sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Rytmit säännölliseksi ja reissuun

Miehen kesäloma ja sitä seuraava isäkuukausi alkavat huomenna, jee! Lähdetään heti reissuun, mökille, vanhoille kotikonnuille ja sen jälkeen Irlantiin miehen sisarusten ja isän kanssa. Kivaa lähteä, mutta saa nähdä, kuinka pian tulee kotia ikävä. Koti on kuitenkin koti!

Viime postaukseen viitaten, tällä hetkellä ruoka taas maistuu Poitsulle paremmin. Niinpä niin, taas sitä tuli murehdittua liikaa! Ruoka tosiaan maistuu, mutta tuntuu, että kaksi pääruokaa päivässä on vielä liikaa. Tällä hetkellä lounas menee hyvin, päivällinen taas ei maistu juuri lainkaan. Jotain välipalaa voisi antaa silloin mieluummin. Iltapuuro meni tänäänkin alas yhdessä hujauksessa, on se vaan ihana seurata Poitsua, kun ruoka maittaa ja sitä kauhotaan kaksin käsin suuhun :).

Ollaan tässä muutaman päivän ajan rytmitetty Poitsun päivärytmiä vielä selkeämmäksi. Jotenkin tuntuu, et päikkärit ja yöunet ovat tiukasti kytköksissä ja näyttäisi myös siltä, että Poitsu nukkuu paremmin kun rytmi on säännöllinen. Parin päivän ajan rytmi on mennyt seuraavasti: Herätys n. 7, ekat päikkärit noin 9-9.45, seuraavat 11.45-12.30 ja vikat 14.30-15.15. Iltaunille pojan valveustason mukaan 19-20. Yksi syy tähän rytmin hakemiseen oli Poitsun kätyisyys. On ollut viime päivinä aika kätyinen ja itkua vääntäen tullut kontaten perässä syliin hakeutuen. Pikkuinen <3! itse asiassa tänään kyllä oli jo hyväntuulisempi, nukkuikin kyllä viime yönä melkein 12h (syöden kyllä välillä)!

Nyt, Poitsun ollessa 7,5kk, on myös ensimmäinen alahammas puhkeamassa. Hammasta ei ihan vielä näy, mutta ien on vähän "auki" jo. Liekö sekin ollut tämän kiukun takana, ken tietää!

Koitan laittaa reissun päältäkin vähän tilannepäivitystä, ihan omaksi ilokseni ja muistoksi!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Ainahan sitä jostain pitää murhetta kantaa

Nyt sitten murehdin siitä syömisestä. Maalaisjärki sanoo, että jos poika on hyväntuulinen, reipas ja ERITTÄIN aktiivinen, on kaikki todennäköisesti kunnossa. MUTTA, kun on tässä hommassa ensikertalainen ja neuvolan käyrät kummittelee mielessä, ei voi olla edes hieman stressaamatta tuota syömistä.. Viime päivinä Poitsu on syönyt tosi maltillisesti = vähän. Eilen olin valmistanut kaikenlaisia kivoja sormiruokia (lasagnea, uunimunakasta, puuropannaria), joita kuvittelin pojan syövän enemmän kuin mielellään. Pah, muutaman kourallisen maisteli kaikkea, kunnes alkoi "raivari" (selittämätön itkukohtaus), johon lääkkeenä jokin mieluisampi syötävä, kuten mansikka, tomaatti ja banaani, joita Poitsu voisi syödä rajattomasti! Olen sitten syöttänyt avokadoa joka väliin, että Poitsu saisi hyviä rasvoja ja energiaa ainakin sitä kautta.

Ei nyt voi kuitenkaan liikaakaan dramatisoida. On tässä ollut ihan hyviäkin ruokailupäiviä. Monesti vaan tuntuu, että kun muutaman päivän syö (tai vaikka nukkuu) huonosti, että tätä huonompaa vaihetta olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan!

Loppupeleissä voi kuitenkin olla niinkin, että tämä äiti analysoi kaikkea vähän liikaa ja murehtii ylipäätänsä turhia!? Suurinpiirtein missään muualla maailmassa ei vauvoja punnita ja mitata näin tiuhaan ja kun ulkoisesti tässäkään pojassa ei ole mitään "vikaa", ei tällaisia edes tajuttaisi murehtia.