Time flies

Näköjään postausväliksi on vakiintumassa kolme kuukautta :/. Ei sillä, että olettaisin lukuisien seuraajien odottavan malttamattomana uusia päivityksiä - lähinnä harmittaa, että arjen kuulumiset ja tapahtumat jää kirjaamatta itselleni muistoksi.




Poitsun kuulumisista pitää aloittaa - tietysti! Pian 2v5kk poika kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Parasta antia Poitsun kanssa tällä hetkellä onkin jutteleminen milloin mistäkin. Puheen kehitys on ollut huimaa, käytännössä osaa ilmaista itseänsä täysin, mitä nyt joku sana on hakusessa välillä. Vielä - onneksi - kaikki lauseet ja sanat eivät kuitenkaan ole täydellisiä, vaan täynnä maailman liikuttavimmalla pikkupojan logiikalla kokoonparsittuja virkkeitä ja välillä itse keksittyjä sanoja. Kaikkea ei Poitsu myöskään osaa sanoa vielä oikein, esimerkiksi tuttu tyttö - Sonja nimeltään - on "Soina", Emil on "Eemeli", Samuel on "Samuli" ja last but not least Peter Pan on "Petteri Pannu". Kirjaimet k ja s vaihtavat paikkaa, kuten esim. sanassa jaksa -> jaska.




Höpöttely on Poitsun lempihommaa ja joitain äärettömän suloisia lentäviä lauseita on pakko lisätä tähän. Pääsiäistä rauhallisesti kotona viettäessämme, totesi yks kaks yllättäen, että "kotissa on kivaa" <3. Jokin aikaa sitten kysyi isältään, voiko vauvoja ostaa. Kun isi siihen, että ei, on Poitsusta siitä lähtien ollut hurjan hauskaa toistella lausetta "Vauvoja ei osteta". Oltiin ajelemassa uimahalliin tänään ja kesken matkan Poitsu huudahti "Äiti, unohdin uikkarit!". No, vastasin siihen, että älä huolehdi, äiti otti ne mukaan. Siihen poika: "Kiitos, äiti". Ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta tuollaiset ihanat, liikuttavat toteamukset ovat vaan niiin <3! Poika on myös alkanut laulamaan. Vielä syksyllä lauloin jonkin verran kotona, eikä muskarissa ollenkaan. Nyt laulaa sekä kotona että muskarissa. Ensimmäinen laulu, jonka osasi laulaa oli Tuiki, tuiki, tähtönen. Kerhossa, lopun lauluhetkessä pyytää usein Ankkalaulun, eli Viisi pientä ankkaa. Hauskin kohta on tietenkin lopun "ja silloin isä-ankka...kvaak!!! Muita suosikkeja on Oravan pesä (lauletaan aina lähipuiston keinussa) ja autossa cd:ltä Hyttys-Hubert.




Jonkinasteista uhmaa on selkeästi ilmassa, sillä melkein järjestäen, jokaisesta vaipanvaihdosta/pyllypesusta, pukemisesta, hampaiden pesusta jne saa taistella. Maahan heittäytyminen on - erityisesti ulkona- perusmetodi, kun joutuu kieltämään Poitsua poikkeamasta esim. vieraan ihmisen talon pihaan. Jokaikistä työmaakonetta pitäisi päästä katsomaan, ojassa lilluvia roskia tutkimaan ym... Tämähän on toki mitä suloisinta, mutta vaatii kyllä uskomattoman paljon kärsivällisyyttä :D. Yhtenä murheenkryyninä on viime aikoina ollut pojan käytös leikkikavereita kohtaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun Poitsu on ihan tahallaan mätkäissyt kaveria milloin milläkin lelulla tai sitten tönäissyt. Ärsyttävintä tässä on se, että nämä ovat usein kohdistuneet pienempään ja näin ollen heikompaan kaveriin :(. Amatööripsykologina olen tulkinnut sen johtuvan jonkinasteisesta mustasukkaisuudesta, sillä nämä tilanteet ovat aina olleet sellaisia, jolloin paikalla ollut äiti tai isä on jutellut toisen aikuisen kanssa, eikä keskittynyt häneen. Huomionhakuisuutta siis. Tai kuka sen nyt tietää, mutta itse olen sen näin järkeillyt. Tosi inhottavaa ja noloakin, toivottavasti ohimenevä juttu, joka helpottaa, kun poika oppii sanoittamaan tunteitaan paremmin. Välillä sitä itsekin erehtyy luulemaan, että puhumaan oppiminen tarkoittaa myös sitä, että osaisi puhua tunteistaan ja mikä milloinkin kiukuttaa. Heh, on se aikamoista, jos kaksivuotiaalta odottaa taitoja, jotka näin aikuisiälläkin ovat välillä hakusessa :D.




