keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Päivät 6 ja 7

Tässä sitä sitten yritetään muistella, mitä viime viikolla tapahtui, kun niin vain jäi viikkopäiväkirja kesken, ylläri..
Kuudes päivä vietettiin pihatöissä. Minun vanhempani tulivat auttamaan, mummu lähinnä lapsenvahdiksi ja pappa taas miehen avuksi harventamaan melkeinpä koko pihaa varjostavaa vaahteraa ja leikkaamaan pensas aitaa.
Poitsu oli into piukeana katsomassa sahan ja pensasleikkurin käyttöä. Oma pieni lelusaha kelpasi hetken, mutta siitähän riemu pääsi valloilleen, kun sai kokeilla oikeaa pensasleikkuria! Voi meidän pientä, työkalut joka lähtöön ovat kyllä tällä hetkellä ehdottomia suosikkeja!
Illalla Poitsu pääsi vielä haravoimaan ihkauudella pikkuharavallaan :).


Viikkopäiväkirjan viimeisenä päivänä lähdin itse aamulla keskustaan jumppaan ja mies tuli aamupäivällä perässä, kunhan oli ensin vienyt Poitsun hoitoon siskolleni. Vietettiin miehen kanssa rentoa iltapäivää syöden ja kaupungilla kierrellen. Sillä aikaa Poitsu vietti laatuaikaa (ällö sana, oikeesti!) tätinsä ja serkkujensa kanssa. Kuinka monesti ollaankaan miehen kanssa puhuttu, kuinka arvokas juttu serkut Poitsulle ovatkaan! Onneksi meidän pikkuista on siunattu monella, lähellä asuvalla serkulla, joten jos vaikka kävisikin niin, ettei meille enää tulisi lapsia, tulee Poitsulla aina olemaan läheisiä ympärillään <3.


Ai niin, illat rauhoittui ainakin hetkeksi, kun laitettiin Poitsulle taas unipussi..  ;) Vielä ei ole oppinut kiipeämään pinniksestä se päällään!




keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Päivät neljä ja viisi

Eilen päivä alkoi kotona puuhastelun merkeissä. Syötiin aamupala, luetiin lehti (mmonin keskeytyksin, tottakai), kodin järjestelyä, yhdessä sängyn petaamista (Poitsun tehtävä on aina heittää koristetyynyt sängylle :) jne. Poitsu tuli isin kanssa pyörällä, kun minä lenkkeilin koiran kanssa. 
Päikkäreille mentiinkin uudela kaavalla. Poika kun alkanut kiipeilemään sellaisella innolla pinniksestään, ei tähän hätään olla keksitty muuta vaihtoehto kuin että toinen meistä jää makaamaan sänkyyb pinniksen viereen.. Lahjonta, kiristys tai uhkailu ei vielä tässä iässä tunnu toimivan..

Unien jälkeen lähdettiin Porvooseen miehen työkaveein perheen luo ja tapaamaan samalla kahta suunnilleen samanikäistä poikaa. Poitsu mennä viiletti yllättävänkin rohkeasti (mielessä monen monituiset kerrat, kun kyläily jopa lapsiperheessä oli pitkälti äidin sylissä kiehnaamista. Suosikkileluja oli tietty leikkipora, polkuratikka, ulkona polkutraktori (jota kylläkin veri perässään) ja kissat (jotka häipyivät kyllä nopeasti kuvasta). Toisaalta huomasi kyllä pojan herkkyyden, kun itku tuli samantien, kun vanhempi pojista vähän tönäisi..

Illalla nukuttamiseen meni tunti ja tässä kyllä kiristyi muuten melko pitkämielisen äidin pinna. Oma aika illalla kun on se, mistä haluaisi kynsin hampain pitää kiinni!

Jos ei onnustunut nukahtaminen nopeasti, niin ei myöskään yö ollut kummoinen. Noin kolmesta viiteen välissämme pyöri välillä oikeinkin pirteä poikanen.. Lopulta meni hermot siihen hyörimuseen ja nostin pojan omaan sänkyynsä, minne ihme ja kumma nukahtikin. Aamulla vedettiinkin poitsun kanssa sikeitä aina ysiin asti miehen lähtiessä töihin.

Päivä oli rauhallinen ja aika tyypilinen kotipäivä. Aamupäivä, jolloin yleensäkin olen verkkainen kaikessa, oli tänään tosi lyhyt ja kului peruspuuhastelun merkeissä. Lehden luvun, siivouksen ja näkkärin leipomisen ohessa luettiin kirjoja, tanssittiin Ihahan ym. tahdissa ja pössötettiin noin yleensä. Uloskin olisi voinut mennä, mutta kappas vaan, aika meni taas johonkin muuhun!

Päikkäreille nukutin suoraan rattaisiin, koska pinniksestä kiipeilyrumba ei oikein houkuttanut. Onneksi ainakin toistaiseksi nukahtaa niin sisälle kuin uloskin.

Iltapäivällä oleskeltiin pihassa (mm. löydettiin kastemato, jota pitkään ihmeteltiin), häärättiin sisällä (imurointia, teletappeja Youtubesta, imurointia..Alkuillasta käytii vielä koira/ratas-lenkillä mammakaverin kanssa.

Nukuttaminen kesti tänään "vain" puoli tuntia :).

maanantai 29. syyskuuta 2014

Osat kolme ja neljä

Yllättäen tämä(kin) prokkis on osoittautunut haastavaksi, enkä eilen millään jaksanut raportoida päivän tapahtumista.

Lähdettiin aamulla Poitsun kanssa brunssille ystävän luo. Oltiinkin pitkästä aikaa lapsivapaassa asunnossa, yllättävän pienillä vahingoilla kuitenkin selvittiin. Mitä nyt yksi koristekukka meni rikko ja toisen sukan Poitsu onnistui heittämään alas lasitetulta parvekkeelta. Olihan siinä lasin ja lattian välissä pari senttiä.. Parveke ja sähköpora olivatkin paikan hitit ja pari tuntia meni kivasti.

Päikkärit olivat jäädä kokonaan välistä, kun palattiin niin myöhään brunssilta. Tunnin pyörimisen jälkeen siirsin pojan pinniksestä rattaisiin ja muutaman minuutin lenkkeilyn jälkeen olikin jo unessa.

Päivään mahtui vielä ulkoilua ja saunomista (löylykauhalla leikkimistä, löylyjen heittämistä, saunan ikkunasta roikkumista).

Tänään aloitettiin päivä kerholla ja siellä meno olikin lähinnä äidin sylissä istumista. Välillä Poitsu leikkii kerhossa jo aika itsenäisesti, tänään ei niinkään. 

Lounaan jälkeen lähdin viettämään opiskelupäuvää, Poitsu jäi isin kanssa kotiin ja iltapäivällä ohjelmassa oli ainakin serkkujen luona kyläilyä.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Viikkopäiväkirja, osa 3

Aamu venähti taas normaalia pidemmäksi, kun yöllä taas oli levottomuutta ilmassa. Poitsu tuli jossain välissä väliimme ja vaikka nukahtikin melkein heti, oli ainakin miehen vajaiksi jääneiden yöunien perusteella, hyörinyt ja pyörinyt kiitettävästi pitkin yötä.

Mies lähti töihin ja me kävimme aaumpäivällä läheisessä puistossa. Poitsun luonteesta kertoo hyvin se, kuinka hän leikkipuiston laitteita vaihtelee jatkuvasti. Useimmissa ei viihdy puolta minuuttia pidempään..
Puistoon mennessä vierähti pitkä tovi tiputellen lehtiä viemäriin :).

Päikkäreitä nukkui piiiitkästä aikaa yli kaksi tuntia. Ehdinpäs itsekin tehdä vähän pilatesta ja käydä saunassa :).

Päikkäreiltä lähdettiin saman tien lenkille koiran kanssa ja välipaöa syltiin rattaissa: näkkäriä, goji-marjoja, taateleuta ja porkkanaa :).

Pian siitä tulikin sitten hyvä ystäväni, Poitsun kummi, kylään ja viihdytti meitä loppuillan. Mustasukkaisuuskohtaukseltakin säästyttiin :).Menoa ja esitystä riitti sitäkin enemmän, aina nukkumaan menoon saakka. 

perjantai 26. syyskuuta 2014

Viikkopäiväkirja, osa 2

Viime kuukausina on ollut tyypillistä, että kerran pari viikossa Poitsu on hereillä tunnin pari. Näin viime yönäkin. Mitään sen kummempaa itkukohtausta ei saanut missään vaiheessa, kunhan hyöri ja pyöri meidän sängyssä, välillä meidän välissä, välillä takaisin omassa sängyssään.. Torkahtelin itse välillä, kunnes kirkkaalla äänellä lausahdettu "äiti" tai "isi", tai vaihtoehtoisesti esim. kasvoihin osuva potku herätti uudelleen.


Aamulla onneksi otettiin vähän takaisin yövalvomista ja Poitsun kanssa herättiin vasta puoli yhdeksältä, isi vähän aiemmin. Aamulla perusrutiinit, meille mies valmisti lattet ja smoothiet, Poitsu söi apinaevästä ja hapankorppua. Aloitettiin muuten tänään maidoton kokeilu Poitsulla. Ei sillä, että hänellä olisi jotain selkeitä allergian merkkejä, lähinnä halutaan kokeilla, vaikuttaako maidottomuus 3-5 kertaa päivässä toimivaan vatsaan. Maha Poitsulla on lisäksi usein tosi löysällä.


