4-kuukautisneuvola ja allergiamysteeri

Olimme eilen neuvolalääkärissä. Poitsu oli kasvanut kuukaudessa huimat 5,5cm (nyt 66,8cm), kun taas paino oli noussut vain parisataa grammaa (nyt 6600g). Vielä ei kuitenkaan aloiteta kiinteitä, vaan käyn parin viikon päästä avoneuvolassa kontrolloimassa painon ja mietitään sitten jatkoa. Poitsu on niin hyväntuulinen ja energinen, että vaikea uskoa hänen saavan liian vähän ravintoa!
Sitten siihen allergia-asiaan. Kortisonivoiteen lopettamisen jälkeen oli neljä "oireetonta" päivää, kunnes torstaina ilmestyi kulmien, poskipäiden ja silmienympärysiholle näppyjä ja ihottumaa, joka näytti kovasti Poitsu vaivaavan. To-pe yö olikin tosi levoton ja Poitsu oikein itkikin pitkiä pätkiä, mitä ei aiemmin ole öisin tehnyt. Allergologi soitti tosiaan silloin perjantaina ja kaikki verikokeen ruoka-aineet näyttivät nollaa, eli niiden mukaan ei olisi allerginen maidolle, munalle, soijalle, maapähkinälle tai viljalle. Testi ei kuitenkaan ole sataprosenttisen luotettava. Lääkäri kehotti aloittamaan uudelleen munan syönnin ja katsomaa, tuleeko oireita lisää/uudelleen. Lisäksi sovittiin, että aloittaisin tämän jälkeen maidottoman kuurin, jos munasta ei selkeästi tulisi oireita.
No, kasvoilla ollut ihottuma parani päivässä, parissa kortisonin avulla, eikä munasta huolimatta muita oireita ole ollut sen koommin. Nyt siis oireettomina päiviä ollut 4-5. Koska mitään ihottumaa ei ole tullut, en ole sitä maidotonta kuuriakaan aloittanut. Luulisi Poitsun saavan koko ajan oireita, jos olisi maidolle allerginen, sen verran paljon käytän maitotuotteita!
Vatsan toimimiseen ei niillä marjasmoothien ja ruisleivän välttämisellä näyttänyt olevan mitään merkitystä, kakkaa tulee tosiaan TOSI usein, n. 6-8 kertaa päivässä! Neuvolalääkäri näki yhden omin silmin ja lohdutti kyllä, ettei se vihertäväksi mieltämäni kakan väri ollut yhtään epänormaalia. Vihreä kuulemma voi tarkoittaa ihan nurmikonvihreätä!
Olisiko sitten vatsan toiminnalla yhteys Poitsua kiusaavaan vaippaihottumaan. Eilen ja tänään iltaa kohti Poitsulla on ollut tosi punoittava peppu ja pieneltä pääsee ihan itku, kun sitä ollaan rasvattu. Ihmekö tuo, jos herkkä iho kärsii, kun kakkaa jatkuvasti ja joudutaan sitä tietty pesemäänkin usein. Ollaan annettu mahdollisimman paljon ilmakylpyä ja siinä onkin vanhemmat päässeet vaatteiden vaihtoon useamman kerran päivässä, kun vahinko on sattunut Poitsun ollessa sylissä :).
Yöt ovat olleet tosi vaihtelevia, välillä tutun levotonta, toisinaan rauhallista. Tällä hetkellä Poitsu nukkuu ekan pätkän omassa sängyssään, sitten syötön jälkeen jää useimmiten kainaloon nukkumaan.
Ihanat, aurinkoiset päivät auttavat jaksamaan väsyneenäkin, tänää oltiin Poitsun kanssa ensimmäisen kerran ulkona kantorepun kanssa, Poitsu katsoi menosuuntaan ihkauudet aurinkolasit päässään :)!

Poitsu 4kk - minä osaan jo!

Poitsu viettää tänään 4kk synttäreitä ja "tilannetiedotus" lienee taas paikallaan. Eli, minä osaan jo:

- Kääntyä molemmin päin. Tämähän tosin opittiin jo 3kk kynnyksellä, mutta sen jälkeen olen oppinut todella taitavaksi selältä mahalleen kääntyjäksi, kun taas toisinpäin en pahemmin viitsi kääntyillä!

- Mahalla maatessa osaan jo ajoittain taittaa polvia pepun alle, mutta toistaiseksi en osaa vielä ponkaista siitä liikenteeseen. Kovasti mieli tekisi jo lähteä liikkeelle, joten pinna katkeaa tässäkin hommassa helposti - varsinkin, jos jokin esine on edessäni lähellä, mutta silti niiiin kaukana!

- Tarttua esineisiin ja viedä niitä suuhuni. Uusin valloitus tällä saralla on tarttuminen varpaisiin (n. viikko sitten) ja ihan uutukaisena varpaiden vieminen suuhun asti. Saan myös helposti raivareita, jos en saa jotain käsiin tarttunutta esinettä vietyä suuhun, esim. lelukaaressa roikkuvia leluja.

- Päristellä huulillani niin, että kuolasta muodostuu kuplia :). Hieno, tällä viikolla opittu taito!

- Seurata muiden ruokailua ja ainakin näyttää kiinnostuneelta ruoasta.

