellemme lisää omaa aikaa, sekä myös tietoisesti lisänneet miehen ja Poitsun kaksistaan oloa, yleensähän olen aina kotona! Sen lisäksi, että olemme nähneet ystäviämme enemmän, olemme tehneet kotonakin asiota toisin. Niin pienet jutut, kuin esimerkiksi koiran kanssa yksin lenkille meneminen (yleensä menisimme juoksulenkkejä lukuunottamatta yhdessä) ja oman ajan viettäminen Poitsun mentyä nukkumaan (esim. minä kirjaa lukien, mies leffaa katsoen), ovat tuntuneet todella virkistäviltä.
Uusi vuosi -uudet kujeet, tuntuu todellakin tässä vaiheessa paikkansapitävälta! Aloitan lisäksi kälyni kanssa uuden harrastuksen -telinevoimistelun! Se, jos mikä on todellakin poistumista mukavuusalueelta, koska en missään nimessä ole mikään Pelle Peloton.. Vakaa aikomukseni on myös lukea reippaasti enemmän kirjoja, mikä on aina ollut rakas harrastukseni, mutta jäänyt viime vuosina ihan liian vähälle. Lisäksi tietysti myös ystävien ja läheisten näkeminen (enemmän), kuuluu to do -listalle.
Btw. kuukautiset alkoivat n. 1,5 kk sitten, joten pikkusisarusprojekti alkaa myös käynnistyä. Toivottavaa varmasti senkin vuoksi on, että parisuhde saadaan mahdollisimman pian kuntoon :).
Poitsun vaiheista voisin vielä lopuksi kertoa jotakin. Uudenvuodenaattona olimme miehen kanssa kahdestaan kaveripariskunnan luona iltaa ja yötä viettämässä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Poitsu oli yön erossa minusta. Varmaan pitäisi sanoa toisinpäin, koska tämän kokemuksen perusteella äiti oli varmasti se, jolle yön erossaolo oli merkittävämpää. Hyvin meni yö, mummu tosin oli halunnut välttämättä jäädä Poitsun kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, eikä ollutkaan sitten pahemmin nukkunut, kun Poitsu ähisee, puhisee ja hyörii nukkuessaan..
Hampaita on tällä hetkellä kahdeksan kappaletta, kaikki edessä. Eilen ja tänään äskettäin aloitettu todellinen pottaharjoittelu on tuottanut tulosta, ja kolme kakkaa on saatu pottaan!
Viime aikoina Poitsu on melkein kokonaan syönyt itse ruokansa. Lusikan käyttö on kehittymässä, joten esim. jähmeä tuorepuuro pysyy jo melko hyvin lusikassa. Viihdyttäminen ruokapöydässä on jätetty 98%, ja toivottavasti jää myös jatkossa! Tähän täytyy kuitenkin todeta, että kun jokin helpottaa, toinen näköjään vaikeutuu. Poitsu ei millään viihtyisi yhtään pidempiä aikoja itsekseen. Kaikki on hyvin niin kauan, kun toinen meistä istuu olohuoneen lattialla Poitsun pyöriessä ympärillä, mutta annas olla, kun yrität mennä ruokaa laittamaan tms. Tyypillistä on, että Poitsu täyttä kurkkua kiljuen roikkuu jalassa ja työntää minua pois pöydän luota. Huh huh! Ollaan tietoisesti pyritty huudosta huolimatta jatkamaan oman homman tekemistä, vaikka täytyy sanoa, että hermoille ja korville se käy kyllä aika kovaa. Terapeutilta tuli tähänkin tukea, kun kerroimme tästä ensimmäisellä kerralla hänelle. Omin sanoin terapeutin mukaan nyt on nimenomaan se aika, jolloin esim. yksinoloa on opetettava, sillä kahden vuoden uhmaiän koittaessa, se on ikäänkuin myöhäistä ja voi tarkoittaa vielä paljon pahempaa uhmista. Tähän asti (haaksirikkotuneiden patsas, öhöm), ollaan oltu tosi tiiviisti Poitsun kanssa, yleensä kaikki kotona ollessamme aina jompikumpi on Poitsun kanssa, monesti molemmat.
Yöt ovat edelleen täydellisiä, illalla nukkumaan jäädessään saattaa itkeä minuutin pari, mutta sitten asettuu. Hassua on, että esim. eilen illalla yhdentoista aikaan kuului Poitsun iloinen jokeltelu likipitäen tunnin ajan, mutta missään vaiheessa ei kuulunut itkua tai harmistumista, lopulta vain nukahti uudelleen!
Sanoja ei tule edelleenkään, ainoa tunnistettava tavu on "kaa", joka viittaa kiikkuu kaakkuu-lausahdukseen, eli keinuun.
Poitsu tunnistaa hienosti esim. roskiksen, pakastimen ja tiskikoneen, jonne osaa pyydettäessä viedä esineen.
Eiköhän tässä tullut taas riittävästi kuulumisia yhteen kertaan. Niin joo, muistoksi itselle voisin vielä lisätä: MISSÄ OLET, OI TALVI JA LUMI?!!! Nim. ensilunta odotellessa..
Ps. Jos tätä blogia joku lukee, olisi ihana kuulla muiden vastaavassa tilanteessa olevien kommentteja :).
Pps. Itselle muistoksi: tämän vuoden ensimmäinen kirja oli Josh Bazellin Villipeto. Arvio: 3,5 tähteä.
maanantai 6. tammikuuta 2014
maanantai 9. joulukuuta 2013
Yksivuotias ihmepoika
Pari viikkoa sitten tuli vuosi täyteen siitä, kun Poitsu saapui maailmaan ja muutti sen täydellisesti. Olo oli onnellinen, vaikka samalla haikea, kun mietti kulunutta vuotta ja toisaalta sitä ihanaa arkea, jota tällä hetkellä eletään.
Yksivuotiaana Poitsu..
.. painaa 9900g ja on 77cm pitkä.
.. kävelee sujuvasti ja on motorisesti ylipäätänsä lahjakas.
.. pärisyttelee, "murisee" ja päästelee muutamia tavuja, kuten "ka" suustaan. "gaggligagli" on myös suosittu hokema.
.. osoittelee innokkaasti eri esineitä ja paikkoja ja haluaa niitä nimettävän.
.. osoittaa ymmärtävänsä ja havainnoivansa paljon. Osaa esim. osoittaa kaukosäätimellä tv:tä, yrittää laittaa johtoa pistorasiaan ym. Näitä Poitsulle ei todellakaan ole opetettu! Lisäksi osaa esim. hakea tutin pinnasängystä/kirjan laatikosta näin pyydettäessä. Tulla syöttötuolin viereen syömään pyydettäessä.
.. on tempperamenttinen. Itku ja raivonpurkaukset tulevat helposti, mutta toisaalta mieli muuttuu nopeasti jälleen iloiseksi.
.. rakastaa katsella kirjoja. Välillä yksin, mutta mieluiten yhdessä ja sylissä istuen. Suosikkeja ovat "Ihme ja kumma" -laulukirja, jonka kuvitus ja laulut jaksavat kiinnostaa ja jonka unilauluja olemme kuunnelleet ja laulaneet ihan pienestä pitäen. Äiti ja isi ovat ihan fiiliksissä, kun vilkas poika, joka ei sylissä pahemmin ole viihtynyt, istuu mielellään pitkiäkin aikoja sylissä kirjan kanssa.
.. saunoo melko mielellään. Viimeksi eilen istui pitkään saunan lauteilla, nokkamuki saunajuomana.
.. on innostunut eläimistä. Kirjoissa ym. nähdyt eläimet myös tunnistetaan melko hyvin ja esim. pöllö, joka esiintyy mm. sohvatyynynpäällisessä on yksi helpoiten tunnistettavista asioista. Taivaalla lentävät linnut saivat pitkäksi aikaa Poitsun huomion.
.. tietää, mitä hali ja pusu merkitsevät, ja on alkanut pikkuhiljaa jakelemaan erityisesti pusuja pyydettäessä. Kyseessä onkin TODELLA märkä, suorastaan kielisuudelma, niin auki ja kieli ulkona pusu annetaan :).
.. tietää suurinpiirtein, miten ruokapöydässä pitäisi olla (ei heitellä ruokaa/lautasia ja sotketa muutenkaan), mutta uhmaa säännöllisesti näitä sääntöjä ja viime päivien aikana näistä rikkeistä on seurannut rangaistuksena syöttötuolin työntäminen pois pöydän äärestä. Päädyin tähän sen sijaan, että olisin nostanut Poitsun kokonaan pois. Tämä kun ei näyttänyt olevan minkäänlainen rangaistus, vain pikemminkin kiva juttu, kun pääsi leikkimään lattialle! Nähtäväksi jää, meneekö oppi perille..
.. kulkee jo varsin mallikkaasti kävellen myös ulkojalkineet jalassa. Tänään pääsi ensimmäisen kerran pulkan kyytiin, kun viikonlopun aikana oli satanut ensilumi! Lunta saisi kyllä tulla lisää, mutta vahvasti näyttää siltä, ettei viime joulun kaltaiseen lumipaljouteen päästä millään.