Aamutoimien jälkeen lähdettiin ulkoilemaan ja metsään. Mikäs sen parempaa kuin katsella milloin mistäkin innostuvaa poikaa, joka välillä kerää kukkia (tähän aikaan vuodesta saalis tosin on jo aika niukka), kuuntelee/bongaa lintuja.. Osoittipa Poitsu tänään vesilätäkköäkin ja sanoi "ummaan" (uimaan) <3.


Lounaan jälkeen nukutin Poitsun vaihteeksi ulos, tällä kertaa riitti viiden minuutin lenkki nukahtamiseen. Päikkäreiden (75min.) jälkeen lähdettiin hakemaan samanikäistä serkkutyttöä päiväkodista ja viettämään iltapäivää heille. Mies sai omaa aikaa ja jäi kotiin :). Voi sitä liikuttavaa näkyä, kun serkukset kävelivät käsi kädessä päiväkodilta parkkipaikalle <3.


Leikkiä ja hyvää tuulta riitti aina siihen asti, kunnes siskoni tuli töistä. Poitsun suurin vihollinen (ei onneksi aina kuitenkaan) on nimittäin muut aikuiset, jotka vievät äidin huomion muualle..


Kotiin palattuamme olikin jo aika alkaa iltapalahommiin, tällä kertaa chia-vanukas hedelmillä ja marjoilla toimi yllättävänkin hyvin.


Iltasadun pariin piti melkein pakottaa, sen verran mielellään riehakkaasti katsoi poika isänsä kanssa jääkiekkomatsia. Onneksi tapahtumarikas päivä veti lopulta pidemmän korren ja uni tuli melko nopeasti ennen puoli yhdeksää.


Pitää vielä lopuksi mainita yksi ihana tapa, joka minulla ja pojalla on iltaisin, kun laulan iltalauluja Poitsun ollessa jo sängyssään. Poika sanoo "pupu" (pusu) ja antaa pusun pinnojen välistä. Siirtyy sitten toiseen paikkaan ja sama toistuu. Tätä voi jatkua parisenkymmentäkin kertaa. Miten sitä muka malttaisi lopettaa, kun Poitsu kerrankin haluaa pussailla :)!

torstai 25. syyskuuta 2014

Viikko Poitsun elämässä, osa 1

Aika kuluu, Poitsu kasvaa ja oppii. Pojan ollessa vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen, ajattelin kirjoittaa viikon ajan raporttia päivän tapahtumista.

Poitsu heräsi äidin viekusta seitsemän jälkeen. Yöllä oli taas johonkin aikaan halunnut tulla pinniksestään sänkyyn. Yleensä ainakin aluksi Poitsu tapaa kietoa kätensä tiukasti äidin kaulalle <3. 

Sängystä kömmittiin tavanomaisessa järjestyksessä - ensin poika, sitten isi ja viimeisenä äiti :). Hetken aikaa källöteltiin Poitsun kanssa Pikku Kakkosen äärellä, isin tehdessä espressot ja smoothiet. Poitsulle tarjolla oli Weetabixia ja puolukoita, laiskan korvike puurolle..

Äiti puuhasteli aamupäivän tunnit lounasta valmistaen ja siivoten, hyvä ystävä kun oli tulossa kyläilemään. Aina päätän, etten ole niin tarkka kodin siisteydestä ja ruoan tekemisestä valmiiksi, mutta silti hosun aina kuin viimeistä päivää..

Poitsu leikki isin kanssa aamupäivän, edelleenkään ei pitkiä aikoja leiki yksikseen ja ainakin leikin aloittamisessa täytyy olla joku paikalla. 

Ulkona tuli vettä kuin aisaa, mutta Poitsu seisoi pelkkä paita päällään ulkona sateessa, haltioitineena! Eipä siinä auttanut muu kuin pukea pojalle sadevaatteet päälle ja päästää ulos. Thank God for fences..

Ystäväni saavuttua Poitsu pisti parastaan ja toi alku-ujostelun jälkeen ja toi lelujaan näytille. Huomiota vaati Poitsu tasaisin välein, eipä pääse unohtumaan, kuka on pomo talossa :).

Päikkäreille poju meni tyypilliseen tapaansa 12 maissa ja nukahti kuten yleensäkin helposti. Reilun tunni  päästä kuului makkarista tomera "isii" huuto.

Iltapäivällä äiti lähti opintojen pariin ja kahvakuulajumppaan, Poitsu ja isi viettivät 2,5 tuntia HopLopissa hypellen. Kauemminkin olisi kuulemma viihtynyt.

Iltapalaa, munakokkelia ja porkkanarieskaa maisteli seitsemän jälkeen. Tällä kertaa ruoka ei maittanut, saattaa myös olla, että poika hieman kävi vielä ylikierroksilla vauhdikkaan iltapäivän jälkeen..

Iltapesujen jälkeen puettiin (taistelun jälkeen) pyjama ja pestiin hampaat. Tähän täytyy lisätä, että viime aikoina pukeminen on aika haasteellista. Joko se pistetään ihan leikiksi, tai sitten se toteutetaan itkupotkuhuutoraivarin merkeissä..

Iltatoimiin kuuluu yleensä pari Poitsun valitsemaa kirjaa, tänään eläinkuvakirja ja dinokirja. Ne luetaan aina äitin ja isin sängyssä. Sanavarasto laajenee koko ajan, tänäänkin Poitsu toisteli ahkerasti äidin luettelemia eläimiä kirjasta.

Iltalauluina oli Poitsun tämänhetkinen suosikki: "vauva"- laulu, eli Ystävä sä lapsien (on mysteeri, miten tämä Poitsun mielestä liittyy vauvaan), Levolle lasken ja Lebon hetki nyt lyö. 

Ennen nukahtamista sai isi käydä vielä useamman kerran toivottamassa hyvät yöt, äitikin kerran.Tyypillistä on, että hyvänyöntoivotusten jälkeen uniräsy ja tutti lentävät lattialle vähintään kerran ja tämän lisäksi ainakin muutaman kerran saa käydä lohduttamassa pikkuista, ennen kuin rauhoituu unille. 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Takapakkia

Joopa joo, eipä olisi taas yhtään pitänyt tuuletella, kuinka kesän toimenpiteet on nyt takanapäin ja edessä vihdoin ivf-hoidot.
Sydänleikkauksen kylkiäisinä alkoikin tulla jo nuoruudessa (samaisen leikkauksen jälkeen) koettuja oireita ja pitkällisten tutkimusten seurauksena diagnosoitiin pari pientä laskimotukosta. Hoitona ihon alle pistettävä mini-hepariini, Klexane, jonka tehtävänä on ohentaa verta ja vähitellen liuottaa tukosta pois. Pisteenä i:in päälle suolainen hinta, Kela-korvauksen jälkeen 270e/kk..


Jos jotain tietää hormonihoidoista, tietää myös, että hormonit itsessään lisäävät trombiriskiä paksuntamalla verta. Lisäksi punktion aikaan ei ole turvallista olla verenohentaja käytössä, ettei aiheudu verenvuotoriskiä. Jeba jee, näillä mennään tällä hetkellä. Hoidot jäissä, kuka tietää kuinka kauan.


Muutamaa heikkoa hetkeä lukuunottamatta fiilis on kuitenkin hyvä. Elämä on, aina ei asiat mee niin kuin toivoisi. Tärkeintä kuitenkin, että meillä on Poitsu <3. Eikä sekään haittaa, että kaveri pitää meidät täystyöllistettyinä, eikä aikaa murehtimiselle jää läheskään niin paljon kuin aikoinaan pojan ollessa vasta toiveissa!


Opiskelut alkoivat viime viikolla, niistä myöhemmin toisella kerralla.


Joulutori/fiilistelymatka Müncheniin ja Alpeille varattiin juuri, jee!


Loppuviikoksi suuntaamme mökille ja sukulaisiin, tavoitteena saada vähän puolukoitakin poimittua.

tiistai 26. elokuuta 2014

Terveellinen, terveellisempi, terveellisin (ruokavalio)

Äitiysloman aikana ruokavalioni on muuttunut enemmän kuin sitä edeltävien kolmenkymmenen vuoden aikana. En osaa sanoa milloin ja miksi, mutta jossain vaiheessa tämän kahden vuoden aikana olen innostunut yhä enemmän ottamaan selvää terveellisestä ruokavaliosta ja internetin ja blogien ihmeellisen maailman kautta kokeilemaan uusia reseptejä. Siinä missä äitiysloman alussa panostin hyvään aamiaissmoothieen, olen vähitellen pyrkinyt paneutumaan myös muiden päivän aterioiden sisältöön. Viime aikoina olen pyrkinyt myös vähentämään hiilareita ruokavaliosta, eikä se yllättäen ole tuottanut sen suurempia ongelmia!