Näin kevään edetessä potkupyöräily on noussut yhdeksi suosikkitekemisistä ulkona. Joskus saattaa potkutella parinsadan lenkin, usein innostus kuitenkin tyssää jo alkumetreille ja sitten halutaankin sylkkyyn. Puistoissa keinuminen on koko talven ollut ykköstekeminen ja on sitä edelleen.


Päivisin treffataan muskarista saatuja ystäviä, yleensä ainakin kerran viikossa, käydään epäsäännöllisen säännöllisesti perhekerhossa, käydään uimahallissa, tavataan serkkuja jne. Piirretyistä suosikkeja ovat Palomies Sami, Franklin, Kaapo -muutamia mainitakseni. TV:n katselua ollaan tosin pyritty ihan tietoisesti vähentämään, jotenkin meistä on esim. pari tuntia päivässä tuntunut liian paljolta. Aamuisin tv on ollut paljon päällä, kun äiti ja isi haluavat nauttia aamukahvinsa ja -smoothiensa lehden kera rauhassa.. Lisäksi piirretyt ovat olleet usein keino saada muuten ah niin ihania aamu- ja iltatoimia tai vaikka ulospukeutumisia hoidettua. Nyt kun ollaan vähennetty tv:n parissa vietettyä aikaa, olen huomannut, että ilmankin pärjää varsin hyvin. Täytyy tosin sanoa, että Poitsu ei edelleenkään pitkiä aikoja (lue: viittä minuuttia pidempään) viihdy itsekseen, joten jatkuva leikkiminen käy voimille ja sen vuoksi tv onkin helpottanut arkea. Viikko sitten annoin Poitsun tehdä ekan kerran palapeliä puhelimella ja onkin aikamoista, kuinka nopeasti poika on harjaantunut tekemään niitä! Lukemisesta tykkää kovasti ja vaihdellen luetaan päivässä 4-10 kirjaa. Suosikkeja ovat esim. Nalle Puhit, Pupu Tupunat, Miinat ja Manut, Franklinit, Myyrä ja auringonnousu, Liikennekirja, Myyrä-kirjat, Mauri Kunnaksen Yökirja.. Hellyyttäviä meidän omia "puuhia" on mm. pusupaini sekä äidin paidan alle meno ja sieltä "syntyminen".




Päivärutiinit menevät suurinpiirtein näin: Herätys 6-7. Nukkuu edelleen meidän huoneessa ja kömpii pinniksen laidan yli harva se yö meidän viereen. Kipeytyneen selänkään uhalla en olisi vielä valmis luopuaan näistä öistä <3. Aamupalan ja erittäin hitaasti toteutettujen aamutoimien jälkeen aamupäivä sisältää yleensä ulkoilu tai vierailua ystävillä/sukulaisilla (ja kerran viikossa muskaria). Lounas 11-12 ja nukkumaan aamun heräämisajasta riippuen 12.-13. Rattaissa ulkona nukkuu edelleen. Päikkärit kestävät yleensä 1-2h. Iltapäivällä tehdään milloin mitäkin. Iltatoimet alkavat iltapalalla seiskan aikaan ja kahdeksan maissa mennään sänkyyn lukemaan iltasatuja. Poitsu nukahtaa tätä nykyä meidän sänkyyn, jonne jää  itsekseen höpöttelemään 15-60 minuutiksi ennen nukahtamista. Tänään nukahtamiseen liittyviä "ohjelmanumeroita" (siis sen jälkeen, kun Poitsu oli jäänyt yksin nukahtamaan) olivat mm. pyjaman riisuminen ja hetken päästä takaisin pukeminen äidin toimesta, valojen laittaminen päälle x2, tyynyjen heittäminen lattialle sekä erinäinen huutelu. Sängystä sitten siirrämme pojan omaan sänkyynsä meidän mennessä nukkumaan. Poikkeuksina yöt, jolloin mies on töissä ja olemme kaksin, jolloin annan Poitsun nukkua vieressäni.


