Päivät 6 ja 7

Tässä sitä sitten yritetään muistella, mitä viime viikolla tapahtui, kun niin vain jäi viikkopäiväkirja kesken, ylläri..
Kuudes päivä vietettiin pihatöissä. Minun vanhempani tulivat auttamaan, mummu lähinnä lapsenvahdiksi ja pappa taas miehen avuksi harventamaan melkeinpä koko pihaa varjostavaa vaahteraa ja leikkaamaan pensas aitaa.
Poitsu oli into piukeana katsomassa sahan ja pensasleikkurin käyttöä. Oma pieni lelusaha kelpasi hetken, mutta siitähän riemu pääsi valloilleen, kun sai kokeilla oikeaa pensasleikkuria! Voi meidän pientä, työkalut joka lähtöön ovat kyllä tällä hetkellä ehdottomia suosikkeja!
Illalla Poitsu pääsi vielä haravoimaan ihkauudella pikkuharavallaan :).


Viikkopäiväkirjan viimeisenä päivänä lähdin itse aamulla keskustaan jumppaan ja mies tuli aamupäivällä perässä, kunhan oli ensin vienyt Poitsun hoitoon siskolleni. Vietettiin miehen kanssa rentoa iltapäivää syöden ja kaupungilla kierrellen. Sillä aikaa Poitsu vietti laatuaikaa (ällö sana, oikeesti!) tätinsä ja serkkujensa kanssa. Kuinka monesti ollaankaan miehen kanssa puhuttu, kuinka arvokas juttu serkut Poitsulle ovatkaan! Onneksi meidän pikkuista on siunattu monella, lähellä asuvalla serkulla, joten jos vaikka kävisikin niin, ettei meille enää tulisi lapsia, tulee Poitsulla aina olemaan läheisiä ympärillään <3.


Ai niin, illat rauhoittui ainakin hetkeksi, kun laitettiin Poitsulle taas unipussi..  ;) Vielä ei ole oppinut kiipeämään pinniksestä se päällään!

Päivät neljä ja viisi

Eilen päivä alkoi kotona puuhastelun merkeissä. Syötiin aamupala, luetiin lehti (mmonin keskeytyksin, tottakai), kodin järjestelyä, yhdessä sängyn petaamista (Poitsun tehtävä on aina heittää koristetyynyt sängylle :) jne. Poitsu tuli isin kanssa pyörällä, kun minä lenkkeilin koiran kanssa. 
Päikkäreille mentiinkin uudela kaavalla. Poika kun alkanut kiipeilemään sellaisella innolla pinniksestään, ei tähän hätään olla keksitty muuta vaihtoehto kuin että toinen meistä jää makaamaan sänkyyb pinniksen viereen.. Lahjonta, kiristys tai uhkailu ei vielä tässä iässä tunnu toimivan..

Unien jälkeen lähdettiin Porvooseen miehen työkaveein perheen luo ja tapaamaan samalla kahta suunnilleen samanikäistä poikaa. Poitsu mennä viiletti yllättävänkin rohkeasti (mielessä monen monituiset kerrat, kun kyläily jopa lapsiperheessä oli pitkälti äidin sylissä kiehnaamista. Suosikkileluja oli tietty leikkipora, polkuratikka, ulkona polkutraktori (jota kylläkin veri perässään) ja kissat (jotka häipyivät kyllä nopeasti kuvasta). Toisaalta huomasi kyllä pojan herkkyyden, kun itku tuli samantien, kun vanhempi pojista vähän tönäisi..

Illalla nukuttamiseen meni tunti ja tässä kyllä kiristyi muuten melko pitkämielisen äidin pinna. Oma aika illalla kun on se, mistä haluaisi kynsin hampain pitää kiinni!

Jos ei onnustunut nukahtaminen nopeasti, niin ei myöskään yö ollut kummoinen. Noin kolmesta viiteen välissämme pyöri välillä oikeinkin pirteä poikanen.. Lopulta meni hermot siihen hyörimuseen ja nostin pojan omaan sänkyynsä, minne ihme ja kumma nukahtikin. Aamulla vedettiinkin poitsun kanssa sikeitä aina ysiin asti miehen lähtiessä töihin.

Päivä oli rauhallinen ja aika tyypilinen kotipäivä. Aamupäivä, jolloin yleensäkin olen verkkainen kaikessa, oli tänään tosi lyhyt ja kului peruspuuhastelun merkeissä. Lehden luvun, siivouksen ja näkkärin leipomisen ohessa luettiin kirjoja, tanssittiin Ihahan ym. tahdissa ja pössötettiin noin yleensä. Uloskin olisi voinut mennä, mutta kappas vaan, aika meni taas johonkin muuhun!

Päikkäreille nukutin suoraan rattaisiin, koska pinniksestä kiipeilyrumba ei oikein houkuttanut. Onneksi ainakin toistaiseksi nukahtaa niin sisälle kuin uloskin.

Iltapäivällä oleskeltiin pihassa (mm. löydettiin kastemato, jota pitkään ihmeteltiin), häärättiin sisällä (imurointia, teletappeja Youtubesta, imurointia..Alkuillasta käytii vielä koira/ratas-lenkillä mammakaverin kanssa.

Nukuttaminen kesti tänään "vain" puoli tuntia :).