Ruoka on sen verran iso asia elämässäni, ettei terveellisen ruokavalion noudattaminen tarkoita, ettenkö pyrkisi tekemään hyvää, mistä oikeasti nautin. Päinvastoin, tuntuu, että nyt kun näen enemmän vaivaa ruoan eteen ja valmistan sen aiempaa paremmista raaka-aineista, nautin vielä enemmän ruoasta! Siitä on kiittäminen myös pikkuhiljaa muuttuvia ravitsemussuosituksia, jotka sallivat voin ja rasvaisten maitotuotteiden käytön. Voita, kermaa ja juustoja käytän aika lailla surutta ruoanvalmistuksessa! Nähtäväksi jää, onko THL sittenkin oikeassa hankin itselleni (ja perheelleni) tämän vuoksi diabeteksen, sepelvaltimotaudin - ylipainosta puhumattakaan ;).


Yksi, eikä varmasti vähäisin syy ruokavalion terveellisyyteen panostamiseen on Poitsu. Siinä vaiheessa, kun Poitsu aloitti (sormi)ruokailun, aloin todella miettiä sitä, mitä hän suuhunsa laittaa. Sormiruokailussa tämä jotenkin vielä korostuu, kun tarjoaa lapselle yksittäisiä paloja ruokaa, (kaupan) soseiden sijaan. Poitsu on aina ollut suht hyvä syömään, mutta ajoittaiset nirsot kaudet ovat myös pakottaneet panostamaan ruoan hyvään makuun.


Nunun postaus sokerikeskustelusta innoitti myös minut kirjoittamaan ruoka-aiheesta. Ainaisen aamu- ja iltapuuron sijaan olen pyrkinyt tarjoamaan Poitsulle vaihtelevia (eikä aina niin hiilarintäytteisiä) aamu- ja iltapaloja. Seuraavassa muutamia suosikkejani, suosittelen lämpimästi näitä blogeja!


Banaaniherkut:
 
- Banana bread -muffinssit. Itse olen jättänyt hunajan/lisämakeutuksen kokonaan pois, banaani makeuttaa mielestäni tarpeeksi. Täysjyvävehnän olen välillä korvannut niin manteli- kuin spelttijauholla.
- Kahden raaka-aineen mikrokeksit. Helppo tehdä nopeasti aamulla. Myös erilaisia variaatioita on helppo kokeilla.
- Mukikakku yhdelle mikrossa. 
- Lätyt. Tätä olen varioinut mm. lisäämällä taikinaan pinaattia.


Muita herkkuja:
- Omenapiirakkapannarit.
- Mustikkapannarit.
- Chia-vanukas. Chiasta enemmän esim. täällä.


- SUPERnäkkärit. Tässä näkkärissä on niin paljon hyvää ja terveellistä, että sitä voi surutta vetää itsekin nälän yllättäessä. Tänäänkin Poitsu söi sitä aamulla, iltapäivällä ja illalla -jälkkärinä :).


- Paistettu kananmuna. Tähän ei varmasti reseptiä tarvita, mutta oli pakko mainita, koska meillä munaa syödään vähintään kolme kertaa viikossa.


- Smoothiet, hapankorppu oliiviöljyllä, pähkinät, smoothiesta tehdyt mehujäät, avokado, raejuusto, pehmeä tofu, viili, maustamaton jogurtti (marjoilla tai ilman).


Suurin osa resepteistä oli Terveen hyvää- blogista.  Sieltä olen bongaillut paljon makeita, mutta terveellisiä reseptejä iltapäiväkahvin seuraksi.
My New Roots on tosi monipuolinen ja informatiivinen blogi, mitä en ole kahlannut vielä läheskään niin paljon kuin mieli tekisi.
Herkkusuille löytyy mielettömän paljon kaikkea Chocolate Covered Katie -blogista.


Nam nam!

maanantai 11. elokuuta 2014

Back in the game..

Silmäleikkaus - check
Sydänleikkaus - check


Siinä raportti niistä viime postauksessa mainituista edessä olleista operaatioista lyhykäisyydessään. No, ehkä silmäleikkauksesta voisi vielä mainita sen uskomattoman tunteen, mikä valtasi jo aika pian leikkauksen jälkeen, kun huomasi todellakin näkevänsä ilman laseja!! Ajoittain ollut kuivasilmäisyyttä ja siihen liittyvää sumuisuutta toisessa silmässä, mutta voi, se on pientä!
Sydänleikkaus oli viikko sitten ja ottaen huomioon, että operaatio oli kestänyt yli kolme tuntia, toipuminen on tapahtunut tosi nopeasti. Tänään olimme jo pyöräilemässä ja kävelylenkkejä olen tehnyt jo useampana päivänä. Ensimmäisinä päivinä tuntui kyllä raskaalta olla kotona, kun Poitsukin oli jotenkin tosi kätyinen ja olisi halunnut olla sylissä, mutta kanniskelusta ei tietty tullut oikein mitään.
Olipahan tuo sairaalassaoloaika ja operaatio "kärsimyksineen" taas hyvänä muistutuksena siitä, kuinka onnellinen saakin olla, että ollaan terveitä ja viettää ihan tavallista arkea.


Oltiin heinäkuussa pari viikkoa mökillä ja tällä kertaa säät suosivat, niinkuin ovat tehneet koko menneen kuukauden. Taitaa olla pitkään aikaan pisin helleputki ollut meneillään. Mökilläolosta voisi ainakin sen verran mainita, että Poitsun kanssa siellä olikin yllättävän haastavaa. Meitä oli iso joukko siellä, vanhempieni lisäksi kaksi siskoani perheineen. Poitsu oli melkein kokoajan, etenkin alussa, TOSI kiinni minussa (mies tuli vasta viikon päästä mökille) ja oli selkeästi tosi mustasukkainen, kun juttelin siskojeni ja vanhempienki kanssa. En ollut pitkään aikaan kanniskellut yhtä paljon Poitsua, mitä siellä sen ekan viikon ajan tein! Eikä riittänyt yleensä se, että otin Poitsun syliin, vaan usein piti lähteä toiseen huoneeseen tekemään jotain ihan vain hänen kanssaan :). Hymiöllä sitä on nyt kiva muistella, mutta täytyy sanoa, että silloin olin ajoittain helisemässä. Tulipahan myös ekoja kertoja puolusteltua omaa käytöstään pojan kanssa äidilleni (jotenkin ajattelin, että kasvatusmetodeihin liittyvät väittelyt keskustelut olisivat edessä vasta joskus kaukana tulevaisuudessa). Taisi tulla jossain vaiheessa myös paha mieli pojan puolesta, kun tuntui että häntä pidettiin jatkuvasti kiukuttelevana ja erittäin temperamenttisenä lapsena. Vahvoja ovat nämä äitiyden mukanaan tuomat tunteet!
Haastavista hetkistä huolimatta oli mukavat pari viikkoa ja loppua kohden Poitsukin tuntui viihtyvän yhä pidempiä aikoja serkkujensa ja mummun kanssa. Ja mikä parasta, kävimme päivittäin uimassa läheisellä rannalla, aah!


Yöt ovat edelleen välillä levottomia, mutta onneksi väliin on ainakin toistaiseksi aina mahtunut hyvin nukuttuja öitä, joten ei siitä sen enempää.


Tutista luopuminen on käynnissä, mutta palaan asiaan sitten, kun asia on edennyt määränpäähänsä :).


Sanoja tulee kokoajan enemmän. "Isi" on ollut pojan sanastossa kuukauden verran, "äiti" (maailman ihanimmin sanottuna) pari viikkoa. Nyt näitä kahta sanaa toistellaankin USEIN! "Pappa" on myös yksi lemppareista, ja siihen liittyy aina myös ilmavasaralla naulaaminen, olihan pappa mökillä melkein jatkuvasti remppahommissa :). "Istu", "anna", "kiitti", "hei hei", ovat myös usein kuultuja sanoja ja ai niin "tutti" (erittäin selkeästi ja kirkkaasti äännettynä). "Tutti" -sanan oppiminen oli yksi peruste sille, että nyt olisi pikkuhiljaa hyvä luopua tästä härpäkkeestä. Heikkoluonteisille vanhemmille kun on ollut hirveän vaikeaa kieltää antamasta tuttia, kun toinen sitä niin kauniisti ja kirkkaalla äänellä osaa pyytää..
Mopo, traktorit ja oikeastaan kaikki rakennustyömaan kulkuneuvot ovat tosi kova juttu. Yksi kesän kohokohdista oli se, kun päästiin mökillä ihka oikean traktorin hyttiin ja ratin taakse ohjaamaan!
Pieni ruohonleikkuri, vedettävät ja työnnettävät rattaat tms. lelut ovat kuuminta hottia tällä hetkellä. Kirjoista Poitsu tykkää myös ja luetaankin yleensä jotain monta kertaa päivässä. Puhelimesta hän rakastaa katsoa videopätkiä itsestään, niillä ollaan saatu kulumaan automatka jos toinenkin.
Päikkäreitä nukutaan edelleen se 1-3 tuntia.
Koiraa tykkää kiusata vähän turhan paljon, huipussaan tämä oli joitain viikkoja sitten, nyt ehkä vähän rauhallisempi.


Juttua riittäisi varmasti vielä, mutta nukkumatti kutsuu - öistä kun ei nykyään tiedä..