Lopuksi vielä omia kuulumisia. Eka hoitokerta on takanapäin, oli siis jo helmikuussa, eikä tällä kertaa natsannutkaan ekalla kerralla. Pettymystä lisäsi se, ettei pakkaseen saatu yhtään alkiota, joten kokonaan uusi hoitokerta on edessä. Huolettaa vähän myös mun munasolujen laatu, kun näin huonosti on saatu alkioita. Munasoluja saatiin 7 ja tosiaan vain yksi siirtokuntoinen :/. Tällä hetkellä popsinkin kaikenlaisia vitamiineja, aminohappoja ja antioksidantteja terveellisen ruokavalion lisäksi. Tuskinpa niistä kauheasti apua on, mutta ihan oman mielenrauhan vuoksi on kokeiltava kaikkea..


Töiden alkuu häämöttää, vaikkakin vasta elokuussa, mutta kuitenkin. Poitsulle on haettu päivähoitopaikkaa. Ihan mukava on mennä töihin, kunhan vain voisi luottaa siihen, että vielä joskus saan jäädä kotiin pikkuista hoitamaan <3.

Poitsu 2vee ja muita kuulumisia

Taisipa tulla pidettyä pisin tauko kirjoittamisesta sitten blogin perustamisen. Paljon on taas tähänkin kolmeen kuukauteen mahtunut, varsinkin pojasta olisi paljonkin kerrottavaa, joten aloitetaan sillä.
Kuukausi,pari sitten tapahtui Poitsun puheessa iso harppaus ja yksittäisten sanojen sijaan hän on nyt todella avannut sanaisen arkkunsa ja höpisee menemään minkä ehtii :). Monet, ah niin söpöt, sanat, kuten koiramme nimi, ovat vaihtuneet oikeisiin sanoihin (nyyh) ja joka päivä tulee lisää sanoja kuten myös hauskoja "sanontoja". Tänään esim. kommentoi monesti jotain sanomalla "hui, kamala"! Iltaisin nukkumaan mentäessä (mikä nykyään ottaa yleensä sellaiset 45min, toisen meistä maatessa Poitsun sängyn vieressä silitellen) kertaa vielä päivän tapahtumia ja höpöttelee itsekseen milloin mistäkin tapahtumasta. Tykkää myös kovasti jutella ylipäätänsä kaikesta ja oikein janoaa, että aikuinen lähtee johdattelemaan keskustelua pidemmälle.
Lempipuuhia ovat junaratojen rakentaminen (joulupukki oli antelias..), synttärilahjatyökaluilla leikkiminen, pulkkailu, lukeminen ja palapelien teko. Piirrettyjä katsoisi tietty vaikka kuinka paljon, lemppareita on Muumit, Myyrä, Tuomas Veturi, Ti-Ti Nalle ja uutena tulokkaana Bamse, jonka erästäkin junakohtausta katsottiin tänään repeatilla toistakymmentä kertaa.
Kavereiden ja serkkujen kanssa Poitsu viihtyy yhä paremmin, mikä esimerkiksi joulutorireissulla Münchenissä ja Garmisch-Partenkirchenissä oli kullanarvoista. Serkkujen kanssa viihdyttiin niin kivasti, että ensimmäistä kertaa lomareissu tuntui meille vanhemmillekin oikealta lomalta :).
Ruoka maistuu vaihtelevasti, tosin siinä missä meidän puolivuotiaamme söi itse sormin, kaksivuotiaamme vaatii useimmin tulla syötetyksi :). Pottailu ei ole edelleenkän edennyt mihinkään, minkäänlaista kiirettä ei näytä pojalla olevan kuivaksi oppimiseen ja vanhemmat taas ovat sen verran laiskoja, ettei jatkuva maanittelu oikein jaksa kiinnostaa.
Rattaissa ei pahemmin viihdytä, joten koiran kanssa lenkkeily on välillä hankalaa. Välillä kävelee itsekseen pitkiäkin matkoja, toisinaan vaatii "sylkkyyn" jo sadan metrin päässä. Pulkassa viihtyy yleensä hyvin, mitä nyt tämän lyhyen talven aikana on ehditty talvipuuhia tehdä.
Yksin Poitsu ei vieläkään viihdy pitkiä aikoja, mutta pikkaisen on helpottunut tekemisen keksiminen ja muutaman minuutin "ostaminen", kun on pakko saada joku homma tehtyä. Tykkää myös usein tulla katsomaan esim. ruoanlaittoa, viimeksi tänään seurasi vierestä, kun leivoin mutakakkua.
Itkupotkuraivareita koetaan joka päivä, mutta toistaiseksi ovat onneksi olleet melko lyhytikäisiä, eikä uhmaikä ole selkeästi vielä pahimmillaan. Sitä odotellessa..