.. on nukkunut yli kuukauden omassa huoneessaan. Aika pian viime postauksen jälkeen siirrettiin Poitsu omaan huoneeseensa ja niin vain lähtivät yöt paranemaan! Ekojen viikkojen aikana 2/3 yöstä olivat melkeinpä täydellisiä, n.20-07 ja loput vähän levottomampia, jolloin Poitsu oli valveilla 30min-2h, niin että toinen meistä oli Poitsun huoneessa niin kauan kunnes hän nukahti. Kuun vaihteessa tuli muutos, kun Poitsu ei enää´nukahtanutkaan tissille, vaan sai kunnon raivarit, kun laskin hänet omaan sänkyynsä. Ekana iltana itki 2,5h, huolimatta sylissä pitämisestä ja rauhoittelusta. Lopulta nukahti itsekseen, kun jätin hänet yksin ja menin tekemään iltapalaa. Myös se yö oli todella levoton ja itkuinen. Siitä eteenpäin yöt ovat pikkuhiljaa parantuneet ja illat myös. Aloimme suosiolla jättämään Poitsu yksin nukahtamaan, sitä ennen tutut ja osittain uudet iltarutiinit (iltalaulujen ja maidon jälkeen sänkyyn, valot pois ja sitten hämärässä huoneessa sanotaan kaikille pehmoleluille ym. hyvää yötä. Sitten sanon Poitsulle hyvät yöt ja kerron meneväni pesemään hampaat. Jätän oven auki, kunnes Poitsu on unessa). Aluksi itki n.10 min ja nukahti sitten, mutta tosi nopeasti itku väheni tämänhetkiseen muutamaan sekuntiin. Sitten Poitsu menee makuulleen, pönkii siellä hetken ja nukahtaa! Yöllä itkeskeli myös muutamia öitä 1-2 kertaa ja noin 10min, mutta kun itku ei yltynyt enää "paniikki-itkuksi", emme ole reagoineet ja viime öinä nämäkin ovat vähentyneet/jääneet pois. En uskalla tuudittautua vielä mihinkään, mutta joka tapauksessa tuntuu, että meillä on toiminut hyvin se, että Poitsu nukahtaa yksin ja hänelle kerrotaan jämäkästi, mitä tapahtuu ("nyt on yö, nyt nukutaan, äiti menee nyt"). Summa summarum näyttäisi siis siltä, että meidän 10kk:n ikäisenä aloitettu unikoulu olisi näin kahden kuukauden päästä tuottamassa haluttua tulosta :). Toisaalta en tiedä, olisiko Poitsu silloin 2kk sitten ollut vielä valmis nukkumaan täysiä öitä omassa huoneessaan. Tai ehkä ennemminkin en itse vielä ollut valmis päästämään irti, vaan haaveilin edelleen auvoisista öistä Poitsu vierelläni..
.. n äiti ja isä kokevat olevansa eräänlaisessa "dry spell"-vaiheessa. Ehkäpä runsaan yhdessäolon tai elämän keskittymisen täysin Poitsun ympärille seurauksena huomasimme riitelevämme melkoisen usein ja monesti mysö toisen naama yksinkertaisesti v....i aivan liian usein. Asiasta on puhuttu ja tällä hetkellä olemme sulassa sovussa, mutta taustalla on edelleen jotain. Ihan kuin jotain puuttuisi. No, onneksi molemmilla riittää halua parantaa tilannetta ja ainakin toistaiseksi olemme pystyneet puhumaan kaikesta, joten eiköhän se tästä. Ylihuomenna on lähtö Wienin joulutoreille, joten toivottavasti saamme matkasta kuitenkin kaiken irti!
Yksivuotiaana Poitsu..
.. painaa 9900g ja on 77cm pitkä.
.. kävelee sujuvasti ja on motorisesti ylipäätänsä lahjakas.
.. pärisyttelee, "murisee" ja päästelee muutamia tavuja, kuten "ka" suustaan. "gaggligagli" on myös suosittu hokema.
.. osoittelee innokkaasti eri esineitä ja paikkoja ja haluaa niitä nimettävän.
.. osoittaa ymmärtävänsä ja havainnoivansa paljon. Osaa esim. osoittaa kaukosäätimellä tv:tä, yrittää laittaa johtoa pistorasiaan ym. Näitä Poitsulle ei todellakaan ole opetettu! Lisäksi osaa esim. hakea tutin pinnasängystä/kirjan laatikosta näin pyydettäessä. Tulla syöttötuolin viereen syömään pyydettäessä.
.. on tempperamenttinen. Itku ja raivonpurkaukset tulevat helposti, mutta toisaalta mieli muuttuu nopeasti jälleen iloiseksi.
.. rakastaa katsella kirjoja. Välillä yksin, mutta mieluiten yhdessä ja sylissä istuen. Suosikkeja ovat "Ihme ja kumma" -laulukirja, jonka kuvitus ja laulut jaksavat kiinnostaa ja jonka unilauluja olemme kuunnelleet ja laulaneet ihan pienestä pitäen. Äiti ja isi ovat ihan fiiliksissä, kun vilkas poika, joka ei sylissä pahemmin ole viihtynyt, istuu mielellään pitkiäkin aikoja sylissä kirjan kanssa.
.. saunoo melko mielellään. Viimeksi eilen istui pitkään saunan lauteilla, nokkamuki saunajuomana.
.. on innostunut eläimistä. Kirjoissa ym. nähdyt eläimet myös tunnistetaan melko hyvin ja esim. pöllö, joka esiintyy mm. sohvatyynynpäällisessä on yksi helpoiten tunnistettavista asioista. Taivaalla lentävät linnut saivat pitkäksi aikaa Poitsun huomion.
.. tietää, mitä hali ja pusu merkitsevät, ja on alkanut pikkuhiljaa jakelemaan erityisesti pusuja pyydettäessä. Kyseessä onkin TODELLA märkä, suorastaan kielisuudelma, niin auki ja kieli ulkona pusu annetaan :).
.. tietää suurinpiirtein, miten ruokapöydässä pitäisi olla (ei heitellä ruokaa/lautasia ja sotketa muutenkaan), mutta uhmaa säännöllisesti näitä sääntöjä ja viime päivien aikana näistä rikkeistä on seurannut rangaistuksena syöttötuolin työntäminen pois pöydän äärestä. Päädyin tähän sen sijaan, että olisin nostanut Poitsun kokonaan pois. Tämä kun ei näyttänyt olevan minkäänlainen rangaistus, vain pikemminkin kiva juttu, kun pääsi leikkimään lattialle! Nähtäväksi jää, meneekö oppi perille..
.. kulkee jo varsin mallikkaasti kävellen myös ulkojalkineet jalassa. Tänään pääsi ensimmäisen kerran pulkan kyytiin, kun viikonlopun aikana oli satanut ensilumi! Lunta saisi kyllä tulla lisää, mutta vahvasti näyttää siltä, ettei viime joulun kaltaiseen lumipaljouteen päästä millään.
.. on nukkunut yli kuukauden omassa huoneessaan. Aika pian viime postauksen jälkeen siirrettiin Poitsu omaan huoneeseensa ja niin vain lähtivät yöt paranemaan! Ekojen viikkojen aikana 2/3 yöstä olivat melkeinpä täydellisiä, n.20-07 ja loput vähän levottomampia, jolloin Poitsu oli valveilla 30min-2h, niin että toinen meistä oli Poitsun huoneessa niin kauan kunnes hän nukahti. Kuun vaihteessa tuli muutos, kun Poitsu ei enää´nukahtanutkaan tissille, vaan sai kunnon raivarit, kun laskin hänet omaan sänkyynsä. Ekana iltana itki 2,5h, huolimatta sylissä pitämisestä ja rauhoittelusta. Lopulta nukahti itsekseen, kun jätin hänet yksin ja menin tekemään iltapalaa. Myös se yö oli todella levoton ja itkuinen. Siitä eteenpäin yöt ovat pikkuhiljaa parantuneet ja illat myös. Aloimme suosiolla jättämään Poitsu yksin nukahtamaan, sitä ennen tutut ja osittain uudet iltarutiinit (iltalaulujen ja maidon jälkeen sänkyyn, valot pois ja sitten hämärässä huoneessa sanotaan kaikille pehmoleluille ym. hyvää yötä. Sitten sanon Poitsulle hyvät yöt ja kerron meneväni pesemään hampaat. Jätän oven auki, kunnes Poitsu on unessa). Aluksi itki n.10 min ja nukahti sitten, mutta tosi nopeasti itku väheni tämänhetkiseen muutamaan sekuntiin. Sitten Poitsu menee makuulleen, pönkii siellä hetken ja nukahtaa! Yöllä itkeskeli myös muutamia öitä 1-2 kertaa ja noin 10min, mutta kun itku ei yltynyt enää "paniikki-itkuksi", emme ole reagoineet ja viime öinä nämäkin ovat vähentyneet/jääneet pois. En uskalla tuudittautua vielä mihinkään, mutta joka tapauksessa tuntuu, että meillä on toiminut hyvin se, että Poitsu nukahtaa yksin ja hänelle kerrotaan jämäkästi, mitä tapahtuu ("nyt on yö, nyt nukutaan, äiti menee nyt"). Summa summarum näyttäisi siis siltä, että meidän 10kk:n ikäisenä aloitettu unikoulu olisi näin kahden kuukauden päästä tuottamassa haluttua tulosta :). Toisaalta en tiedä, olisiko Poitsu silloin 2kk sitten ollut vielä valmis nukkumaan täysiä öitä omassa huoneessaan. Tai ehkä ennemminkin en itse vielä ollut valmis päästämään irti, vaan haaveilin edelleen auvoisista öistä Poitsu vierelläni..
.. n äiti ja isä kokevat olevansa eräänlaisessa "dry spell"-vaiheessa. Ehkäpä runsaan yhdessäolon tai elämän keskittymisen täysin Poitsun ympärille seurauksena huomasimme riitelevämme melkoisen usein ja monesti mysö toisen naama yksinkertaisesti v....i aivan liian usein. Asiasta on puhuttu ja tällä hetkellä olemme sulassa sovussa, mutta taustalla on edelleen jotain. Ihan kuin jotain puuttuisi. No, onneksi molemmilla riittää halua parantaa tilannetta ja ainakin toistaiseksi olemme pystyneet puhumaan kaikesta, joten eiköhän se tästä. Ylihuomenna on lähtö Wienin joulutoreille, joten toivottavasti saamme matkasta kuitenkin kaiken irti!
maanantai 21. lokakuuta 2013
Poitsu 11kk - kävelyä ja yksiä päikkäreitä päivässä
Miten tästä kirjoittamisesta onkin tullut näin vaivalloista, että hyvä kun yhden postauksen näytän saavan kuukaudessa aikaiseksi!?
Aika pian unikoulun aloittamisen jälkeen siirryttiin yksiin päikkäreihin päivässä. Aloitus tuli oikeastaan sattumalta pari viikkoa sitten. Poitsu oli nukkunut aamupäivällä aika pitkään, pari tuntia, ja heräsi 12:n kieppeillä. Iltapäivällä yritettiin nukuttaa Poitsua pitkällä vaunulenkillä, mutta uni ei vain tullut. Iltaa kohti mentäessä oletin Poitsun kuukahtavan suunnilleen kesken iltapuuron tai vähintäänkin itkeskelevän väsyneenä jo alkuillasta, mutta mitä vielä - Kahdeksaan saakka mentiin ilman mitään ongelmia! Tästä rohkaistuneena päätettiin jatkaa tällä linjalla ja ongelmitta on mennyt. Olen muuten pikkuhiljaa tullut erittäin taikauskoiseksi kaiken "hehkutuksen" suhteen, eli nyt kun menin sanomaan, ettei mitään ongelmia ole ollut, lakkaa Poitsu varmaan kokonaan nukkumasta päikkäreitä tai jotain muuta vastaavaa.. Tätäkin uhaten totean - yhtään hehkuttamatta - päikkäreiden pidentyneen n. 2-3,5 tunnin pituisiksi. Lounas syödään n. klo 11 ja siitä sitten unten maille.
Ruokailuajat ovat tätä myöden myös hieman muuttuneet ja tuottaneet päänvaivaa (ja tällähän kannattaakin sitä päätänsä vaivata), sillä haluan ehdottomasti syödä yhden aterian (aamupalan lisäksi) Poitsun kanssa yhdessä. Sen lisäksi, että nautin yhteisistä, pitkiksi venyvistä ruokahetkistä, uskon että sillä on myös tärkeä merkitys ruokailutapojen oppimisessa. Ruokailutavoilla tarkoitan ennen kaikkea sitä, että ruoasta nautitaan ja sitä tykätään syödä, en niinkään sitä, että Poitsu oppisi jo varhain käyttämään lautasliinaa ja syömään siivosti (so not!). Nyt siis on pitänyt muuttaa vähän omaa ruokailurytmiä (hui kauhistus!), että tämä toteutuu.
Aamu- ja iltapuuron syöttäminen on ollut viime aikoina aikamoista tervanjuontia - niin syöttävälle kuin syötetyllekin osapuolelle. Poitsu ei nimittäin yhtään haluaisi puuroa syödä, ainakaan syötettynä. Viihdyttäminen (lelut/kirja) taas on raskasta hommaa ja vie hommasta kyllä kaiken ilon alta oomin. Tästä syystä ollaankin palattu sormiruokailuun myös puuroa syödessä, tosin (jälleen hehkuttamatta..) Poitsu osaa hellyyttävästi syödä myös itse lusikalla (vaihtelevalla menestyksellä), joten ihan samanlaista sotkemista se ei enää ole, kuin silloin alussa. Lisäksi annetaan usein leipää (vinkki: näkkäristä saa pehmeää leipää upottamalla se hetkeksi veteen ja antamalla kuivua), Talk-muroja, marjoja (kaikki menee ilmekään värähtämättä), hedelmiä ym., joita kaikkia Poitsu syö antaumuksella ja vanhemmatkin saavat nauttia hitaista aamiaishetkistä, jee!
Hoidetaanpa joka postauksessa aina pakollinen uniosuus sitten alta pois. Unikoulusta on pian viisi viikkoa. Täydellisiä yöt eivät edelleenkään ole. Yksi syy tähän voi olla se, ettei todellakaan olla odotettu sitä lääkärin ohjeistamaan 10 minuuttia, ennenkuin reagoidaan itkuun. Mennään siis heti. Ajatuksena saada tutti suuhun, ennenkuin itku yltyy kovaksi/Poitsu herää. Tällaisia "väliintuloja" on yleensä muutama illan ja yön aikana, silloin riittää vain tutin laittaminen suuhun ja pojan kellistäminen takaisin kyljelleen, uniräsyn kera. Säännöllisen epäsäännöllisesti on ollut myös pidempiä hereilläoloaikoja, jolloin Poitsu mönkii ja pönkii joko omassa sängyssään, tai meidän välissä. Olen ihan suosiolla ottanut tällä hetkellä sivuvaunussa nukkuvaa poikaa kainaloon jossain vaiheessa yötä. Kainalossa nukkuva Poitsu on a) ihana ja b) helpommin rauhoitettavissa). Nähtäväksi jää, kuinka kauan nykyiset nukkumisolot säilyvät, mutta näillä mennään tällä hetkellä.
Käveleminen on viimeisen viikon aikana ottanut aimo harppauksen eteenpäin ja vähintään puolet Poitsun liikkumisesta tapahtuu tällä hetkellä kävellen. Niin vaan on meidän pikku ihmepojasta tullut jo kävelevä taapero (eiii, vauva hän edelleen on, onhan!!). Onneksi tämä taapero on hyvin vahvasti vielä vanhemmissaan kiinni, niin tiiviisti poika edelleen roikkuu housunpulteissa, kun jotain yritän ilman häntä tehdä. Toki Poitsu itsekseenkin välillä leikkii, mutta melko lyhyitä aikoja edelleen. Arki on aika ihanaa tällä hetkellä (ei hehkuteta kuitenkaan edelleen :)), Poitsun kanssa on leppoista olla!
Olen tehnyt kuluvan kuukauden aikana muutamia keikkoja vanhaan työpaikkaani ja huomenna olisi taas luvassa työpäivä. Porkkanana työnteolle on oman virkistäytymisen lisäksi matka joulutoreille Wieniin. Ostettiin lentoliput Hulluilta Päiviltä, kun oli tiedossa nämä neljä työpäivää, jolla saa nippanappa katettua lennot, majoituksen ja muutaman ruokailunkin kohteessa. Pitäähän ne rahat jonnekin laittaa, eikö vain?!
Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että aloin viime viikolla tosissaan miettiä mahdollisuutta jäädä ensi vuonna opintovapaalle töihinpaluun sijaan. Suunnitelmissa olisi siis tehdä maisteriopinnot sivuaineestani. Tähän voisi EHKÄ riittää yksi vuosi, sikäli mikäli saisin ainakin muutaman päivän viikossa täysipäiväisesti keskittyä opiskeluun. Graduseminaarin lisäksi suurin osa opinnoista voisi tehdä kirjatentteinä, joten Poitsun hoitaminen kotona ja opiskeleminen (mummun eläkkeelläolon ja miehen työaikojen ansiosta) voisi olla jopa realistisesti toteutettavissa. Laskelmien mukaan ensi syksynä saisin juuri ja juuri ne vaadittavat kahdeksan työvuotta täyteen, joita aikuiskoulutustuen saamiseksi tarvitaan. Toki mielelläni olisin tuolloin jo pitkällä raskaanakin, mutta niin optimistinen en jaksa olla :).
Aika pian unikoulun aloittamisen jälkeen siirryttiin yksiin päikkäreihin päivässä. Aloitus tuli oikeastaan sattumalta pari viikkoa sitten. Poitsu oli nukkunut aamupäivällä aika pitkään, pari tuntia, ja heräsi 12:n kieppeillä. Iltapäivällä yritettiin nukuttaa Poitsua pitkällä vaunulenkillä, mutta uni ei vain tullut. Iltaa kohti mentäessä oletin Poitsun kuukahtavan suunnilleen kesken iltapuuron tai vähintäänkin itkeskelevän väsyneenä jo alkuillasta, mutta mitä vielä - Kahdeksaan saakka mentiin ilman mitään ongelmia! Tästä rohkaistuneena päätettiin jatkaa tällä linjalla ja ongelmitta on mennyt. Olen muuten pikkuhiljaa tullut erittäin taikauskoiseksi kaiken "hehkutuksen" suhteen, eli nyt kun menin sanomaan, ettei mitään ongelmia ole ollut, lakkaa Poitsu varmaan kokonaan nukkumasta päikkäreitä tai jotain muuta vastaavaa.. Tätäkin uhaten totean - yhtään hehkuttamatta - päikkäreiden pidentyneen n. 2-3,5 tunnin pituisiksi. Lounas syödään n. klo 11 ja siitä sitten unten maille.
Ruokailuajat ovat tätä myöden myös hieman muuttuneet ja tuottaneet päänvaivaa (ja tällähän kannattaakin sitä päätänsä vaivata), sillä haluan ehdottomasti syödä yhden aterian (aamupalan lisäksi) Poitsun kanssa yhdessä. Sen lisäksi, että nautin yhteisistä, pitkiksi venyvistä ruokahetkistä, uskon että sillä on myös tärkeä merkitys ruokailutapojen oppimisessa. Ruokailutavoilla tarkoitan ennen kaikkea sitä, että ruoasta nautitaan ja sitä tykätään syödä, en niinkään sitä, että Poitsu oppisi jo varhain käyttämään lautasliinaa ja syömään siivosti (so not!). Nyt siis on pitänyt muuttaa vähän omaa ruokailurytmiä (hui kauhistus!), että tämä toteutuu.
Aamu- ja iltapuuron syöttäminen on ollut viime aikoina aikamoista tervanjuontia - niin syöttävälle kuin syötetyllekin osapuolelle. Poitsu ei nimittäin yhtään haluaisi puuroa syödä, ainakaan syötettynä. Viihdyttäminen (lelut/kirja) taas on raskasta hommaa ja vie hommasta kyllä kaiken ilon alta oomin. Tästä syystä ollaankin palattu sormiruokailuun myös puuroa syödessä, tosin (jälleen hehkuttamatta..) Poitsu osaa hellyyttävästi syödä myös itse lusikalla (vaihtelevalla menestyksellä), joten ihan samanlaista sotkemista se ei enää ole, kuin silloin alussa. Lisäksi annetaan usein leipää (vinkki: näkkäristä saa pehmeää leipää upottamalla se hetkeksi veteen ja antamalla kuivua), Talk-muroja, marjoja (kaikki menee ilmekään värähtämättä), hedelmiä ym., joita kaikkia Poitsu syö antaumuksella ja vanhemmatkin saavat nauttia hitaista aamiaishetkistä, jee!
