Pari viikkoa sitten tuli vuosi täyteen siitä, kun Poitsu saapui maailmaan ja muutti sen täydellisesti. Olo oli onnellinen, vaikka samalla haikea, kun mietti kulunutta vuotta ja toisaalta sitä ihanaa arkea, jota tällä hetkellä eletään.
Yksivuotiaana Poitsu..
.. painaa 9900g ja on 77cm pitkä.
.. kävelee sujuvasti ja on motorisesti ylipäätänsä lahjakas.
.. pärisyttelee, "murisee" ja päästelee muutamia tavuja, kuten "ka" suustaan. "gaggligagli" on myös suosittu hokema.
.. osoittelee innokkaasti eri esineitä ja paikkoja ja haluaa niitä nimettävän.
.. osoittaa ymmärtävänsä ja havainnoivansa paljon. Osaa esim. osoittaa kaukosäätimellä tv:tä, yrittää laittaa johtoa pistorasiaan ym. Näitä Poitsulle ei todellakaan ole opetettu! Lisäksi osaa esim. hakea tutin pinnasängystä/kirjan laatikosta näin pyydettäessä. Tulla syöttötuolin viereen syömään pyydettäessä.
.. on tempperamenttinen. Itku ja raivonpurkaukset tulevat helposti, mutta toisaalta mieli muuttuu nopeasti jälleen iloiseksi.
.. rakastaa katsella kirjoja. Välillä yksin, mutta mieluiten yhdessä ja sylissä istuen. Suosikkeja ovat "Ihme ja kumma" -laulukirja, jonka kuvitus ja laulut jaksavat kiinnostaa ja jonka unilauluja olemme kuunnelleet ja laulaneet ihan pienestä pitäen. Äiti ja isi ovat ihan fiiliksissä, kun vilkas poika, joka ei sylissä pahemmin ole viihtynyt, istuu mielellään pitkiäkin aikoja sylissä kirjan kanssa.
.. saunoo melko mielellään. Viimeksi eilen istui pitkään saunan lauteilla, nokkamuki saunajuomana.
.. on innostunut eläimistä. Kirjoissa ym. nähdyt eläimet myös tunnistetaan melko hyvin ja esim. pöllö, joka esiintyy mm. sohvatyynynpäällisessä on yksi helpoiten tunnistettavista asioista. Taivaalla lentävät linnut saivat pitkäksi aikaa Poitsun huomion.
.. tietää, mitä hali ja pusu merkitsevät, ja on alkanut pikkuhiljaa jakelemaan erityisesti pusuja pyydettäessä. Kyseessä onkin TODELLA märkä, suorastaan kielisuudelma, niin auki ja kieli ulkona pusu annetaan :).
.. tietää suurinpiirtein, miten ruokapöydässä pitäisi olla (ei heitellä ruokaa/lautasia ja sotketa muutenkaan), mutta uhmaa säännöllisesti näitä sääntöjä ja viime päivien aikana näistä rikkeistä on seurannut rangaistuksena syöttötuolin työntäminen pois pöydän äärestä. Päädyin tähän sen sijaan, että olisin nostanut Poitsun kokonaan pois. Tämä kun ei näyttänyt olevan minkäänlainen rangaistus, vain pikemminkin kiva juttu, kun pääsi leikkimään lattialle! Nähtäväksi jää, meneekö oppi perille..
.. kulkee jo varsin mallikkaasti kävellen myös ulkojalkineet jalassa. Tänään pääsi ensimmäisen kerran pulkan kyytiin, kun viikonlopun aikana oli satanut ensilumi! Lunta saisi kyllä tulla lisää, mutta vahvasti näyttää siltä, ettei viime joulun kaltaiseen lumipaljouteen päästä millään.
.. on nukkunut yli kuukauden omassa huoneessaan. Aika pian viime postauksen jälkeen siirrettiin Poitsu omaan huoneeseensa ja niin vain lähtivät yöt paranemaan! Ekojen viikkojen aikana 2/3 yöstä olivat melkeinpä täydellisiä, n.20-07 ja loput vähän levottomampia, jolloin Poitsu oli valveilla 30min-2h, niin että toinen meistä oli Poitsun huoneessa niin kauan kunnes hän nukahti. Kuun vaihteessa tuli muutos, kun Poitsu ei enää´nukahtanutkaan tissille, vaan sai kunnon raivarit, kun laskin hänet omaan sänkyynsä. Ekana iltana itki 2,5h, huolimatta sylissä pitämisestä ja rauhoittelusta. Lopulta nukahti itsekseen, kun jätin hänet yksin ja menin tekemään iltapalaa. Myös se yö oli todella levoton ja itkuinen. Siitä eteenpäin yöt ovat pikkuhiljaa parantuneet ja illat myös. Aloimme suosiolla jättämään Poitsu yksin nukahtamaan, sitä ennen tutut ja osittain uudet iltarutiinit (iltalaulujen ja maidon jälkeen sänkyyn, valot pois ja sitten hämärässä huoneessa sanotaan kaikille pehmoleluille ym. hyvää yötä. Sitten sanon Poitsulle hyvät yöt ja kerron meneväni pesemään hampaat. Jätän oven auki, kunnes Poitsu on unessa). Aluksi itki n.10 min ja nukahti sitten, mutta tosi nopeasti itku väheni tämänhetkiseen muutamaan sekuntiin. Sitten Poitsu menee makuulleen, pönkii siellä hetken ja nukahtaa! Yöllä itkeskeli myös muutamia öitä 1-2 kertaa ja noin 10min, mutta kun itku ei yltynyt enää "paniikki-itkuksi", emme ole reagoineet ja viime öinä nämäkin ovat vähentyneet/jääneet pois. En uskalla tuudittautua vielä mihinkään, mutta joka tapauksessa tuntuu, että meillä on toiminut hyvin se, että Poitsu nukahtaa yksin ja hänelle kerrotaan jämäkästi, mitä tapahtuu ("nyt on yö, nyt nukutaan, äiti menee nyt"). Summa summarum näyttäisi siis siltä, että meidän 10kk:n ikäisenä aloitettu unikoulu olisi näin kahden kuukauden päästä tuottamassa haluttua tulosta :). Toisaalta en tiedä, olisiko Poitsu silloin 2kk sitten ollut vielä valmis nukkumaan täysiä öitä omassa huoneessaan. Tai ehkä ennemminkin en itse vielä ollut valmis päästämään irti, vaan haaveilin edelleen auvoisista öistä Poitsu vierelläni..
.. n äiti ja isä kokevat olevansa eräänlaisessa "dry spell"-vaiheessa. Ehkäpä runsaan yhdessäolon tai elämän keskittymisen täysin Poitsun ympärille seurauksena huomasimme riitelevämme melkoisen usein ja monesti mysö toisen naama yksinkertaisesti v....i aivan liian usein. Asiasta on puhuttu ja tällä hetkellä olemme sulassa sovussa, mutta taustalla on edelleen jotain. Ihan kuin jotain puuttuisi. No, onneksi molemmilla riittää halua parantaa tilannetta ja ainakin toistaiseksi olemme pystyneet puhumaan kaikesta, joten eiköhän se tästä. Ylihuomenna on lähtö Wienin joulutoreille, joten toivottavasti saamme matkasta kuitenkin kaiken irti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti