Sydänleikkaus - check
Siinä raportti niistä viime postauksessa mainituista edessä olleista operaatioista lyhykäisyydessään. No, ehkä silmäleikkauksesta voisi vielä mainita sen uskomattoman tunteen, mikä valtasi jo aika pian leikkauksen jälkeen, kun huomasi todellakin näkevänsä ilman laseja!! Ajoittain ollut kuivasilmäisyyttä ja siihen liittyvää sumuisuutta toisessa silmässä, mutta voi, se on pientä!
Sydänleikkaus oli viikko sitten ja ottaen huomioon, että operaatio oli kestänyt yli kolme tuntia, toipuminen on tapahtunut tosi nopeasti. Tänään olimme jo pyöräilemässä ja kävelylenkkejä olen tehnyt jo useampana päivänä. Ensimmäisinä päivinä tuntui kyllä raskaalta olla kotona, kun Poitsukin oli jotenkin tosi kätyinen ja olisi halunnut olla sylissä, mutta kanniskelusta ei tietty tullut oikein mitään.
Olipahan tuo sairaalassaoloaika ja operaatio "kärsimyksineen" taas hyvänä muistutuksena siitä, kuinka onnellinen saakin olla, että ollaan terveitä ja viettää ihan tavallista arkea.
Oltiin heinäkuussa pari viikkoa mökillä ja tällä kertaa säät suosivat, niinkuin ovat tehneet koko menneen kuukauden. Taitaa olla pitkään aikaan pisin helleputki ollut meneillään. Mökilläolosta voisi ainakin sen verran mainita, että Poitsun kanssa siellä olikin yllättävän haastavaa. Meitä oli iso joukko siellä, vanhempieni lisäksi kaksi siskoani perheineen. Poitsu oli melkein kokoajan, etenkin alussa, TOSI kiinni minussa (mies tuli vasta viikon päästä mökille) ja oli selkeästi tosi mustasukkainen, kun juttelin siskojeni ja vanhempienki kanssa. En ollut pitkään aikaan kanniskellut yhtä paljon Poitsua, mitä siellä sen ekan viikon ajan tein! Eikä riittänyt yleensä se, että otin Poitsun syliin, vaan usein piti lähteä toiseen huoneeseen tekemään jotain ihan vain hänen kanssaan :). Hymiöllä sitä on nyt kiva muistella, mutta täytyy sanoa, että silloin olin ajoittain helisemässä. Tulipahan myös ekoja kertoja puolusteltua omaa käytöstään pojan kanssa äidilleni (jotenkin ajattelin, että kasvatusmetodeihin liittyvät
Haastavista hetkistä huolimatta oli mukavat pari viikkoa ja loppua kohden Poitsukin tuntui viihtyvän yhä pidempiä aikoja serkkujensa ja mummun kanssa. Ja mikä parasta, kävimme päivittäin uimassa läheisellä rannalla, aah!
Yöt ovat edelleen välillä levottomia, mutta onneksi väliin on ainakin toistaiseksi aina mahtunut hyvin nukuttuja öitä, joten ei siitä sen enempää.
Tutista luopuminen on käynnissä, mutta palaan asiaan sitten, kun asia on edennyt määränpäähänsä :).
Sanoja tulee kokoajan enemmän. "Isi" on ollut pojan sanastossa kuukauden verran, "äiti" (maailman ihanimmin sanottuna) pari viikkoa. Nyt näitä kahta sanaa toistellaankin USEIN! "Pappa" on myös yksi lemppareista, ja siihen liittyy aina myös ilmavasaralla naulaaminen, olihan pappa mökillä melkein jatkuvasti remppahommissa :). "Istu", "anna", "kiitti", "hei hei", ovat myös usein kuultuja sanoja ja ai niin "tutti" (erittäin selkeästi ja kirkkaasti äännettynä). "Tutti" -sanan oppiminen oli yksi peruste sille, että nyt olisi pikkuhiljaa hyvä luopua tästä härpäkkeestä. Heikkoluonteisille vanhemmille kun on ollut hirveän vaikeaa kieltää antamasta tuttia, kun toinen sitä niin kauniisti ja kirkkaalla äänellä osaa pyytää..