- Pöngätä istuvampaan asentoon sitterissä, vain hädin tuskin säästyen pään osumiselta sitterin lelukaareen. Hermo menee tässäkin herkästi, kun pitäisi vaan makoilla lähestulkoon makuuasennossa, vaikka mieli tekisi jo kovasti istuskella suoremmassa!

- Hurmata vanhempani yhä uudelleen ja uudelleen valloittavalla hymylläni ja jos mahdollista, vielä valloittavammalla naurullani <3. Hetken hekottelun jälkeen minulle tulee myös aina hikka!

- Tuoda auringon vanhempieni elämään ja hymyn heidän huulilleen joka päivä!

Lomailua, allergiaepäilyjä ja vaihtelevia öitä

Reilu viikko viimeisestä päivityksestä ja kaikenlaista on pitänyt mennyt viikko sisällään.
Viikko sitten sunnuntaina alettiin ihmettelemään Poitsun selässä ollutta ihottumaa, jota oli alkanut tulla muutama päivä aikaisemmin, mutta sunnuntaihin mennessä, ahkerasta rasvaamisesta huolimatta, oli todella punoittava ja pahannäköinen. Muutama laikku oli mahan puolellakin, mutta enimmäkseen punaisia laikkuja ja pisteitä oli selän puolella. Koska meillä oli reissu edessä, päätettiin mennä heti maanantaina suoraan lastenlääkäriaseman allergologille, joka heti ihottuman nähtyään totesi sen melko varmasti olevan allergian aiheuttamaa. Käynnillä otettiin verikokeet ja minut määrättiin munattomalle kuurille toistaiseksi. Kananmuna on ilmeisesti yksi yleisimmistä allergian aiheuttajista vauvoilla. Ihottumaan saimme lisäksi kortisonivoidetta, jota voi käyttää kuurina viikon ajan, sekä rasvaista perusvoidetta.
Oliko sitten sattumaa vai mitä, mutta sen viikon kortisonikuurin aikana Poitsu nukkui paremmin kuin aikoihin! En tiedä, voiko niillä asioilla olla yhteys, ainakin kun levottomia öitä oli jo ennen (näkyvää) ihottumaa. Tuskinpa munaton dieettini nyt kuitenkaan heti vaikutti, varsinkin kun olin vielä maanantaiaamuna syönyt munaa aamiaisella.
Allergiaan voisi viitata myös Poitsun ilmavaivat (paukuttelee välillä enemmän, välillä vähemmän, usein myös öisin), kakka, jota tulee usein ja on välillä vihreätä, toisinaan ihan löysää jne.
Palauduimme hiihtolomareissulta Tahkolta sunnuntaina (reissu meni tosi kivasti, Poitsu nukkui vaununkopassa/vieressäni yöt ja muutenkin oli ihanan rentoa oleskelua, vaikka olikin vuodenaikaan nähden aika kylmä) ja siitä lähtien yöt ovat olleet toinen toistaan levottomampia. Nukkumaanmenon kanssa ei ole ongelmia, meni eilenkin kahdeksan maissa nukkumaan, oli vielä imetyksen jälkeen pirteä, mutta nukahti melkein heti omaan sänkyynsä :). Söi ekan kerran jo 23.30 ja sen jälkeen alkoikin olla melko levoton. Aamulla alkoi heräilemään jo kuuden maissa, mutta onnistuin pitkittämään unia vielä puolisen tuntia. Ekoille päikkäreille mentiinkin jo ennen kahdeksaa!
Olen yrittänyt kovasti miettiä, mitä olen tehnyt toisin nyt lomalta palattuani, erityisesti nyt tietysti syömisen suhteen. Lomalla tuli tietysti syötyä epäterveellisemmin, esim. normaali iltapala (ruisleipää ja marjasmoothieta) jäi pois, kun tuli popsittua kaikenlaista muuta pitkin iltaa. Pähkinöitä en myöskään syönyt ollenkaan koko viikkona, kun taas kotona olen niitäkin syönyt, kuten aikaisemminkin. Voisikohan siis näistä löytyä jokin ruoka-aine, mikä aiheuttaisi Poitsulle oireita. Iho-oireita ei vielä kyllä ainakaan näy, mutta kortisonikuurin lopettamisesta onkin vasta muutama päivä.
Summa summarum: Onko levottomilla öillä, vatsaoireilla ja ihottumalla yhteys ja jos on, niin mikä ne aiheuttaa?!
Muuten Poitsu on oma aurinkoinen itsensä, mikä onneksi viittaa siihen, ettei hän nyt ainakaan päivisin ole ollenkaan kipeä.
Lääkäri soittaa verikoetuloksista perjantaina ja silloin varmasti sovitaan myös jatkosta, eli jatkuuko munadieetti, vai kokeillaanko jotain muuta.

