Nyt sitten murehdin siitä syömisestä. Maalaisjärki sanoo, että jos poika on hyväntuulinen, reipas ja ERITTÄIN aktiivinen, on kaikki todennäköisesti kunnossa. MUTTA, kun on tässä hommassa ensikertalainen ja neuvolan käyrät kummittelee mielessä, ei voi olla edes hieman stressaamatta tuota syömistä.. Viime päivinä Poitsu on syönyt tosi maltillisesti = vähän. Eilen olin valmistanut kaikenlaisia kivoja sormiruokia (lasagnea, uunimunakasta, puuropannaria), joita kuvittelin pojan syövän enemmän kuin mielellään. Pah, muutaman kourallisen maisteli kaikkea, kunnes alkoi "raivari" (selittämätön itkukohtaus), johon lääkkeenä jokin mieluisampi syötävä, kuten mansikka, tomaatti ja banaani, joita Poitsu voisi syödä rajattomasti! Olen sitten syöttänyt avokadoa joka väliin, että Poitsu saisi hyviä rasvoja ja energiaa ainakin sitä kautta.
Ei nyt voi kuitenkaan liikaakaan dramatisoida. On tässä ollut ihan hyviäkin ruokailupäiviä. Monesti vaan tuntuu, että kun muutaman päivän syö (tai vaikka nukkuu) huonosti, että tätä huonompaa vaihetta olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan!
Loppupeleissä voi kuitenkin olla niinkin, että tämä äiti analysoi kaikkea vähän liikaa ja murehtii ylipäätänsä turhia!? Suurinpiirtein missään muualla maailmassa ei vauvoja punnita ja mitata näin tiuhaan ja kun ulkoisesti tässäkään pojassa ei ole mitään "vikaa", ei tällaisia edes tajuttaisi murehtia.
pakko kommentoida, että älä murehti.
VastaaPoistaMeillä syöminen lähti kunnolla käyntiin vasta, kun lapsi oppi syömään itse haarukalla ja lusikalla samaa ruokaa kuin aikuisetkin. Eli reilusti yli vuoden ikäisenä. Pituuskasvua seurattiin neuvolassa ylimääräisissä kontrolleissa, mutta lopulta sekin asettui omalle tasolleen, joka on ihan normaali.
Toki minäkin aikanaan murehdin, kun syöminen nyt sattuu olemaan asia, jota ulkopuoliset helposti kommentoivat. Hyväntahtoisesti, mutta silti. Kyllä se lapsen vireys ja hyväntuulisuus on varmasti paras mittari sille, saako riittävästi ravintoa - luota siis siihen, että tunnet lapsesi, ja huomaat kyllä, jos jokin on pielessä.
Hehee, näin "muutama" kuukausi myöhässä vasta huomasin, että olit kommentoinut, ei nimittäin nämä postaukseni kauheasti kommentteja ole keränneet :). Kiitos kuitenkin, onneksi tässä vaiheessa ruokailukin on jo paremmalla tolalle ja nimenomaan ehkä siksi, että Poitsu syö paljon omatoimisesti!
Poista