Päivät 6 ja 7

Tässä sitä sitten yritetään muistella, mitä viime viikolla tapahtui, kun niin vain jäi viikkopäiväkirja kesken, ylläri..
Kuudes päivä vietettiin pihatöissä. Minun vanhempani tulivat auttamaan, mummu lähinnä lapsenvahdiksi ja pappa taas miehen avuksi harventamaan melkeinpä koko pihaa varjostavaa vaahteraa ja leikkaamaan pensas aitaa.
Poitsu oli into piukeana katsomassa sahan ja pensasleikkurin käyttöä. Oma pieni lelusaha kelpasi hetken, mutta siitähän riemu pääsi valloilleen, kun sai kokeilla oikeaa pensasleikkuria! Voi meidän pientä, työkalut joka lähtöön ovat kyllä tällä hetkellä ehdottomia suosikkeja!
Illalla Poitsu pääsi vielä haravoimaan ihkauudella pikkuharavallaan :).


Viikkopäiväkirjan viimeisenä päivänä lähdin itse aamulla keskustaan jumppaan ja mies tuli aamupäivällä perässä, kunhan oli ensin vienyt Poitsun hoitoon siskolleni. Vietettiin miehen kanssa rentoa iltapäivää syöden ja kaupungilla kierrellen. Sillä aikaa Poitsu vietti laatuaikaa (ällö sana, oikeesti!) tätinsä ja serkkujensa kanssa. Kuinka monesti ollaankaan miehen kanssa puhuttu, kuinka arvokas juttu serkut Poitsulle ovatkaan! Onneksi meidän pikkuista on siunattu monella, lähellä asuvalla serkulla, joten jos vaikka kävisikin niin, ettei meille enää tulisi lapsia, tulee Poitsulla aina olemaan läheisiä ympärillään <3.


Ai niin, illat rauhoittui ainakin hetkeksi, kun laitettiin Poitsulle taas unipussi..  ;) Vielä ei ole oppinut kiipeämään pinniksestä se päällään!

Päivät neljä ja viisi

Eilen päivä alkoi kotona puuhastelun merkeissä. Syötiin aamupala, luetiin lehti (mmonin keskeytyksin, tottakai), kodin järjestelyä, yhdessä sängyn petaamista (Poitsun tehtävä on aina heittää koristetyynyt sängylle :) jne. Poitsu tuli isin kanssa pyörällä, kun minä lenkkeilin koiran kanssa. 
Päikkäreille mentiinkin uudela kaavalla. Poika kun alkanut kiipeilemään sellaisella innolla pinniksestään, ei tähän hätään olla keksitty muuta vaihtoehto kuin että toinen meistä jää makaamaan sänkyyb pinniksen viereen.. Lahjonta, kiristys tai uhkailu ei vielä tässä iässä tunnu toimivan..

Unien jälkeen lähdettiin Porvooseen miehen työkaveein perheen luo ja tapaamaan samalla kahta suunnilleen samanikäistä poikaa. Poitsu mennä viiletti yllättävänkin rohkeasti (mielessä monen monituiset kerrat, kun kyläily jopa lapsiperheessä oli pitkälti äidin sylissä kiehnaamista. Suosikkileluja oli tietty leikkipora, polkuratikka, ulkona polkutraktori (jota kylläkin veri perässään) ja kissat (jotka häipyivät kyllä nopeasti kuvasta). Toisaalta huomasi kyllä pojan herkkyyden, kun itku tuli samantien, kun vanhempi pojista vähän tönäisi..

Illalla nukuttamiseen meni tunti ja tässä kyllä kiristyi muuten melko pitkämielisen äidin pinna. Oma aika illalla kun on se, mistä haluaisi kynsin hampain pitää kiinni!

Jos ei onnustunut nukahtaminen nopeasti, niin ei myöskään yö ollut kummoinen. Noin kolmesta viiteen välissämme pyöri välillä oikeinkin pirteä poikanen.. Lopulta meni hermot siihen hyörimuseen ja nostin pojan omaan sänkyynsä, minne ihme ja kumma nukahtikin. Aamulla vedettiinkin poitsun kanssa sikeitä aina ysiin asti miehen lähtiessä töihin.

