Taas se vaan kuukausikin vierähti ennenkuin huomasikaan. Oltiin mökillä ja kotikonnuilla reissussa pari viikkoa ja sitten Poitsun ekalla ulkomaanreissulla Irlannissa. Lyhyesti tiivistettynä reissut olivat sinänsä tosi onnistuneita, lennot ja automatkailu sujuivat yllättävän hyvin. Menolento meni Poitsun ollessa hereillä, kiertäen sylistä syliin, paluulento taas oli niin myöhään, että nukahti syliin jo noustessa ja heräsi vain kerran lennon aikana. Koneesta vaunuihin, vaunuista kaukaloon ja kaukalosta sänkyyn nukkui heräämättä! KUITENKIN, reissaaminen pojan kanssa, joka haluaisi kokoajan vain tutkia maailmaa, nousta paikassa kuin paikassa seisomaan jotain vasten, ei viihtyisi hetkeä kauemmin sylissä paikallaan, ei välttämättä ole kauhean rentoa lomailua. Onneksi kaikkialla, missä reissattiin, apuvoimia ja ylimääräisiä käsipareja ja viihdyttäjiä oli väsyneiden vanhempien lisäksi muitakin!
Jossain vaiheessa reissatessamme alkoivat iltapäiväpäikkärit jäädä pois. Päikkäreiden välinen aika on pikkuhiljaa pidentynyt kahdesta lähemmäs kolmea tuntia, joten viimeiset päikkärit olisivat tosi myöhään ja myöhentäisivät nukkumaanmenoa illallakin turhan paljon. Ainakin näyttää siltä, ettei Poitsu ole sen väsyneempi ollut, vaikka valveillaoloaika venyy jopa kuuteen tuntiin ennen yöunia.
Viikko sitten katkonaisia iltoja ja öitä murehtiessani päätettiin (ts. päätin) lähteä kokeilemaan "iltaunikoulua", eli pistää maitohanat kiinni nukkumaanmenon ja puolenyön välillä. Meillähän illat ovat olleet välillä tosi katkonaisia, kun Poitsu on herännyt nukkumaanmenon jälkeen tunnin kahden päästä syömään ja oman nukkumaanmenoni jälkeen (n. klo 22-23) tissiä on syöty vähän väliä. Perusteita muutokseen on muutamia. Tokihan olisi mukava ihan ensinnäkin viettää rauhallisia (keskeytymättömiä) iltoja. Lisäksi olisi mukava päästä viettämään iltaa joskus kodin ulkopuolellekin. Vielä suurempi syy on tavoite pidentää imetysvälejä ja sitä kautta saada ehkä hormonitoiminta sellaiselle tolalle, että menkat alkaisivat ja pikkusisarusta voisi edes aluksi ihan luomuna alkaa yrittämään :). Muuten mulla ei ole mitään kiirettä lopetella imetystä, päinvastoin!
Noh, viikko tosiaan takana, eikä vielä ainakaan voi menestyksellä kehuskella. Viimeisistä kuudesta illasta pari on ollut melko hyviä, ennen kahtatoista jouduttu ehkä kerran laittamaan tutti tai tuudittamaan hetken aikaa sylissä ja sitten laitettu takaisin omaan sänkyynsä. Pari taas on ollut ihan katastrofaalisia, eilinen mukaanlukien. Poitsu nukahti klo 19.30, heräsi itkemään klo 22, itki puolitoista tuntia, jonka jälkeen annoin maitoa. Siinä vaiheessa poika olikin jo niin pirteä, että oli hereillä pari tuntia! Loput pari yötä ovat olleet jotain siltä väliltä. Eilen itkua kuunnellessani kävi luovuttaminen mielessä useamman kerran. Mies on viikonloppua lukuunottamatta (oli reissussa) hoitanut rauhoittelut ja jotenkin se itkun kuunteleminen oven takaa on vielä rankempaa. Tulee niin lohduton olo, kun ei voi olla auttamassa pikkuista. Tosi stressaavaa! En tiedä, olisiko meistä vetämään mitään koko yön unikoulua, ainakaan mun ollessa kotona. Stressaavaa on sekin, kun oma mielipide tästä hommasta vaihtelee kokoajan. Välillä olen sitä mieltä, että voin ihan hyvin jatkaa vielä tiheän imetyksen linjalla, yötkin ovat useimmiten olleet ihan siedettäviä, vaikka useasti syökin. Toisaalta taas haluaisin tosissaan pidentään niitä syöttövälejä edellämainituista syistä ja vaikuttaisi se varmaan Poitsun ruokahaluunkin, joka edelleen on aika ailahtelevaa. Nyt taas mietin, onko tällaisessa osittaisessa unikoulussa mitään järkeä! Perhepeti vs. oma sänkykin mietityttää, hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista!
Miksi sitä ei osaa olla stressaamatta ja nauttia vain tästä elämäni onnellisimmasta ajasta täysillä?!
Lopuksi vielä 8kk neuvolan saldoa. Painoa oli tullut ilahduttavat 700g, eli nyt 8450g ja pituutta myös pari kolme senttiä, 72,5cm. Saatiin lisäksi lähete allergiatesteihin, ihottumaa Poitsulla on edelleen ja hydrokortisoni käytössä kuureittain.
Konttaus sujuu kuin rasvattu, pari viikkoa sitten nousi ensimmäisen kerran seisomaan ilman tukea (muutamaksi sekunniksi kylläkin vain), mutta tätä ei kovin usein tee vieläkään. Kaksi etualahammasta tulivat peräperää siinä 8kk synttärin tienoilla!