Perheen kesken lomailu (sitähän tämä vanhempainvapaa on, eikö niin?!) on jatkunut miehen loman muututtua isäkuukaudeksi. Itse olen ryhdistäytynyt sen verran, että kävin tekemässä pari tunnin sijaisuutta. Kurkistus työelämään oli ihan hauskaa ja mielenkiintoista, ja mikä parasta, saa vain arvostamaan kotiäitinä oloa vielä enemmän. Aion jatkossakin tehdä silloin tällöin sijaisuuksia, jos ei muuta niin omaksi huvikseni ja saahan sillä kerättyä pieniä roposia tammikuuhun varattua etelänmatkaakin varten.
Reissusta palattua vietettiin aika tiivistä kotielämää pari viikkoa. Syksyn harrastukset alkoivat, itsellä tanssitunti ja Poitsulla vauvauinti ja muskari. Ollaan kuitenkin lopettelemassa vauvauintia. Jotenkin tuntuu, ettei se tarjoa tällä hetkellä kauheasti mitään uutta. Pitää vaan nyt tsempata ja jatkaa kuitenkin itsekseen uimassakäyntiä, etteivät sukellusrefleksi ym. hankitut taidot unohdu. Muskari vaikuttaa ihan mukavalta harrastukselta, Poitsukin jaksoi kivasti kuunnella ja olla mukana, vaikka onkin ainoa alle vuoden ikäinen ryhmässä :). Äiti taas toivoo saavansa jonkun uuden äitituttavan ryhmästä.
Poitsu täytti jokin aikaa sitten yhdeksän kuukautta. Kontaten mennään edelleen, tosi sujuvasti kävelee myös tukea vasten, esim. sohvan tai pöydän kiertäminen onnistuu helposti. Kaikki mahdollinen menee edelleen suuhun, erityisesti kiinnostavat kaikki tekniset välineet ja sähköjohdot.. Hampaita Poitsu tykkää harjata omalla pikkuharjallaan, siis niitä kahta :). Rattaissa matkustaminen ei ole Poitsun lempijuttuja, itku tulee helposti. Rintareppua onkin käytetty ahkeraan, melkein mieluummin otetaan poika reppuun, jos lähdetään esim. koiralenkille. Pari viikkoa sitten otettiin myös käyttöön pyöränistuin ja ollaankin käyty ahkerasti pyöräilemässä sen jälkeen. Oltiin itse etukäteen tosi innoissamme tästä uudesta tavasta matkustaa ja hämmästyttiin, kun Poitsu taas ei ollut mitenkään normaalia iloisempi päästessään pyörän kyytiin. Toistaiseksi on kuitenkin pysynyt ihan tyytyväisenä kyydissä ja on ollut tosi mukava päästä koko perheen voimin liikkumaan pyörällä.
Lopuksi vielä teemoista, jotka näyttävät olevan esillä joka postauksessani, eli ruokailu, yöt ja ihottuma. Ruokailusta ei nyt niin kauheasti ole sanottavaa. Välillä maistuu paremmin, välillä huonommin. Pikkuhiljaa olaan siirrytty neljään ruokailuun, niin että lounas ja päivällinen ovat molemmat "lämpimiä" ruokia. Ollaan myös annettu aikaisempaa enemmän purkkiruokaa. Poitsulle näyttää hyvin maistuvan kaupan pöperöt ja onhan se totuuden nimissä välillä niin ihanan helppoa! Puurokin syötetään melkein aina tätä nykyä, jossain vaiheessa kun alkoi kyllästyttämään se megalomaaninen sotku, joka aina aamu- ja iltapuuron jälkeen odotti siivoajaansa. Toki sormiruokaa tarjotaan myös joka päivä ja pikkuhiljaa aletaan harjoitella omilla välineillä syömistä, siis niin että poika jossain vaiheessa oppisi kauhomaan sitä ruokaa lautaseltaan itse, sen sijaan että täytetään lusikka hänelle valmiiksi.
Yöt.. Viime viikkojen aikana on vahvistunut päätös siitä, että jonkinlainen yökoulu on pidettävä. Niin ihanaa, kun perhepedissä nukkuminen onkin, alkaa Poitsun yövenkoilu verottamaan äidin päiväjaksamista. Tällä hetkellä mietinnössä olisi yösyötön rajoittaminen välillä 23-06 ja samalla siirrettäisiin poika nukkumaan omaan sänkyynsä sivuvaunuun täksi ajaksi ja aamulla otettaisiin hänet viereen ja rinnalle. Mutta saa nähdä miten tämäkin nyt tästä vielä muotoutuu. Tällä hetkellä unikoulun aloittaminen ei onnistu, sen verran pahana on taas ihottuma ja viime yöt ovatkin olleet enemmän tai vähemmän levottomia Poitsun yrittäessä raapia itseään. Ressukka on välillä tosi tuskaisen oloinen ja useimmiten vain tissille (jos siihenkään) pystyy rauhoittumaan. Hydrokortisonikuureja ollaan jouduttu antamaan säännöllisesti ja erityisesti näiden taukojen aikana, kun ihottuma alkaa taas pahenemaan, ovat yötkin levottomampia. Huomenna menen taas pojan kanssa lastenlääkärille, saa nähdä onko siitä mitään hyötyä. Allergiatesteissä ei selvinnyt mitään.
Viime viikolla olin todella stressaantunut öistä ja ihottumasta, nyt olo on taas rentoutuneempi. Oltiin viikko mökillä ja se teki hyvää, vaikka yöt olivatkin välillä levottomampia. Puolukan poimiminen, ulkoilut kauniissa maastossa, hyttysvapaa oleilu mökin pihassa, päivittäinen saunominen, hoitoapu mummun ja papan taholta - kaikki varmasti auttoivat asiaa! Nyt kotimatkalla ja kirjoittaminen täytyy lopettaa tähän, sen verran levoton alkaa tuo poika vieressä olemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti