Tänään käytiin ensikäynnillä Naistenpolilla tällä erää. Verikokeissa ja miehen näytteissä oli kaikki ok ja ultratessakin lääkäri totesi kaiken olevan ennallaan. Viime kerrallahan (1. koeputkihoitomme) tuoresiirtoa ei hyperstimulaation vuoksi päästy tekemään, ja silloinhan munarakkuloita oli tullut enemmän kuin tarpeeksi (ja määrähän ei tässä tapauksessa todellakaan korvaa laatua), niin nyt päädyttiin pitkän kaavan sijasta lyhyeen kaavaan. Olin aiemmin jo ottanut asiasta selvää ja toivoinkin, että lääkäri suosittelisi tätä. Vain 10% hoidoista Naistenpolilla tehdään tämän lyhyen kaavan mukaan, joten olin etukäteen varautunut siihen, että todennäköisesti pitkällä mennään. Lyhyen kaavan haittapuolihan on sen ennalta-arvaamattomuus, eli ultra- ja punktioaikoja on vaikea varata etukäteen, ja kuten tiedetään, julkisen puolen ongelmahan on juurikin tuo aikojen rajallisuus.
Hienoinen (no, aluksi aika isokin) pettymys minunlaiselleni hätähousulle oli se, ettemme pääse ilmoittautumaan hoitoihin kuin vasta kesäkuussa. Jotenkin olin olettanut, että kun meillä kerta tämä aika nyt oli, päästäisiin tositoimiinkin heti seuraavasta kierrosta. No, puolen vuoden hoitotakuuhan tulee täyteen vasta heinäkuussa, joten pitää kai olla tyytyväinen, että JO kesäkuussa päästään aloittamaan. Siis JOS siellä silloin ei ole tungosta. Onneksi tärkein on jo saavutettu, joten (vielä) ei ole sen suurempia paineita pikkusisaruksen suhteen, vaikka sellainen todella hartaasti toivottu onkin :).
Miten mä löysin tän sun blogin vasta nyt? Jään kyllä seurailemaan :) Täällä kanssa yks hätähousu, nyt odottelen kutsua naistentautien polille keskenmenojen selvittelyyn ja oon jo ihmettellyt, kun aikaa ei kuulu, vaikka lähetekin on mennyt alle kuukausi sitten..
VastaaPoistaMoi Alice, kiitos kun kommentoit! Näin ahkerasti mä ylläpidän tätä blogia, että oli tuo sun kommenttisikin jäänyt ihan huomaamatta..
PoistaJoo, on se jännä, kuinka taas parikin kuukautta tuntuu niin pitkältä ajalta, kun odottaa hoitoihin pääsyä. Onneksi tuo yksi vilkas miehenalku onnistuu sentään arjessa pitämään huomion itsessään, eikä murehtimiselle ainakaan vielä jää paljon aikaa.
Oon lukenut jo pitkään sun blogiasi, mä oon vain laiska kommentoimaan. Tosi ikäviä ne keskenmenot, toivottavasti saatte kuin saattekin pian ajan ja pääsette tutkimuksiin.