Hoidetaanpa joka postauksessa aina pakollinen uniosuus sitten alta pois. Unikoulusta on pian viisi viikkoa. Täydellisiä yöt eivät edelleenkään ole. Yksi syy tähän voi olla se, ettei todellakaan olla odotettu sitä lääkärin ohjeistamaan 10 minuuttia, ennenkuin reagoidaan itkuun. Mennään siis heti. Ajatuksena saada tutti suuhun, ennenkuin itku yltyy kovaksi/Poitsu herää. Tällaisia "väliintuloja" on yleensä muutama illan ja yön aikana, silloin riittää vain tutin laittaminen suuhun ja pojan kellistäminen takaisin kyljelleen, uniräsyn kera. Säännöllisen epäsäännöllisesti on ollut myös pidempiä hereilläoloaikoja, jolloin Poitsu mönkii ja pönkii joko omassa sängyssään, tai meidän välissä. Olen ihan suosiolla ottanut tällä hetkellä sivuvaunussa nukkuvaa poikaa kainaloon jossain vaiheessa yötä. Kainalossa nukkuva Poitsu on a) ihana ja b) helpommin rauhoitettavissa). Nähtäväksi jää, kuinka kauan nykyiset nukkumisolot säilyvät, mutta näillä mennään tällä hetkellä.
Käveleminen on viimeisen viikon aikana ottanut aimo harppauksen eteenpäin ja vähintään puolet Poitsun liikkumisesta tapahtuu tällä hetkellä kävellen. Niin vaan on meidän pikku ihmepojasta tullut jo kävelevä taapero (eiii, vauva hän edelleen on, onhan!!). Onneksi tämä taapero on hyvin vahvasti vielä vanhemmissaan kiinni, niin tiiviisti poika edelleen roikkuu housunpulteissa, kun jotain yritän ilman häntä tehdä. Toki Poitsu itsekseenkin välillä leikkii, mutta melko lyhyitä aikoja edelleen. Arki on aika ihanaa tällä hetkellä (ei hehkuteta kuitenkaan edelleen :)), Poitsun kanssa on leppoista olla!
Olen tehnyt kuluvan kuukauden aikana muutamia keikkoja vanhaan työpaikkaani ja huomenna olisi taas luvassa työpäivä. Porkkanana työnteolle on oman virkistäytymisen lisäksi matka joulutoreille Wieniin. Ostettiin lentoliput Hulluilta Päiviltä, kun oli tiedossa nämä neljä työpäivää, jolla saa nippanappa katettua lennot, majoituksen ja muutaman ruokailunkin kohteessa. Pitäähän ne rahat jonnekin laittaa, eikö vain?!
Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että aloin viime viikolla tosissaan miettiä mahdollisuutta jäädä ensi vuonna opintovapaalle töihinpaluun sijaan. Suunnitelmissa olisi siis tehdä maisteriopinnot sivuaineestani. Tähän voisi EHKÄ riittää yksi vuosi, sikäli mikäli saisin ainakin muutaman päivän viikossa täysipäiväisesti keskittyä opiskeluun. Graduseminaarin lisäksi suurin osa opinnoista voisi tehdä kirjatentteinä, joten Poitsun hoitaminen kotona ja opiskeleminen (mummun eläkkeelläolon ja miehen työaikojen ansiosta) voisi olla jopa realistisesti toteutettavissa. Laskelmien mukaan ensi syksynä saisin juuri ja juuri ne vaadittavat kahdeksan työvuotta täyteen, joita aikuiskoulutustuen saamiseksi tarvitaan. Toki mielelläni olisin tuolloin jo pitkällä raskaanakin, mutta niin optimistinen en jaksa olla :).
maanantai 30. syyskuuta 2013
Poitsu 10kk ja unikoulu - vihdoinkin!
Aloitetaan tällä kertaa 10kk-kuulumisista, ettei kestosuosikkiteema - yö ja unikoulu, taas vie koko palstatilan.
Strategiset mitat kymmenen kuukauden ikäisellä Poitsulla ovat 74,3cm ja 9040g. Kasvu menee mukavasti omalla käyrällään, vaikka paino onkin jo pidempään kulkenut -10 käyrällä, what ever that means..
Ensi askeleet (isän todistamana), eli kolme sellaista, otettiin päivää vaille 10kk, vielä ei olla tosin toisintoa nähty. Tosi näppärästi Poitsu on kyllä jo pidempään kävellyt tukea ottaen vaikkapa sohvan päästä päähän. Istualtaan seisomaan nousua (ilman tukea) on tehnyt myös jo jonkin aikaa.
Ollaan aloitettu "Missä ...?" -leikki ja tähän mennessä Poitsu osaa näyttää lampun - ainakin keittiön pöydän ääressä istuessaan!
Hölpötystä riittää edelleen, mutta mitään tunnistettavia sanoja ei olla vielä kuultu. Johdot ja tekniset laitteet ovat ehdottomia suosikkileluja ja pistorasiat ovat tulleet vaarallisen kiinnostaviksi ja niihin ollaan tunkemassa milloin mitäkin johtoa tai lelua. Toinen suosikki on harja ja kihveli. Ei-sanan tuntuu kyllä ymmärtävän, mutta yleensä toiminta ei suinkaan lopu siihen, vaan sitä jatketaan, yleensä itkunsekaisella raivolla :). Mikä on ollut tosi ihanaa, Poitsu on alkanut olemaan kiinnostunut kirjoista. Autossa on viihdyttänyt äitiyspakkauksen Pikku poro -kirja, siinä onkin ihanan värikkäät kuvat. Tänään viimeksi katseli itsekseen kirjaa, eikä haitannut vaikka kirja olikin välillä väärinpäin kädessä :).
Ruokailut menee tätä nykyä suurinpiirtein seuraavasti:
- Aamupuuro n. tunti heräämisestä klo 8-9. Menee vaihtelevalla menestyksellä. Jos ei millään uppoa, annetaan Talk-muruja tai leipää. Isä tykkää syöttää lelujen kera, äiti taas yrittää välttää kaikenlaista viihdytystä ruokailun yhteydessä. On kyllä sortunut itsekin esim. Pomppufiilis-biisin soittamiseen Youtubesta. Jostain syystä sillä näyttää olevan hypnotisoiva vaikutus Poitsuun!
- Lounas ekojen päikkäreiden jälkeen n. klo 12. Tällöin yleensä aina jotain sormiruokailtavaa. Tällä hetkellä parhaiten maistuu kaikki liha ja kala. Tänäänkin söi vaikka kuinka monta kananfilepalaa, ihan maustamattomia vielä!
- Välipala (jää aika usein välistä) n. klo 15, toisten päikkäreiden jälkeen. Hedelmää ja nyt uutena hapanmaitotuotteita, esim. rahkaa tai turkkilaista/tavallista jogurttia tai smoothieta.
- Päivällinen n. klo 16-16.30. Usein annetaan tässä iltapäivällä joku kaupan purkki. Jostain syystä en ole itse tehnyt kuin muutaman kerran soseita. Kaupan soseet maistuvat vähän turhankin hyvin, mikähän lie lisäaine niissäkin on makua antamassa - riisitärkkelys??
- Iltapuuro n. klo 19. Nykyään iltasella puuroa menee vaikka kuinka paljon, oli sitten höysteenä puolukkasurvos, marja-aronioita, mansikoita, banaania tms. Hyvä niin!
Ruokailuhetket ovat kyllä välillä olleet aikamoista härdelliä, kun Poitsu yritti jatkuvasti kiivetä syöttötuolistaan pöydälle. Hankittiinkin valjaat ja toistaiseksi onkin pysynyt niillä tuolissa. Lusikka ja haarukka pysyvät kädessä ja pitkään olenkin jo antanut esim. puuroa niin, että olen täyttänyt lusikan valmiiksi. Muutaman kerran Poitsu on jo itsekin osannut kauhoa lusikalla lautasta niin, että on saanut siihen vähän ruokaa jäämäänkin ja suuhun asti. Aika alkeellista tämä kuitenkin vielä on ja niin sotkuista, ettei edes aina viitsi tätä harjoitella.
Viimeksi kun kirjoitin, oltiin menossa lastenlääkärille Poitsun ihottuman takia. Lääkäri totesi heti, että Poitsulla on atooppinen ihotyyppi, joka reagoi herkästi ihan kaikkeen. Flunssakin voi pahentaa ihottumaa, samoin kun luonnollisesti allergiat ym. Perusvoiteilla tehokkaasti rasvaamalla tulisi pääsääntöisesti ihoa hoitaa ja (hydro)kortisonikuureja tarvittaessa. Käynnin yhteydessä otettiin myös Prick-testit ja kappas vaan, vehnä näytti positiivista. Tämä itsessään ei kuitenkaan lääkärin mukaan riitä diagnoosiin, vaan aloitettiin siitä kahden viikon vehnätön dieetti, koski siis myös minua, koska imetän vielä.
Kaksi viikkoa oltiin - ja ollaan itse asiassa edelleen- vehnättömällä ruokavaliolla ja Poitsun iho kyllä on ollut siitä lähtien parempi. Onko sitten ollut tehokkaan rasvauksen vai vehnän poisjättämisen ansiota, en tiedä. Jonkin verran kaulassa ja niskassa on edelleen ihottumaa, jota Poitsu välillä etenkin öisin raapii, mutta kokonaisuudessaan iho on pehmeämpi kuin aikoihin. Kontrollissa lääkärin kanssa sovittiin, että voin kokeilla palauttaa vehnän ensin omaan ruokavalioon ja sitten Poitsun. Vehnähän ei nyt ole mitenkään oleellisin osa (kenenkään) ruokavaliota, joten mitään kiirettä tällä ei ole. Aloitettiin kontrollikäynnin iltana (lääkärin rohkaisemana) vihdoinkin unikoulu, joten senkään takia en ole halunnut palauttaa vehnää ruokavalioon öitä mahdollisesti "pilaamaan".
Tästä päästäänkin puolitoista viikkoa meidän elämää hallinneeseen teemaan (tai no, onhan teema ollut läsnä varmaan jokaisessa postauksessa viimeisen puolen vuoden ajan), eli unikouluun. Lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistettynä unikoulu on mennyt meillä seuraavasti:
1. yö: Poitsu nukkumaan normaaliaikaan, mutta omaan huoneeseen pinnasänkyynsä (lääkärin suositus). Noin tunnin kuluttua ensimmäinen itku (normaalisti olisin antanut rintaa ja Poitsu olisi nukahtanut siihen). Isä meni tyynnyttelemään ja piteli sylissä tuudittaen 40 minuuttia, jonka jälkeen poika nukahti. Isä nukkui olohuoneen sohvalla ja kävi sieltä rauhoittelemassa ainakin pari itkukohtausta yön aikana. Joskus kuuden jälkeen oti pojan viereeni sohvalle, annoin maitoa ja nukuttiin vielä yhdessä noin kahdeksaan. Olin etukäteen päättänyt, että kuuteen asti ainakin mennään ilman maitoa.