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Tilannetiedote

Tuo tylsääkin tylsempi otsikko viittaa siihen, että kaikenlaista pienempää ja suurempaa tiedotettavaa on kertynyt viimeisten viikkojen aikana.


Jos aloitan itsestäni, opiskelupaikka Helsingin yliopistossa varmistui ja näin ollen syksystä alkaen kotiäitiyden lisäksi arkea täyttävät opinnot. Saa nähdä, kuinka paljon opintoja saan tehtyä, kun kotona tenttiin lukeminen tai esseen kirjoittaminen voi olla lievästi sanottuna haastavaa. Kaipa sitä täytyy luopua ainakin osasta vapaista illoista ja päikkäriajoista ja uhrata ne opiskelulle.. Miehen työvuorojen vuoksi opiskelu ja Poitsun hoitaminen kotona onnistuu, ja saa isäkin kokea osa-aikaiskoti-isänä toimimisen auvon ;).


Syksyn ivf-hoitoja tulee edeltämään elokuuksi suunniteltu leikkaus. Synnynnäinen sydänvika vaatii ajoittain leikkaushoitoa ja tällä kertaa ajoitetaan homma niin, että saadaan hoidettua operaatio alta pois ennen lapsettomuushoitoja. Toivottavasti kaikki vain menee hyvin ja paranen ennen syyskuun koitoksia.


Näiden vähemmän mukavien tulevien tapahtumien lisäksi tiedossa on vielä yksi, elämää mullistava operaatio. Jos vain esitutkimuksessa ensi viikolla ei löydy mitään esteitä, olen viimeinkin päättänyt laseroida silmäni ja kahden viikon päästä olen toivottavasti päässyt eroon silmälaseistani for good!! Pari vuosikymmentä olen (hieman kärjistäen) vihannut silmälaseja ja räpeltänyt piilolinssien kanssa. Tuntuu uskomattomalta, että jos vain kaikki menee hyvin, parin viikon päästä voin heittää lasit romukoppaan! Can't wait!!!


Reissusta palattuamme ollaan oltu kotosalla viime viikot. Lomasäät vaihtuivat sateeseen ja koleaan, eikä aamiaisia terassilla olla nautittu sitten viime postauksen. Sään salliessa ollaan pyöräilty ja oltu ulkona, mutta täytyy kyllä myöntää, että turhan paljon annan sään vaikuttaa fiiliksiini. Eihän Poitsulla ole minkäänlaista ongelmaa viipottaa ulkona menemään, vaikka sataisi koiria ja kissoja, mutta en meinaa itse millään saada lähdettyä ulos, jos sää on kolea ja sateinen.


Poitsun kuulumisia vielä. Silläkin uhalla, että huomenna totean puhuneeni liian aikaisin, voisin väittää, että Poitsu keksii nykyään hieman helpommin omaa tekemistä ja antaa äidinkin edes välillä tehdä kotihommia. Yöt ovat edelleen usein levottomia. Noin joka toinen yö Poitsu herää keskellä yötä ja valvoo tunnin pari. Useimmiten otan pojan viereeni samantien ja siinä hän sitten hyörii ja pyörii kunnes uni tulee uudelleen. Poitsu ei niinkään yleensä yritä myydä meille ajatusta, että on jo aamu ja aika leikkiä, vaan ei näytä vain aidosti saavan unta yrityksestä huolimatta. Välillä nostan Poitsun omaan sänkyynsä ja sitten taas takaisin.. Viime yönä Poitsu valvoi noin tunnin, jonka aikana hyöri ja pyöri mun vieressä ja käväisi välillä omassa sängyssään. Lopulta nukahti omaan pinnikseensä. Onneksi näiden yövalvomisten jälkeen aamuherääminen venyy vähän pidempään kuin hyvin nukutun yön jälkeen. Parasta näissä tilanteissa on se, kun jaetaan Poitsun kanssa sama tyyny ja tuhistaan melkein nenät kiinni toisissaan <3!


Sanavarastoa on tullut hieman lisää. Joo (täydellisesti ja kunnolla painottaen) on usein käytössä ja Poitsu tykkää vastata myöntävästi myös muille osoitettuihin kysymyksiin. On muuten ihan täydellinen joo, aivan syötävän suloisesti poika osaa niinkin tavanomaisen sanan sanoa! Kakka ja kakku lausutaan melko virheettömästi; kaka on kala. Poitsulla on myös oma erityinen äännähdys silloin, kun  hän löytää jonkin etsimänsä esineen. O ou, on myös usein viljelty huudahdus ja sitä käytetään vielä ihan oikeissa tilanteissa.


Nyt tulee noutaja ja on pakko mennä nukkumaan!

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kesäkuulumisia

Ja kesäkuulumisia nimenomaan, koska meidän perhe on ollut kesälomalla toukokuun alusta saakka, jolloin mies jäi kesälomalle! Loma-sana käsitteenä on ehkä saanut hieman eri merkityksen Poitsun myötä..


Oltiin ensimmäinen lomaviikko Kyproksen Ayia Napassa, tammikuun reissun hyvien kokemusten jälkeen valittiin hotelliksi jälleen Sunwing Resort. Tällä kertaa oltiinkin sitten ihan kolmisin ja viikko meni oikein mukavasti. Resort oli tosi kiva ja tekemistä riitti esim. vapaana alueella elävien kissojen ja pentujen telmimistä ihmetellessä. Poitsun ehdoton suosikki oli vesiliukumäki, jota isänsä kanssa laskivat useita kertoja. Poitsun kanssa peuhaamisen lisäksi kävin itse hotellin tarjoamissa jumpissa, salilla ja uimassa. Iltaisin istuttiin terassilla ja kuunneltiin sieltä käsin illan musiikkiesityksiä, kun kumpikaan ei jaksanut lähteä paikan päälle :).
Etukäteen oli mietityttänyt, miten  Poitsun yöt sujuvat, kun pitkästä aikaa nukutaan samassa huoneessa. Yöt menivät itse asiassa tosi hyvin, herätys vain oli joka aamu klo 06.. Ruoka maistui Poitsulle vaihtelevasti, enimmäkseen huonosti ja lopussa päädyttiinkin antamaan usein ranskalaisia, kun ei muutakaan syönyt.


Reissua edeltänyt yö enteili tulevien viikkojen hankalampia öitä. Silloin nimittäin Poitsu ekan kerran piiiitkään aikaan heräsi keskellä yötä (olikohan yhden aikaan), itki lohduttomasti, eikä suostunut jäämään nukkumaan sänkyynsä. Loppujen lopuksi päädyin siihen, että parempi jos edes toinen meistä nukkuu (herätys varhaisen lennon takia oli viideltä), ja avasin Poitsun huoneen vierassängyn ja otin pojan kainaloon nukkumaan. As if.. Siinä meni sitten sellaiset pari tuntia, ennen kuin Poitsu nukahti ja parin tunnin päästä olikin jo herätys..


Kyproksen paluun jälkeen vietettiin kotona vain kaksi yötä ja lähdettiin sitten uudestaan reissuun, tällä kertaa mökille. Siellä edelleen nukuttiin samassa huoneessa Poitsun kanssa ja monena yönä poika heräsi yöllä itkemään ja päädyin ottamaan hänet kainalooni. Joinain öinä Poitsu nukahti siihen heti, toisina taas hyöri a pyöri toista tuntia..


Maisemaa vaihdettiin viiden päivän jälkeen taas, kun lähdimme miehen äitiä, isää ja veljeä perheineen tapaamaan vanhaan kotikaupunkiimme. Siellä ja mökillä vietimmekin yhteensä pari viikkoa ja levottomia öitä mahtui niihin monta. Liekö sitten levottomuus jatkuvasta reissussa olosta, vai jokin ikäkauteen liittyvä juttu, hyvin nukutut yöt tuntuvat tällä hetkellä olevan hakusessa. Viime yönä itku alkoi jo 23 aikaan ja miehen aloitteesta tehtiin radikaali muutos, eli roudattiin siinä paikassa Poitsun pinnis meidän makkariin, siinä toivossa, että tämä saisi pojan rauhoittumaan. Poika kyllä rauhoittuikin, mutta meni varmaan kaksi tuntia, ennenkuin nukahti uudelleen. Saa nähdä, miten nämä yöt tästä lähtevät sujumaan. Vaikka toisaalta tuntuu, että tämän myötä otettiin takapakkia, niin toisaalta tuntuu hyvältä nukkua taas pojan kanssa samassa huoneessa. Voisin hyvin nukkua jopa samassa sängyssä, mutta muutaman tooosi levottoman yön jälkeen on ehkä pakko unohtaa se ajatus. Toissayönä Poitsu nimittäin nukkui melkein koko yön meidän sängyssä ja huitoi ja potki (niin hereillä kuin unissaankin) sen verran paljon, ettei nukkumisesta tullut mitään.


Reissussa oli tavallaan kivaa, mutta uuvuttavinta toisaalta oli se jatkuva varominen, kun oudoissa paikoissa on kaiken maailman vaaranpaikkoja. Vaarin luona jouduttiin mm. ottamaan kaikki koriste-esineet pois hyllyistä. Välillä tuntui, että poika oikein etsimällä etsi kaikki mahdolliset esineet, joita siirrellä tai heitellä!


Poitsu täyttikin tuossa taannoin 1,5 vuotta <3. Puhetta ei tule edelleenkään paljon. "Kiitti", "ei oo", "oo (joo)","aari"(vaari), "mmaan" (uimaan), sekä joitain tavuja löytyy pojan repertuaarista. Ymmärtää puhetta kyllä tosi hyvin, joten siinä mielessä en ole kauhean huolissani, vaikka tässä iässä monet omaavat jo huomattavan sanavaraston.


Sisua ja temperamenttia löytyy kuin pienestä kylästä. Poitsu tykkäsi mm. mummin kanssa työntää rikkinäisiä lasten kärryjä kallioilla, metsäpoluilla ja ojien yli toista tuntia. Helpot reitit eivät kelvanneet, vaan aina piti mennä siitä, mistä aita on korkein! Kotona innostuikin nyt työntämään tyhjää vesiletkukärryä :). Ruohonleikkuri, mopot, traktorit ym. ovat suosikkeja, niitä voisi ihmetellä (ja näpräillä) vaikka kuinka kauan. Menemisen vastapainoksi Poitsu katselee mielellään kirjoja ja melko pitkiäkin satuja ollaan jo luettu. Mikään yksittäinen lelu ei tällä hetkellä saa Poitsulta sen kummempaa huomioita. Sisällä ollessaan viipottaa yleensä paikasta toiseen, eikä edelleenkään viihdy pitkiä aikoja itsekseen. Syliin on päästävä usein, yleensä juuri silloin, kun itsellä on jokin akuutti asia kesken, kuten ruoanlaitto. Pitää vielä mainita vesi ja vesileikit, ne ovat ehdottoman kova sana Poitsun elämässä. Jos ei muualla vettä ole, kastelukannuun on kiva työntää käsi :)!


Tänään syötiin kesän eka aamupala pihalla terassilla :). Hesari, aamukahvi ja smoothie, aah.. Poitsukin malttoi hotkaista aamupalansa ja riensi sitten leikkimään pihassa ja saatiin kerrankin lukea lehti rauhassa loppuun.


Naistenklinikalla torpattiinkin sitten ivf kesäkuun osalta, olisi kuulemma mennyt niin pahasti juhannuksen päälle. Elokuussa soitto uudelleen, ja syyskuun kierrosta sitten mahdollisesti aloitetaan hoidot. Ihmeen rennosti oon vielä ottanut tämän odotuksen. Kesä ja toisaalta Poitsun myötä energinen arki ehkä osaltaan vaikuttavat asiaan! Kesärientojakin on kaveritapaamisten, polttareiden ja kaksien häiden muodossa tiedossa.











maanantai 28. huhtikuuta 2014

Onnimaniaa - yhden viikon onnenhetkiä

Tässäpä onnen hetkiä jo muutaman viikon takaisen pääsiäisviikon ajalta (kirjoittelin nämä jo tietty silloin, mutta yllättäen unohdin julkaista):


Perjantain parhaat: Poitsu kurkotti ihan omatoimisesti kätensä haliin (harvinaista herkkua) ja rutisti.. Hellä hetki karvakorvan kanssa, aidon naurun kera <3. Oma hetki kaupungilla, kun mielessä käy ajatus, kuinka ihana poika (ja mies :)) mulla onkaan!
Lauantain lempeät: Musiikkihetki mummun ja papan luona. Istuttiin  sängyllä, pappa soitti kitaraa ja Poitsu kuunteli syventyneenä. Illalla  Poitsu mun sylissä, maailman pehmein pullea poski mun poskea vasten..
Sunnuntaina syvälliset: Liikkis-Poitsu elämänsä ensimmäistä kertaa trullittelemassa :). Lenkille lähtiessä Poitsun iiiihana hali ja pusu, niistä ei kertakaikkiaan saa tarpeeksi! Lenkiltä palatessa todistaessa pojan ja isän herkkä hetki olohuoneen lattialla - tanssimassa Tuure Kilpeläisen tahtiin <3. Tätä kirjoittaessa ihanan onnellinen olo näistä kaikista :).
Maanantain mukavat: Oon miettinyt, et tää onnellisuus on tällaiselle vaatimattomalle perussuomalaiselle vähän haastava käsite. Menee liian hankalaksi, jos lähtee siitä, et sen onnellisen hetken pitää olla jotain maata järisyttävää. Ehkä englannin happy- sanan iloinen/onnellinen määritelmä olisi kepeämpi käyttää. Onnenhetkiä tänään tuottivat mm. kävely bussipysäkille ihanassa auringonpaisteessa; Tietoisen läsnäolon oppaan lukeminen (ja tiedostaminen) bussissa; uusi värjäävä hoitoaine KC:lta; kookossokerin ja lucuman ostaminen ja niiden käytön suunnitteleminen.
Tiistain terveiset: Ihan tavallinen hetki kotona, siivosin keittiössä ruokailun jälkiä ja makkarista kuului Poitsun ja isän peuhaamisen äänet; Onnistumisen hetki telinevoimistelussa hyvin menneen trampoliinihypyn jälkeen.
Keskiviikon keväiset: Aamulla yhteinen halaushetki miehen lähtiessä töihin. Ensin Poitsu antoi pusut molemmille, sitten pussattiin miehen kanssa ja sitten vielä pojan kanssa; Pyöräretki siskon luo Poitsu kyydissä ja päivä siellä siskon ja Poitsun serkkutytön kanssa; Ah, ihana auringonpaiste :)!
Torstain toivotut: Pyöräkaupoilla tunnelman ollessa muuten aika kireä (Poitsu olisi halunnut viilettää ympäri liikettä kokeilemassa pyöriä, kypäriä, eikä viihtynyt sylissä), painoi päänsä olkaa vasten ikäänkuin todeten:"Äiti, en mäkään jaksaisi tapella, mut.."; Rauhallinen, pitkä lukuhetki Poitsu sylissä maaten, muutoin melkoisen villin kiipeilytuokion lomassa.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

1. käynti Naistenpolilla

Tänään käytiin ensikäynnillä Naistenpolilla tällä erää. Verikokeissa ja miehen näytteissä oli kaikki ok ja ultratessakin lääkäri totesi kaiken olevan ennallaan. Viime kerrallahan (1. koeputkihoitomme) tuoresiirtoa ei hyperstimulaation vuoksi päästy tekemään, ja silloinhan munarakkuloita oli tullut enemmän kuin tarpeeksi (ja määrähän ei tässä tapauksessa todellakaan korvaa laatua), niin nyt päädyttiin pitkän kaavan sijasta lyhyeen kaavaan. Olin aiemmin jo ottanut asiasta selvää ja toivoinkin, että lääkäri suosittelisi tätä. Vain 10% hoidoista Naistenpolilla tehdään tämän lyhyen kaavan mukaan, joten olin etukäteen varautunut siihen, että todennäköisesti pitkällä mennään. Lyhyen kaavan haittapuolihan on sen ennalta-arvaamattomuus, eli ultra- ja punktioaikoja on vaikea varata etukäteen, ja kuten tiedetään, julkisen puolen ongelmahan on juurikin tuo aikojen rajallisuus.


Hienoinen (no, aluksi aika isokin) pettymys minunlaiselleni hätähousulle oli se, ettemme pääse ilmoittautumaan hoitoihin kuin vasta kesäkuussa. Jotenkin olin olettanut, että kun meillä kerta tämä aika nyt oli, päästäisiin tositoimiinkin heti seuraavasta kierrosta. No, puolen vuoden hoitotakuuhan tulee täyteen vasta heinäkuussa, joten pitää kai olla tyytyväinen, että JO kesäkuussa päästään aloittamaan. Siis JOS siellä silloin ei ole tungosta. Onneksi tärkein on jo saavutettu, joten (vielä) ei ole sen suurempia paineita pikkusisaruksen suhteen, vaikka sellainen todella hartaasti toivottu onkin :).

torstai 27. maaliskuuta 2014

Home alone

Vuosi ja neljä kuukautta on vierähtänyt edellisestä kerrasta, kun viimeksi olin yksin kotona illan ja yön. Mies työvuorossa tämän vuorokauden ja Poitsu mummolassa hoidossa. Huomenna luvassa taas työkeikka, joten poika pääsi jo hyvissä ajoin hoitoon.


Pitkään mietin jopa sitä, että olisin mennyt itsekin mummolaan yöksi ja sieltä käsin töihin. Huhheijaa, kun sitä onkin kiinni Poitsussa! Onneksi kuitenkin päädyin vain viemään pojan mummolaan ja palasin itse kotiin rauhallista iltaa viettämään. Okei, mitään kovin kummoista en ole tehnyt, koiran kanssa käytiin juoksulenkillä, sitten saunaan ja loppuillan olenkin vain makoillut sohvalla. Mutta ihan kivaa tämäkin! Harmi, että aamulla pitää lähteä liikenteeseen jo kahdeksalta, enkä näin ollen pääse nauttimaan pitkään rauhallisesta aamusta. Illat ovat muutenkin omaa aikaa, kun Poitsu menee jo kasilta nukkumaan, aamut sen sijaan ovat levottomampia. Viimeksi taisi olla silloin vuosi ja neljä kk sitten, kun vietin oikeasti rauhallisen aamun hyvän aamupalan, kahvin ja lehden kera. Jos malttaisi mennä nyt ajoissa nukkumaan, voisi tietty laittaa herätyksen kuudelta.. As if!