Päivä oli rauhallinen ja aika tyypilinen kotipäivä. Aamupäivä, jolloin yleensäkin olen verkkainen kaikessa, oli tänään tosi lyhyt ja kului peruspuuhastelun merkeissä. Lehden luvun, siivouksen ja näkkärin leipomisen ohessa luettiin kirjoja, tanssittiin Ihahan ym. tahdissa ja pössötettiin noin yleensä. Uloskin olisi voinut mennä, mutta kappas vaan, aika meni taas johonkin muuhun!

Päikkäreille nukutin suoraan rattaisiin, koska pinniksestä kiipeilyrumba ei oikein houkuttanut. Onneksi ainakin toistaiseksi nukahtaa niin sisälle kuin uloskin.

Iltapäivällä oleskeltiin pihassa (mm. löydettiin kastemato, jota pitkään ihmeteltiin), häärättiin sisällä (imurointia, teletappeja Youtubesta, imurointia..Alkuillasta käytii vielä koira/ratas-lenkillä mammakaverin kanssa.

Nukuttaminen kesti tänään "vain" puoli tuntia :).

Osat kolme ja neljä

Yllättäen tämä(kin) prokkis on osoittautunut haastavaksi, enkä eilen millään jaksanut raportoida päivän tapahtumista.

Lähdettiin aamulla Poitsun kanssa brunssille ystävän luo. Oltiinkin pitkästä aikaa lapsivapaassa asunnossa, yllättävän pienillä vahingoilla kuitenkin selvittiin. Mitä nyt yksi koristekukka meni rikko ja toisen sukan Poitsu onnistui heittämään alas lasitetulta parvekkeelta. Olihan siinä lasin ja lattian välissä pari senttiä.. Parveke ja sähköpora olivatkin paikan hitit ja pari tuntia meni kivasti.

Päikkärit olivat jäädä kokonaan välistä, kun palattiin niin myöhään brunssilta. Tunnin pyörimisen jälkeen siirsin pojan pinniksestä rattaisiin ja muutaman minuutin lenkkeilyn jälkeen olikin jo unessa.

Päivään mahtui vielä ulkoilua ja saunomista (löylykauhalla leikkimistä, löylyjen heittämistä, saunan ikkunasta roikkumista).

Tänään aloitettiin päivä kerholla ja siellä meno olikin lähinnä äidin sylissä istumista. Välillä Poitsu leikkii kerhossa jo aika itsenäisesti, tänään ei niinkään. 

Lounaan jälkeen lähdin viettämään opiskelupäuvää, Poitsu jäi isin kanssa kotiin ja iltapäivällä ohjelmassa oli ainakin serkkujen luona kyläilyä.

Viikkopäiväkirja, osa 3

Aamu venähti taas normaalia pidemmäksi, kun yöllä taas oli levottomuutta ilmassa. Poitsu tuli jossain välissä väliimme ja vaikka nukahtikin melkein heti, oli ainakin miehen vajaiksi jääneiden yöunien perusteella, hyörinyt ja pyörinyt kiitettävästi pitkin yötä.

Mies lähti töihin ja me kävimme aaumpäivällä läheisessä puistossa. Poitsun luonteesta kertoo hyvin se, kuinka hän leikkipuiston laitteita vaihtelee jatkuvasti. Useimmissa ei viihdy puolta minuuttia pidempään..
Puistoon mennessä vierähti pitkä tovi tiputellen lehtiä viemäriin :).

Päikkäreitä nukkui piiiitkästä aikaa yli kaksi tuntia. Ehdinpäs itsekin tehdä vähän pilatesta ja käydä saunassa :).

Päikkäreiltä lähdettiin saman tien lenkille koiran kanssa ja välipaöa syltiin rattaissa: näkkäriä, goji-marjoja, taateleuta ja porkkanaa :).

Pian siitä tulikin sitten hyvä ystäväni, Poitsun kummi, kylään ja viihdytti meitä loppuillan. Mustasukkaisuuskohtaukseltakin säästyttiin :).Menoa ja esitystä riitti sitäkin enemmän, aina nukkumaan menoon saakka. 

Viikkopäiväkirja, osa 2

Viime kuukausina on ollut tyypillistä, että kerran pari viikossa Poitsu on hereillä tunnin pari. Näin viime yönäkin. Mitään sen kummempaa itkukohtausta ei saanut missään vaiheessa, kunhan hyöri ja pyöri meidän sängyssä, välillä meidän välissä, välillä takaisin omassa sängyssään.. Torkahtelin itse välillä, kunnes kirkkaalla äänellä lausahdettu "äiti" tai "isi", tai vaihtoehtoisesti esim. kasvoihin osuva potku herätti uudelleen.


Aamulla onneksi otettiin vähän takaisin yövalvomista ja Poitsun kanssa herättiin vasta puoli yhdeksältä, isi vähän aiemmin. Aamulla perusrutiinit, meille mies valmisti lattet ja smoothiet, Poitsu söi apinaevästä ja hapankorppua. Aloitettiin muuten tänään maidoton kokeilu Poitsulla. Ei sillä, että hänellä olisi jotain selkeitä allergian merkkejä, lähinnä halutaan kokeilla, vaikuttaako maidottomuus 3-5 kertaa päivässä toimivaan vatsaan. Maha Poitsulla on lisäksi usein tosi löysällä.


Aamutoimien jälkeen lähdettiin ulkoilemaan ja metsään. Mikäs sen parempaa kuin katsella milloin mistäkin innostuvaa poikaa, joka välillä kerää kukkia (tähän aikaan vuodesta saalis tosin on jo aika niukka), kuuntelee/bongaa lintuja.. Osoittipa Poitsu tänään vesilätäkköäkin ja sanoi "ummaan" (uimaan) <3.


Lounaan jälkeen nukutin Poitsun vaihteeksi ulos, tällä kertaa riitti viiden minuutin lenkki nukahtamiseen. Päikkäreiden (75min.) jälkeen lähdettiin hakemaan samanikäistä serkkutyttöä päiväkodista ja viettämään iltapäivää heille. Mies sai omaa aikaa ja jäi kotiin :). Voi sitä liikuttavaa näkyä, kun serkukset kävelivät käsi kädessä päiväkodilta parkkipaikalle <3.


Leikkiä ja hyvää tuulta riitti aina siihen asti, kunnes siskoni tuli töistä. Poitsun suurin vihollinen (ei onneksi aina kuitenkaan) on nimittäin muut aikuiset, jotka vievät äidin huomion muualle..


Kotiin palattuamme olikin jo aika alkaa iltapalahommiin, tällä kertaa chia-vanukas hedelmillä ja marjoilla toimi yllättävänkin hyvin.


Iltasadun pariin piti melkein pakottaa, sen verran mielellään riehakkaasti katsoi poika isänsä kanssa jääkiekkomatsia. Onneksi tapahtumarikas päivä veti lopulta pidemmän korren ja uni tuli melko nopeasti ennen puoli yhdeksää.


Pitää vielä lopuksi mainita yksi ihana tapa, joka minulla ja pojalla on iltaisin, kun laulan iltalauluja Poitsun ollessa jo sängyssään. Poika sanoo "pupu" (pusu) ja antaa pusun pinnojen välistä. Siirtyy sitten toiseen paikkaan ja sama toistuu. Tätä voi jatkua parisenkymmentäkin kertaa. Miten sitä muka malttaisi lopettaa, kun Poitsu kerrankin haluaa pussailla :)!

Viikko Poitsun elämässä, osa 1

Aika kuluu, Poitsu kasvaa ja oppii. Pojan ollessa vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen, ajattelin kirjoittaa viikon ajan raporttia päivän tapahtumista.

Poitsu heräsi äidin viekusta seitsemän jälkeen. Yöllä oli taas johonkin aikaan halunnut tulla pinniksestään sänkyyn. Yleensä ainakin aluksi Poitsu tapaa kietoa kätensä tiukasti äidin kaulalle <3. 

Sängystä kömmittiin tavanomaisessa järjestyksessä - ensin poika, sitten isi ja viimeisenä äiti :). Hetken aikaa källöteltiin Poitsun kanssa Pikku Kakkosen äärellä, isin tehdessä espressot ja smoothiet. Poitsulle tarjolla oli Weetabixia ja puolukoita, laiskan korvike puurolle..

Äiti puuhasteli aamupäivän tunnit lounasta valmistaen ja siivoten, hyvä ystävä kun oli tulossa kyläilemään. Aina päätän, etten ole niin tarkka kodin siisteydestä ja ruoan tekemisestä valmiiksi, mutta silti hosun aina kuin viimeistä päivää..

Poitsu leikki isin kanssa aamupäivän, edelleenkään ei pitkiä aikoja leiki yksikseen ja ainakin leikin aloittamisessa täytyy olla joku paikalla. 