2. yö: Alkuyö oli parempi, mutta aamuyöstä valvoi pari tuntia. Puoli kuudelta (jo) annoin maitoa ja sit taas nukuttiin sohvalla yli yhdeksään. Ekat päikkärit jäivätkin sitten välistä!
3. yö: Huonoin yö näistä kolmesta. Pari pidempää heräämistä ja loppuyö menikin iskän vieressä Poitsun huoneen vierassohvalla. Maitoa tosin annoin vasta seitsemän jälkeen, eikä sen jälkeen enää nukuttu, eli sen suhteen parannus.
4. yö: Parit heräämiset 12 ja 02 aikaan, loppuyö taas isin viekussa. Maitoa taas seitsemän jälkeen.
5. yö: Yövastuu siirtyi äitille yhdeksi yöksi. Nukuin sohvalla olohuoneessa. Poitsu oli hereillä 12-02, väsytystaktiikka oli syliin ja alas, PALJON tassuttelua selkä väärässä. Sylissä tuudittelua. Aamulla herätys ja aamumaito seiskan jälkeen.
6. yö: Isillä taas valvontavuoro. Tällä kertaa meidän makkarista käsin lähdettiin Poitsua rauhoittelemaan, tosin loppuyöstä isi jäi taas Poitsun kanssa vierassohvalle. Aika samankaltainen yö kuin edelliset.
7. yö: Äitin vuoro, hereillä n.02-04, loppuyö äitin viekussa, maitoa kuitenkin vasta aamulla heräämisen jälkeen.
8. yö: Isin vuki. Aika samaa rataa edelleen, ei pidempiä heräämisiä.
9. yö: Äitin vuoro. Muutettiin pinnasänky takaisin meidän makuuhuoneeseen, sängyn päätyyn. Hereillä n. 11-02, ensin sylissä ja tassuttelemalla, sitten mun kainalossa. Yöllä päätin, että nyt loppuu sylissä tuudittaminen ja pidin vain vieressä, kun yritti lähteä vaeltamaan pitkin sänkyä.
10. yö. Isi töissä. PARAS YÖ tähän mennessä. Itki 20 min. sylissä klo 00.40-00.57, en tuudittanut ja laskin heti vähän rauhoituttua alas. Pidin hetken käsiä selässä ja pyllyllä, mutta otin ne pois ennenkuin nukahti. Poitsu nukkui siitä aina 7.20 asti aamulla!
11. yö: Äiti otti itselleen vetovastuun edellisen yön innoittamana. Mutta mutta.. Nyt valvottiinkin 00.40-03. Poitsu heräsi itkemään n. 10 min. välein, yht. 7 kertaa otin syliin, laskin alas, tassuttelin ja Poitsu nukahti itsekseen. Aina kun luulin, että poika oli vihdoinkin päässyt syvään uneen, heräsi taas. Itse en ehtinyt nukahtaa kertaakaan näissä väleissä.
12. yö: ?? Jaa, a, saa nähdä, mutta jatkan edelleen tuudittamatta ja tassuttelen vain kunnes on rauhoittunut.
Jokaisena iltana Poitsu on myös havahtunut hereille n. 30 min-2h nukahtamisen jälkeen. Useimmiten silloin on riittänyt pelkkä tutti ja tassuttelu, joinain iltoina on pitänyt tehdä pidemmän kaavan kautta.
Summa summarum: Kehitystä on tapahtunut, Poitsu ei selkeästikään ole enää niinkään tissin perään, jostain syystä vain edelleenkin heräilee x kertaa yössä. Toivon, että tämä pari yötä jatkunut tyyli (ei tuudittamista, pois sylistä aiemmin ja tassuttelua vain rauhoittumiseen asti, ei nukahtamiseen) tuottaisi parempia tuloksia. Nähtäväksi jää!!
Ollaan muuten aamuisin hemmoteltu valvonutta osapuolta sänkyaamupalalla lehden kera :). Suosittelen!
Strategiset mitat kymmenen kuukauden ikäisellä Poitsulla ovat 74,3cm ja 9040g. Kasvu menee mukavasti omalla käyrällään, vaikka paino onkin jo pidempään kulkenut -10 käyrällä, what ever that means..
Ensi askeleet (isän todistamana), eli kolme sellaista, otettiin päivää vaille 10kk, vielä ei olla tosin toisintoa nähty. Tosi näppärästi Poitsu on kyllä jo pidempään kävellyt tukea ottaen vaikkapa sohvan päästä päähän. Istualtaan seisomaan nousua (ilman tukea) on tehnyt myös jo jonkin aikaa.
Ollaan aloitettu "Missä ...?" -leikki ja tähän mennessä Poitsu osaa näyttää lampun - ainakin keittiön pöydän ääressä istuessaan!
Hölpötystä riittää edelleen, mutta mitään tunnistettavia sanoja ei olla vielä kuultu. Johdot ja tekniset laitteet ovat ehdottomia suosikkileluja ja pistorasiat ovat tulleet vaarallisen kiinnostaviksi ja niihin ollaan tunkemassa milloin mitäkin johtoa tai lelua. Toinen suosikki on harja ja kihveli. Ei-sanan tuntuu kyllä ymmärtävän, mutta yleensä toiminta ei suinkaan lopu siihen, vaan sitä jatketaan, yleensä itkunsekaisella raivolla :). Mikä on ollut tosi ihanaa, Poitsu on alkanut olemaan kiinnostunut kirjoista. Autossa on viihdyttänyt äitiyspakkauksen Pikku poro -kirja, siinä onkin ihanan värikkäät kuvat. Tänään viimeksi katseli itsekseen kirjaa, eikä haitannut vaikka kirja olikin välillä väärinpäin kädessä :).
Ruokailut menee tätä nykyä suurinpiirtein seuraavasti:
- Aamupuuro n. tunti heräämisestä klo 8-9. Menee vaihtelevalla menestyksellä. Jos ei millään uppoa, annetaan Talk-muruja tai leipää. Isä tykkää syöttää lelujen kera, äiti taas yrittää välttää kaikenlaista viihdytystä ruokailun yhteydessä. On kyllä sortunut itsekin esim. Pomppufiilis-biisin soittamiseen Youtubesta. Jostain syystä sillä näyttää olevan hypnotisoiva vaikutus Poitsuun!
- Lounas ekojen päikkäreiden jälkeen n. klo 12. Tällöin yleensä aina jotain sormiruokailtavaa. Tällä hetkellä parhaiten maistuu kaikki liha ja kala. Tänäänkin söi vaikka kuinka monta kananfilepalaa, ihan maustamattomia vielä!
- Välipala (jää aika usein välistä) n. klo 15, toisten päikkäreiden jälkeen. Hedelmää ja nyt uutena hapanmaitotuotteita, esim. rahkaa tai turkkilaista/tavallista jogurttia tai smoothieta.
- Päivällinen n. klo 16-16.30. Usein annetaan tässä iltapäivällä joku kaupan purkki. Jostain syystä en ole itse tehnyt kuin muutaman kerran soseita. Kaupan soseet maistuvat vähän turhankin hyvin, mikähän lie lisäaine niissäkin on makua antamassa - riisitärkkelys??
- Iltapuuro n. klo 19. Nykyään iltasella puuroa menee vaikka kuinka paljon, oli sitten höysteenä puolukkasurvos, marja-aronioita, mansikoita, banaania tms. Hyvä niin!
Ruokailuhetket ovat kyllä välillä olleet aikamoista härdelliä, kun Poitsu yritti jatkuvasti kiivetä syöttötuolistaan pöydälle. Hankittiinkin valjaat ja toistaiseksi onkin pysynyt niillä tuolissa. Lusikka ja haarukka pysyvät kädessä ja pitkään olenkin jo antanut esim. puuroa niin, että olen täyttänyt lusikan valmiiksi. Muutaman kerran Poitsu on jo itsekin osannut kauhoa lusikalla lautasta niin, että on saanut siihen vähän ruokaa jäämäänkin ja suuhun asti. Aika alkeellista tämä kuitenkin vielä on ja niin sotkuista, ettei edes aina viitsi tätä harjoitella.
Viimeksi kun kirjoitin, oltiin menossa lastenlääkärille Poitsun ihottuman takia. Lääkäri totesi heti, että Poitsulla on atooppinen ihotyyppi, joka reagoi herkästi ihan kaikkeen. Flunssakin voi pahentaa ihottumaa, samoin kun luonnollisesti allergiat ym. Perusvoiteilla tehokkaasti rasvaamalla tulisi pääsääntöisesti ihoa hoitaa ja (hydro)kortisonikuureja tarvittaessa. Käynnin yhteydessä otettiin myös Prick-testit ja kappas vaan, vehnä näytti positiivista. Tämä itsessään ei kuitenkaan lääkärin mukaan riitä diagnoosiin, vaan aloitettiin siitä kahden viikon vehnätön dieetti, koski siis myös minua, koska imetän vielä.
Kaksi viikkoa oltiin - ja ollaan itse asiassa edelleen- vehnättömällä ruokavaliolla ja Poitsun iho kyllä on ollut siitä lähtien parempi. Onko sitten ollut tehokkaan rasvauksen vai vehnän poisjättämisen ansiota, en tiedä. Jonkin verran kaulassa ja niskassa on edelleen ihottumaa, jota Poitsu välillä etenkin öisin raapii, mutta kokonaisuudessaan iho on pehmeämpi kuin aikoihin. Kontrollissa lääkärin kanssa sovittiin, että voin kokeilla palauttaa vehnän ensin omaan ruokavalioon ja sitten Poitsun. Vehnähän ei nyt ole mitenkään oleellisin osa (kenenkään) ruokavaliota, joten mitään kiirettä tällä ei ole. Aloitettiin kontrollikäynnin iltana (lääkärin rohkaisemana) vihdoinkin unikoulu, joten senkään takia en ole halunnut palauttaa vehnää ruokavalioon öitä mahdollisesti "pilaamaan".
Tästä päästäänkin puolitoista viikkoa meidän elämää hallinneeseen teemaan (tai no, onhan teema ollut läsnä varmaan jokaisessa postauksessa viimeisen puolen vuoden ajan), eli unikouluun. Lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistettynä unikoulu on mennyt meillä seuraavasti:
1. yö: Poitsu nukkumaan normaaliaikaan, mutta omaan huoneeseen pinnasänkyynsä (lääkärin suositus). Noin tunnin kuluttua ensimmäinen itku (normaalisti olisin antanut rintaa ja Poitsu olisi nukahtanut siihen). Isä meni tyynnyttelemään ja piteli sylissä tuudittaen 40 minuuttia, jonka jälkeen poika nukahti. Isä nukkui olohuoneen sohvalla ja kävi sieltä rauhoittelemassa ainakin pari itkukohtausta yön aikana. Joskus kuuden jälkeen oti pojan viereeni sohvalle, annoin maitoa ja nukuttiin vielä yhdessä noin kahdeksaan. Olin etukäteen päättänyt, että kuuteen asti ainakin mennään ilman maitoa.
2. yö: Alkuyö oli parempi, mutta aamuyöstä valvoi pari tuntia. Puoli kuudelta (jo) annoin maitoa ja sit taas nukuttiin sohvalla yli yhdeksään. Ekat päikkärit jäivätkin sitten välistä!
3. yö: Huonoin yö näistä kolmesta. Pari pidempää heräämistä ja loppuyö menikin iskän vieressä Poitsun huoneen vierassohvalla. Maitoa tosin annoin vasta seitsemän jälkeen, eikä sen jälkeen enää nukuttu, eli sen suhteen parannus.
4. yö: Parit heräämiset 12 ja 02 aikaan, loppuyö taas isin viekussa. Maitoa taas seitsemän jälkeen.
5. yö: Yövastuu siirtyi äitille yhdeksi yöksi. Nukuin sohvalla olohuoneessa. Poitsu oli hereillä 12-02, väsytystaktiikka oli syliin ja alas, PALJON tassuttelua selkä väärässä. Sylissä tuudittelua. Aamulla herätys ja aamumaito seiskan jälkeen.
6. yö: Isillä taas valvontavuoro. Tällä kertaa meidän makkarista käsin lähdettiin Poitsua rauhoittelemaan, tosin loppuyöstä isi jäi taas Poitsun kanssa vierassohvalle. Aika samankaltainen yö kuin edelliset.
7. yö: Äitin vuoro, hereillä n.02-04, loppuyö äitin viekussa, maitoa kuitenkin vasta aamulla heräämisen jälkeen.
8. yö: Isin vuki. Aika samaa rataa edelleen, ei pidempiä heräämisiä.
9. yö: Äitin vuoro. Muutettiin pinnasänky takaisin meidän makuuhuoneeseen, sängyn päätyyn. Hereillä n. 11-02, ensin sylissä ja tassuttelemalla, sitten mun kainalossa. Yöllä päätin, että nyt loppuu sylissä tuudittaminen ja pidin vain vieressä, kun yritti lähteä vaeltamaan pitkin sänkyä.
10. yö. Isi töissä. PARAS YÖ tähän mennessä. Itki 20 min. sylissä klo 00.40-00.57, en tuudittanut ja laskin heti vähän rauhoituttua alas. Pidin hetken käsiä selässä ja pyllyllä, mutta otin ne pois ennenkuin nukahti. Poitsu nukkui siitä aina 7.20 asti aamulla!
11. yö: Äiti otti itselleen vetovastuun edellisen yön innoittamana. Mutta mutta.. Nyt valvottiinkin 00.40-03. Poitsu heräsi itkemään n. 10 min. välein, yht. 7 kertaa otin syliin, laskin alas, tassuttelin ja Poitsu nukahti itsekseen. Aina kun luulin, että poika oli vihdoinkin päässyt syvään uneen, heräsi taas. Itse en ehtinyt nukahtaa kertaakaan näissä väleissä.
12. yö: ?? Jaa, a, saa nähdä, mutta jatkan edelleen tuudittamatta ja tassuttelen vain kunnes on rauhoittunut.
Jokaisena iltana Poitsu on myös havahtunut hereille n. 30 min-2h nukahtamisen jälkeen. Useimmiten silloin on riittänyt pelkkä tutti ja tassuttelu, joinain iltoina on pitänyt tehdä pidemmän kaavan kautta.
Summa summarum: Kehitystä on tapahtunut, Poitsu ei selkeästikään ole enää niinkään tissin perään, jostain syystä vain edelleenkin heräilee x kertaa yössä. Toivon, että tämä pari yötä jatkunut tyyli (ei tuudittamista, pois sylistä aiemmin ja tassuttelua vain rauhoittumiseen asti, ei nukahtamiseen) tuottaisi parempia tuloksia. Nähtäväksi jää!!
Ollaan muuten aamuisin hemmoteltu valvonutta osapuolta sänkyaamupalalla lehden kera :). Suosittelen!
tiistai 3. syyskuuta 2013
Isäkuukauden viettoa kotosalla ja mökillä
Perheen kesken lomailu (sitähän tämä vanhempainvapaa on, eikö niin?!) on jatkunut miehen loman muututtua isäkuukaudeksi. Itse olen ryhdistäytynyt sen verran, että kävin tekemässä pari tunnin sijaisuutta. Kurkistus työelämään oli ihan hauskaa ja mielenkiintoista, ja mikä parasta, saa vain arvostamaan kotiäitinä oloa vielä enemmän. Aion jatkossakin tehdä silloin tällöin sijaisuuksia, jos ei muuta niin omaksi huvikseni ja saahan sillä kerättyä pieniä roposia tammikuuhun varattua etelänmatkaakin varten.
Reissusta palattua vietettiin aika tiivistä kotielämää pari viikkoa. Syksyn harrastukset alkoivat, itsellä tanssitunti ja Poitsulla vauvauinti ja muskari. Ollaan kuitenkin lopettelemassa vauvauintia. Jotenkin tuntuu, ettei se tarjoa tällä hetkellä kauheasti mitään uutta. Pitää vaan nyt tsempata ja jatkaa kuitenkin itsekseen uimassakäyntiä, etteivät sukellusrefleksi ym. hankitut taidot unohdu. Muskari vaikuttaa ihan mukavalta harrastukselta, Poitsukin jaksoi kivasti kuunnella ja olla mukana, vaikka onkin ainoa alle vuoden ikäinen ryhmässä :). Äiti taas toivoo saavansa jonkun uuden äitituttavan ryhmästä.
Poitsu täytti jokin aikaa sitten yhdeksän kuukautta. Kontaten mennään edelleen, tosi sujuvasti kävelee myös tukea vasten, esim. sohvan tai pöydän kiertäminen onnistuu helposti. Kaikki mahdollinen menee edelleen suuhun, erityisesti kiinnostavat kaikki tekniset välineet ja sähköjohdot.. Hampaita Poitsu tykkää harjata omalla pikkuharjallaan, siis niitä kahta :). Rattaissa matkustaminen ei ole Poitsun lempijuttuja, itku tulee helposti. Rintareppua onkin käytetty ahkeraan, melkein mieluummin otetaan poika reppuun, jos lähdetään esim. koiralenkille. Pari viikkoa sitten otettiin myös käyttöön pyöränistuin ja ollaankin käyty ahkerasti pyöräilemässä sen jälkeen. Oltiin itse etukäteen tosi innoissamme tästä uudesta tavasta matkustaa ja hämmästyttiin, kun Poitsu taas ei ollut mitenkään normaalia iloisempi päästessään pyörän kyytiin. Toistaiseksi on kuitenkin pysynyt ihan tyytyväisenä kyydissä ja on ollut tosi mukava päästä koko perheen voimin liikkumaan pyörällä.
Lopuksi vielä teemoista, jotka näyttävät olevan esillä joka postauksessani, eli ruokailu, yöt ja ihottuma. Ruokailusta ei nyt niin kauheasti ole sanottavaa. Välillä maistuu paremmin, välillä huonommin. Pikkuhiljaa olaan siirrytty neljään ruokailuun, niin että lounas ja päivällinen ovat molemmat "lämpimiä" ruokia. Ollaan myös annettu aikaisempaa enemmän purkkiruokaa. Poitsulle näyttää hyvin maistuvan kaupan pöperöt ja onhan se totuuden nimissä välillä niin ihanan helppoa! Puurokin syötetään melkein aina tätä nykyä, jossain vaiheessa kun alkoi kyllästyttämään se megalomaaninen sotku, joka aina aamu- ja iltapuuron jälkeen odotti siivoajaansa. Toki sormiruokaa tarjotaan myös joka päivä ja pikkuhiljaa aletaan harjoitella omilla välineillä syömistä, siis niin että poika jossain vaiheessa oppisi kauhomaan sitä ruokaa lautaseltaan itse, sen sijaan että täytetään lusikka hänelle valmiiksi.
Yöt.. Viime viikkojen aikana on vahvistunut päätös siitä, että jonkinlainen yökoulu on pidettävä. Niin ihanaa, kun perhepedissä nukkuminen onkin, alkaa Poitsun yövenkoilu verottamaan äidin päiväjaksamista. Tällä hetkellä mietinnössä olisi yösyötön rajoittaminen välillä 23-06 ja samalla siirrettäisiin poika nukkumaan omaan sänkyynsä sivuvaunuun täksi ajaksi ja aamulla otettaisiin hänet viereen ja rinnalle. Mutta saa nähdä miten tämäkin nyt tästä vielä muotoutuu. Tällä hetkellä unikoulun aloittaminen ei onnistu, sen verran pahana on taas ihottuma ja viime yöt ovatkin olleet enemmän tai vähemmän levottomia Poitsun yrittäessä raapia itseään. Ressukka on välillä tosi tuskaisen oloinen ja useimmiten vain tissille (jos siihenkään) pystyy rauhoittumaan. Hydrokortisonikuureja ollaan jouduttu antamaan säännöllisesti ja erityisesti näiden taukojen aikana, kun ihottuma alkaa taas pahenemaan, ovat yötkin levottomampia. Huomenna menen taas pojan kanssa lastenlääkärille, saa nähdä onko siitä mitään hyötyä. Allergiatesteissä ei selvinnyt mitään.
