tiistai 26. elokuuta 2014

Terveellinen, terveellisempi, terveellisin (ruokavalio)

Äitiysloman aikana ruokavalioni on muuttunut enemmän kuin sitä edeltävien kolmenkymmenen vuoden aikana. En osaa sanoa milloin ja miksi, mutta jossain vaiheessa tämän kahden vuoden aikana olen innostunut yhä enemmän ottamaan selvää terveellisestä ruokavaliosta ja internetin ja blogien ihmeellisen maailman kautta kokeilemaan uusia reseptejä. Siinä missä äitiysloman alussa panostin hyvään aamiaissmoothieen, olen vähitellen pyrkinyt paneutumaan myös muiden päivän aterioiden sisältöön. Viime aikoina olen pyrkinyt myös vähentämään hiilareita ruokavaliosta, eikä se yllättäen ole tuottanut sen suurempia ongelmia!


Ruoka on sen verran iso asia elämässäni, ettei terveellisen ruokavalion noudattaminen tarkoita, ettenkö pyrkisi tekemään hyvää, mistä oikeasti nautin. Päinvastoin, tuntuu, että nyt kun näen enemmän vaivaa ruoan eteen ja valmistan sen aiempaa paremmista raaka-aineista, nautin vielä enemmän ruoasta! Siitä on kiittäminen myös pikkuhiljaa muuttuvia ravitsemussuosituksia, jotka sallivat voin ja rasvaisten maitotuotteiden käytön. Voita, kermaa ja juustoja käytän aika lailla surutta ruoanvalmistuksessa! Nähtäväksi jää, onko THL sittenkin oikeassa hankin itselleni (ja perheelleni) tämän vuoksi diabeteksen, sepelvaltimotaudin - ylipainosta puhumattakaan ;).


Yksi, eikä varmasti vähäisin syy ruokavalion terveellisyyteen panostamiseen on Poitsu. Siinä vaiheessa, kun Poitsu aloitti (sormi)ruokailun, aloin todella miettiä sitä, mitä hän suuhunsa laittaa. Sormiruokailussa tämä jotenkin vielä korostuu, kun tarjoaa lapselle yksittäisiä paloja ruokaa, (kaupan) soseiden sijaan. Poitsu on aina ollut suht hyvä syömään, mutta ajoittaiset nirsot kaudet ovat myös pakottaneet panostamaan ruoan hyvään makuun.


Nunun postaus sokerikeskustelusta innoitti myös minut kirjoittamaan ruoka-aiheesta. Ainaisen aamu- ja iltapuuron sijaan olen pyrkinyt tarjoamaan Poitsulle vaihtelevia (eikä aina niin hiilarintäytteisiä) aamu- ja iltapaloja. Seuraavassa muutamia suosikkejani, suosittelen lämpimästi näitä blogeja!


Banaaniherkut:
 
- Banana bread -muffinssit. Itse olen jättänyt hunajan/lisämakeutuksen kokonaan pois, banaani makeuttaa mielestäni tarpeeksi. Täysjyvävehnän olen välillä korvannut niin manteli- kuin spelttijauholla.
- Kahden raaka-aineen mikrokeksit. Helppo tehdä nopeasti aamulla. Myös erilaisia variaatioita on helppo kokeilla.
- Mukikakku yhdelle mikrossa. 
- Lätyt. Tätä olen varioinut mm. lisäämällä taikinaan pinaattia.


Muita herkkuja:
- Omenapiirakkapannarit.
- Mustikkapannarit.
- Chia-vanukas. Chiasta enemmän esim. täällä.


- SUPERnäkkärit. Tässä näkkärissä on niin paljon hyvää ja terveellistä, että sitä voi surutta vetää itsekin nälän yllättäessä. Tänäänkin Poitsu söi sitä aamulla, iltapäivällä ja illalla -jälkkärinä :).


- Paistettu kananmuna. Tähän ei varmasti reseptiä tarvita, mutta oli pakko mainita, koska meillä munaa syödään vähintään kolme kertaa viikossa.


- Smoothiet, hapankorppu oliiviöljyllä, pähkinät, smoothiesta tehdyt mehujäät, avokado, raejuusto, pehmeä tofu, viili, maustamaton jogurtti (marjoilla tai ilman).


Suurin osa resepteistä oli Terveen hyvää- blogista.  Sieltä olen bongaillut paljon makeita, mutta terveellisiä reseptejä iltapäiväkahvin seuraksi.
My New Roots on tosi monipuolinen ja informatiivinen blogi, mitä en ole kahlannut vielä läheskään niin paljon kuin mieli tekisi.
Herkkusuille löytyy mielettömän paljon kaikkea Chocolate Covered Katie -blogista.


Nam nam!

maanantai 11. elokuuta 2014

Back in the game..

Silmäleikkaus - check
Sydänleikkaus - check


Siinä raportti niistä viime postauksessa mainituista edessä olleista operaatioista lyhykäisyydessään. No, ehkä silmäleikkauksesta voisi vielä mainita sen uskomattoman tunteen, mikä valtasi jo aika pian leikkauksen jälkeen, kun huomasi todellakin näkevänsä ilman laseja!! Ajoittain ollut kuivasilmäisyyttä ja siihen liittyvää sumuisuutta toisessa silmässä, mutta voi, se on pientä!
Sydänleikkaus oli viikko sitten ja ottaen huomioon, että operaatio oli kestänyt yli kolme tuntia, toipuminen on tapahtunut tosi nopeasti. Tänään olimme jo pyöräilemässä ja kävelylenkkejä olen tehnyt jo useampana päivänä. Ensimmäisinä päivinä tuntui kyllä raskaalta olla kotona, kun Poitsukin oli jotenkin tosi kätyinen ja olisi halunnut olla sylissä, mutta kanniskelusta ei tietty tullut oikein mitään.
Olipahan tuo sairaalassaoloaika ja operaatio "kärsimyksineen" taas hyvänä muistutuksena siitä, kuinka onnellinen saakin olla, että ollaan terveitä ja viettää ihan tavallista arkea.


Oltiin heinäkuussa pari viikkoa mökillä ja tällä kertaa säät suosivat, niinkuin ovat tehneet koko menneen kuukauden. Taitaa olla pitkään aikaan pisin helleputki ollut meneillään. Mökilläolosta voisi ainakin sen verran mainita, että Poitsun kanssa siellä olikin yllättävän haastavaa. Meitä oli iso joukko siellä, vanhempieni lisäksi kaksi siskoani perheineen. Poitsu oli melkein kokoajan, etenkin alussa, TOSI kiinni minussa (mies tuli vasta viikon päästä mökille) ja oli selkeästi tosi mustasukkainen, kun juttelin siskojeni ja vanhempienki kanssa. En ollut pitkään aikaan kanniskellut yhtä paljon Poitsua, mitä siellä sen ekan viikon ajan tein! Eikä riittänyt yleensä se, että otin Poitsun syliin, vaan usein piti lähteä toiseen huoneeseen tekemään jotain ihan vain hänen kanssaan :). Hymiöllä sitä on nyt kiva muistella, mutta täytyy sanoa, että silloin olin ajoittain helisemässä. Tulipahan myös ekoja kertoja puolusteltua omaa käytöstään pojan kanssa äidilleni (jotenkin ajattelin, että kasvatusmetodeihin liittyvät väittelyt keskustelut olisivat edessä vasta joskus kaukana tulevaisuudessa). Taisi tulla jossain vaiheessa myös paha mieli pojan puolesta, kun tuntui että häntä pidettiin jatkuvasti kiukuttelevana ja erittäin temperamenttisenä lapsena. Vahvoja ovat nämä äitiyden mukanaan tuomat tunteet!
Haastavista hetkistä huolimatta oli mukavat pari viikkoa ja loppua kohden Poitsukin tuntui viihtyvän yhä pidempiä aikoja serkkujensa ja mummun kanssa. Ja mikä parasta, kävimme päivittäin uimassa läheisellä rannalla, aah!


Yöt ovat edelleen välillä levottomia, mutta onneksi väliin on ainakin toistaiseksi aina mahtunut hyvin nukuttuja öitä, joten ei siitä sen enempää.


Tutista luopuminen on käynnissä, mutta palaan asiaan sitten, kun asia on edennyt määränpäähänsä :).


Sanoja tulee kokoajan enemmän. "Isi" on ollut pojan sanastossa kuukauden verran, "äiti" (maailman ihanimmin sanottuna) pari viikkoa. Nyt näitä kahta sanaa toistellaankin USEIN! "Pappa" on myös yksi lemppareista, ja siihen liittyy aina myös ilmavasaralla naulaaminen, olihan pappa mökillä melkein jatkuvasti remppahommissa :). "Istu", "anna", "kiitti", "hei hei", ovat myös usein kuultuja sanoja ja ai niin "tutti" (erittäin selkeästi ja kirkkaasti äännettynä). "Tutti" -sanan oppiminen oli yksi peruste sille, että nyt olisi pikkuhiljaa hyvä luopua tästä härpäkkeestä. Heikkoluonteisille vanhemmille kun on ollut hirveän vaikeaa kieltää antamasta tuttia, kun toinen sitä niin kauniisti ja kirkkaalla äänellä osaa pyytää..
Mopo, traktorit ja oikeastaan kaikki rakennustyömaan kulkuneuvot ovat tosi kova juttu. Yksi kesän kohokohdista oli se, kun päästiin mökillä ihka oikean traktorin hyttiin ja ratin taakse ohjaamaan!
Pieni ruohonleikkuri, vedettävät ja työnnettävät rattaat tms. lelut ovat kuuminta hottia tällä hetkellä. Kirjoista Poitsu tykkää myös ja luetaankin yleensä jotain monta kertaa päivässä. Puhelimesta hän rakastaa katsoa videopätkiä itsestään, niillä ollaan saatu kulumaan automatka jos toinenkin.
Päikkäreitä nukutaan edelleen se 1-3 tuntia.
Koiraa tykkää kiusata vähän turhan paljon, huipussaan tämä oli joitain viikkoja sitten, nyt ehkä vähän rauhallisempi.


Juttua riittäisi varmasti vielä, mutta nukkumatti kutsuu - öistä kun ei nykyään tiedä..