Viikkopäiväkirja, osa seitsemän

Eipä ole vuoristorataa näköjään enää nämä yöt, viime yönä yli 10 heräämistä, pidin oikein unilokiakin.. Herätys seiskan aikaan ja ekat, tällä kertaa lyhyemmät 45 min. päikkärit 9-9.45.
Päivä oli edellisten kaltainen, Poitsu hyväntuulinen, niinkuin yleensäkin, päivän "pitkät" päikkärit tosin vain 1,5h, näköjään niidenkin pituus vaihtelee päivittäin. Iltapäiväpäikkärit jäi nukkumatta, meni kai jotenkin "yli unien", kun ei millään nukahtanut sänkyynsä, vaikka laskin hänet sinne väsyneenä. Nukkuikin sitten vähän pitemmät päikkärit 16.45-18, ulkona.
Mies jäi Poitsun kanssa kolmeksi tunniksi, kun itse lähdin hetkeksi kyläilemään, palasin kyllä iltasyötön aikoihin. Vasta kun sain pojan takaisin syliini huomasin, kuinka olinkin häntä ikävöinyt!
Poitsu nukahti 20.30, saa nähdä, mitä yö tuo tullessaan. Nyt lähden kuitenkin itse nukkumaan alkuyöksi toiseen huoneeseen ja vaihdetaan "vahtivuoroa" ensimmäisen syötön yhteydessä.
Tämä oli siis päiväkirjaviikon viimeinen osa, oli mukava pitää vähän tarkempaa päiväkirjaa meidän arjestamme, vaikka menikin aikamoiseksi unipäiväkirjaksi tämä raportointi.
Kuukauden, kahden päästä voisin taas pitää vastaavan päiväkirjaviikon, toivottavasti silloin yötkin antavat vähemmän raportoitavaa :).

Viikkopäiväkirja, osa kuusi

Hohhoijaa, olipahan taas sellainen yö, että.. Poitsu meni siis kivasti nukkumaan, uuden aikaistetun rytmin mukaisesti ja otettiin siitä kaikki irti ja jäätiin vielä katsomaan telkkaria kymmeneen saakka. Enpähän muista, milloin viimeksi olisimme löhönneet illalla tv:n ääressä!
Hulinat alkoivat sitten kahdentoista maissa, jolloin taas kerran alkoi tuttirumba. Jossain vaiheessa otin Poitsun rinnalle ja söikin ihan hyvin. Laitoin pojan takaisin sänkyynsä, mutta kauan en kai jaksanut sitä tuttirumbaa, kunnes taas otin pojan takaisin sänkyyn viereeni hommaa helpottaakseni. Eipä se kyllä pahemmin helpottanut, koska levottomuus jatkui pitkin yötä, välillä rauhoittui hetkeksi, mutta pitkiä taukoja ei ollut. Aamuyöstä ei meinannut tutti eikä tissikään auttaa ja puoli seiskan maissa sain tosissaan yrittää (tuttia/tissiä suuhun+tassuttelua), kunnes poika nukahti vielä puoleksi tunniksi.
Seitsemältä isä hoiti pojan aamutoimet ennen töihinlähtöänsä. Aamupalan jälkeen olin itse niin väsynyt, että menimme  pötköttelemään sänkyyn jo kahdeksan jälkeen. Taisi olla 8.20, kun Poitsu nukahti jo ekoille päikkäreilleen ja nukkuikin ennätyksellisen pitkät unet tähän aikaan, n. 1h 45min.! Itsekin sain otettua pienet torkut, hyvä niin.
Päiväpäikkäreille ulos Poitsu nukahti n. klo 12, eli vajaat kaksi tuntia ekoista päikkäreistä. Olin taas tarkkana ja pyrin ajoittamaan nukkumaanmenon oikein, ja ilmeisesti onnistuinkin, koska poika nukahti oikeastaan samantien, kun laitoin hänet vaunuihin. Tutin sain käydä kerran laittamassa uudelleen suuhun, ennenkuin vaipui syvempään uneen. Lähdettiin siitä hetken päästä lenkin kautta bussille ja Poitsu heräsikin siinä bussia odotellessamme, n. 13.45, eli ihan kivat kahden tunnin unet tuli siinäkin.
Kyläillessämme Poitsu nukkui yhdet 45 min. unet (15.45-16.30) sisällä vaunuissa ja paluumatkalla taas n. 45 min (18-18.45). Nukkumaanmeno venyi vähän edellisöitä myöhempään ajankohtaan, syötön ja sylissä keinuttelun jälkeen poju nukahti 20.40, laitoin hänet ihan valveill sänkyynsä. Pari kertaa sain vielä tämänkin jälkeen käydä laittamassa tutti takaisin suuhun.
Saa nähdä, mitä yö tuo tullessaan..

Viikkopäiväkirja, osa viisi

Herätys tänään oli seiskan jälkeen, mutta äiti jatkoi uniaan vielä isän ja pojan viettäessä puolitoista tuntia keskenään. Hyvää teki!!
Paremmin nukutun yön jälkeen mieli on huomattavasti valoisampi kuin eilen ja eilisen stressaamisesta viisastuneena päätin, etten annan noitten uniasioiden hallita kaikkea. Koitan tarkkailla ja opiskella Poitsun antamia ensimerkkejä väsymyksestä ja niiden perusteella laittaa poika oitis nukkumaan, en niinkään kellon mukaan. Stressaantunut äiti saa varmaan sitäpaitsi lapsensakin nopeasti "oirehtimaan", joten pitää ainakin yrittää ottaa vähän rennommin.
Poitsun ekat unet tulivat jo ennen yhdeksää ja puolen tunnin päikkäreiden (jonka aikana vanhemmat ehtivät syödä aamiaisen ja lukea lehden :)) jälkeen kääntyiltiin jumppamaton päällä, ja hengailtiin sylissä. Uusia kehitysaskeleita on otettu taas: eilen tarttui ensimmäistä kertaa oikealla kädellään oikean jalan varpaisiin! Tarttuminen on muutenkin kehittynyt, vaikka se onkin edelleen aikamoista sohimista ja hermo menee nopeasti, kun ei saa jotain esinettä suuhun asti!
Syöttämisen jälkeen aloimme valmistautua seuraaville unille (isä näyttää olevan vielä herkempi näkemään väsymyksen ensimerkit) ja yhdeltätoista olikin poika valmis ja nukahti nopeasti vaunuihin. Tällä kertaa unia riitti kahdeksi ja puoleksi tunniksi, eiliseen verrattuna hyvä "tulos". Poitsu käsipuolessa tein lounaan isän ollessa hiihtämässä. Vielä on tuo ruoanlaitto vähän haasteellista, kun Poitsu ei millään meinaa viihtyä pidempiä pätkiä leikkimatolla/sitterissä.
Seuraavat unet otettiinkin taas pinnasängyssä ja tällä kertaa nukahti hieman edellispäivää nopeammin sänkyynsä. Päikkäriunta riitti n.40 minuutiksi, jonka aikana äiti hilpaisi salille.
Koetettiin tänään kahteen otteeseen tuttipullosta imettämistä: ensin vielä kerran neloskoon pulloa - ei kelvannut; sitten tehtyäni neulalla ylimääräisen reiän ykköskoon pulloon, kelpasi jo paremmin. Isä pääsi vielä uudelleen testaamaan tätä ollessani salilla, ja nyt oli sujunut jo paremmin.
Vikat päikkärit tänään vietettiin ulkona vaunulenkillä n. 17.50-18.35.
Ennen nukkumaanmenoa Poitsu pääsi vielä äitin kanssa suihkuun. Toinen kerta tätä - on kyllä niin liikuttava, kun Poitsu puristaa kaulasta, kun ekan kerran suihku osuu häneen. Isä sai toimia suihkuttelijana :). Pitää pikkuhiljaa totutella poikaa erilaisiin vesikokemuksiin, ettei sitten tule ihan shokkina, kun mennään vauvauintiin!
Syötön jälkeen laitoin Poitsun omaan sänkyynsä, taas ihan valveilla, ja maattuani jälleen kerran harson takana, käsi valmiina laittamaan tutin takaisin suuhun, nukahti poika noin 8 minuutissa 20.25. Havahtui vielä hetkeksi hereille vartin päästä tästä, mutta uudelleennukahtaminen saatiin aikaan tutilla.
Niin, tänään ei pitänyt kelloon katsella (kirjoitin alkuosan aamupäivällä), mutta toiselta varmaan näyttää ;). Silti, tämä päivä meni paljon rennommin, ja panostettiin tosiaan ennen kaikkea niihin väsymyksen merkkeihin, mutta ne nyt vaan sattuivat osumaan myös aika lailla kahden tunnin sykleihin. Nuo tarkat kellonajat päikkäreiden ajankohdista ja kestoista eivät varmaan ketään kiinnosta, mutta itselleni halusin ne kirjata ylös, ikäänkuin "unilokia" pitääkseni.
Päivän kohokohta: Ihana, aurinkoinen päivä. Oltiin miehen kanssa molemmat huomattavan paljon pirteämpiä, vietettiin kivoja ja kaivattuja kahdenkeskisiä hetkiä, urheiltiin ja nautittiin kotielämästä Poitsun kanssa :).

