Terveisiä töistä!

Hehee, enpä olisi uskonut, että olisi helpompi tarttua tämän sorvin ääreen työkeikalla ollessa kuin kotona! Teen siis pitkästä aikaa tänään yhden päivän työkeikan, lisää on luvassa parin seuraavan viikon aikana. Ihan kivaa vaihtelua sekä rahantuloa ja saapahan mieskin viettää vähän enemmän aikaa kahdestaan Poitsun kanssa.

Oi, kun meidän perhe nautti viime viikon aurinkoisista ja uskomattoman lämpimistä kevätpäivistä! Tuntui, että kaikki kolme saivat siitä uutta virtaa ja aurinkoista mieltä tämän pitkän ja harmaan talven jälkeen. No, sehän nautinto sitten loppuikin lyhyeen, kun takatalvi tulla rysähti sitten oikein kunnolla. Eilen olin juoksulenkillä koiran kanssa, lumi/rännän piiskatessa kasvoja vaakasuoraan! Onneksi aurinko paistaa kuitenkin kokoajan enenevissä määrin ja päivät pitenevät. Aamuherätykset 6-7 välillä eivät ole tällä hetkellä ollenkaan pahoja, vaikkei minusta aamuvirkkua yleensä saa tekemälläkään.

Poitsun kanssa elo on edelleen aikamoista vuoristorataa. Toisessa hetkessä poika on mitä aurinkoisin ja hosuu menemään minkä ehtii, toisessa hetkessä taas pahoittaa mielensä ja itkee raivoissaan äidin sylissä. Tällainen raivari voi kestää jopa parisenkymmentä minuuttia. Poitsu haluaa ehdottomasti olla sylissä, mutta työntää silti käsiäni raivokkaasti pois, jos yritän halata. Huoh.. Tutti ja/tai Musarullaa/Tuomas Veturi tms. tv:stä auttaisivat varmimmin, mutta erityisesti telkkaria en haluaisi millään käyttää tällaisena lohtuna. Tv:tä katsotaan tällä hetkellä pääsääntöisesti silloin, kun on pakko saada joku homma hoidettua, eikä Poitsu muuten viihdy itsekseen. Arvostusta vain niille, jotka selviävät monta vuotta ilman tv:n tuomaa lapsenhoitotukea! Tuttihan Poitsulla olisi suussa kokoajan, jos hän saisi päättää, mutta kovasti yritetään pitäytyä nukkuma-ajoissa. Varsinkin nyt, kun Poitsu ei vielä osaa puhua, en halua, että tutti on hidasteena puheen kehittymiselle. En tiedä, onko tälle mitään tieteellistä perustetta, mutta kyllähän Poitsu ilman tuttia "juttelee", kun taas tutti suussa ei tietenkään.

Ruokapöydässä on epämääräistä ininää myös aika paljon. Oikeastaan vain se hetki, kun Poitsu syö itse ja hyvällä ruokahalulla, on rauhallinen, muut ajat on aika levotonta. Jos ruoka ei maistu, koko ruokahetki on yhtä valitusta.

Kuulostaa siltä, että meidän arki olisi tällä hetkellä tosi ankeaa. Onhan se välillä aika uuvuttavaa, varsinkin jos koko päivä on ollut melkein yhtä vinkumista. MUTTA, maailmassa ei varmaan ole oman lapsen lisäksi mitään muuta sellaista, mikä saa fiilikset muuttumaan kuin salamaniskusta. Ei tarvita kuin yksi ihana hymy, naurahdus tai rauhallinen lukuhetki ja jälleen on sydän pakahtua rakkaudesta sitä ihanaa pikku poikaa kohtaan <3! Hetkeäkään en vaihtaisi pois ja monta kertaa päivässä tulee miettineeksi sitä, kuinka ainutlaatuisia hetkiä nämä (vaikeatkin) hetket ovat. Aika menee siivillä ja jo ensi syksynä on eri kuviot, olin sitten töissä tai opintojen parissa.

Parin viikon päästä meillä onkin sitten ensimmäinen keskustelu seuraavan ivf-hoidon aloittamisesta. Toisaalta odotan innolla, että päästään "projektin" kimppuun, toisaalta pelottaa se, millaisia fiiliksiä mahdolliset pettymykset saavat aikaan minussa. Vaikka tärkein, eli lapsi, ollaan jo saatu, en voi uskoa, etteikö edessä olevat, mahdollisesti monetkin, hoidot jossain vaiheessa kävisi uuvuttaviksi. Toisaalta tässä intensiivisessä lapsiarjessa ei ole niin paljon aikaa murehtia kaikkea, mikä varmasti on ihan hyvä juttu.

Pitää vielä loppuun mainita, että olen edelleen yrittänyt pitää kiinni "mahdollisimman vähän valkoisia jauhoja ja sokeria" -dieetistäni. Kylässä tai erityisinä hetkinä syön kyllä herkkuja tai vaikka pullamössöleipää, mutta suurimmaksi osaksi vältän niitä. Pähkinät, siemenet, marja- ja vihersmoothiet, raakasuklaasta tehdyt herkut yms. ovat tällä hetkellä in :). Sain muuten synttärilahjaksi Karita Tykän Raakaa ja makeaa -kirjan. Ihania herkkuja siinä, esim. sitruunamousse ja raakasuklaafudge, nam!!

Ihan loppuun vielä muutamia Poitsun kehitysaskeleita: osaa tehdä parin kolmen palikan torneja, ymmärtää tosi paljon ja osaa seurata ohjeita. Osaa avata roskiksen oven ja laatikoita.