Aurinkoista viikonloppua!



perjantai 21. maaliskuuta 2014

Terveisiä töistä!

Hehee, enpä olisi uskonut, että olisi helpompi tarttua tämän sorvin ääreen työkeikalla ollessa kuin kotona! Teen siis pitkästä aikaa tänään yhden päivän työkeikan, lisää on luvassa parin seuraavan viikon aikana. Ihan kivaa vaihtelua sekä rahantuloa ja saapahan mieskin viettää vähän enemmän aikaa kahdestaan Poitsun kanssa.

Oi, kun meidän perhe nautti viime viikon aurinkoisista ja uskomattoman lämpimistä kevätpäivistä! Tuntui, että kaikki kolme saivat siitä uutta virtaa ja aurinkoista mieltä tämän pitkän ja harmaan talven jälkeen. No, sehän nautinto sitten loppuikin lyhyeen, kun takatalvi tulla rysähti sitten oikein kunnolla. Eilen olin juoksulenkillä koiran kanssa, lumi/rännän piiskatessa kasvoja vaakasuoraan! Onneksi aurinko paistaa kuitenkin kokoajan enenevissä määrin ja päivät pitenevät. Aamuherätykset 6-7 välillä eivät ole tällä hetkellä ollenkaan pahoja, vaikkei minusta aamuvirkkua yleensä saa tekemälläkään.

Poitsun kanssa elo on edelleen aikamoista vuoristorataa. Toisessa hetkessä poika on mitä aurinkoisin ja hosuu menemään minkä ehtii, toisessa hetkessä taas pahoittaa mielensä ja itkee raivoissaan äidin sylissä. Tällainen raivari voi kestää jopa parisenkymmentä minuuttia. Poitsu haluaa ehdottomasti olla sylissä, mutta työntää silti käsiäni raivokkaasti pois, jos yritän halata. Huoh.. Tutti ja/tai Musarullaa/Tuomas Veturi tms. tv:stä auttaisivat varmimmin, mutta erityisesti telkkaria en haluaisi millään käyttää tällaisena lohtuna. Tv:tä katsotaan tällä hetkellä pääsääntöisesti silloin, kun on pakko saada joku homma hoidettua, eikä Poitsu muuten viihdy itsekseen. Arvostusta vain niille, jotka selviävät monta vuotta ilman tv:n tuomaa lapsenhoitotukea! Tuttihan Poitsulla olisi suussa kokoajan, jos hän saisi päättää, mutta kovasti yritetään pitäytyä nukkuma-ajoissa. Varsinkin nyt, kun Poitsu ei vielä osaa puhua, en halua, että tutti on hidasteena puheen kehittymiselle. En tiedä, onko tälle mitään tieteellistä perustetta, mutta kyllähän Poitsu ilman tuttia "juttelee", kun taas tutti suussa ei tietenkään.

Ruokapöydässä on epämääräistä ininää myös aika paljon. Oikeastaan vain se hetki, kun Poitsu syö itse ja hyvällä ruokahalulla, on rauhallinen, muut ajat on aika levotonta. Jos ruoka ei maistu, koko ruokahetki on yhtä valitusta.

Kuulostaa siltä, että meidän arki olisi tällä hetkellä tosi ankeaa. Onhan se välillä aika uuvuttavaa, varsinkin jos koko päivä on ollut melkein yhtä vinkumista. MUTTA, maailmassa ei varmaan ole oman lapsen lisäksi mitään muuta sellaista, mikä saa fiilikset muuttumaan kuin salamaniskusta. Ei tarvita kuin yksi ihana hymy, naurahdus tai rauhallinen lukuhetki ja jälleen on sydän pakahtua rakkaudesta sitä ihanaa pikku poikaa kohtaan <3! Hetkeäkään en vaihtaisi pois ja monta kertaa päivässä tulee miettineeksi sitä, kuinka ainutlaatuisia hetkiä nämä (vaikeatkin) hetket ovat. Aika menee siivillä ja jo ensi syksynä on eri kuviot, olin sitten töissä tai opintojen parissa.

Parin viikon päästä meillä onkin sitten ensimmäinen keskustelu seuraavan ivf-hoidon aloittamisesta. Toisaalta odotan innolla, että päästään "projektin" kimppuun, toisaalta pelottaa se, millaisia fiiliksiä mahdolliset pettymykset saavat aikaan minussa. Vaikka tärkein, eli lapsi, ollaan jo saatu, en voi uskoa, etteikö edessä olevat, mahdollisesti monetkin, hoidot jossain vaiheessa kävisi uuvuttaviksi. Toisaalta tässä intensiivisessä lapsiarjessa ei ole niin paljon aikaa murehtia kaikkea, mikä varmasti on ihan hyvä juttu.

Pitää vielä loppuun mainita, että olen edelleen yrittänyt pitää kiinni "mahdollisimman vähän valkoisia jauhoja ja sokeria" -dieetistäni. Kylässä tai erityisinä hetkinä syön kyllä herkkuja tai vaikka pullamössöleipää, mutta suurimmaksi osaksi vältän niitä. Pähkinät, siemenet, marja- ja vihersmoothiet, raakasuklaasta tehdyt herkut yms. ovat tällä hetkellä in :). Sain muuten synttärilahjaksi Karita Tykän Raakaa ja makeaa -kirjan. Ihania herkkuja siinä, esim. sitruunamousse ja raakasuklaafudge, nam!!

Ihan loppuun vielä muutamia Poitsun kehitysaskeleita: osaa tehdä parin kolmen palikan torneja, ymmärtää tosi paljon ja osaa seurata ohjeita. Osaa avata roskiksen oven ja laatikoita.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Flunssailu jatkuu, onneksi kevättä ilmassa!

Viimeksi kuukausi sitten kirjoittelin ja silloin oli Poitsulla juuri ollut korvatulehdus. Nooh, kuukausi on sitten vierähtänyt enemmän tai vähemmän nuhaisena ja nyt pari viimeistä päivää Poitsu onkin ollut oikein kunnon kuumeessa. Tänään oli ensimmäinen parempi päivä, toivottavasti tästä alkaisi paraneminen ja nuhakin hellittäisi kokonaan. Taisi tässä kuukauden aikana olla pari täysin nuhatonta päivää, mutta muuten on kyllä sitkeästi ollut seuranamme.


Poitsu, 1v 3kk on vihdoinkin avannut sanaisen arkkunsa, ja ensimmäinen sana (tai oikeastaan ensimmäiset sanat) on "ei oo". Tämä sai alkunsa pottailusta, jota ollaan aina välillä yritetty saada alkuun. Poitsu istuu potalla, kunnes kyllästyy ja nousee samalla sanoen "ei oo", eli ei tullut mitään. Tätä lausahdusta on opittu käyttämään myös muissa konteksteissa, kuten tänään, kun näytti tyhjää rusinarasiaa ja sanoi "ei oo". Osaa myös vastata samaisella lauseella, jos kysyn onko vaipassa kakka. Jos vaipassa taas on kakka, vastaus on jotain epämääräistä, joo tai kyllä-sanaa kun ei vielä osata sanoa! Voi, kun tuo pieni, yksinkertainen lausahdus voikin kuulostaa uskomattoman valloittavalta, pienellä kirkkaalla lapsen äänellä sanottuna <3!


Poitsu on alkanut juoksemaan! Usein innostuessaan ottaa juoksuaskeleita ja -spurtteja. Vaivattomasti kiivetään tätä nykyä myös sohvalle ja myös laskeutuminen onnistuu näpsäkästi peruuttaen. Itkua ja naurua ovat meidän päivät täynnä. Raivareita Poitsu saa esim. jos yritän "huonolla hetkellä" tehdä ruokaa tai tiskata. Kieltäminen ylipäätänsä on tooosi huono juttu, ainakin jos osoitan olevani tosissaan, enkä leiki, mitä Poitsu monesti tuntuu luulevan! Yksin Poitsu ei edelleenkään viihdy pidempiä aikoja ja parhaiten päivät menevätkin silloin, kun minulla tai meillä miehen kanssa ei ole liikaa pakollisia tekemisiä ja voimme viettää suurimman osan ajasta Poitsun kanssa.


Nyt kun talvi oli mitä oli ja jouduin hyväksymään tosiasian, ettei kunnollisia hiihtokelejä ja jäillä tehtyjä lenkkejä tulla enää tekemään, olisin täysin valmis vastaanottamaan kevään! Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko, ja voi kun teki mannaa!!


Telinevoimistelu jatkuu edelleen kerran viikossa ja sen lisäksi käyn juoksulenkeillä (30-40 min.) ja teen itsekseni erilaista lihaskuntotreeniä tai pilatesta, yleensä Poitsun päikkäriaikaan.


Laitettiin tällä viikolla Poitsun päivähoitohakemus, siltä varalta, etten pääse opiskelemaan ensi syksynä, vaan menen töihin. Meillähän miehen työvuorojen ansiosta hoitopäiviä tulisi 2-3/vko.