Ulkona tuli vettä kuin aisaa, mutta Poitsu seisoi pelkkä paita päällään ulkona sateessa, haltioitineena! Eipä siinä auttanut muu kuin pukea pojalle sadevaatteet päälle ja päästää ulos. Thank God for fences..

Ystäväni saavuttua Poitsu pisti parastaan ja toi alku-ujostelun jälkeen ja toi lelujaan näytille. Huomiota vaati Poitsu tasaisin välein, eipä pääse unohtumaan, kuka on pomo talossa :).

Päikkäreille poju meni tyypilliseen tapaansa 12 maissa ja nukahti kuten yleensäkin helposti. Reilun tunni  päästä kuului makkarista tomera "isii" huuto.

Iltapäivällä äiti lähti opintojen pariin ja kahvakuulajumppaan, Poitsu ja isi viettivät 2,5 tuntia HopLopissa hypellen. Kauemminkin olisi kuulemma viihtynyt.

Iltapalaa, munakokkelia ja porkkanarieskaa maisteli seitsemän jälkeen. Tällä kertaa ruoka ei maittanut, saattaa myös olla, että poika hieman kävi vielä ylikierroksilla vauhdikkaan iltapäivän jälkeen..

Iltapesujen jälkeen puettiin (taistelun jälkeen) pyjama ja pestiin hampaat. Tähän täytyy lisätä, että viime aikoina pukeminen on aika haasteellista. Joko se pistetään ihan leikiksi, tai sitten se toteutetaan itkupotkuhuutoraivarin merkeissä..

Iltatoimiin kuuluu yleensä pari Poitsun valitsemaa kirjaa, tänään eläinkuvakirja ja dinokirja. Ne luetaan aina äitin ja isin sängyssä. Sanavarasto laajenee koko ajan, tänäänkin Poitsu toisteli ahkerasti äidin luettelemia eläimiä kirjasta.

Iltalauluina oli Poitsun tämänhetkinen suosikki: "vauva"- laulu, eli Ystävä sä lapsien (on mysteeri, miten tämä Poitsun mielestä liittyy vauvaan), Levolle lasken ja Lebon hetki nyt lyö. 

Ennen nukahtamista sai isi käydä vielä useamman kerran toivottamassa hyvät yöt, äitikin kerran.Tyypillistä on, että hyvänyöntoivotusten jälkeen uniräsy ja tutti lentävät lattialle vähintään kerran ja tämän lisäksi ainakin muutaman kerran saa käydä lohduttamassa pikkuista, ennen kuin rauhoituu unille. 

Takapakkia

Joopa joo, eipä olisi taas yhtään pitänyt tuuletella, kuinka kesän toimenpiteet on nyt takanapäin ja edessä vihdoin ivf-hoidot.
Sydänleikkauksen kylkiäisinä alkoikin tulla jo nuoruudessa (samaisen leikkauksen jälkeen) koettuja oireita ja pitkällisten tutkimusten seurauksena diagnosoitiin pari pientä laskimotukosta. Hoitona ihon alle pistettävä mini-hepariini, Klexane, jonka tehtävänä on ohentaa verta ja vähitellen liuottaa tukosta pois. Pisteenä i:in päälle suolainen hinta, Kela-korvauksen jälkeen 270e/kk..


Jos jotain tietää hormonihoidoista, tietää myös, että hormonit itsessään lisäävät trombiriskiä paksuntamalla verta. Lisäksi punktion aikaan ei ole turvallista olla verenohentaja käytössä, ettei aiheudu verenvuotoriskiä. Jeba jee, näillä mennään tällä hetkellä. Hoidot jäissä, kuka tietää kuinka kauan.


Muutamaa heikkoa hetkeä lukuunottamatta fiilis on kuitenkin hyvä. Elämä on, aina ei asiat mee niin kuin toivoisi. Tärkeintä kuitenkin, että meillä on Poitsu <3. Eikä sekään haittaa, että kaveri pitää meidät täystyöllistettyinä, eikä aikaa murehtimiselle jää läheskään niin paljon kuin aikoinaan pojan ollessa vasta toiveissa!


Opiskelut alkoivat viime viikolla, niistä myöhemmin toisella kerralla.


Joulutori/fiilistelymatka Müncheniin ja Alpeille varattiin juuri, jee!


Loppuviikoksi suuntaamme mökille ja sukulaisiin, tavoitteena saada vähän puolukoitakin poimittua.