Minulla kevät jatkuu opintojen parissa. Minimimäärällä mennään edelleen, joten vain kerran viikossa joudun olemaan läsnä yliopistolla, lisäksi ainakin yksi kirjatentti pitäisi tehdä kevään aikana. Poika jatkaa muskarissa isänsä kanssa ja lisäksi käydään epäsäännöllisen säännöllisesti kerhossa. Olen tosi iloinen, että saan vielä ainakin tämän kevään olla pojan kanssa kotona, kullanarvoista aikaa <3.
Helmikuussa pitäisi alkaa hoidot, mutta sen verran usein ovat jo lykkääntyneet, että uskon siihen täysin vasta sitten, kun hoidot oikeasti ovat alkaneet :/.
Tällä viikolla saimme viettää miehen kanssa luksusaikaa kahdestaan pojan ollessa hoidossa mummolassa. Tämä luksusaika meillä tarkoitti Downton Abbeyn lukuisia jaksoja, pitsaa ja punaviiniä, hiihtolenkkiä (yhdessä mutta erikseen :)), rauhallista aamiaista lehden parissa, saunaa ja lounasta. Hyvää teki!
Tammikuu tuo tullessaan epätavallisen paljon omaa aikaa. Koulupäivien lisäksi ohjelmassa on baby showereita, tupareita, tyttöjen iltaa ja työväenopiston Voimavaroja vanhemmuuteen-päiväkurssia.
Pitääpä lopuksi vielä mainita yksi syy, miksi blogi-päivitykset ainakin viimeisten viikkojen aikana ovat estyneet - olen käyttänyt käytännössä jokaisen liikenevät hetken (päikkäri- ja ilta-ajat) kirjojen parissa. Rakas, välillä laiminlyöty harrastukseni :).

Päivät 6 ja 7

Tässä sitä sitten yritetään muistella, mitä viime viikolla tapahtui, kun niin vain jäi viikkopäiväkirja kesken, ylläri..
Kuudes päivä vietettiin pihatöissä. Minun vanhempani tulivat auttamaan, mummu lähinnä lapsenvahdiksi ja pappa taas miehen avuksi harventamaan melkeinpä koko pihaa varjostavaa vaahteraa ja leikkaamaan pensas aitaa.
Poitsu oli into piukeana katsomassa sahan ja pensasleikkurin käyttöä. Oma pieni lelusaha kelpasi hetken, mutta siitähän riemu pääsi valloilleen, kun sai kokeilla oikeaa pensasleikkuria! Voi meidän pientä, työkalut joka lähtöön ovat kyllä tällä hetkellä ehdottomia suosikkeja!
Illalla Poitsu pääsi vielä haravoimaan ihkauudella pikkuharavallaan :).


Viikkopäiväkirjan viimeisenä päivänä lähdin itse aamulla keskustaan jumppaan ja mies tuli aamupäivällä perässä, kunhan oli ensin vienyt Poitsun hoitoon siskolleni. Vietettiin miehen kanssa rentoa iltapäivää syöden ja kaupungilla kierrellen. Sillä aikaa Poitsu vietti laatuaikaa (ällö sana, oikeesti!) tätinsä ja serkkujensa kanssa. Kuinka monesti ollaankaan miehen kanssa puhuttu, kuinka arvokas juttu serkut Poitsulle ovatkaan! Onneksi meidän pikkuista on siunattu monella, lähellä asuvalla serkulla, joten jos vaikka kävisikin niin, ettei meille enää tulisi lapsia, tulee Poitsulla aina olemaan läheisiä ympärillään <3.


Ai niin, illat rauhoittui ainakin hetkeksi, kun laitettiin Poitsulle taas unipussi..  ;) Vielä ei ole oppinut kiipeämään pinniksestä se päällään!

Päivät neljä ja viisi

Eilen päivä alkoi kotona puuhastelun merkeissä. Syötiin aamupala, luetiin lehti (mmonin keskeytyksin, tottakai), kodin järjestelyä, yhdessä sängyn petaamista (Poitsun tehtävä on aina heittää koristetyynyt sängylle :) jne. Poitsu tuli isin kanssa pyörällä, kun minä lenkkeilin koiran kanssa. 
Päikkäreille mentiinkin uudela kaavalla. Poika kun alkanut kiipeilemään sellaisella innolla pinniksestään, ei tähän hätään olla keksitty muuta vaihtoehto kuin että toinen meistä jää makaamaan sänkyyb pinniksen viereen.. Lahjonta, kiristys tai uhkailu ei vielä tässä iässä tunnu toimivan..

Unien jälkeen lähdettiin Porvooseen miehen työkaveein perheen luo ja tapaamaan samalla kahta suunnilleen samanikäistä poikaa. Poitsu mennä viiletti yllättävänkin rohkeasti (mielessä monen monituiset kerrat, kun kyläily jopa lapsiperheessä oli pitkälti äidin sylissä kiehnaamista. Suosikkileluja oli tietty leikkipora, polkuratikka, ulkona polkutraktori (jota kylläkin veri perässään) ja kissat (jotka häipyivät kyllä nopeasti kuvasta). Toisaalta huomasi kyllä pojan herkkyyden, kun itku tuli samantien, kun vanhempi pojista vähän tönäisi..

Illalla nukuttamiseen meni tunti ja tässä kyllä kiristyi muuten melko pitkämielisen äidin pinna. Oma aika illalla kun on se, mistä haluaisi kynsin hampain pitää kiinni!

Jos ei onnustunut nukahtaminen nopeasti, niin ei myöskään yö ollut kummoinen. Noin kolmesta viiteen välissämme pyöri välillä oikeinkin pirteä poikanen.. Lopulta meni hermot siihen hyörimuseen ja nostin pojan omaan sänkyynsä, minne ihme ja kumma nukahtikin. Aamulla vedettiinkin poitsun kanssa sikeitä aina ysiin asti miehen lähtiessä töihin.

Päivä oli rauhallinen ja aika tyypilinen kotipäivä. Aamupäivä, jolloin yleensäkin olen verkkainen kaikessa, oli tänään tosi lyhyt ja kului peruspuuhastelun merkeissä. Lehden luvun, siivouksen ja näkkärin leipomisen ohessa luettiin kirjoja, tanssittiin Ihahan ym. tahdissa ja pössötettiin noin yleensä. Uloskin olisi voinut mennä, mutta kappas vaan, aika meni taas johonkin muuhun!

Päikkäreille nukutin suoraan rattaisiin, koska pinniksestä kiipeilyrumba ei oikein houkuttanut. Onneksi ainakin toistaiseksi nukahtaa niin sisälle kuin uloskin.

Iltapäivällä oleskeltiin pihassa (mm. löydettiin kastemato, jota pitkään ihmeteltiin), häärättiin sisällä (imurointia, teletappeja Youtubesta, imurointia..Alkuillasta käytii vielä koira/ratas-lenkillä mammakaverin kanssa.

Nukuttaminen kesti tänään "vain" puoli tuntia :).

Osat kolme ja neljä

Yllättäen tämä(kin) prokkis on osoittautunut haastavaksi, enkä eilen millään jaksanut raportoida päivän tapahtumista.

Lähdettiin aamulla Poitsun kanssa brunssille ystävän luo. Oltiinkin pitkästä aikaa lapsivapaassa asunnossa, yllättävän pienillä vahingoilla kuitenkin selvittiin. Mitä nyt yksi koristekukka meni rikko ja toisen sukan Poitsu onnistui heittämään alas lasitetulta parvekkeelta. Olihan siinä lasin ja lattian välissä pari senttiä.. Parveke ja sähköpora olivatkin paikan hitit ja pari tuntia meni kivasti.

Päikkärit olivat jäädä kokonaan välistä, kun palattiin niin myöhään brunssilta. Tunnin pyörimisen jälkeen siirsin pojan pinniksestä rattaisiin ja muutaman minuutin lenkkeilyn jälkeen olikin jo unessa.

Päivään mahtui vielä ulkoilua ja saunomista (löylykauhalla leikkimistä, löylyjen heittämistä, saunan ikkunasta roikkumista).

Tänään aloitettiin päivä kerholla ja siellä meno olikin lähinnä äidin sylissä istumista. Välillä Poitsu leikkii kerhossa jo aika itsenäisesti, tänään ei niinkään. 

Lounaan jälkeen lähdin viettämään opiskelupäuvää, Poitsu jäi isin kanssa kotiin ja iltapäivällä ohjelmassa oli ainakin serkkujen luona kyläilyä.

Viikkopäiväkirja, osa 3

Aamu venähti taas normaalia pidemmäksi, kun yöllä taas oli levottomuutta ilmassa. Poitsu tuli jossain välissä väliimme ja vaikka nukahtikin melkein heti, oli ainakin miehen vajaiksi jääneiden yöunien perusteella, hyörinyt ja pyörinyt kiitettävästi pitkin yötä.

Mies lähti töihin ja me kävimme aaumpäivällä läheisessä puistossa. Poitsun luonteesta kertoo hyvin se, kuinka hän leikkipuiston laitteita vaihtelee jatkuvasti. Useimmissa ei viihdy puolta minuuttia pidempään..
Puistoon mennessä vierähti pitkä tovi tiputellen lehtiä viemäriin :).

Päikkäreitä nukkui piiiitkästä aikaa yli kaksi tuntia. Ehdinpäs itsekin tehdä vähän pilatesta ja käydä saunassa :).

Päikkäreiltä lähdettiin saman tien lenkille koiran kanssa ja välipaöa syltiin rattaissa: näkkäriä, goji-marjoja, taateleuta ja porkkanaa :).

Pian siitä tulikin sitten hyvä ystäväni, Poitsun kummi, kylään ja viihdytti meitä loppuillan. Mustasukkaisuuskohtaukseltakin säästyttiin :).Menoa ja esitystä riitti sitäkin enemmän, aina nukkumaan menoon saakka. 

Viikkopäiväkirja, osa 2

Viime kuukausina on ollut tyypillistä, että kerran pari viikossa Poitsu on hereillä tunnin pari. Näin viime yönäkin. Mitään sen kummempaa itkukohtausta ei saanut missään vaiheessa, kunhan hyöri ja pyöri meidän sängyssä, välillä meidän välissä, välillä takaisin omassa sängyssään.. Torkahtelin itse välillä, kunnes kirkkaalla äänellä lausahdettu "äiti" tai "isi", tai vaihtoehtoisesti esim. kasvoihin osuva potku herätti uudelleen.


Aamulla onneksi otettiin vähän takaisin yövalvomista ja Poitsun kanssa herättiin vasta puoli yhdeksältä, isi vähän aiemmin. Aamulla perusrutiinit, meille mies valmisti lattet ja smoothiet, Poitsu söi apinaevästä ja hapankorppua. Aloitettiin muuten tänään maidoton kokeilu Poitsulla. Ei sillä, että hänellä olisi jotain selkeitä allergian merkkejä, lähinnä halutaan kokeilla, vaikuttaako maidottomuus 3-5 kertaa päivässä toimivaan vatsaan. Maha Poitsulla on lisäksi usein tosi löysällä.


Aamutoimien jälkeen lähdettiin ulkoilemaan ja metsään. Mikäs sen parempaa kuin katsella milloin mistäkin innostuvaa poikaa, joka välillä kerää kukkia (tähän aikaan vuodesta saalis tosin on jo aika niukka), kuuntelee/bongaa lintuja.. Osoittipa Poitsu tänään vesilätäkköäkin ja sanoi "ummaan" (uimaan) <3.


Lounaan jälkeen nukutin Poitsun vaihteeksi ulos, tällä kertaa riitti viiden minuutin lenkki nukahtamiseen. Päikkäreiden (75min.) jälkeen lähdettiin hakemaan samanikäistä serkkutyttöä päiväkodista ja viettämään iltapäivää heille. Mies sai omaa aikaa ja jäi kotiin :). Voi sitä liikuttavaa näkyä, kun serkukset kävelivät käsi kädessä päiväkodilta parkkipaikalle <3.


Leikkiä ja hyvää tuulta riitti aina siihen asti, kunnes siskoni tuli töistä. Poitsun suurin vihollinen (ei onneksi aina kuitenkaan) on nimittäin muut aikuiset, jotka vievät äidin huomion muualle..


Kotiin palattuamme olikin jo aika alkaa iltapalahommiin, tällä kertaa chia-vanukas hedelmillä ja marjoilla toimi yllättävänkin hyvin.


Iltasadun pariin piti melkein pakottaa, sen verran mielellään riehakkaasti katsoi poika isänsä kanssa jääkiekkomatsia. Onneksi tapahtumarikas päivä veti lopulta pidemmän korren ja uni tuli melko nopeasti ennen puoli yhdeksää.


Pitää vielä lopuksi mainita yksi ihana tapa, joka minulla ja pojalla on iltaisin, kun laulan iltalauluja Poitsun ollessa jo sängyssään. Poika sanoo "pupu" (pusu) ja antaa pusun pinnojen välistä. Siirtyy sitten toiseen paikkaan ja sama toistuu. Tätä voi jatkua parisenkymmentäkin kertaa. Miten sitä muka malttaisi lopettaa, kun Poitsu kerrankin haluaa pussailla :)!