Miehen kanssa menee ihan hyvin. Välillä tuntuu, että ollaan otettu monta askelta eteenpäin, toisinaan taas peruutellaan ainakin hetkellisesti jonkun tyhmän riidan tai erimielisyyden vuoksi. Onneksi tilanne on kuitenkin selkeästi parempi kuin kolme kuukautta sitten ja uskon edelleen, että tästä "kriisistä" on ollut hyötyäkin.



keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Lomailua, seesteisempää arkea ja ensimmäinen korvatulehdus

Jos aloitetaan otsikon mukaisessa järjestyksessä, niin raportoin ensin Poitsun kolmannesta ulkomaanmatkasta, tällä kertaa Gran Canarian Arguineguiniin, siellä majapaikkana ihana Sunwing Resort. Piiiitkän pimeän ja melkein lumettoman syksyn ja talven jälkeen aurinkolomalle oli todellakin kysyntää. Suurimmat "pelot" matkaan liittyen olivat Poitsun kanssa lentokoneella (6h) matkustaminen sekä viime aikoina koetellun parisuhteemme tila. Matkaa edeltävänä päivänä olimme neljännessä terapiaistunnossa ja onneksi terapian jälkeen tunnelmat olivat ihan hyvät ja matkaan lähdettiin rennoin mielin. Tarkoituksena olikin jättää kaikki negatiivinen ainakin loman ajaksi taka-alalle, ja tässä suurimmaksi osaksi onnistuttiinkin.


Poitsu selvitti molemmat lentomatkansa odotettua paremmin. Menolento oli Poitsun puolesta hyvin "aktiivinen", eli kuusituntinen lento oli lastattu istuinten ja vanhempien päällä kiipeilyllä, jalkatilassa pyörimisellä ja käytävällä ees taas ravaamisella. Ai niin, sisälsihän se jopa puolen tunnin unetkin! Jotenkin kummasti siitä kuitenkin selvittiin, ilman yhtäkään itkuhuutoraivaria! 45 minuutin bussimatka resortiin olikin helppoa kuin heinänteko tämän jälkeen.


Kohde oli jokaisen neljän tähden arvoinen, aurinko paistoi joka päivä ja äiti ja isikin saivat järjestettyä omaa aikaa myös itselleen. Kävin mm. resortin Sats-jumppatunneilla ja lenkillä, sekä makoilin aina kuin mahdollista aurinkotuoleilla herkullinen mansikkadaiquiri seuranani :). Olin etukäteen kuvitellut Poitsun ilman muuta nukkuvan allasalueella rattaissa totutut kolmituntiset päikkärit. Joopa joo, Poitsuhan heräsin niinä muutamina kertoina, kun tätä yritettiin, jo noin puolen tunnin päästä, yleensä jonkun läheltä kaikuneen lapsen kiljuntaan.. Parhaaksi päikkäripaikaksi osoittautuikin hotellihuoneen matkasänky. Poitsun sänky oli samassa huoneessa meidän kanssamme, mutta saimme erotettua sen vaatetankoon ripustetun peiton avulla. Ensimmäistä yötä lukuunottamatta (Poitsu heräsi virkeänä neljältä aamulla), yöt menivätkin tosi hyvin ja herätys oli 6-8 välillä, niinkuin kotonakin.


Hotellissa Poitsun ikäiselle aktiviteetin olivat rajoittuneita, allasalueella oltiin yksinomaan altaassa (40cm syvä, 32-asteinen), muutenhan Poitsu olisi juoksennellut pää kolmantena jalkana pitkin allasaluetta, napaten naapurilasten vesileluja ja eväitä ohimennessään. Alueella oli onneksi myös ihan kiva leikkipaikka isone hiekka-alueeneen ja lähirannoilla käytiin myös muutamaan otteeseen. Rannalla olo olikin helpompaa, sillä Poitsu ei jostain kumman syystä ollut kokoajan ryntäämässä meriveteen, vaan leikki ja käyskenteli hiekalla. Hiekkaleikit vaan olivat useimmiten hiekan heittämistä ympäriinsä, tai sen tunkemista suuhun :).


Meillä oli viikon ajan All inclusive ja kävimmekin ahkeraan buffetpöydissä (ja joka ruokailuhan oli päätettävä kukkuralliseen kakkua). Poitsu söi myös buffetin antimia, mutta useimmiten ei niinkään lasten buffetista (ranskalaisia, hampurilaisia, pannareita), vaan yritimme tarjota edes vähän terveellisempää - kalaa, lihaa ja keitettyjä juureksia yms. Ruoka maistui Poitsulle vaihtelevasti, ja niinhän siinä kävi, että mitä huonommin hän söi, sitä enemmän tuli tarjottua myös sitä epäterveellisempää ("kunhan nyt jotain syö"). Aamupalalla suosikki oli munakokkeli!


Loppuaika hotellissa meni hieman vaisummissa merkeissä, kun ensin mies sairastui kunnon flunssaan, ja viimeisenä päivänä myös Poitsu oli kuumeessa. Paluulento olikin siinä mielessä rauhallisempi, että Poitsu ei sen kummemmin jaksanut temmeltää, vaan oli enimmäkseen sylissä, välillä itkeskellen :(.


Tämä olikin ensimmäinen kunnon flunssa, jonka Poitsu on sairastanut. Kuumetta oli useamman päivän ajan reilusti ja myös yskä oli kova. Käytiin parin päivän päästä paluusta lääkärillä ja toisessa korvassa olikin korvatulehdus. Nyt viikon antibioottikuuri on lopuillaan ja oireet ovatkin loppuneet lähes kokonaan. Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun Poitsu viihtyi jo hieman enemmän itsekseen ja oli suureksi osaksi hyväntuulinen. Flunssapäivät olivat varsinaista sylikissana oloa ja itkeskelyä. Poitsu on myös viime viikkoina ja erityisesti nyt flunssan aikaan ollut tosi paljon kiinni minussa, eikä isin syli kelpaa ollenkaan, jos olen paikalla ja on paha mieli. Mikä lie vaihe tämäkin! Tutin ja uniräsyn (räsy tai äidin t-paita) ovat myös olleet ensiarvoisia turvan tuojia. Poitsu ei ole päikkäreitä ja yöunia lukuunottamatta tuttia syönyt lähes ollenkaan, mutta heti kun flunssan aikana tottui tuttiin, on siitä ollut nyt paljon vaikeampi pitää erossa. No, pitää vain jaksaa sinnitellä päivät ilman, vaikka joskus olisikin vain niin paljon helpompaa antaa tutin toimia lohduttajana!


Poitsu ei edelleenkään puhu (pukahtaa tosin!), joitain tavuja, kuten kaa saattaa tulla, mutta muuten mennään arvailujen varassa. Kädellään Poitsu osoittaa mitä haluaa ja esim. kun kysyy haluaako hän vaikkapa banaania, kyllä-vastaus saa aikaan innostuneen ääntelyn, kun taas kieltävä vastaus ei, ja siihen voidaan lisätä pään pyörittelyä. Ymmärtämisessä tuntuu kokoajan tapahtuvan kehitystä ja yllättävänkin paljon asioita Poitsu osaa jo tehdä itse. Tänään ostettiin lyhyet ja paksutvärikynät ja niillä saatiinkin aikaan jo muutama viiva. Mielenkiintoisempaa oli kyllä ottaa jokainen kynä kynäpussista pois ja laittaa niitä takaisin.


Minun ja miehen suhteesta vielä sen verran, että tällä hetkellä on menossa hyvä vaihe, ollaan terapian ja omien keskustelujen avulla selvitetty tällä hetkellä ne akuuteimmat jutut. Edellisessä postauksessa mainitut ajankäyttöön liittyvät asiat ovat edelleen arjessa mukana ja siis ovatkin kehittyneet parempaan suuntaan. Molemmille on tehnyt selkeästi hyvää ottaa enemmän aikaa itselleen. Perheenkeskistä ja parisuhdeaikaa on silti ollut aivan riittämiin. Entisellään tilanne ei mielestäni kuitenkaan ole, mutta nyt, kun itsekin olen tilanteeseen herännyt ja ongelmamme selkeämmin tiedostanut, en edes halua palata entiseen, vaan tavoitteena olisi selkeästi parempi suhde. Suhteemme perusta on jo pitkään ollut vankka ja monet positiiviset asiat, joita suhteessamme on (samat arvot, huumorintaju, yhdessä viihtyminen , yhdessä koetut asiat jne) kantavat toivottavasti tämänkin haasteen ylitse.


Terapia on ollut siinä mielessä jännä juttu, että vaikka terapeutti ei milloinkaan sano suoraan mielipidettään tai kerro mikä on oikein tai väärin, saati ohjeista meitä tekemään niin tai näin, siellä on silti saanut suurempia ja pienempiä ahaa-elämyksiä. Seuraavassa istunnossa onkin tarkoitus mennä omaan lapsuuteeni ja piirtää minun sukupuutani. Voisin lämpimästi suositella terapiaa itse kullekin. Ei varmaan niin elämänsä kanssa sinut olevaa ihmistä olekaan, jolle terapia ei jotain uutta toisi.


