maanantai 28. huhtikuuta 2014

Onnimaniaa - yhden viikon onnenhetkiä

Tässäpä onnen hetkiä jo muutaman viikon takaisen pääsiäisviikon ajalta (kirjoittelin nämä jo tietty silloin, mutta yllättäen unohdin julkaista):


Perjantain parhaat: Poitsu kurkotti ihan omatoimisesti kätensä haliin (harvinaista herkkua) ja rutisti.. Hellä hetki karvakorvan kanssa, aidon naurun kera <3. Oma hetki kaupungilla, kun mielessä käy ajatus, kuinka ihana poika (ja mies :)) mulla onkaan!
Lauantain lempeät: Musiikkihetki mummun ja papan luona. Istuttiin  sängyllä, pappa soitti kitaraa ja Poitsu kuunteli syventyneenä. Illalla  Poitsu mun sylissä, maailman pehmein pullea poski mun poskea vasten..
Sunnuntaina syvälliset: Liikkis-Poitsu elämänsä ensimmäistä kertaa trullittelemassa :). Lenkille lähtiessä Poitsun iiiihana hali ja pusu, niistä ei kertakaikkiaan saa tarpeeksi! Lenkiltä palatessa todistaessa pojan ja isän herkkä hetki olohuoneen lattialla - tanssimassa Tuure Kilpeläisen tahtiin <3. Tätä kirjoittaessa ihanan onnellinen olo näistä kaikista :).
Maanantain mukavat: Oon miettinyt, et tää onnellisuus on tällaiselle vaatimattomalle perussuomalaiselle vähän haastava käsite. Menee liian hankalaksi, jos lähtee siitä, et sen onnellisen hetken pitää olla jotain maata järisyttävää. Ehkä englannin happy- sanan iloinen/onnellinen määritelmä olisi kepeämpi käyttää. Onnenhetkiä tänään tuottivat mm. kävely bussipysäkille ihanassa auringonpaisteessa; Tietoisen läsnäolon oppaan lukeminen (ja tiedostaminen) bussissa; uusi värjäävä hoitoaine KC:lta; kookossokerin ja lucuman ostaminen ja niiden käytön suunnitteleminen.
Tiistain terveiset: Ihan tavallinen hetki kotona, siivosin keittiössä ruokailun jälkiä ja makkarista kuului Poitsun ja isän peuhaamisen äänet; Onnistumisen hetki telinevoimistelussa hyvin menneen trampoliinihypyn jälkeen.
Keskiviikon keväiset: Aamulla yhteinen halaushetki miehen lähtiessä töihin. Ensin Poitsu antoi pusut molemmille, sitten pussattiin miehen kanssa ja sitten vielä pojan kanssa; Pyöräretki siskon luo Poitsu kyydissä ja päivä siellä siskon ja Poitsun serkkutytön kanssa; Ah, ihana auringonpaiste :)!
Torstain toivotut: Pyöräkaupoilla tunnelman ollessa muuten aika kireä (Poitsu olisi halunnut viilettää ympäri liikettä kokeilemassa pyöriä, kypäriä, eikä viihtynyt sylissä), painoi päänsä olkaa vasten ikäänkuin todeten:"Äiti, en mäkään jaksaisi tapella, mut.."; Rauhallinen, pitkä lukuhetki Poitsu sylissä maaten, muutoin melkoisen villin kiipeilytuokion lomassa.

3 kommenttia:

  1. Tutuilta kuulostaa onnen aiheet <3 Paitsi telinevoimistelu ei ole itselleni koskaan onnistunut tuottamaan missään määrin iloa :D Oon vaikuttunut!
    Tuo pojan haliminen on niiiiin ihanaa :) Meillä on ollut ihan megahalailuvaihe menossa, nautin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin niinä päivinä, kun noita onnenhetkiä kirjoitti ylös, tuli normaalia enemmän tiedostettua ne arjen pienet hetket. Pitäis jatkaa sitä (niinkuin sä teet), mut en vain ole saanut aikaiseksi!
      No jaa, mun telinevoimistelu on niin alkeellista, ettei kauhean vaikuttunut kannata olla.. Toisaalta oon kyl ylpeä itsestäni, että edes aloitin sen :).

      Poista
  2. Sulle on haaste mun blogissa ;)

    PS. Täälläki on onnenhetkien noteeraaminen tauolla ku pikkuinen sairastaa. Homma jatkuu taas sit kun on kunnolla iloinen olo.

    VastaaPoista