Viikkopäiväkirja, osa neljä

Näistä meidän öistä tulisi vuoristoradan näköinen diagrammi, sen verran heittelevät yö yöltä! Viime yönä taas valvottiin oikein urakalla, kun Poitsu ei rauhoittunut millään, vaikka taasen kerran näytti nukkuvat myös levottomina hetkinä. Eka herääminen (=tutin laittaminen toistuvasti suuhun) n. klo 00, eka syöttö n. 02, jonka jälkeen jäi taas nukkumaan viekkuun. Sen jälkeen vähän väliä kitinää, pään viskomista jne.. Välillä tarjosin rintaa tutin korvikkeena, vasta aamuyöllä söi seuraavan kerran kunnolla. Itse valvoin aamuyöstä hereillä nekin hetken, kun poika nukkui..
Herättiin puoli kahdeksan jälkeen, äiti ja isi enemmän tai vähemmän väsyksissä, poika onneksi oli oma iloinen itsensä, mikä viittaisi siihen, että oli nukkunut hyvin.
Aamupalan jälkeen vein pojan melko pian sänkyymme, syötin ja tarkkailin kirjan ohjeiden mukaan jokaista merkkiä siitä, että poika alkaisi väsymään. Syötön jälkeen annoin tutin ja silittelin, kunnes Poitsun silmät alkoivat painua kiinni. Nostin pojan sänkyyn, mutta, yllätys yllätys, ei se uni niin vain tullutkaan, vaan kesti puolisen tuntia, ennenkuin tutin ja unirätin avulla Poitsu viimein nukahti n. 9.40. En ole pahemmin nukuttanut poikaa päikkäreille omaan sänkyynsä, olisiko tässä sitten syy siihen, ettei uni tullut heti. Tai sitten laitoin yli-innokkaana pojan vähän turhan aikaisin unille. Unta riitti noin 40 minuutiksi, ihan ok näille ekoille päikkäreille.
Seuraavat päikkärit otettiin ulkona vaunuissa, tässäkin rikottiin ennätyksiä, nimittäin lyhyydessä, kesto vain noin 1h 15 min.. Senkin aikana sain olla useaan otteeseen laittamassa tuttia, vaikka yritinkin vähän viivytellä ja antaa pojalle itselleen mahdollisuuden rauhoittaa itsensä takaisin uneen.
Tämä teksti näyttää käsittävän yksinomaan päikkäriluettelointia, mutta ei voi mitään, tänään olen niihin kiinnittänytkin erityistä huomiota (ehkä sen vuoksi mikään ei sujukaan niin hyvin..).
Iltapäivällä toisetkin päikkärit ulkona, vaivaiset 40 tällä kertaa.
Illansuussa nukutin Poitsun vielä kuuden aikoihin, jälleen omaan sänkyynsä ja jälleen oli työn ja tuskan takana saada poika nukahtamaan. Melkein oli nukahtanut rinnalle, mutta kun siirsin omaan sänkyynsä, oli pirteä kuin peipponen! 20 minuuttia makasin pinnojen toisella puolella (harson takana "piilossa") ja laitoin vähän väliä tuttia suuhun, kun pudotteli sitä alituiseen. Olisikohan tässäkin vain parempi antaa pojan rauhoittaa itse itsensä (=huutaa itsensä väsyksiin), ken tietää! Puolisen tuntia nukkui tällä kertaa.
Isän kanssa lauleskellessa ja leikkiessä meni viimeinen pätkä ennen nukkumaanmenoa, äidin käydessä tuulettamassa aivojaan koiralenkillä.
Kahdeksaan mennessä oli iltatoimet tehty ja syötön jälkeen nukahti sänkyynsä 20.20. Heräsi kyllä huutamaan 20 minuuttia myöhemmin, eikä rauhoittunut, ennenkuin annoin uudestaan maitoa. Siitä nukkuikin melko rauhallisesti kahteentoista, jolloin alkoi tuttu tuttirumba, joka päättyi yhden aikaan, kun otin hänet rinnalle ja syötin. Jälleen kerran Poitsu jäi kainaloon nukkumaan. Ei siinä, ihanaahan se on nukkua pojan kanssa kylki kyljessä :). En edes oikeastaan muista, heräsikö kuinka paljon yöllä, olin kai itsekin niin sekaisin viime yön takia!

Päivän kohokohta: Täytyy sanoa, että olin itse jotenkin tosi stressaantunut koko päivän. Ehkä johtui myös siitä, että sen opuksen tiedoista "viisastuneena" kyttäsin kelloa koko päivän ja ajatuksen pyöri yksinomaan uniasioissa. Toisaalta tietty olin väsynytkin. Kohokohta on tietty, niinkuin aina Poitsu ja sen ihanan aurinkoinen hyväntuulisuus, sitä ei omakaan väsymys himmennä!

Viikkopäiväkirja osa kolme

Näin ne yöt vaihtelevat - viime yö oli taas paljon parempi; nukkui 22.30-01.30 ja syötön jälkeen (nukahdin jälleen kerran Poitsun ollessa rinnalla ja perhepedissä mentiin aamuun saakka ;)) nukkui noin viiteen, jolloin sain pari kertaa laittaa tuttia suuhun, rinnasta imaisi muutaman kerran ja nukahti uudelleen. Itse valvoin hetken, mutta poika nukkui kuuteen asti, jolloin söi vasta kunnolla. Torkuttiin vielä seiskaan, jonka jälkeen poika jo pirteänä jutteli ja hymyili, äitinsä olisi voinut vielä jatkaa unia..
Aamutoimien jälkeen aamupala tuttuun tapaan, ysin maissa mentiin takaisin sänkyyn köllöttelemään ja syötön jälkeen Poitsu nukahti noin 45 minuutiksi. Isäkin tuli työvuorokauden jälkeen kotiin ja vietti aikaa poikansa kanssa, kunnes nukkumatti tuli 11.30.
Päikkäreiltä herättiin noin 13.30, isä viihdytti poikaa seuraavan parin tunnin ajan, jonka jälkeen lähdimme Poitsun kanssa bussilla Helsinkiin kummitätiä tapaamaan. Pojan päikkärit 15.45-17.15.
Parin tunnin kahvittelun jälkeen suuntasimme kotia kohti ja bussissa nukuttiin viimeiset päikkärit n. 19.20-20.
Kotiintultuamme aloitimme melko pian iltatoimet ja "hengasimme" sängyssä niin, että iltasyötön jälkeen Poitsu omaan petiin n. 21.30 ja nukahti lopulta noin 22.

Olen tässä muutaman päivän aikana lueskellut netistä paljon sormiruokailusta. Mitä enemmän siitä luen (ja katsottuani hellyyttäviä videopätkiä Youtubesta, hakusanalla BLW babies) sitä enemmän innostun asiasta. Lähipiirissä ei valitettavasti ole ketään asiasta kokemusta omaavaa, olisi kiva jutella ja mahdollisesti nähdä, miten homma käytännössä toimii.

Sain myös tilaamani "unikirjan": Healthy Sleep, Happy Baby, jota ystävä oli suositellut sen pienestä präntistä ja n. 500 sivusta huolimatta.. Kahlasin sitä läpi bussissa istuessani ja vielä Poitsun mentyä nukkumaankin, sen verran kiinnostava ja silmiäavaava oli. Meidän tilanteeseen varteenotettavimmat neuvot olivat seuraavat:
- 3-4 kuukauden iässä nukkumaanmenoaikaa olisi hyvä aikaistaa n. 19-20 (kirjan mukaan tämän ei pitäisi varhentaa aamuheräämistä - nähtäväksi jää!)
- Päikkäreillä on TOSI iso merkitys, erityisesti ajoituksella (tarkkaile varhaisia väsähtämisen merkkejä, milloin vauvasta tulee "drowsy"). Valveillaoloaika ei pitäisi olla yli kaksi tuntia.
- Aamupäikkärit vakiintuvat (noin yhdeksän kymmenen aikaan).

Paljon muutakin hyödyllistä tietoa kirjassa oli, pitänee perehtyä opukseen jossain vaiheessa vielä paremmin.

Päivän kohokohta: Mukava päivä kaikenkaikkiaan. Itseäni innostivat luetut kokemukset sormiruokailusta ja kirjan vinkit uniongelmiin.

Viikkopäiväkirja, osa kaksi

Eipä näyttänyt olevan pienennetystä sängystä Poitsun rauhoittajaksi enää toisena yönä.. Unta riitti 21.30-23.45, jolloin syötin ekan kerran, yritettyäni ensin laittaa vain tuttia suuhun. Nukahti tietysti taas rinnalle, mutta aloitti pään viskomisen laitettuani hänet omaan sänkyynstä syötön jälkeen. Seuraava syöttö oli parin tunnin päästä tästä. Uutena on tosiaan tullut itku/vaikerrus, joka alkaa melko nopeasti. Edelleenkin näyttää siltä, että Poitsu nukkuu, vaikka onkin rauhaton ja kitisee -silmät ainakin ovat kiinni. Pitäisiköhän tässäkin vain malttaa olla puuttumatta heti ja antaa pojan itse rauhoittua..? Toisaalta ruoka maittoi molemmilla kerroilla, vaikka syöttöväli ei ollutkaan kuin pari tuntia. Toisaalta hyvinä öinä syöttöväli on ollut jopa viisi tuntia, joten voisiko tästä päätellä, että poika pärjäisi harvemmillakin syötöillä?!?
Jossain vaiheessa väsyin käsi pinnojen välissä roikkumiseen ja annoin Poitsun jäädä kainaloon nukkumaan syötön päätteeksi. Levoton meno jatkui välillä tässäkin, mutta eipähän tarvinnut nousta laittamaan tuttia suuhun! On tuo tuttikin vaan välillä sellainen riesa! Toisaalta turha valittaa, kun ollaan itse Poitsu siihen totutettu.
Poitsu heräsi kahdeksan maissa ja isä hoiti aamutoimet ennen töihinmenoansa niin, että sain pötkötellä sängyssä vielä hetken. Kaksin jäätyämme tein aamupalan ja luin Hesarin pojan loikoillessa ruokapöydällä ja lopuksi sylissä. Ekoille päikkäreille mentiin n. 10.15, ulkona onneksi siinä vaiheessa ENÄÄ 15C pakkasta..
Päikkäreitä jatkettiin aina yhteen saakka, loppuaika siitä bussissa, kun lähdettiin kyläilemään ja tapaamaan viisi kuukautta vanhempaa serkkutyttöä. Toiset päikkärit osuivat sopivasti paluumatkan ajaksi ja pian kotiinpaluun jälkeen saapuikin jo mummu hoitamaan Poitsua äidin jumpan ajaksi, isä kun oli koko vuorokauden töissä. Mummun ja pojan laatuaikaa oli haitannut vain tuttipullo, josta äidin maitoa oli tullut niin hitaasti, että Poitsu oli hermostunut totaalisesti ja kieltäytynyt syömästä! Ennen tätä ongelmaa ei olekaan ollut, joten onkohan ruokahalu kasvanut iän myötä?! Samankaltaista ongelmaa oli tosin ollut jo viime perjantaina, kun toinen mummi oli hoitanut Poitsua, kun olimme ensimmäistä kertaa pidemmän ajan (3h) poissa (elokuvissa). Silloin poika oli kuitenkin syönyt loppuun, vaikka jotain harmitusta olikin ollut. Toivottavasti kyseessä ei ole ylipäätänsä pullosta kieltäytyminen, muuten loppuu äidin lyhyemmätkin menot..
Mummun aikana päikkärit olivat olleet kokonaista 10 minuuttia, joten lyhyet unet olivat vielä paikallaan (n. 20.15-21). Iltatoimet tehtiin lastenlauluja kuunnellessa ja laulaessa ja nukkumaan päästiin 22.30.

Päivän kohokohta: Tapaaminen serkkutytön kanssa ja mummun kanssa vietetty aika.

Haaste ja viikkopäiväkirjan päivä yksi

 

Tunteellinen Siili heitti kerralla kaksi haastetta, vastata seuraaviin joko/tai -kysymyksiin ja kirjoittaa viikon ajan jokaiselta päivältä päiväkirjaa. Kiitos hyvistä haasteista, saapahan samalla itsellekin muistoksi katsauksen yhden viikon vauva-arkeen Poitsun ollessa reilu kolmikuinen.

 

1. Kestovaipat vai kertikset? Jos tätä olisi kysytty puoli vuotta sitten, vastauksena olisi ollut kestovaipat. Aikomuksena oli edes kokeilla kestovaippojen käyttöä, mutta niin vain vei arki mennessään ja kertikset ovat tulleet jäädäkseen. Ehkä vielä jonakin päivänä innostun niitä kokeilemaan..

2. Vauvan kuolaa omaan suuhun vai kunnon puklu karvalankamatolle? Ehdottomasti kuolaa omaa suuhun. Siis jos tarkoitetaan nimenomaan kuolaa eikä puklua! Meidän kolmivuotias koiramme taantuu edelleen aika ajoin pennun tasolle ja pissaa olohuoneen karvalankamatolle, joka on tästä syystä kovia kokenut jo ilman puklujakin.

3. Vauvanhoitovinkkejä ventovieraalta vai vauvanhoitovinkkejä anopilta? Ventovieraalta. Sellaiset ohjeet voi jättää omaan arvoonsa, jos niitä ei koe hyödyllisiksi. Anopin vinkit on joko otettava vastaan ja käyttöön tai sitten ainakin perustella kunnolla, miksi kyseinen vinkki ei meillä toimi. Riskinä tässä lisäksi mielipahan aiheutuminen toiselle tai molemmille osapuolille. Vielä ei ole onneksi tähän tilanteeseen jouduttu, mutta eiköhän niidenkin aika tule, kunhan Poitsu tästä vähän kasvaa!

4. Rattaiden kiskominen ylös pitkiä rappusia vai puskeminen ylös jäistä/sohjoista, jyrkkää rinnettä? Jälkimmäisestä on paljon enemmän kokemusta kuin ensimmäisestä, joten valitsen sen. Täällä "maalla" vaunuja on työnnetty koiran kanssa lenkkeillessä kaikenlaisissa säissä, tänään taas odotettavissa niskan ja selän jumittavaa vaunulenkkiä, kun viime yönä tuli lunta parikymmentä senttiä!

5. Ruokalapun laittaminen vai pienenpieniä nappeja sisältävän nappirivistön kiinni napittaminen? Ruokalapun laittaminen. Tosin meillä kun ei vielä ruokailla kuin rinnalla, on ainoa tuttavuus tähän mennessä ollut kuolalappu. Esim. pyjaman napitus vauvan jo väsyneenä huutaessa ei ole todellakaan mitään mielipuuhaa ja aionkin jatkossa suosia yhä enenevissä määrin vetoketjullisia vaatteita!

6. Vihaisen vauvan kirkuminen julkisessa kulkuvälineessä vai ravintolassa? Onneksi kummastakaan ei ole kauheasti kokemusta, mutta valitsen silti julkisen kulkuvälineen, jossa on muutenkin kovempi melu, eikä huuto todennäköisesti häiritse kanssamatkustajia kovin paljon. Ravintolassa tosin pääsee helpommin liikkeelle, kanniskelemaan huutavaa lasta.

7. Raskauskilot vai imetyksen jälkeinen hiustenlähtö? Olen iloinnut raskauden aikana paksuuntuneista hiuksistani, joten en todellakaan odota mahdollista karvanlähtöaikaa. Raskauskiloista pääsin yllättävänkin helposti eroon ilman sen kummempia dietteejä ja jäljellä oleva "löysyys" vatsassakin varmasti ajan ja liikunnan myötä kiinteytyy. Näin ollen valintani on raskauskilot!

8. Nenän niistäminen niistäjällä vai rään putsaaminen nenästä vanupuikolla? Niistäjää on tullut käytettyä paljon näiden ensimmäisten kuukausien aikana, joten valitsen sen. Vanupuikon kanssa "sählääminen", varsinkin jos vauva ei ole yhteistyöhaluinen, ei ole ollenkaan mieluisaa puuhaa.

 

9. Vauvan kynsien leikkaaminen vai silmätippojen laittaminen?

Kokemusta on vain kynsien leikkaamisesta, mikä sekin on välillä haasteellista. Silmätippojen laitossakin on varmasti omat haasteensa, mutta valitsen silti sen, koska siinä ei ole vaaraa satuttaa pientä saksilla!

 

10. Kunnon yöunet vai ilta ulkona tyttöjen kanssa? Hmm.. Tämä on paha. Tällä hetkellä, realiteetit (maidon lypsäminen, rintojen turpoaminen maidon pakkautuessa, mahdollinen krapula + vauvanhoito -yhtälö..) huomioonottaen valitsen ensimmäisen. Parin kuukauden päästä varmasti illalle tyttöjen kanssa on jo enemmän tilausta ja se on helpommin toteutettavissakin.

 

11. Sikeät päiväunet vauvan kanssa vai "päiväunet" miehen kanssa? Best case scenario tässä olisi molemmat: Iltapäivällä päikkärit vauvan (tai mieluiten koko perheen voimin), vauvan iltapäikkäreiden aikaan taas "päiväunet" miehen kanssa ;).

 

Bonuskysymys: Herääminen kesken unien vai olla kokonaan nukahtamatta?

Näyttäisi siltä, että olen katkonaistenkin öiden jälkeen melko pirteä, koska vaivun helposti uneen herätysten välissä. Mieluiten siis tämä vaihtoehto!

 

Sitten siihen toiseen haasteeseen, eli viikkopäiväkirjan osa 1.

 

Viime yö oli edellisiin öihin verrattuna huomattavasti rauhallisempi. Olin pienentänyt Poitsun elintilaa pinnasängyssä miehen varastosta löytämän vanerin avulla ja parin tyynyn avulla niin, että Poitsu oli sängyssään yhtä ahtaasti kuin vaunuissa. Tarkoituksena oli kokeilla, jos tämä saisi Poitsun helpommin rauhoittumaan. Viime aikoina poika on liikkunut levottomasti nukkuessaan yhä enemmän, suuntana yleensä pinnansängyn jalkopää. Nähtäväksi jää, oliko tällä mitään pysyvämpää merkitystä, mutta viime yönä meno siis oli levollisempaa ja sitä tuttua pään viskelyä oli oikeastaan vain hetken ajan kuuden aikaan aamulla, kun laitoin Poitsun imetyksen jälkeen takaisin omaan sänkyynsä.

Mies heräsi jo seitsemän jälkeen ja olisi ottanut Poitsun kanssaan olohuoneeseen, mutta tämä nukahtikin vielä rinnalleni ja me jatkettiin unia vielä reilun tunnin ajan. Poitsulle näyttää nykyään olevan ominaista herätä pienen vaikerruksen jälkeen, ja onkin liikuttavaa, kun hän ensin niin tuskaiselta näytettyään saa lopulta silmänsä auki ja samalla hetkellä jo leviää aurinkoinen hymy kasvoille :). Jo perinteeksi muodostuneen koko perheen "leikki"hetken jälkeen nousin Poitsun kanssa aamutoimia tekemään, isän mennessä luomaan ensin lumet päästäkseen postilaatikolle.

Aamupala valmistui Poitsun seuratessa touhua keittiön lattialla sitteristä käsin, välillä hiljaisena ja tarkkaavaisena, välillä kohtaloaan surkeasti kitisten. Vanhempiensa nauttiessa aamiaista Hesaria lukien makasi Poitsu huovan päällä ruokapöydällä, kunnes sai tarpeekseen tarkkailijan roolistaan ja siirtyi isänsä syliin. Äiti luki Hesarin loppuun Poitsun ensin syödessä ja lopulta nukkuessa imetystyynyn päällä.

Näiltä pikkupäikkäreiltä herättyään Poitsu vietti aikaa leikkimatolla vanhempiensa siivoillessa kotia. Syötön ja sängyllä vietetyn seurusteluhetken jälkeen olikin jo aika seuraaville päikkäreille, nyt vaunuissa ulkona, ihanan kevätauringon paistaessa terassille. Ulkona Poitsu nukkui n. 12.15-14.15, jonka jälkeen jatkoi uniaan vielä sisällä vaunuissa aina klo 15:een saakka. Ilmeisesti sen verran uninen oli poika vielä tämän jälkeenkin, kun nukahti äitinsä rinnalle (kuten äitinsäkin) vielä pieneksi hetkeksi tämän jälkeenkin.
Tv:stä seurattiin sivusilmällä miesten 50km:n mm-hiihtoa, Poitsu viihtyi jälleen leikkimatolla lelukaaren alla. Poika näyttää näinä päivinä kehittyneen myös esineisiin tarttumisessa, piti jatkuvasti kädessään jotain lelukaaresta roikkuvaa lelua ja yritti saada sen ylettymään suuhunsa. Sen myötä Poitsu viihtyy vähän kauemmin matolla yksikseenkin, kun taas sitterissä ei montaa minuuttia suostu kitisemättä istumaan.
Iltapäiväpäikkärit (n. 17-17.45) Poitsu nukkui vaunulenkin aikana ja sen jälkeen viihtyikin juuri sopivasti sen ajan kylppärin matolla, että vanhempansa ehtivät käydä saunassa :). Vaihdellen sylistä syliin, sieltä leikkimattoon ja sitteriin vietettiin seuraava tunti, elokuvan pyöriessä taustalla. Poitsu nukahti vielä muutamaksi minuutiksi olohuoneeseen roudattuihin vaunuihin puoli yhdeksän maissa. Koska näistä päikkäreistä ei poika pahemmin piristynyt, alettiin iltatoimiin melko pian ja iltasyötön jälkeen, n. 21.30 laitettiinkin Poitsu jo nukkumaan ja sammuikin sänkyynsä samantien.

Päivän kohokohta: Kehittyminen esineisiin tarttumisessa