Onnimaniaa - yhden viikon onnenhetkiä

Tässäpä onnen hetkiä jo muutaman viikon takaisen pääsiäisviikon ajalta (kirjoittelin nämä jo tietty silloin, mutta yllättäen unohdin julkaista):


Perjantain parhaat: Poitsu kurkotti ihan omatoimisesti kätensä haliin (harvinaista herkkua) ja rutisti.. Hellä hetki karvakorvan kanssa, aidon naurun kera <3. Oma hetki kaupungilla, kun mielessä käy ajatus, kuinka ihana poika (ja mies :)) mulla onkaan!
Lauantain lempeät: Musiikkihetki mummun ja papan luona. Istuttiin  sängyllä, pappa soitti kitaraa ja Poitsu kuunteli syventyneenä. Illalla  Poitsu mun sylissä, maailman pehmein pullea poski mun poskea vasten..
Sunnuntaina syvälliset: Liikkis-Poitsu elämänsä ensimmäistä kertaa trullittelemassa :). Lenkille lähtiessä Poitsun iiiihana hali ja pusu, niistä ei kertakaikkiaan saa tarpeeksi! Lenkiltä palatessa todistaessa pojan ja isän herkkä hetki olohuoneen lattialla - tanssimassa Tuure Kilpeläisen tahtiin <3. Tätä kirjoittaessa ihanan onnellinen olo näistä kaikista :).
Maanantain mukavat: Oon miettinyt, et tää onnellisuus on tällaiselle vaatimattomalle perussuomalaiselle vähän haastava käsite. Menee liian hankalaksi, jos lähtee siitä, et sen onnellisen hetken pitää olla jotain maata järisyttävää. Ehkä englannin happy- sanan iloinen/onnellinen määritelmä olisi kepeämpi käyttää. Onnenhetkiä tänään tuottivat mm. kävely bussipysäkille ihanassa auringonpaisteessa; Tietoisen läsnäolon oppaan lukeminen (ja tiedostaminen) bussissa; uusi värjäävä hoitoaine KC:lta; kookossokerin ja lucuman ostaminen ja niiden käytön suunnitteleminen.
Tiistain terveiset: Ihan tavallinen hetki kotona, siivosin keittiössä ruokailun jälkiä ja makkarista kuului Poitsun ja isän peuhaamisen äänet; Onnistumisen hetki telinevoimistelussa hyvin menneen trampoliinihypyn jälkeen.
Keskiviikon keväiset: Aamulla yhteinen halaushetki miehen lähtiessä töihin. Ensin Poitsu antoi pusut molemmille, sitten pussattiin miehen kanssa ja sitten vielä pojan kanssa; Pyöräretki siskon luo Poitsu kyydissä ja päivä siellä siskon ja Poitsun serkkutytön kanssa; Ah, ihana auringonpaiste :)!
Torstain toivotut: Pyöräkaupoilla tunnelman ollessa muuten aika kireä (Poitsu olisi halunnut viilettää ympäri liikettä kokeilemassa pyöriä, kypäriä, eikä viihtynyt sylissä), painoi päänsä olkaa vasten ikäänkuin todeten:"Äiti, en mäkään jaksaisi tapella, mut.."; Rauhallinen, pitkä lukuhetki Poitsu sylissä maaten, muutoin melkoisen villin kiipeilytuokion lomassa.

1. käynti Naistenpolilla

Tänään käytiin ensikäynnillä Naistenpolilla tällä erää. Verikokeissa ja miehen näytteissä oli kaikki ok ja ultratessakin lääkäri totesi kaiken olevan ennallaan. Viime kerrallahan (1. koeputkihoitomme) tuoresiirtoa ei hyperstimulaation vuoksi päästy tekemään, ja silloinhan munarakkuloita oli tullut enemmän kuin tarpeeksi (ja määrähän ei tässä tapauksessa todellakaan korvaa laatua), niin nyt päädyttiin pitkän kaavan sijasta lyhyeen kaavaan. Olin aiemmin jo ottanut asiasta selvää ja toivoinkin, että lääkäri suosittelisi tätä. Vain 10% hoidoista Naistenpolilla tehdään tämän lyhyen kaavan mukaan, joten olin etukäteen varautunut siihen, että todennäköisesti pitkällä mennään. Lyhyen kaavan haittapuolihan on sen ennalta-arvaamattomuus, eli ultra- ja punktioaikoja on vaikea varata etukäteen, ja kuten tiedetään, julkisen puolen ongelmahan on juurikin tuo aikojen rajallisuus.


Hienoinen (no, aluksi aika isokin) pettymys minunlaiselleni hätähousulle oli se, ettemme pääse ilmoittautumaan hoitoihin kuin vasta kesäkuussa. Jotenkin olin olettanut, että kun meillä kerta tämä aika nyt oli, päästäisiin tositoimiinkin heti seuraavasta kierrosta. No, puolen vuoden hoitotakuuhan tulee täyteen vasta heinäkuussa, joten pitää kai olla tyytyväinen, että JO kesäkuussa päästään aloittamaan. Siis JOS siellä silloin ei ole tungosta. Onneksi tärkein on jo saavutettu, joten (vielä) ei ole sen suurempia paineita pikkusisaruksen suhteen, vaikka sellainen todella hartaasti toivottu onkin :).