Huh, näköjään kun harvakseltaan kirjoittaa, teksit paisuvat ja laatu kärsii.. Lopussa tuli niin kiire tämänhetkisen romaanin pariin, että en aivan satasella jaksanut kirjoittamiseen enää keskittyä!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Uusi vuosi - uudet kujeet, todellakin!

Wienin joulumarkkinareissu meni sinällään hyvin, kaupunki on uskomattoman kaunis ja joulutunnelmaa löytyi vaikka kuinka paljon. Käytiin torien lisäksi Schönbrunnin eläinpuistossa (iiiihanat kirahvit ja todella vaikuttava virtahepo, muutaman mainitakseni - nähtiin lähietäisyydeltä) ja lisäksi tietysti kierreltiin kaupoissa. Majoitushan meillä oli Airbnb:n kautta, eli asunto oli yksityisihmisen vuokraama. Kaksi makkaria, keittiö ja kylppäri kylpyammeella mahdollistivat Poitsulle tilaa leikkimiseen, mitä muuten tällaisella kaupunkilomalle (ja normihotellihuoneessa majoittumiseen verrattuna) ei välttämättä olisi. Lennot menivät ihan kivasti, tosin uni ei tullut Poitsulla silmään edes paluumatkalla, joka ajoittui ilta-aikaan.

Tuo sinällään -sana ensimmäisessä lauseessa viittaa siihen, kuinka matka ei ollut pelkästään hupia, vaan edellisessä postauksessa mainitsemani "dry spell" -vaihe kärjistyi aivan uusiin sfääreihin. Kävi ilmi, että mies oli ollut viime ajat paljon tiedostamaani ahdistuneempi ja hänen normaalista poikkeava käytöksensä johti pitkiin keskusteluihin, kunhan sain hänet ensin puhumaan tunteistaan. Meillä on ollut paha tapa nostaa suhteemme jalustalle ihan siitä syystä, että olemme aina pystyneet keskustelemaan kaikesta ja puhumme paljon. Puhumattakaan siitä, että vietämme TODELLA paljon aikaa yhdessä. Nyt kuitenkin minä, tai ehkä me molemmat, putosimme korkealta ja kovaa, kun pikku hiljaa myös minulle alkoi avautua todellisuus, jossa emme unelmamme täyttymisestä (=Poitsu) huolimatta olleet läheskään niin onnellisia, kuin ehkä luulimme. Pitkä suhde (12,5v.), lapsettomuusvuodet, tiivis yhdessäolo, oman ajan vähäinen määrä, parisuhteen (=läheisyys, flirtti, seksi) laiminlyöminen -siinä muutamia varteenotettavia syitä tähän tilanteeseen, jossa nyt koemme (parannusta onneksi jo tullut) olevamme.
Koska molemmat ehdottomasti halusivat tilanteen paranevan, hakeuduimme jo seuraavalla viikolla pariterapiaan. Näin kahden kerran jälkeen voi jo sanoa, että vaikka terapeutti ei missään nimessä latele toinen toistaan konkreettisempia neuvoja ja ohjeita, silmäni ovat monessa suhteessa avautuneet. Yksi suurimpia herätyksiä oli nimenomaan tuo ajankäyttö. Sen kummemmin terapian yksityiskohtiin menemättä, mainitsen kuitenkin terapeutin kuvaamasta asteikosta, jossa origo on keskellä. Toinen ääripää on perhe, jossa periaatteessa yhteistä on vain jääkaappi, johon perheenjäsenet kirjoittavat lappuja toisilleen. Toisessa ääripäässä on perhe, jota terapeutin mukaan kuvaa Helsingin Tähtitorninmäellä sijaitseva haaksirikkoutuneiden patsas, jossa perhe pitää henkensä edestä kiinni toisistaan. Vaikea arvata, mihin molemmat meistä terapeutin kysyessä perheemme (tilanne oli sama kyllä jo ennen Poitsua) sijoitimme.
Viimeisten viikkojen aikana olemmekin pyrkineet vapauttamaan itsellemme lisää omaa aikaa, sekä myös tietoisesti lisänneet miehen ja Poitsun kaksistaan oloa, yleensähän olen aina kotona! Sen lisäksi, että olemme nähneet ystäviämme enemmän, olemme tehneet kotonakin asiota toisin. Niin pienet jutut, kuin esimerkiksi koiran kanssa yksin lenkille meneminen (yleensä menisimme juoksulenkkejä lukuunottamatta yhdessä) ja oman ajan viettäminen Poitsun mentyä nukkumaan (esim. minä kirjaa lukien, mies leffaa katsoen), ovat tuntuneet todella virkistäviltä.

Uusi vuosi -uudet kujeet, tuntuu todellakin tässä vaiheessa paikkansapitävälta! Aloitan lisäksi kälyni kanssa uuden harrastuksen -telinevoimistelun! Se, jos mikä on todellakin poistumista mukavuusalueelta, koska en missään nimessä ole mikään Pelle Peloton.. Vakaa aikomukseni on myös lukea reippaasti enemmän kirjoja, mikä on aina ollut rakas harrastukseni, mutta jäänyt viime vuosina ihan liian vähälle. Lisäksi tietysti myös ystävien ja läheisten näkeminen (enemmän), kuuluu to do -listalle.

Btw. kuukautiset alkoivat n. 1,5 kk sitten, joten pikkusisarusprojekti alkaa myös käynnistyä. Toivottavaa varmasti senkin vuoksi on, että parisuhde saadaan mahdollisimman pian kuntoon :).

Poitsun vaiheista voisin vielä lopuksi kertoa jotakin. Uudenvuodenaattona olimme miehen kanssa kahdestaan kaveripariskunnan luona iltaa ja yötä viettämässä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Poitsu oli yön erossa minusta. Varmaan pitäisi sanoa toisinpäin, koska tämän kokemuksen perusteella äiti oli varmasti se, jolle yön erossaolo oli merkittävämpää. Hyvin meni yö, mummu tosin oli halunnut välttämättä jäädä Poitsun kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, eikä ollutkaan sitten pahemmin nukkunut, kun Poitsu ähisee, puhisee ja hyörii nukkuessaan..

Hampaita on tällä hetkellä kahdeksan kappaletta, kaikki edessä. Eilen ja tänään äskettäin aloitettu todellinen pottaharjoittelu on tuottanut tulosta, ja kolme kakkaa on saatu pottaan!

Viime aikoina Poitsu on melkein kokonaan syönyt itse ruokansa. Lusikan käyttö on kehittymässä, joten esim. jähmeä tuorepuuro pysyy jo melko hyvin lusikassa. Viihdyttäminen ruokapöydässä on jätetty 98%, ja toivottavasti jää myös jatkossa! Tähän täytyy kuitenkin todeta, että kun jokin helpottaa, toinen näköjään vaikeutuu. Poitsu ei millään viihtyisi yhtään pidempiä aikoja itsekseen. Kaikki on hyvin niin kauan, kun toinen meistä istuu olohuoneen lattialla Poitsun pyöriessä ympärillä, mutta annas olla, kun yrität mennä ruokaa laittamaan tms. Tyypillistä on, että Poitsu täyttä kurkkua kiljuen roikkuu jalassa ja työntää minua pois pöydän luota. Huh huh! Ollaan tietoisesti pyritty huudosta huolimatta jatkamaan oman homman tekemistä, vaikka täytyy sanoa, että hermoille ja korville se käy kyllä aika kovaa. Terapeutilta tuli tähänkin tukea, kun kerroimme tästä ensimmäisellä kerralla hänelle. Omin sanoin terapeutin mukaan nyt on nimenomaan se aika, jolloin esim. yksinoloa on opetettava, sillä kahden vuoden uhmaiän koittaessa, se on ikäänkuin myöhäistä ja voi tarkoittaa vielä paljon pahempaa uhmista. Tähän asti (haaksirikkotuneiden patsas, öhöm), ollaan oltu tosi tiiviisti Poitsun kanssa, yleensä kaikki kotona ollessamme aina jompikumpi on Poitsun kanssa, monesti molemmat.

Yöt ovat edelleen täydellisiä, illalla nukkumaan jäädessään saattaa itkeä minuutin pari, mutta sitten asettuu. Hassua on, että esim. eilen illalla yhdentoista aikaan kuului Poitsun iloinen jokeltelu likipitäen tunnin ajan, mutta missään vaiheessa ei kuulunut itkua tai harmistumista, lopulta vain nukahti uudelleen!

Sanoja ei tule edelleenkään, ainoa tunnistettava tavu on "kaa", joka viittaa kiikkuu kaakkuu-lausahdukseen, eli keinuun.

Poitsu tunnistaa hienosti esim. roskiksen, pakastimen ja tiskikoneen, jonne osaa pyydettäessä viedä esineen.

Eiköhän tässä tullut taas riittävästi kuulumisia yhteen kertaan. Niin joo, muistoksi itselle voisin vielä lisätä: MISSÄ OLET, OI TALVI JA LUMI?!!! Nim. ensilunta odotellessa..

Ps. Jos tätä blogia joku lukee, olisi ihana kuulla muiden vastaavassa tilanteessa olevien kommentteja :).

Pps. Itselle muistoksi: tämän vuoden ensimmäinen kirja oli Josh Bazellin Villipeto. Arvio: 3,5 tähteä.