Taisipa tulla pidettyä pisin tauko kirjoittamisesta sitten blogin perustamisen. Paljon on taas tähänkin kolmeen kuukauteen mahtunut, varsinkin pojasta olisi paljonkin kerrottavaa, joten aloitetaan sillä.
Kuukausi,pari sitten tapahtui Poitsun puheessa iso harppaus ja yksittäisten sanojen sijaan hän on nyt todella avannut sanaisen arkkunsa ja höpisee menemään minkä ehtii :). Monet, ah niin söpöt, sanat, kuten koiramme nimi, ovat vaihtuneet oikeisiin sanoihin (nyyh) ja joka päivä tulee lisää sanoja kuten myös hauskoja "sanontoja". Tänään esim. kommentoi monesti jotain sanomalla "hui, kamala"! Iltaisin nukkumaan mentäessä (mikä nykyään ottaa yleensä sellaiset 45min, toisen meistä maatessa Poitsun sängyn vieressä silitellen) kertaa vielä päivän tapahtumia ja höpöttelee itsekseen milloin mistäkin tapahtumasta. Tykkää myös kovasti jutella ylipäätänsä kaikesta ja oikein janoaa, että aikuinen lähtee johdattelemaan keskustelua pidemmälle.
Lempipuuhia ovat junaratojen rakentaminen (joulupukki oli antelias..), synttärilahjatyökaluilla leikkiminen, pulkkailu, lukeminen ja palapelien teko. Piirrettyjä katsoisi tietty vaikka kuinka paljon, lemppareita on Muumit, Myyrä, Tuomas Veturi, Ti-Ti Nalle ja uutena tulokkaana Bamse, jonka erästäkin junakohtausta katsottiin tänään repeatilla toistakymmentä kertaa.
Kavereiden ja serkkujen kanssa Poitsu viihtyy yhä paremmin, mikä esimerkiksi joulutorireissulla Münchenissä ja Garmisch-Partenkirchenissä oli kullanarvoista. Serkkujen kanssa viihdyttiin niin kivasti, että ensimmäistä kertaa lomareissu tuntui meille vanhemmillekin oikealta lomalta :).
Ruoka maistuu vaihtelevasti, tosin siinä missä meidän puolivuotiaamme söi itse sormin, kaksivuotiaamme vaatii useimmin tulla syötetyksi :). Pottailu ei ole edelleenkän edennyt mihinkään, minkäänlaista kiirettä ei näytä pojalla olevan kuivaksi oppimiseen ja vanhemmat taas ovat sen verran laiskoja, ettei jatkuva maanittelu oikein jaksa kiinnostaa.
Rattaissa ei pahemmin viihdytä, joten koiran kanssa lenkkeily on välillä hankalaa. Välillä kävelee itsekseen pitkiäkin matkoja, toisinaan vaatii "sylkkyyn" jo sadan metrin päässä. Pulkassa viihtyy yleensä hyvin, mitä nyt tämän lyhyen talven aikana on ehditty talvipuuhia tehdä.
Yksin Poitsu ei vieläkään viihdy pitkiä aikoja, mutta pikkaisen on helpottunut tekemisen keksiminen ja muutaman minuutin "ostaminen", kun on pakko saada joku homma tehtyä. Tykkää myös usein tulla katsomaan esim. ruoanlaittoa, viimeksi tänään seurasi vierestä, kun leivoin mutakakkua.
Itkupotkuraivareita koetaan joka päivä, mutta toistaiseksi ovat onneksi olleet melko lyhytikäisiä, eikä uhmaikä ole selkeästi vielä pahimmillaan. Sitä odotellessa..
Minulla kevät jatkuu opintojen parissa. Minimimäärällä mennään edelleen, joten vain kerran viikossa joudun olemaan läsnä yliopistolla, lisäksi ainakin yksi kirjatentti pitäisi tehdä kevään aikana. Poika jatkaa muskarissa isänsä kanssa ja lisäksi käydään epäsäännöllisen säännöllisesti kerhossa. Olen tosi iloinen, että saan vielä ainakin tämän kevään olla pojan kanssa kotona, kullanarvoista aikaa <3.
Helmikuussa pitäisi alkaa hoidot, mutta sen verran usein ovat jo lykkääntyneet, että uskon siihen täysin vasta sitten, kun hoidot oikeasti ovat alkaneet :/.
Tällä viikolla saimme viettää miehen kanssa luksusaikaa kahdestaan pojan ollessa hoidossa mummolassa. Tämä luksusaika meillä tarkoitti Downton Abbeyn lukuisia jaksoja, pitsaa ja punaviiniä, hiihtolenkkiä (yhdessä mutta erikseen :)), rauhallista aamiaista lehden parissa, saunaa ja lounasta. Hyvää teki!
Tammikuu tuo tullessaan epätavallisen paljon omaa aikaa. Koulupäivien lisäksi ohjelmassa on baby showereita, tupareita, tyttöjen iltaa ja työväenopiston Voimavaroja vanhemmuuteen-päiväkurssia.
Pitääpä lopuksi vielä mainita yksi syy, miksi blogi-päivitykset ainakin viimeisten viikkojen aikana ovat estyneet - olen käyttänyt käytännössä jokaisen liikenevät hetken (päikkäri- ja ilta-ajat) kirjojen parissa. Rakas, välillä laiminlyöty harrastukseni :).