Mopo, traktorit ja oikeastaan kaikki rakennustyömaan kulkuneuvot ovat tosi kova juttu. Yksi kesän kohokohdista oli se, kun päästiin mökillä ihka oikean traktorin hyttiin ja ratin taakse ohjaamaan!
Pieni ruohonleikkuri, vedettävät ja työnnettävät rattaat tms. lelut ovat kuuminta hottia tällä hetkellä. Kirjoista Poitsu tykkää myös ja luetaankin yleensä jotain monta kertaa päivässä. Puhelimesta hän rakastaa katsoa videopätkiä itsestään, niillä ollaan saatu kulumaan automatka jos toinenkin.
Päikkäreitä nukutaan edelleen se 1-3 tuntia.
Koiraa tykkää kiusata vähän turhan paljon, huipussaan tämä oli joitain viikkoja sitten, nyt ehkä vähän rauhallisempi.
Juttua riittäisi varmasti vielä, mutta nukkumatti kutsuu - öistä kun ei nykyään tiedä..
Tervetuloa takaisin! :) Ja apua, multa on mennyt kaksi viimeistä postausta ihan ohi :O Oon kyllä miettinyt, mitä teille kuuluu. Näin siinä käy, kun kaiken hässäkän keskellä vasemmalla kädellä nettiä selailee... Hienoa, että toipuminen on sujunut hyvin!!! Ja onnea opiskelupaikasta!!!!! Itselläni on töissä vähän tuulista, joten jotain varasuunnitelmaa yritän tässä koko ajan pyöritellä.
VastaaPoistaOnnea ja menestystä tuttihommaan! Me haluttais siitä eroon, mutta ollaan vaan lykätty sitä, kun pikkuveli luputtaa vieressä silloin tällöin tuttia. Oon ajatellut, että otettaisiin molemmilta yhtä aikaa pois, mutta ajatusta vielä tässä varmasti jalostetaan... huoh. Meillä tuntuu tutista tulevan yhtä paljon pahaa mieltä, kuin mitä siitä on lohtua - uhmakohtauksissa heittää tutin pois suusta ja sitten kirkuu, että "anna,anna", ja kauhea itku tulee, jos ei onnistu... Autossahan tää on kaikkein hilpeintä... not.
Mustakin muuten se "joo"n sanominen on niin liikkistä, ja samoin äidin, kun se tuli meillä niin myöhään. Nyt huutaa vähän väliä: "ÄITI!", ihan huvikseenkin, ja minun pitää aina kysyä, että mitä :)
Kiva kun tulit takas! <3
Munkin on pitänyt kommentoida sun postauksia vaikka kuinka monta kertaa, mut niin vaan on jäänyt!
VastaaPoistaIhan sama homma ton tutin kanssa, välillä Poitsu kans heittelee sitä, erityisesti illalla pinniksestä, ja sit samantien huutaa: "o, ou, tuttii.. Äitii, isii!" Leikattiin sen kahdesta tutista osa pois pari viikkoa sitten ja kun Poitsu ihmetteli, mitä niille oli tapahtunut, todettiin, et hänen vahvat pikkupojanhampaansa olivat purreet tutin rikki. Meni hyvin läpi, varsinkin kun verrattiin tilannetta pari kuukauden ikäiseen serkkupoikaan, jolla ei ole hampaita, ja näin ollen ehjä tutti ;). Tutista ei olla vielä kokonaan luovuttu, edelleen turvautuu siihen välillä,mutta suurin into on lopahtanut siihen, kun sitä tuntuu olevan vähän hankalaa imeä.. Olis muuten ehkä vähän sadisti olo, mutta kun Poitsu näyttää olevan asian kanssa ihan ok, ei ehkä olla tällä suurempia traumoja saatu aikaan.
Pitääpä yrittää kirjoitella vähän tiiviimmin, kiva kun kommentoit :)!