Viime viikolla olin todella stressaantunut öistä ja ihottumasta, nyt olo on taas rentoutuneempi. Oltiin viikko mökillä ja se teki hyvää, vaikka yöt olivatkin välillä levottomampia. Puolukan poimiminen, ulkoilut kauniissa maastossa, hyttysvapaa oleilu mökin pihassa, päivittäinen saunominen, hoitoapu mummun ja papan taholta - kaikki varmasti auttoivat asiaa! Nyt kotimatkalla ja kirjoittaminen täytyy lopettaa tähän, sen verran levoton alkaa tuo poika vieressä olemaan!
Reissusta palattua vietettiin aika tiivistä kotielämää pari viikkoa. Syksyn harrastukset alkoivat, itsellä tanssitunti ja Poitsulla vauvauinti ja muskari. Ollaan kuitenkin lopettelemassa vauvauintia. Jotenkin tuntuu, ettei se tarjoa tällä hetkellä kauheasti mitään uutta. Pitää vaan nyt tsempata ja jatkaa kuitenkin itsekseen uimassakäyntiä, etteivät sukellusrefleksi ym. hankitut taidot unohdu. Muskari vaikuttaa ihan mukavalta harrastukselta, Poitsukin jaksoi kivasti kuunnella ja olla mukana, vaikka onkin ainoa alle vuoden ikäinen ryhmässä :). Äiti taas toivoo saavansa jonkun uuden äitituttavan ryhmästä.
Poitsu täytti jokin aikaa sitten yhdeksän kuukautta. Kontaten mennään edelleen, tosi sujuvasti kävelee myös tukea vasten, esim. sohvan tai pöydän kiertäminen onnistuu helposti. Kaikki mahdollinen menee edelleen suuhun, erityisesti kiinnostavat kaikki tekniset välineet ja sähköjohdot.. Hampaita Poitsu tykkää harjata omalla pikkuharjallaan, siis niitä kahta :). Rattaissa matkustaminen ei ole Poitsun lempijuttuja, itku tulee helposti. Rintareppua onkin käytetty ahkeraan, melkein mieluummin otetaan poika reppuun, jos lähdetään esim. koiralenkille. Pari viikkoa sitten otettiin myös käyttöön pyöränistuin ja ollaankin käyty ahkerasti pyöräilemässä sen jälkeen. Oltiin itse etukäteen tosi innoissamme tästä uudesta tavasta matkustaa ja hämmästyttiin, kun Poitsu taas ei ollut mitenkään normaalia iloisempi päästessään pyörän kyytiin. Toistaiseksi on kuitenkin pysynyt ihan tyytyväisenä kyydissä ja on ollut tosi mukava päästä koko perheen voimin liikkumaan pyörällä.
Lopuksi vielä teemoista, jotka näyttävät olevan esillä joka postauksessani, eli ruokailu, yöt ja ihottuma. Ruokailusta ei nyt niin kauheasti ole sanottavaa. Välillä maistuu paremmin, välillä huonommin. Pikkuhiljaa olaan siirrytty neljään ruokailuun, niin että lounas ja päivällinen ovat molemmat "lämpimiä" ruokia. Ollaan myös annettu aikaisempaa enemmän purkkiruokaa. Poitsulle näyttää hyvin maistuvan kaupan pöperöt ja onhan se totuuden nimissä välillä niin ihanan helppoa! Puurokin syötetään melkein aina tätä nykyä, jossain vaiheessa kun alkoi kyllästyttämään se megalomaaninen sotku, joka aina aamu- ja iltapuuron jälkeen odotti siivoajaansa. Toki sormiruokaa tarjotaan myös joka päivä ja pikkuhiljaa aletaan harjoitella omilla välineillä syömistä, siis niin että poika jossain vaiheessa oppisi kauhomaan sitä ruokaa lautaseltaan itse, sen sijaan että täytetään lusikka hänelle valmiiksi.
Yöt.. Viime viikkojen aikana on vahvistunut päätös siitä, että jonkinlainen yökoulu on pidettävä. Niin ihanaa, kun perhepedissä nukkuminen onkin, alkaa Poitsun yövenkoilu verottamaan äidin päiväjaksamista. Tällä hetkellä mietinnössä olisi yösyötön rajoittaminen välillä 23-06 ja samalla siirrettäisiin poika nukkumaan omaan sänkyynsä sivuvaunuun täksi ajaksi ja aamulla otettaisiin hänet viereen ja rinnalle. Mutta saa nähdä miten tämäkin nyt tästä vielä muotoutuu. Tällä hetkellä unikoulun aloittaminen ei onnistu, sen verran pahana on taas ihottuma ja viime yöt ovatkin olleet enemmän tai vähemmän levottomia Poitsun yrittäessä raapia itseään. Ressukka on välillä tosi tuskaisen oloinen ja useimmiten vain tissille (jos siihenkään) pystyy rauhoittumaan. Hydrokortisonikuureja ollaan jouduttu antamaan säännöllisesti ja erityisesti näiden taukojen aikana, kun ihottuma alkaa taas pahenemaan, ovat yötkin levottomampia. Huomenna menen taas pojan kanssa lastenlääkärille, saa nähdä onko siitä mitään hyötyä. Allergiatesteissä ei selvinnyt mitään.
Viime viikolla olin todella stressaantunut öistä ja ihottumasta, nyt olo on taas rentoutuneempi. Oltiin viikko mökillä ja se teki hyvää, vaikka yöt olivatkin välillä levottomampia. Puolukan poimiminen, ulkoilut kauniissa maastossa, hyttysvapaa oleilu mökin pihassa, päivittäinen saunominen, hoitoapu mummun ja papan taholta - kaikki varmasti auttoivat asiaa! Nyt kotimatkalla ja kirjoittaminen täytyy lopettaa tähän, sen verran levoton alkaa tuo poika vieressä olemaan!
maanantai 12. elokuuta 2013
Poitsu 8kk - iltaunikoulua ja muutoksia päivärytmissä
Taas se vaan kuukausikin vierähti ennenkuin huomasikaan. Oltiin mökillä ja kotikonnuilla reissussa pari viikkoa ja sitten Poitsun ekalla ulkomaanreissulla Irlannissa. Lyhyesti tiivistettynä reissut olivat sinänsä tosi onnistuneita, lennot ja automatkailu sujuivat yllättävän hyvin. Menolento meni Poitsun ollessa hereillä, kiertäen sylistä syliin, paluulento taas oli niin myöhään, että nukahti syliin jo noustessa ja heräsi vain kerran lennon aikana. Koneesta vaunuihin, vaunuista kaukaloon ja kaukalosta sänkyyn nukkui heräämättä! KUITENKIN, reissaaminen pojan kanssa, joka haluaisi kokoajan vain tutkia maailmaa, nousta paikassa kuin paikassa seisomaan jotain vasten, ei viihtyisi hetkeä kauemmin sylissä paikallaan, ei välttämättä ole kauhean rentoa lomailua. Onneksi kaikkialla, missä reissattiin, apuvoimia ja ylimääräisiä käsipareja ja viihdyttäjiä oli väsyneiden vanhempien lisäksi muitakin!
Jossain vaiheessa reissatessamme alkoivat iltapäiväpäikkärit jäädä pois. Päikkäreiden välinen aika on pikkuhiljaa pidentynyt kahdesta lähemmäs kolmea tuntia, joten viimeiset päikkärit olisivat tosi myöhään ja myöhentäisivät nukkumaanmenoa illallakin turhan paljon. Ainakin näyttää siltä, ettei Poitsu ole sen väsyneempi ollut, vaikka valveillaoloaika venyy jopa kuuteen tuntiin ennen yöunia.
Viikko sitten katkonaisia iltoja ja öitä murehtiessani päätettiin (ts. päätin) lähteä kokeilemaan "iltaunikoulua", eli pistää maitohanat kiinni nukkumaanmenon ja puolenyön välillä. Meillähän illat ovat olleet välillä tosi katkonaisia, kun Poitsu on herännyt nukkumaanmenon jälkeen tunnin kahden päästä syömään ja oman nukkumaanmenoni jälkeen (n. klo 22-23) tissiä on syöty vähän väliä. Perusteita muutokseen on muutamia. Tokihan olisi mukava ihan ensinnäkin viettää rauhallisia (keskeytymättömiä) iltoja. Lisäksi olisi mukava päästä viettämään iltaa joskus kodin ulkopuolellekin. Vielä suurempi syy on tavoite pidentää imetysvälejä ja sitä kautta saada ehkä hormonitoiminta sellaiselle tolalle, että menkat alkaisivat ja pikkusisarusta voisi edes aluksi ihan luomuna alkaa yrittämään :). Muuten mulla ei ole mitään kiirettä lopetella imetystä, päinvastoin!
Noh, viikko tosiaan takana, eikä vielä ainakaan voi menestyksellä kehuskella. Viimeisistä kuudesta illasta pari on ollut melko hyviä, ennen kahtatoista jouduttu ehkä kerran laittamaan tutti tai tuudittamaan hetken aikaa sylissä ja sitten laitettu takaisin omaan sänkyynsä. Pari taas on ollut ihan katastrofaalisia, eilinen mukaanlukien. Poitsu nukahti klo 19.30, heräsi itkemään klo 22, itki puolitoista tuntia, jonka jälkeen annoin maitoa. Siinä vaiheessa poika olikin jo niin pirteä, että oli hereillä pari tuntia! Loput pari yötä ovat olleet jotain siltä väliltä. Eilen itkua kuunnellessani kävi luovuttaminen mielessä useamman kerran. Mies on viikonloppua lukuunottamatta (oli reissussa) hoitanut rauhoittelut ja jotenkin se itkun kuunteleminen oven takaa on vielä rankempaa. Tulee niin lohduton olo, kun ei voi olla auttamassa pikkuista. Tosi stressaavaa! En tiedä, olisiko meistä vetämään mitään koko yön unikoulua, ainakaan mun ollessa kotona. Stressaavaa on sekin, kun oma mielipide tästä hommasta vaihtelee kokoajan. Välillä olen sitä mieltä, että voin ihan hyvin jatkaa vielä tiheän imetyksen linjalla, yötkin ovat useimmiten olleet ihan siedettäviä, vaikka useasti syökin. Toisaalta taas haluaisin tosissaan pidentään niitä syöttövälejä edellämainituista syistä ja vaikuttaisi se varmaan Poitsun ruokahaluunkin, joka edelleen on aika ailahtelevaa. Nyt taas mietin, onko tällaisessa osittaisessa unikoulussa mitään järkeä! Perhepeti vs. oma sänkykin mietityttää, hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista!
Miksi sitä ei osaa olla stressaamatta ja nauttia vain tästä elämäni onnellisimmasta ajasta täysillä?!
Lopuksi vielä 8kk neuvolan saldoa. Painoa oli tullut ilahduttavat 700g, eli nyt 8450g ja pituutta myös pari kolme senttiä, 72,5cm. Saatiin lisäksi lähete allergiatesteihin, ihottumaa Poitsulla on edelleen ja hydrokortisoni käytössä kuureittain.
Konttaus sujuu kuin rasvattu, pari viikkoa sitten nousi ensimmäisen kerran seisomaan ilman tukea (muutamaksi sekunniksi kylläkin vain), mutta tätä ei kovin usein tee vieläkään. Kaksi etualahammasta tulivat peräperää siinä 8kk synttärin tienoilla!
Jossain vaiheessa reissatessamme alkoivat iltapäiväpäikkärit jäädä pois. Päikkäreiden välinen aika on pikkuhiljaa pidentynyt kahdesta lähemmäs kolmea tuntia, joten viimeiset päikkärit olisivat tosi myöhään ja myöhentäisivät nukkumaanmenoa illallakin turhan paljon. Ainakin näyttää siltä, ettei Poitsu ole sen väsyneempi ollut, vaikka valveillaoloaika venyy jopa kuuteen tuntiin ennen yöunia.
Viikko sitten katkonaisia iltoja ja öitä murehtiessani päätettiin (ts. päätin) lähteä kokeilemaan "iltaunikoulua", eli pistää maitohanat kiinni nukkumaanmenon ja puolenyön välillä. Meillähän illat ovat olleet välillä tosi katkonaisia, kun Poitsu on herännyt nukkumaanmenon jälkeen tunnin kahden päästä syömään ja oman nukkumaanmenoni jälkeen (n. klo 22-23) tissiä on syöty vähän väliä. Perusteita muutokseen on muutamia. Tokihan olisi mukava ihan ensinnäkin viettää rauhallisia (keskeytymättömiä) iltoja. Lisäksi olisi mukava päästä viettämään iltaa joskus kodin ulkopuolellekin. Vielä suurempi syy on tavoite pidentää imetysvälejä ja sitä kautta saada ehkä hormonitoiminta sellaiselle tolalle, että menkat alkaisivat ja pikkusisarusta voisi edes aluksi ihan luomuna alkaa yrittämään :). Muuten mulla ei ole mitään kiirettä lopetella imetystä, päinvastoin!
Noh, viikko tosiaan takana, eikä vielä ainakaan voi menestyksellä kehuskella. Viimeisistä kuudesta illasta pari on ollut melko hyviä, ennen kahtatoista jouduttu ehkä kerran laittamaan tutti tai tuudittamaan hetken aikaa sylissä ja sitten laitettu takaisin omaan sänkyynsä. Pari taas on ollut ihan katastrofaalisia, eilinen mukaanlukien. Poitsu nukahti klo 19.30, heräsi itkemään klo 22, itki puolitoista tuntia, jonka jälkeen annoin maitoa. Siinä vaiheessa poika olikin jo niin pirteä, että oli hereillä pari tuntia! Loput pari yötä ovat olleet jotain siltä väliltä. Eilen itkua kuunnellessani kävi luovuttaminen mielessä useamman kerran. Mies on viikonloppua lukuunottamatta (oli reissussa) hoitanut rauhoittelut ja jotenkin se itkun kuunteleminen oven takaa on vielä rankempaa. Tulee niin lohduton olo, kun ei voi olla auttamassa pikkuista. Tosi stressaavaa! En tiedä, olisiko meistä vetämään mitään koko yön unikoulua, ainakaan mun ollessa kotona. Stressaavaa on sekin, kun oma mielipide tästä hommasta vaihtelee kokoajan. Välillä olen sitä mieltä, että voin ihan hyvin jatkaa vielä tiheän imetyksen linjalla, yötkin ovat useimmiten olleet ihan siedettäviä, vaikka useasti syökin. Toisaalta taas haluaisin tosissaan pidentään niitä syöttövälejä edellämainituista syistä ja vaikuttaisi se varmaan Poitsun ruokahaluunkin, joka edelleen on aika ailahtelevaa. Nyt taas mietin, onko tällaisessa osittaisessa unikoulussa mitään järkeä! Perhepeti vs. oma sänkykin mietityttää, hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista!
Miksi sitä ei osaa olla stressaamatta ja nauttia vain tästä elämäni onnellisimmasta ajasta täysillä?!
Lopuksi vielä 8kk neuvolan saldoa. Painoa oli tullut ilahduttavat 700g, eli nyt 8450g ja pituutta myös pari kolme senttiä, 72,5cm. Saatiin lisäksi lähete allergiatesteihin, ihottumaa Poitsulla on edelleen ja hydrokortisoni käytössä kuureittain.
Konttaus sujuu kuin rasvattu, pari viikkoa sitten nousi ensimmäisen kerran seisomaan ilman tukea (muutamaksi sekunniksi kylläkin vain), mutta tätä ei kovin usein tee vieläkään. Kaksi etualahammasta tulivat peräperää siinä 8kk synttärin tienoilla!
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Rytmit säännölliseksi ja reissuun
Miehen kesäloma ja sitä seuraava isäkuukausi alkavat huomenna, jee! Lähdetään heti reissuun, mökille, vanhoille kotikonnuille ja sen jälkeen Irlantiin miehen sisarusten ja isän kanssa. Kivaa lähteä, mutta saa nähdä, kuinka pian tulee kotia ikävä. Koti on kuitenkin koti!
Viime postaukseen viitaten, tällä hetkellä ruoka taas maistuu Poitsulle paremmin. Niinpä niin, taas sitä tuli murehdittua liikaa! Ruoka tosiaan maistuu, mutta tuntuu, että kaksi pääruokaa päivässä on vielä liikaa. Tällä hetkellä lounas menee hyvin, päivällinen taas ei maistu juuri lainkaan. Jotain välipalaa voisi antaa silloin mieluummin. Iltapuuro meni tänäänkin alas yhdessä hujauksessa, on se vaan ihana seurata Poitsua, kun ruoka maittaa ja sitä kauhotaan kaksin käsin suuhun :).
Ollaan tässä muutaman päivän ajan rytmitetty Poitsun päivärytmiä vielä selkeämmäksi. Jotenkin tuntuu, et päikkärit ja yöunet ovat tiukasti kytköksissä ja näyttäisi myös siltä, että Poitsu nukkuu paremmin kun rytmi on säännöllinen. Parin päivän ajan rytmi on mennyt seuraavasti: Herätys n. 7, ekat päikkärit noin 9-9.45, seuraavat 11.45-12.30 ja vikat 14.30-15.15. Iltaunille pojan valveustason mukaan 19-20. Yksi syy tähän rytmin hakemiseen oli Poitsun kätyisyys. On ollut viime päivinä aika kätyinen ja itkua vääntäen tullut kontaten perässä syliin hakeutuen. Pikkuinen <3! itse asiassa tänään kyllä oli jo hyväntuulisempi, nukkuikin kyllä viime yönä melkein 12h (syöden kyllä välillä)!
Nyt, Poitsun ollessa 7,5kk, on myös ensimmäinen alahammas puhkeamassa. Hammasta ei ihan vielä näy, mutta ien on vähän "auki" jo. Liekö sekin ollut tämän kiukun takana, ken tietää!
Koitan laittaa reissun päältäkin vähän tilannepäivitystä, ihan omaksi ilokseni ja muistoksi!
Viime postaukseen viitaten, tällä hetkellä ruoka taas maistuu Poitsulle paremmin. Niinpä niin, taas sitä tuli murehdittua liikaa! Ruoka tosiaan maistuu, mutta tuntuu, että kaksi pääruokaa päivässä on vielä liikaa. Tällä hetkellä lounas menee hyvin, päivällinen taas ei maistu juuri lainkaan. Jotain välipalaa voisi antaa silloin mieluummin. Iltapuuro meni tänäänkin alas yhdessä hujauksessa, on se vaan ihana seurata Poitsua, kun ruoka maittaa ja sitä kauhotaan kaksin käsin suuhun :).
Ollaan tässä muutaman päivän ajan rytmitetty Poitsun päivärytmiä vielä selkeämmäksi. Jotenkin tuntuu, et päikkärit ja yöunet ovat tiukasti kytköksissä ja näyttäisi myös siltä, että Poitsu nukkuu paremmin kun rytmi on säännöllinen. Parin päivän ajan rytmi on mennyt seuraavasti: Herätys n. 7, ekat päikkärit noin 9-9.45, seuraavat 11.45-12.30 ja vikat 14.30-15.15. Iltaunille pojan valveustason mukaan 19-20. Yksi syy tähän rytmin hakemiseen oli Poitsun kätyisyys. On ollut viime päivinä aika kätyinen ja itkua vääntäen tullut kontaten perässä syliin hakeutuen. Pikkuinen <3! itse asiassa tänään kyllä oli jo hyväntuulisempi, nukkuikin kyllä viime yönä melkein 12h (syöden kyllä välillä)!
Nyt, Poitsun ollessa 7,5kk, on myös ensimmäinen alahammas puhkeamassa. Hammasta ei ihan vielä näy, mutta ien on vähän "auki" jo. Liekö sekin ollut tämän kiukun takana, ken tietää!
Koitan laittaa reissun päältäkin vähän tilannepäivitystä, ihan omaksi ilokseni ja muistoksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)