..ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Yksi lempparilastenlauluista ja nuo sanatkin pitävät niin täsmälleen paikkansa! Ei varmastikaan ole maan päällä montaa asiaa, mikä EI kiinnostaisi pientä tutkimusmatkailijaa. Harmi vaan, että itse joutuu toimimaan noin puolessa tapauksissa ilonpilaajana, kun kenkiä, sanomalehtiä, pieniä esineitä, kännyköitä tms. ei nyt vain voi tutkia = laittaa suuhun. Monen esineen, joka ehkä etukäteen ajateltuna olisi ollut kaikkea muuta kuin suuhun pantava (esim. lompakko, kuinka monta miljardia bakteeria siitäkin saa suuhunsa?!) kohdalla olen kuitenkin joustanut. Kasvaa nyt toivottavasti vastustuskyky, kun kaikenlaista vähemmän puhdasta imeskelee suussaan!
Viime päivityksen jälkeen Poitsu on oppinut istumaan tuetta sekä nousemaan seisomaan tukea vasten. Kova kiire näyttää pojalla olevan oppia uusia asioita, hyvä kun äiti pysyy perässä :). Istumisen taito on kyllä helpottanut monessa asiassa, hätätilanteessa voi sormiruokaillakin istuallaan, jos ei syöttistä ole mukana. Myös kylpeminen ja altaassa peuhaaminen on helpompaa, kun ei tartte olla mahallaan tai sitten jonkun tukemana.
Sormiruokailu jatkuu edelleen. Vaikea sanoa, kuinka paljon siinä ollaan edistytty, sotkua tulee kiitettävästi edelleen. Lattialle ehkä päätyy hitusen vähemman ruokaa kuin alussa, koiran suureksi harmiksi! Poitsu osaa jo aika hyvin juoda itse nokkamukista. Näyttää vähän siltä, ettei tuttipullo tule meillä ollenkaan kuvioihin mukaan, tosin ei olla ennettu pojan itse kokeilla juoda siitä, mutta ainakaan syöttäminen ei onnistu oikeastaan ollenkaan enää.
Olin kaverin kanssa terassilla piipahtamassa juhannusaattona. Oltiin ihan päiväseltään, mutta oli mukava päästä tuulettumaan :). Poitsu juo päivisin niin vähän maitoa nykyään, että mun poissaolo ei ollut mikään ongelma. Illat ja yöt onkin sitten eri juttu.
Käytiin pojan kanssa avoneuvolassa tänään paino- ja pituuskontrollissa. Vähän alakäyrillä olivat molemmat, paino 7780g, pituus 69,5cm. Osa menee varmaan aktiivisen liikkumisen piikkiin, toisaalta yösyöpöttely voi viedä ruokahaluja päivällä ja sitä pitäisikin yrittää vähentää. Helpommin sanottu kuin tehty! Lisäksi otetaan toinen lämmin ruoka mukaan. Tänään oltiin mun vanhempien luona "päivällisaikaan" ja ostettiin kokeeksi sosepurkki, ettei olisi tarvinnut sotkea niin paljon. Nooh, Poitsuhan ei soseista piitannut, hyvä jos kaksi lusikallista sain alas menemään.. Pitää kokeilla tehdä vastaavissa tilanteissa itse sosetta, jos vaikka menisi siten paremmin.
Yöt sujuvat edelleen vaihdellen. Välillä levottomampaa, toisinaan menee ihanan rauhallisesti, vain muutamalla heräämisellä yössä. Mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut pitkään aikaan.
tiistai 25. kesäkuuta 2013
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Liikkeellä - kontaten ja junaillen
Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen pitänee taas vähän päivittää kuulumisia.
Ruokailuista sen verran, että jätettiin heti viime päivityksen jälkeen hetkeksi vielä aamupuuro pois. Jotenkin tuntui, että niin pian kiinteitten aloittamisen jälkeen kolme kunnon ruokailua on tosi paljon. Siispä mentiinkin kolme viikkoa kahden annoksen taktiikalla ja eilen otettiin kuvioihin mukaan taas aamupuuro. Viime viikolla Poitsulla olikin paastoaika, eikä oikein mikään tuntunut maistuvan. Voi kyllä olla, että siihen vaikutti sekin, että oltiin reissussa ja niin ympäristö kuin ympärillä parveilevat ihmisetkin saivat pasmat sekaisin ja mielenkiinto kohdistui kaikkeen muuhun kuin syömiseen.. Täytyy sanoa, että yhdistelmä syömättömyys+sotku+muiden päivittely (saako se nyt varmasti tarpeeksi ravintoa) kiristi kohtalaisesti hermoja :/.. Onneksi näyttää siltä, että kotiin palattua ruokahalukin on parantumaan päin - ihanaa syödä taas omassa rauhassa!
Iho-ongelmia oli jälleen viikon verran. Tutut näppylät ja punaiset läiskät ilmestyivät erään vauvauinnin jälkimainingeissa ja pahenivat päivä päivältä leviten aina leukaan ja niskaan saakka. Oliko sitten atooppista ihottumaa vai allergiaa, kuka tietää, mutta yksi mahdollinen allergian aiheuttaja voisi olla kananmuna, jota annoin aika runsaasti uunimunakkaan ja paistetun munan muodossa parina päivänä. Kortisonikuuri vei ihottuman mennessään ja nyt viikon verran on ollut iho tosi hyvässä kunnossa, joten ilmeisesti ainakaan mikään näistä "perus"ruoista ei ole ihottuman taustalla. Munaa en ole vielä uskaltanut kokeilla uudestaan, mutta kaipa sekin pitäisi nyt testata. Inhottaa vain ajatus jälleen uudesta kortisonikuurista, jos iho menee taas niin huonoon kuntoon. Mikään muu voide ei auta ja Poitsuakin tuntuu ihottuma tosissaan vaivaavan, öisin erityisesti raapii itseään :(.
Poitsu on nyt tosissaan lähtenyt liikkeelle. "Virallinen" ensimmäinen konttauspäivä oli Poitsun ollessa 6kk +2pvää :). Nyt mennäänkin jo huimaa vauhtia eteenpäin. Ainoa hidastava alusta on nurmikko, joka ilmeisesti tuntuu inhottavalta, etenkin jos on paljain jaloin! Silloin matka voi tyssätä kokonaan ja Poitsu tyytyy keinuttelemaan itseään ees taas paikallaan ja välillä voi kuulua tyytymätöntä vaikerrusta, joka joskus yltyy itkuksikin. Kehitystä tapahtuu kokoajan ja toissapäivänä saavutettiin jo seuraava virstanpylväs kun Poitsu nousi ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan, ihan ilman apua. Nyt sitä sitten pöngitäänkin seisomaan milloin mitäkin vasten (esimerkiksi pahaa aavistamattominen pienten serkkujen selkiä vasten) ja vastaavasti myös kupsahdellaan lattialle, milloin pehmeämmin, milloin kauhealla rytinällä. Siinä missä arki on helpottunut, kun Poitsu viihtyy lattialla paremmin, on myös kasvanut jatkuva valppaanaoloaika. Vaaran paikkoja on pienessäkin asunnossa paljon!! Pinnasängyn pohjakin jouduttiin nyt laskemaan alas, ettei Poitsu keikahda vahingossa laidan yli, kun nousee seisomaan.
"Juttelun" määrä on lisääntynyt ja viime päivinä Poitsun suusta on kuulunut hurmaavaa "blää blää blää" -ääntelyä, mitä ei voi sen kummemmin kuvailla - aivan liikuttavan ihanaa! Sitä päästetään suusta joka tilanteessa, niin harmistuneena kuin iloisenakin, sävy vain muuttuu tilanteen mukaan!
Oltiin ensimmäistä kertaa junalla reisussa viime viikolla. Menomatka (n. 4h) mentiin kaksistaan. Matka taittui ihan mukavasti, kun olin saanut valittua paikan lastenvaunupaikan vierestä, joten Poitsu sai nukkua kahdet päikkärit rattaissa ihan mun paikan vieressä. Väliaika tosin ei ollut niin herkkua, Poitsu kun ei pahemmin sylissä viihdy, niin ei auttanut muu kuin lähteä käppäilemään junan käytäviä ees taas ja lopulta istuttiin ravintolavaunussa hetki. Seuraan liittyi enemmän tai vähemmän resuisen näköinen lievästi humalassa oleva mies, joka kylläkin oli ihan kohtelias ja kiinnosti Poitsu niin paljon, että tyytyi istumaan rauhassa mun sylissä tuijottaen vastapäätä istuvaa miestä :). Paluumatka olikin hieman haastavampi. Ensinnäkin matka-aika oli pidempi ja jouduttiin matkustamaan lemmikkivaunussa, koska meillä oli koira mukana. Onneki mukana olivat mies ja anoppi, joten viihdyttäjiä löytyi menomatkaa useampia! Parhaiten Poitsu viihtyi, kun kävelytettiin häntä käytävää pitkin ja kun hetkeksi päästi pojan lattialle konttaamaan.
Mökillä olon parasta antia oli ehdottomasti laatuaika viisi kuukautta vanhemman serkun kanssa ja konttaaminen parinkymmenen sentin syvyisessä merivedessä :). Rannalla sattui olemaan isohko "lätäkkö", joka oli saanut rauhassa lämmetä auringossa ja mikäpä sen mukavampi leikkipaikka Poitsulle! Hiekkaakin pääsi maistelemaan ja hyvin näytti maistuvan ;). Yöt menivät ihan mukavasti, niinkuin ovat menneet viime aikoina muutenkin. Alkuyö matkasängyssä ja ensimmäisestä syötöstä lähtien tutusti äidin kainalossa <3.
Eilen nautittiin vielä helteiden viimeisistä rippeistä (nyt vain 15C) pienessä uima-altaassa takapihalla. Voi sitä iloa ja autuutta, millä Poitsu siellä lätäkössään leikki!
Ruokailuista sen verran, että jätettiin heti viime päivityksen jälkeen hetkeksi vielä aamupuuro pois. Jotenkin tuntui, että niin pian kiinteitten aloittamisen jälkeen kolme kunnon ruokailua on tosi paljon. Siispä mentiinkin kolme viikkoa kahden annoksen taktiikalla ja eilen otettiin kuvioihin mukaan taas aamupuuro. Viime viikolla Poitsulla olikin paastoaika, eikä oikein mikään tuntunut maistuvan. Voi kyllä olla, että siihen vaikutti sekin, että oltiin reissussa ja niin ympäristö kuin ympärillä parveilevat ihmisetkin saivat pasmat sekaisin ja mielenkiinto kohdistui kaikkeen muuhun kuin syömiseen.. Täytyy sanoa, että yhdistelmä syömättömyys+sotku+muiden päivittely (saako se nyt varmasti tarpeeksi ravintoa) kiristi kohtalaisesti hermoja :/.. Onneksi näyttää siltä, että kotiin palattua ruokahalukin on parantumaan päin - ihanaa syödä taas omassa rauhassa!
Iho-ongelmia oli jälleen viikon verran. Tutut näppylät ja punaiset läiskät ilmestyivät erään vauvauinnin jälkimainingeissa ja pahenivat päivä päivältä leviten aina leukaan ja niskaan saakka. Oliko sitten atooppista ihottumaa vai allergiaa, kuka tietää, mutta yksi mahdollinen allergian aiheuttaja voisi olla kananmuna, jota annoin aika runsaasti uunimunakkaan ja paistetun munan muodossa parina päivänä. Kortisonikuuri vei ihottuman mennessään ja nyt viikon verran on ollut iho tosi hyvässä kunnossa, joten ilmeisesti ainakaan mikään näistä "perus"ruoista ei ole ihottuman taustalla. Munaa en ole vielä uskaltanut kokeilla uudestaan, mutta kaipa sekin pitäisi nyt testata. Inhottaa vain ajatus jälleen uudesta kortisonikuurista, jos iho menee taas niin huonoon kuntoon. Mikään muu voide ei auta ja Poitsuakin tuntuu ihottuma tosissaan vaivaavan, öisin erityisesti raapii itseään :(.
Poitsu on nyt tosissaan lähtenyt liikkeelle. "Virallinen" ensimmäinen konttauspäivä oli Poitsun ollessa 6kk +2pvää :). Nyt mennäänkin jo huimaa vauhtia eteenpäin. Ainoa hidastava alusta on nurmikko, joka ilmeisesti tuntuu inhottavalta, etenkin jos on paljain jaloin! Silloin matka voi tyssätä kokonaan ja Poitsu tyytyy keinuttelemaan itseään ees taas paikallaan ja välillä voi kuulua tyytymätöntä vaikerrusta, joka joskus yltyy itkuksikin. Kehitystä tapahtuu kokoajan ja toissapäivänä saavutettiin jo seuraava virstanpylväs kun Poitsu nousi ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan, ihan ilman apua. Nyt sitä sitten pöngitäänkin seisomaan milloin mitäkin vasten (esimerkiksi pahaa aavistamattominen pienten serkkujen selkiä vasten) ja vastaavasti myös kupsahdellaan lattialle, milloin pehmeämmin, milloin kauhealla rytinällä. Siinä missä arki on helpottunut, kun Poitsu viihtyy lattialla paremmin, on myös kasvanut jatkuva valppaanaoloaika. Vaaran paikkoja on pienessäkin asunnossa paljon!! Pinnasängyn pohjakin jouduttiin nyt laskemaan alas, ettei Poitsu keikahda vahingossa laidan yli, kun nousee seisomaan.
"Juttelun" määrä on lisääntynyt ja viime päivinä Poitsun suusta on kuulunut hurmaavaa "blää blää blää" -ääntelyä, mitä ei voi sen kummemmin kuvailla - aivan liikuttavan ihanaa! Sitä päästetään suusta joka tilanteessa, niin harmistuneena kuin iloisenakin, sävy vain muuttuu tilanteen mukaan!
Oltiin ensimmäistä kertaa junalla reisussa viime viikolla. Menomatka (n. 4h) mentiin kaksistaan. Matka taittui ihan mukavasti, kun olin saanut valittua paikan lastenvaunupaikan vierestä, joten Poitsu sai nukkua kahdet päikkärit rattaissa ihan mun paikan vieressä. Väliaika tosin ei ollut niin herkkua, Poitsu kun ei pahemmin sylissä viihdy, niin ei auttanut muu kuin lähteä käppäilemään junan käytäviä ees taas ja lopulta istuttiin ravintolavaunussa hetki. Seuraan liittyi enemmän tai vähemmän resuisen näköinen lievästi humalassa oleva mies, joka kylläkin oli ihan kohtelias ja kiinnosti Poitsu niin paljon, että tyytyi istumaan rauhassa mun sylissä tuijottaen vastapäätä istuvaa miestä :). Paluumatka olikin hieman haastavampi. Ensinnäkin matka-aika oli pidempi ja jouduttiin matkustamaan lemmikkivaunussa, koska meillä oli koira mukana. Onneki mukana olivat mies ja anoppi, joten viihdyttäjiä löytyi menomatkaa useampia! Parhaiten Poitsu viihtyi, kun kävelytettiin häntä käytävää pitkin ja kun hetkeksi päästi pojan lattialle konttaamaan.
Mökillä olon parasta antia oli ehdottomasti laatuaika viisi kuukautta vanhemman serkun kanssa ja konttaaminen parinkymmenen sentin syvyisessä merivedessä :). Rannalla sattui olemaan isohko "lätäkkö", joka oli saanut rauhassa lämmetä auringossa ja mikäpä sen mukavampi leikkipaikka Poitsulle! Hiekkaakin pääsi maistelemaan ja hyvin näytti maistuvan ;). Yöt menivät ihan mukavasti, niinkuin ovat menneet viime aikoina muutenkin. Alkuyö matkasängyssä ja ensimmäisestä syötöstä lähtien tutusti äidin kainalossa <3.
Eilen nautittiin vielä helteiden viimeisistä rippeistä (nyt vain 15C) pienessä uima-altaassa takapihalla. Voi sitä iloa ja autuutta, millä Poitsu siellä lätäkössään leikki!
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Puolivuotias Poitsu
Rakas Poitsumme täytti tänään puoli vuotta. Kuinka nopeasti aika onkaan mennyt, tuntuu vähän haikealtakin, kun pienestä vauvastamme on kovaa vauhtia kasvamassa tomera pikku poika!
Muistoksi seuraava puolivuotistilannekatsaus :)
Minä itse: Poitsusta on tullut selkeästi näkyviin jo tiettyjä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. Se, miten hän raivostuu nopeasti, jos ei esimerkiksi pääse (tarpeeksi nopeasti) jonkin esineen luo. Tai kun ruokaillessa häneltä otetaan lusikka tai haarukka pois, joita mielellään käyttää "apuna". Tai suosikkiruoka loppuu kesken (tänään niin kävi luumun kanssa). Jo pienestä asti hurmannut aurinkoinen luonne ei ole kadonnut mihinkään, vaan edelleen, jos mitään "ongelmaa" ei ole, huulet kaartuvat herkästi hymyyn, kun kohtaa vanhempien tai jonkun vieraammankin katseen. Vierastusta on ollut ihan vain muutamia kertoja ja nekin lyhytaikaisia. Toisaalta äiti oli onnellinen, kun hädän hetkellä tädin syli ei hiljentänyt ollenkaan itkua, vaan vasta äidin huomaan päästessään Poitsu rauhoittui - samantien :).
Lempileikit ja -puuhat: Nykyään viihdytään hyvin lattialla. Liikkumaan oppiminen (tyyli edelleen jotain konttaamisen ja ryömimisen välimuotoa) on selkeästi lisännyt lattialla viihtymisaikaa. Ja tietty, mitä vähemmän vaatteita, sen parempi! Kaikki esineet kiinnostaa, parhaiten melkein kaikki ei-lelut, eli johdot, kännykkä, läppäri, maidonkerääjä tm.. Tänään viihtyi pitkän tovin keittiön lattialla kattilan kannen kanssa, kun me valmistettiin iltapalaa. Helpottaa kovasti arkea, kun Poitsu viihdyttää pidempi aikoja itse itseään. Seisoo muuten myös mielellään tuettuna, saa nähdä kuinka sekin tässä etenee! Toinen lempparipuuha on syöttötuolissa istuminen ja ruokailu :). Vauvauinnissa tietty ollaan myös mielellään! Pitää vielä mainita vähemmän mieluisa puuha, yllättäen rattaissa istuminen ei ole mikään suosikkipuuha, vaikka toisin olisin olettanut. Vielä ainakin alkaa helposti kitisemään, jos ei ympärillä ole mainittavan paljon actionia!
Ruokailu: Eilen siirryttiin säännöllisempään ruokailurytmiin, eli 4-5 krt/päivässä, tosin aion ottaa melko rennosti sen kanssa. Aamulla ja illalla puuroa (tosin en kyllä usko, että puuro on ainoa oikea aamu/iltapala, eiköhän joskus voi jotain muutakin antaa), iltapäivällä lounas ja hedelmävälipala. Eilen Poitsu sai ekan kerran lihaa, itse tehtyjä lihapullia - ilman suolaa tietty. Alun ihmettelyn jälkeen alkoi maistua ja tänään, kun sai samaa, maistui vielä paremmin. Huomenna maistetaankin sitten kanaa, filee on jo paistettu valmiiksi! Muita uusia makuja ovat olleet luumu, persikka, mango ja munakoiso. Hyvin on tosiaan sujunut ja kaikkea on syönyt, mitä eteen tuodaan :). Poitsu ottaa myös mielellään haarukan ja lusikan menoon mukaan, ja osuu se välillä suuhunkin ;).
Sotkunaiheuttaja nro 1 on ehdottomasti kaurapuuro, sitä on kaikkialla!! Tänään muussasin sekaan rintamaitoa ja avokadoa, vaikka hyvin näyttää menevän ihan pelkästäänkin. Liikuttavan tosissaan Poitsu ottaa ruokailuhetket, meno häiriintyy kyllä herkästi, jos jotain tapahtuu ympärillä tai toinen vanhemmista poistuu pöydästä.
Imetys jatkuu onneksi edelleen. Välillä tuntuu, ettei maito aina maistu kovin paljon päiväsaikaan, mahtaako sitten tankata öisin niin paljon?! Toivon, että maito maittaa kuitenkin vielä pitkään, vaikka kiinteät ovatkin kuvioissa mukana ja niiden määrä lisääntyy jatkuvasti.
Nukkuminen: Vuorokausirytmi menee suurinpiirtein seuraavasti. Aamulla herätään noin seitsemän aikoihin. Aamuyö on tosin aika levotonta, mutta useimmiten saan Poitsun nukkumaan siihen seiskaan, joskus jopa lähemmäs kasia. Ekat päikkärit nukutaan parin tunnin päästä, kestoltaan n. 30-60 min. Nämäkin nykyään ulkona, kun meinasi nukkuttaminen kestää kauemmin kuin itse unet! Päiväpäikkärit parin tunnin päästä edellisistä, eli n. 12 aikoihin. Näiden pituus on vaihdellut kaikkein eniten, parina viime päivänä kesti vain puoli tuntia, kun ennen ja tänään 1,5-2,5h. Iltapäivällä, noin neljän aikoihin nukutaan sit vikat unet, nekin sellaiset 30-60min. Illalla mennään sitten nukkumaan 19.30-20, välillä lyhyemmän nukutuksen (eli käydään laittamassa tutti suuhun), toisinaan pidemmän kaavan kautta. Aika kivasti on ainakin vielä suostunut nukahtamaan itsekseen, vaikka nykyään näyttää kyllä yhä enemmän rekisteröivän vanhempien poistumisen huoneesta.
Yöunet ovat olleet kiitettävän pitkiä tässä viime aikoina, 11-12 tuntia, mikä varmaan selittääkin melko lyhyet päikkärit.
Yöt sitten.. Välillä ne ovat jo mukavan rauhallisia. Poitsu nukkuu oikeastaan koko yön mun kainalossa, kun otan sen ekasta syötöstä (n. 22-23) mun viereen ja siihenhän se sitten jää.. Usein en aamulla edes muista, miten yö on mennyt, lähinnä oma vireystaso kertoo sen, kuinka monesti on yöllä herännyt. Tuntuu, että eniten väsyttävät pitkät hereilläolojaksot, jos Poitsu on ollut vaikkapa tunnin yhtäjaksoisesti hereillä/viskellyt päätänsä ja kitissyt. Täytyy myöntää, että olen itse ihan liikaa käyttänyt tissiä tuttina ja sortunut siihen siinä tilanteessa helpoimpaan keinoon. Tottakai tiedostan sen, että jos olisin alusta alkaen jaksanut nostaa pojan omaan sänkyynsä nukkumaan syöttöjen välissä, selvittäisiin varmaan nykyään vähemmällä. Taitaa olla niinkin, että äiti on tätä nykyä yhtä riippuvainen pojasta kainalossaan kuin poika äitinsä läheisyydestä..
On muuten jännä, et alussa jaksoin merkata tarkalleen kaikki heräämiset ylös, nyt ei tulis mieleenkään, hyvä kun jaksaa muutaman kerran yössä vilkaista kelloa.
Strategiset mitat: 6kk-neuvolassa paino 7530g, pituus 68,5cm, molemmat nollakäyrällä. Motoriikka muuten huippua ja selkäkin suoristunut :).
Summa summarum: Ihania aikoja elämme, Poitsu oppii ja kehittyy koko ajan ja me vanhemmat saamme iloita ja olla ylpeitä omasta pikku menninkäisestämme <3!!
Muistoksi seuraava puolivuotistilannekatsaus :)
Minä itse: Poitsusta on tullut selkeästi näkyviin jo tiettyjä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. Se, miten hän raivostuu nopeasti, jos ei esimerkiksi pääse (tarpeeksi nopeasti) jonkin esineen luo. Tai kun ruokaillessa häneltä otetaan lusikka tai haarukka pois, joita mielellään käyttää "apuna". Tai suosikkiruoka loppuu kesken (tänään niin kävi luumun kanssa). Jo pienestä asti hurmannut aurinkoinen luonne ei ole kadonnut mihinkään, vaan edelleen, jos mitään "ongelmaa" ei ole, huulet kaartuvat herkästi hymyyn, kun kohtaa vanhempien tai jonkun vieraammankin katseen. Vierastusta on ollut ihan vain muutamia kertoja ja nekin lyhytaikaisia. Toisaalta äiti oli onnellinen, kun hädän hetkellä tädin syli ei hiljentänyt ollenkaan itkua, vaan vasta äidin huomaan päästessään Poitsu rauhoittui - samantien :).
Lempileikit ja -puuhat: Nykyään viihdytään hyvin lattialla. Liikkumaan oppiminen (tyyli edelleen jotain konttaamisen ja ryömimisen välimuotoa) on selkeästi lisännyt lattialla viihtymisaikaa. Ja tietty, mitä vähemmän vaatteita, sen parempi! Kaikki esineet kiinnostaa, parhaiten melkein kaikki ei-lelut, eli johdot, kännykkä, läppäri, maidonkerääjä tm.. Tänään viihtyi pitkän tovin keittiön lattialla kattilan kannen kanssa, kun me valmistettiin iltapalaa. Helpottaa kovasti arkea, kun Poitsu viihdyttää pidempi aikoja itse itseään. Seisoo muuten myös mielellään tuettuna, saa nähdä kuinka sekin tässä etenee! Toinen lempparipuuha on syöttötuolissa istuminen ja ruokailu :). Vauvauinnissa tietty ollaan myös mielellään! Pitää vielä mainita vähemmän mieluisa puuha, yllättäen rattaissa istuminen ei ole mikään suosikkipuuha, vaikka toisin olisin olettanut. Vielä ainakin alkaa helposti kitisemään, jos ei ympärillä ole mainittavan paljon actionia!
Ruokailu: Eilen siirryttiin säännöllisempään ruokailurytmiin, eli 4-5 krt/päivässä, tosin aion ottaa melko rennosti sen kanssa. Aamulla ja illalla puuroa (tosin en kyllä usko, että puuro on ainoa oikea aamu/iltapala, eiköhän joskus voi jotain muutakin antaa), iltapäivällä lounas ja hedelmävälipala. Eilen Poitsu sai ekan kerran lihaa, itse tehtyjä lihapullia - ilman suolaa tietty. Alun ihmettelyn jälkeen alkoi maistua ja tänään, kun sai samaa, maistui vielä paremmin. Huomenna maistetaankin sitten kanaa, filee on jo paistettu valmiiksi! Muita uusia makuja ovat olleet luumu, persikka, mango ja munakoiso. Hyvin on tosiaan sujunut ja kaikkea on syönyt, mitä eteen tuodaan :). Poitsu ottaa myös mielellään haarukan ja lusikan menoon mukaan, ja osuu se välillä suuhunkin ;).
Sotkunaiheuttaja nro 1 on ehdottomasti kaurapuuro, sitä on kaikkialla!! Tänään muussasin sekaan rintamaitoa ja avokadoa, vaikka hyvin näyttää menevän ihan pelkästäänkin. Liikuttavan tosissaan Poitsu ottaa ruokailuhetket, meno häiriintyy kyllä herkästi, jos jotain tapahtuu ympärillä tai toinen vanhemmista poistuu pöydästä.
Imetys jatkuu onneksi edelleen. Välillä tuntuu, ettei maito aina maistu kovin paljon päiväsaikaan, mahtaako sitten tankata öisin niin paljon?! Toivon, että maito maittaa kuitenkin vielä pitkään, vaikka kiinteät ovatkin kuvioissa mukana ja niiden määrä lisääntyy jatkuvasti.
Nukkuminen: Vuorokausirytmi menee suurinpiirtein seuraavasti. Aamulla herätään noin seitsemän aikoihin. Aamuyö on tosin aika levotonta, mutta useimmiten saan Poitsun nukkumaan siihen seiskaan, joskus jopa lähemmäs kasia. Ekat päikkärit nukutaan parin tunnin päästä, kestoltaan n. 30-60 min. Nämäkin nykyään ulkona, kun meinasi nukkuttaminen kestää kauemmin kuin itse unet! Päiväpäikkärit parin tunnin päästä edellisistä, eli n. 12 aikoihin. Näiden pituus on vaihdellut kaikkein eniten, parina viime päivänä kesti vain puoli tuntia, kun ennen ja tänään 1,5-2,5h. Iltapäivällä, noin neljän aikoihin nukutaan sit vikat unet, nekin sellaiset 30-60min. Illalla mennään sitten nukkumaan 19.30-20, välillä lyhyemmän nukutuksen (eli käydään laittamassa tutti suuhun), toisinaan pidemmän kaavan kautta. Aika kivasti on ainakin vielä suostunut nukahtamaan itsekseen, vaikka nykyään näyttää kyllä yhä enemmän rekisteröivän vanhempien poistumisen huoneesta.
Yöunet ovat olleet kiitettävän pitkiä tässä viime aikoina, 11-12 tuntia, mikä varmaan selittääkin melko lyhyet päikkärit.
Yöt sitten.. Välillä ne ovat jo mukavan rauhallisia. Poitsu nukkuu oikeastaan koko yön mun kainalossa, kun otan sen ekasta syötöstä (n. 22-23) mun viereen ja siihenhän se sitten jää.. Usein en aamulla edes muista, miten yö on mennyt, lähinnä oma vireystaso kertoo sen, kuinka monesti on yöllä herännyt. Tuntuu, että eniten väsyttävät pitkät hereilläolojaksot, jos Poitsu on ollut vaikkapa tunnin yhtäjaksoisesti hereillä/viskellyt päätänsä ja kitissyt. Täytyy myöntää, että olen itse ihan liikaa käyttänyt tissiä tuttina ja sortunut siihen siinä tilanteessa helpoimpaan keinoon. Tottakai tiedostan sen, että jos olisin alusta alkaen jaksanut nostaa pojan omaan sänkyynsä nukkumaan syöttöjen välissä, selvittäisiin varmaan nykyään vähemmällä. Taitaa olla niinkin, että äiti on tätä nykyä yhtä riippuvainen pojasta kainalossaan kuin poika äitinsä läheisyydestä..
On muuten jännä, et alussa jaksoin merkata tarkalleen kaikki heräämiset ylös, nyt ei tulis mieleenkään, hyvä kun jaksaa muutaman kerran yössä vilkaista kelloa.
Strategiset mitat: 6kk-neuvolassa paino 7530g, pituus 68,5cm, molemmat nollakäyrällä. Motoriikka muuten huippua ja selkäkin suoristunut :).
Summa summarum: Ihania aikoja elämme, Poitsu oppii ja kehittyy koko ajan ja me vanhemmat saamme iloita ja olla ylpeitä omasta pikku menninkäisestämme <3!!
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Kevättä rinnassa
Ihanaa, kun kesä näyttää todella saapuvan! Mikä sen parempaa kuin viettää päiviä terassilla, syödä ja nauttia vielä iltapäiväkahvitkin ulkona. Ostettiin pöytään kiinnitettävä syöttötuolikin, mikä on helppo kiinnittää terassipöytään ja ottaa esim. mökillekin mukaan.
Vauvauinnissa jatkettiin sukellusharjoituksia ja Poitsu näytti ihan pitävän niistä, tai no ei ainakaan ollut moksiskaan, kun pinnan alle joutui!
Konttaaminen on ollut jo hetken aikaa kovassa treenissä, nyt Poitsu harjoittelee keikuttelua ees taas konttausasennossa, eteenpäin ei ole vielä ottanut "askeleita". Liikkuminen eteenpäin onnistuu kyllä heittäytymällä konttausasennosta makuuasentoon ja siitä taas ylös - hidasta mutta varmaa menoa..
Sormiruokailussa ollaan edetty mm. kesäkurpitsaa, omenaa ja kaurapuuroa ja tomaattia maistellen. Hienosti söi puolikkaasta tomaatista käytännössä kaiken muun paitsi kuoren. Samana päivänä syötiin myös kaurapuuroa (yhden suhde yhteen valmistusmenetelmällä, sekin meni kuin kuumille kiville!) ja illalla ilmestyi leukaan ja rintaan ihottumaa. Sitä on ollut nyt muutaman päivän ajan ja näyttää pikkuhiljaa olevan paranemaan päin. Tomaattia ei olla enää annettu, kun epäiltiin sen olleen tuon ihoreaktion takana, vaikka kai se voisi se kaurapuurokin olla, ken tietää! Harmi, jos heti ilmenee jokin allergia :(.
Luin eilen kirjastosta lainaamaani Omin sormin suuhun -kirjaa, joka on sormiruokailun kehittämän Rapleyn kirjoittama. Sormiruokailuun tuli lisää hyödyllistä tietoa, mutta erityisesti imetysosio kirjassa oli silmiäavaava. Jos kirjaan on uskominen, ei tosiaan ole mitään syytä, miksi terveelle lapselle annettaisiin kiinteitä ennen noin puolen vuoden ikää. Painon kehitys suuntaan tai toiseen ei monista ohjeistuksista huolimatta olisi syy aloittaa kiinteitä aikaisemmin, sillä rintamaito on joka tapauksessa paljon energiapitoisempaa kuin soseet, joita esim. 4 kk:n ikäiselle annetaan. Paljon muitakin perusteluja kirja antoi kuuden kuukauden täysimetykselle ja ainakin näin maallikon maalaisjärjelle ne vaikuttivat varsin järkeenkäypiltä. Minulle ei olla koskaan neuvolassa puhuttu siitä kuuden kuukauden täysimetyksen suosituksesta, vaikka se Suomessakin nykyään on virallinen ohjeistus. Jos olisin itse ollut Poitsun 4kk täyttäessä valmis aloittamaan kiinteät, olisin ihan varmasti saanut sille siunauksen neuvolassa. Nytkin kävi mielessä, että aloitettiinko liian aikaisin kiinteät, kun 5kk ja viikon iässä aloitettiin maistelu. Toisaalta Poitsu itse täytti ne sormiruokailun aloittamista koskevat kriteerit, eli osasi tuettuna istua suorassa, tarttui esineisiin ja vei ne suuhun ja oli kiinnostunut ruoasta.
Ensi viikolla Poitsu täyttää jo kuusi kuukautta, huimaa!!
Vauvauinnissa jatkettiin sukellusharjoituksia ja Poitsu näytti ihan pitävän niistä, tai no ei ainakaan ollut moksiskaan, kun pinnan alle joutui!
Konttaaminen on ollut jo hetken aikaa kovassa treenissä, nyt Poitsu harjoittelee keikuttelua ees taas konttausasennossa, eteenpäin ei ole vielä ottanut "askeleita". Liikkuminen eteenpäin onnistuu kyllä heittäytymällä konttausasennosta makuuasentoon ja siitä taas ylös - hidasta mutta varmaa menoa..
Sormiruokailussa ollaan edetty mm. kesäkurpitsaa, omenaa ja kaurapuuroa ja tomaattia maistellen. Hienosti söi puolikkaasta tomaatista käytännössä kaiken muun paitsi kuoren. Samana päivänä syötiin myös kaurapuuroa (yhden suhde yhteen valmistusmenetelmällä, sekin meni kuin kuumille kiville!) ja illalla ilmestyi leukaan ja rintaan ihottumaa. Sitä on ollut nyt muutaman päivän ajan ja näyttää pikkuhiljaa olevan paranemaan päin. Tomaattia ei olla enää annettu, kun epäiltiin sen olleen tuon ihoreaktion takana, vaikka kai se voisi se kaurapuurokin olla, ken tietää! Harmi, jos heti ilmenee jokin allergia :(.
Luin eilen kirjastosta lainaamaani Omin sormin suuhun -kirjaa, joka on sormiruokailun kehittämän Rapleyn kirjoittama. Sormiruokailuun tuli lisää hyödyllistä tietoa, mutta erityisesti imetysosio kirjassa oli silmiäavaava. Jos kirjaan on uskominen, ei tosiaan ole mitään syytä, miksi terveelle lapselle annettaisiin kiinteitä ennen noin puolen vuoden ikää. Painon kehitys suuntaan tai toiseen ei monista ohjeistuksista huolimatta olisi syy aloittaa kiinteitä aikaisemmin, sillä rintamaito on joka tapauksessa paljon energiapitoisempaa kuin soseet, joita esim. 4 kk:n ikäiselle annetaan. Paljon muitakin perusteluja kirja antoi kuuden kuukauden täysimetykselle ja ainakin näin maallikon maalaisjärjelle ne vaikuttivat varsin järkeenkäypiltä. Minulle ei olla koskaan neuvolassa puhuttu siitä kuuden kuukauden täysimetyksen suosituksesta, vaikka se Suomessakin nykyään on virallinen ohjeistus. Jos olisin itse ollut Poitsun 4kk täyttäessä valmis aloittamaan kiinteät, olisin ihan varmasti saanut sille siunauksen neuvolassa. Nytkin kävi mielessä, että aloitettiinko liian aikaisin kiinteät, kun 5kk ja viikon iässä aloitettiin maistelu. Toisaalta Poitsu itse täytti ne sormiruokailun aloittamista koskevat kriteerit, eli osasi tuettuna istua suorassa, tarttui esineisiin ja vei ne suuhun ja oli kiinnostunut ruoasta.
Ensi viikolla Poitsu täyttää jo kuusi kuukautta, huimaa!!
tiistai 7. toukokuuta 2013
Sormiruokailukuulumisia - viikko 1
Viime kerralla kerroinkin jo bataatti- ja kurkkumaisteluista. Niitä ollaan maisteltu, tai ehkä voisi sanoa jopa syöty, myös viime päivien aikana. Lauantaina otettiin mukaan myös parsakaali ja se on ollutkin aikamoinen hittituote! Rakenteeltaan kun on sen verran karhea, se pysyy helposti pienen ruokailijan näpeissä, eikä liuskahda niin vikkelään käsistä kuin esim. kurkku. Eipä ole paljon muuta jäänyt jäljelle kuin varret ja kakkavaippakin jälleen toiminut todistajana siitä, että jotain on kulkeutunut mahalaukkuunkin saakka. Ilmeisesti on siis ihan normaalia, että vaipassa on aluksi kokonaisia ruoanpaloja.
Tänään syötiin aamupalaksi melonia ja kurkkua. Ensimmäistä kertaa Poitsun ilme ei ollut nyrpeä, kun sai isomman palan suuhunsa, makea meloni ei näköjään maistunut ollenkaan hassummalta :). Lounaalla Poitsu sai uutena makuna porkkanaa ja lisäksi "vanhaa" tuttua parsakaalia. Parsa näytti maistuvan porkkanaa paremmin, mutta edelleen ruokailuhetki oli oikein mukava ja Poitsu innoissaan!
Muuten täällä edelleen vietetään melko rauhattomia öitä. Näyttää siltä, että Poitsu ei myös enää niin helposti jää nukahtamaan yksikseen yöunille, vaan aika paljon on ollut itkuisempaa, voi pikkuista!
Viime vauvauinnissa päästiin jo pinnan alle ja Poitsu "sukelsi" ekan kerran :). Konttausasentoa treenataan kovasti ja poika kyllä jo kovasti liikkuu eri suuntiin, vaikkei varsinaista ryömimistä tai konttaamista osaakaan!
perjantai 3. toukokuuta 2013
Sormiruokailua, rintatulehdusta ja valvottuja öitä
Kaikenlaista on jälleen sattunut ja tapahtunut viime päivityksen jälkeen. Siinä missä yöt tuntuivat viikko sitten sujuvan rauhallisesti, on viime viikko taas ollut aikamoista valvomista. Tuttuakin tutumpaa ähinää, kitinää ja pään viskelyä ja sitä seuraavaa tissin tai tutin tunkemista suuhun.. Siihen kun vielä lisätään alkuviikolla podettu rintatulehdus, oli äiti aika valmista kauraa, kun muut juhlivat vappua!
Rintatulehdus alkoi eräänä aamulla aristavana rintana -taas se sama rinta. Päivän mittaan tuli heikko olo ja illalla nousi kuume. Seuraavana aamuna meninkin lääkärille hakemaan antibioottikuurin (hohhoijjaa, taitaa olla jo neljäs kuuri vuoden sisään, kun virtsatulehduksetkin otetaan huomioon). Onneksi tälläkään kertaa imetys ei sattunut, joten sen kummemmin en joutunut kärsimään.
Liikkuminen on edistynyt niin, että Poitsu liikkuu jollain tyylillä eteen-, taakse- ja sivullepäin, varsinaista ryömimistä se ei edelleenkään ole, mutta erilaisin keinoin onnistuu liikuttelemaan itseään kuitenkin! Käsien varaan on ruvennut myös varaamaan hienosti, niin että koko yläkroppa nousee, joten eiköhän sieltä pian lähdetä liikenteeseen kunnolla.
Voi tätä kevään ihanuutta! Ollaan laitettu pihaa kuntoon ja on ollut ihana viettää Poitsunkin kanssa aikaa ulkona muutenkin kuin vain tämän vaunuissa nukkuessa. Auringon palvojaksi Poitsua ei kyllä voi kutsua, kitisee (ja aivastaa) samantien, kun aurinko häikäisee silmiä!
Niin, ja se viikon suurin juttu: sormiruokailun eli näin ollen kiinteiden aloitus. Ensimmäiseksi ruokalajiksi valikoitui sattumalta kurkku, kun sitä sattui tässä yksi päivä olemaan tarjolla. Ei muuta kuin Poitsu tuettuna syöttötuoliin, ruokalappu kaulaan ja silikonialusta pöytään. Kurkku olikin varsinainen hitti! En tiedä, oliko ennen kaikkea sen mukava tuntu (siitä lähti kumimainen ääni, kun Poitsu nautiskellen "vingutti" sitä ikeniään vasten), vai maku, mutta parin kurkkupalan kanssa vierähti pitkä tovi. Tosin isomman hedelmälihan irrotessa kieli tuli kyllä samantien ulos ja pala pudotettiin pöydälle nyrpistyneen ilmeen kera. Hienosti sai kuitenkin kaluttua kurkun pehmeän osan ikenillään. Kurkustakin saa muuten aikaan aikamoisen sotkun, vaik ei olisi uskonut!
Vappupäivänä keitettiin bataattia ja tarjottiin sitä suurina paloina. Sehän meni melkein samantien muusiksi, Poitsu puristi sitä nyrkissään ja pöytää vasten, sohi lattialle ja syliinsä! Kyllä sitä kuitenkin myös suuhun päätyi, enimmäkseen bataattista nyrkkiä imiessä sekä myös pöydältä suoraan "nuollessa". Jos bataatista irtosi suoraan suurempi pala, aukesi suu välittömästi ja kieli pudotti palan pöydälle. Ilmeisesti paloina Poitsu ei ole vielä valmis maistelemaan! Niitä nyrkkejä (ja pöytää) imiessä mahaankin oli kuitenkin jonkin verran ruokaa päätynyt, sen todistivat seuaavan päivän kakkavaipat :).
Sotkua tosiaan tulee ja joka ruokailun jälkeen menee tovi siivotessa pöytä, tuoli, vahakangas lattialla ja tietty Poitsu itse! Onneksi koiralle saa annettua bataatin ym. jämät, ettei ihan hukkaan joudu näin suuria määriä heittämään! Harjoitukset jatkuvat, huomenna varmaan otetaan jokin uusi ruoka-aine mukaan.
Aurinkoisia kevätpäiviä, nauttikaamme!
Rintatulehdus alkoi eräänä aamulla aristavana rintana -taas se sama rinta. Päivän mittaan tuli heikko olo ja illalla nousi kuume. Seuraavana aamuna meninkin lääkärille hakemaan antibioottikuurin (hohhoijjaa, taitaa olla jo neljäs kuuri vuoden sisään, kun virtsatulehduksetkin otetaan huomioon). Onneksi tälläkään kertaa imetys ei sattunut, joten sen kummemmin en joutunut kärsimään.
Liikkuminen on edistynyt niin, että Poitsu liikkuu jollain tyylillä eteen-, taakse- ja sivullepäin, varsinaista ryömimistä se ei edelleenkään ole, mutta erilaisin keinoin onnistuu liikuttelemaan itseään kuitenkin! Käsien varaan on ruvennut myös varaamaan hienosti, niin että koko yläkroppa nousee, joten eiköhän sieltä pian lähdetä liikenteeseen kunnolla.
Voi tätä kevään ihanuutta! Ollaan laitettu pihaa kuntoon ja on ollut ihana viettää Poitsunkin kanssa aikaa ulkona muutenkin kuin vain tämän vaunuissa nukkuessa. Auringon palvojaksi Poitsua ei kyllä voi kutsua, kitisee (ja aivastaa) samantien, kun aurinko häikäisee silmiä!
Niin, ja se viikon suurin juttu: sormiruokailun eli näin ollen kiinteiden aloitus. Ensimmäiseksi ruokalajiksi valikoitui sattumalta kurkku, kun sitä sattui tässä yksi päivä olemaan tarjolla. Ei muuta kuin Poitsu tuettuna syöttötuoliin, ruokalappu kaulaan ja silikonialusta pöytään. Kurkku olikin varsinainen hitti! En tiedä, oliko ennen kaikkea sen mukava tuntu (siitä lähti kumimainen ääni, kun Poitsu nautiskellen "vingutti" sitä ikeniään vasten), vai maku, mutta parin kurkkupalan kanssa vierähti pitkä tovi. Tosin isomman hedelmälihan irrotessa kieli tuli kyllä samantien ulos ja pala pudotettiin pöydälle nyrpistyneen ilmeen kera. Hienosti sai kuitenkin kaluttua kurkun pehmeän osan ikenillään. Kurkustakin saa muuten aikaan aikamoisen sotkun, vaik ei olisi uskonut!
Vappupäivänä keitettiin bataattia ja tarjottiin sitä suurina paloina. Sehän meni melkein samantien muusiksi, Poitsu puristi sitä nyrkissään ja pöytää vasten, sohi lattialle ja syliinsä! Kyllä sitä kuitenkin myös suuhun päätyi, enimmäkseen bataattista nyrkkiä imiessä sekä myös pöydältä suoraan "nuollessa". Jos bataatista irtosi suoraan suurempi pala, aukesi suu välittömästi ja kieli pudotti palan pöydälle. Ilmeisesti paloina Poitsu ei ole vielä valmis maistelemaan! Niitä nyrkkejä (ja pöytää) imiessä mahaankin oli kuitenkin jonkin verran ruokaa päätynyt, sen todistivat seuaavan päivän kakkavaipat :).
Sotkua tosiaan tulee ja joka ruokailun jälkeen menee tovi siivotessa pöytä, tuoli, vahakangas lattialla ja tietty Poitsu itse! Onneksi koiralle saa annettua bataatin ym. jämät, ettei ihan hukkaan joudu näin suuria määriä heittämään! Harjoitukset jatkuvat, huomenna varmaan otetaan jokin uusi ruoka-aine mukaan.
Aurinkoisia kevätpäiviä, nauttikaamme!
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Poitsu viisi kuukautta
Poitsu täytti eilen 5 kuukautta. Mihin tämä aika oikein on mennyt, juurihan sitä vasta synnäriltä tultiin..
Käytiin viisikuukautisneuvolassa saamassa rokotteet (taaskaan ei tullut mitään oireita, jee) ja toteamassa, että painoa ei viimeiseen kahteen viikkoon ollut tullut yhtään lisää, kuten ei myöskään pituutta! Terkkari onneksi lohdutti, että flunssa on voinut olla osasyyllinen tähän ja sitä edellisellä kaksiviikkoispätkällä olikin tullut hienosti 400g, joten ei syytä huoleen :). Oli kyllä myös sitä mieltä, että voitaisiin hyvin aloittaa pikkuhiljaa kiinteitä (tosin vanhempi terkkari samassa neuvolassa totesi, ettei ole mitään "hätää" ja ihan hyvin voidaan mennä vielä täysimetyksellä). Onkohan niin, että nuoremmat neuvolantädit ovat herkemmin ohjaamassa kiinteiden pariin?
Muuten Poitsu näyttikin sitten osaamisiaan oikein reippaasti - kovasti pönkesi polviaan pepun alle ja ehkä muutaman millin jo pääseekin eteenpäin (äidin vaaleanpunaisten silmälasien läpi katsottuna ainakin :)). Esineisiin myös tartutaan tomerasti ja kaikki mahdollinen viedään suuhun, omat varpaat mukaanluettuna.
Kovasti jo odottelen itsekin kiinteiden aloittamista ja erityisesti sormiruokailu innostaa, niinkuin olen aiemminkin todennut. Olen edelleen lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja blogeja, "vertaistukea" kun on harmillisen vähän lähipiirissä ja neuvolassakin oltiin todella varovaisen myönteisiä. Kommentti "kunhan ei sitten vain anna liian suuria paloja kerralla", kertoo ehkä, ettei kyseinen terkkari ole kauhean perehtynyt sormiruokailun saloihin. Onneksi olen miehenkin saanut innostumaan tästä ja perheen keskenhän ne ruokahetket kuitenkin enimmäkseen vietetään.
Poitsu on jo istunut välillä syöttötuolissaan, tosin reilusti tuettuna. Kovasti näyttää siinä viihtyvän ja eilen itse aterioidessamme emme pystyneet vastustamaan kiusausta ja annoimme Poitsu maistella banaania, puolikasta sellaista.. Kädet ojossa Poitsu otti banaanin vastaan ja pisti samantien sen suuhunsa. Banaani vain on sen verran liukas, että sehän oli kerrassaan mahdotonta saada pysymään Poitsun sormissa! Siitähän saikin poika varsinaiset raivarit ja ruokahetki päättyi ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan.. Mutta hieman esimakua saatiin kuitenkin sormiruokailusta ja sen verran voi sanoa jo tämän kokemuksen perusteella, että kärsivällisyyttä se tulee vaatimaan! Ihan turha olettaa, että Poitsu jotenkin taianomaisesti osaisi samantien a) ottaa ruoasta kunnon otteen, b) saada se kuljetettua suuhunsa, c) olemaan pudottamatta palasta kädestään, d) imeskellä ruoasta palasia, e) tekemään tämän kaiken sotkematta totaalisesti itseään ja lähiympäristöään!
Ratasistuin otettiin esille tänään ja tarkoituksena olisi pikkuhiljaa siirtyä niitä käyttämään, ainakin liikenteessä ollessamme. Voi meidän pikkuista, pian sitä mennään jo rattailla joka paikkaan! Ostin käytettynä myös BabyBjörnin rintarepun, uudemman mallisen kuin mikä meillä on ollut tähän asti lainassa ja ihan hyvältä se vaikuttaa. En tosin voi väittää, että mitään pitkiä vaelluslenkkejä reippaalla tahdilla tekisi mieli tehdä, niin mukava se ei ole.
Viimeiset yöt ovat olleet ihan rauhallisia. Poitsu tosin on nukkunut alkuyötä lukuunottamatta tiukasti kainalossa, rinta suussa useammin kuin varmaan koskaan.. Toki sitä tulee välillä havahduttua hereille, mutta niin kauan kun Poitsu ei oikeastaan koko yönä ole kunnolla hereillä, eivät heräilytkään tunnu aamulla kovin uuvuttavana väsymyksenä. Tänään otettiin laita pois pinniksestä, tavoitteena, että Poitsu olisi helpompi siirtää yölläkin omaan sänkyynsä. Nähtäväksi jää tämäkin!
Päikkärirytmi on selkiytynyt viimeisen viikon aikana entisestään ja on normipäivänä suurinpiirtein aamulla 9-10, päivällä 12-14 ja iltapäivällä 16-17.
Pitänee mainita vielä todellisesta läheltä piti -tilanteesta viime viikolta. Olin lähdössä vaunujen kanssa liikenteeseen ja Poitsu nukkui jo toista tuntia terassilla, ulko-oven edessä. Poika äänteli vaunuissaan jotakin ja kävin heiluttamassa vaunuja ja palasin sitten hetkeksi sisälle laittamaan kenkiä jalkaa. Jostain ihmeen syystä olin jättänyt jarrut pois päältä ja seuraavassa hetkessä kuulin ulkoa Poitsun itkun. Ulos mennessä näin vaunut kaatuneena eteenpäin terassilla. Vaunut olivat ilmeisesti tuulesta saaneet vauhtia ja rullaanneet eteenpäin noin metrin, pudonneet seuraavalle tasanteelle (korkeutta ehkä n. 20cm) ja keikanneet pudotuksen voimasta eteenpäin. Poitsu oli melkein ylösalaisin vaunuissa, hieman lysyssä, mutta kuitenkin vahingoittumattomana. Voi sitä pelästyksen määrää, sen verran hurjalta se näytti :(. Pakko oli käydä terkkarilla näyttämässä poikaa ja varmistamassa, ettei mitään ollut käynyt. Kuinka sitä olisi ikinä voinut antaa itselleen anteeksi, jos jotain olisi käynyt!?!
Tällaista tällä kertaa!
Käytiin viisikuukautisneuvolassa saamassa rokotteet (taaskaan ei tullut mitään oireita, jee) ja toteamassa, että painoa ei viimeiseen kahteen viikkoon ollut tullut yhtään lisää, kuten ei myöskään pituutta! Terkkari onneksi lohdutti, että flunssa on voinut olla osasyyllinen tähän ja sitä edellisellä kaksiviikkoispätkällä olikin tullut hienosti 400g, joten ei syytä huoleen :). Oli kyllä myös sitä mieltä, että voitaisiin hyvin aloittaa pikkuhiljaa kiinteitä (tosin vanhempi terkkari samassa neuvolassa totesi, ettei ole mitään "hätää" ja ihan hyvin voidaan mennä vielä täysimetyksellä). Onkohan niin, että nuoremmat neuvolantädit ovat herkemmin ohjaamassa kiinteiden pariin?
Muuten Poitsu näyttikin sitten osaamisiaan oikein reippaasti - kovasti pönkesi polviaan pepun alle ja ehkä muutaman millin jo pääseekin eteenpäin (äidin vaaleanpunaisten silmälasien läpi katsottuna ainakin :)). Esineisiin myös tartutaan tomerasti ja kaikki mahdollinen viedään suuhun, omat varpaat mukaanluettuna.
Kovasti jo odottelen itsekin kiinteiden aloittamista ja erityisesti sormiruokailu innostaa, niinkuin olen aiemminkin todennut. Olen edelleen lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja blogeja, "vertaistukea" kun on harmillisen vähän lähipiirissä ja neuvolassakin oltiin todella varovaisen myönteisiä. Kommentti "kunhan ei sitten vain anna liian suuria paloja kerralla", kertoo ehkä, ettei kyseinen terkkari ole kauhean perehtynyt sormiruokailun saloihin. Onneksi olen miehenkin saanut innostumaan tästä ja perheen keskenhän ne ruokahetket kuitenkin enimmäkseen vietetään.
Poitsu on jo istunut välillä syöttötuolissaan, tosin reilusti tuettuna. Kovasti näyttää siinä viihtyvän ja eilen itse aterioidessamme emme pystyneet vastustamaan kiusausta ja annoimme Poitsu maistella banaania, puolikasta sellaista.. Kädet ojossa Poitsu otti banaanin vastaan ja pisti samantien sen suuhunsa. Banaani vain on sen verran liukas, että sehän oli kerrassaan mahdotonta saada pysymään Poitsun sormissa! Siitähän saikin poika varsinaiset raivarit ja ruokahetki päättyi ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan.. Mutta hieman esimakua saatiin kuitenkin sormiruokailusta ja sen verran voi sanoa jo tämän kokemuksen perusteella, että kärsivällisyyttä se tulee vaatimaan! Ihan turha olettaa, että Poitsu jotenkin taianomaisesti osaisi samantien a) ottaa ruoasta kunnon otteen, b) saada se kuljetettua suuhunsa, c) olemaan pudottamatta palasta kädestään, d) imeskellä ruoasta palasia, e) tekemään tämän kaiken sotkematta totaalisesti itseään ja lähiympäristöään!
Ratasistuin otettiin esille tänään ja tarkoituksena olisi pikkuhiljaa siirtyä niitä käyttämään, ainakin liikenteessä ollessamme. Voi meidän pikkuista, pian sitä mennään jo rattailla joka paikkaan! Ostin käytettynä myös BabyBjörnin rintarepun, uudemman mallisen kuin mikä meillä on ollut tähän asti lainassa ja ihan hyvältä se vaikuttaa. En tosin voi väittää, että mitään pitkiä vaelluslenkkejä reippaalla tahdilla tekisi mieli tehdä, niin mukava se ei ole.
Viimeiset yöt ovat olleet ihan rauhallisia. Poitsu tosin on nukkunut alkuyötä lukuunottamatta tiukasti kainalossa, rinta suussa useammin kuin varmaan koskaan.. Toki sitä tulee välillä havahduttua hereille, mutta niin kauan kun Poitsu ei oikeastaan koko yönä ole kunnolla hereillä, eivät heräilytkään tunnu aamulla kovin uuvuttavana väsymyksenä. Tänään otettiin laita pois pinniksestä, tavoitteena, että Poitsu olisi helpompi siirtää yölläkin omaan sänkyynsä. Nähtäväksi jää tämäkin!
Päikkärirytmi on selkiytynyt viimeisen viikon aikana entisestään ja on normipäivänä suurinpiirtein aamulla 9-10, päivällä 12-14 ja iltapäivällä 16-17.
Pitänee mainita vielä todellisesta läheltä piti -tilanteesta viime viikolta. Olin lähdössä vaunujen kanssa liikenteeseen ja Poitsu nukkui jo toista tuntia terassilla, ulko-oven edessä. Poika äänteli vaunuissaan jotakin ja kävin heiluttamassa vaunuja ja palasin sitten hetkeksi sisälle laittamaan kenkiä jalkaa. Jostain ihmeen syystä olin jättänyt jarrut pois päältä ja seuraavassa hetkessä kuulin ulkoa Poitsun itkun. Ulos mennessä näin vaunut kaatuneena eteenpäin terassilla. Vaunut olivat ilmeisesti tuulesta saaneet vauhtia ja rullaanneet eteenpäin noin metrin, pudonneet seuraavalle tasanteelle (korkeutta ehkä n. 20cm) ja keikanneet pudotuksen voimasta eteenpäin. Poitsu oli melkein ylösalaisin vaunuissa, hieman lysyssä, mutta kuitenkin vahingoittumattomana. Voi sitä pelästyksen määrää, sen verran hurjalta se näytti :(. Pakko oli käydä terkkarilla näyttämässä poikaa ja varmistamassa, ettei mitään ollut käynyt. Kuinka sitä olisi ikinä voinut antaa itselleen anteeksi, jos jotain olisi käynyt!?!
Tällaista tällä kertaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)