Jos olisin joskus osallistunut missikisoihin ja minulta olisi kysytty, miten haluaisin parantaa maailmaa, en olisi sanonut toivovani tuoda maailmaan rauhan. Olisin ilmaissut huoleni ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuuden tuhoutumisesta ja ihmisten, ennen kaikkea päättäjien, välinpitämättömyydestä. Mutta -yhtä naiiveilta ja yksinkertaisilta kuin missienkin suusta kuultuna - nämä huolet, niin yleviä ja trendikkäitä kuin ovatkin, unohtuvat autuaasti arjessa, kunnes taas jokin asia palauttaa maailmanparantamishaaveet mieleen ja hetken jaksan taas kierrättää ja lajitella vähän ahkerammin.
Eilen tämä jokin asia oli video, jonka ystävä jakoi Facebookissa ja jaan sen tässä nyt eteenpäin:
A video shot 2000km from the nearest coastline
Kyllä tuli tälle maailmanparantajalle taas ahdistunut olo. Ennen kaikkea siksi, että sitä tuntee olonsa niin avuttomaksi. Mitä OIKEASTI voi tehdä, ettei minun sijastani Poitsu jaa tällaisia, tai vielä todennäköisesti paljon pahempia videoita sosiaalisessa mediassa 30 vuoden päästä? Vai kuvataanko silloin video samaiselta saarelta, missä ei enää elä yksikään lintu tai muu elävä olento?
Oikeastaan tämä murehtiminen, ainakin minun suustani, on pitkälti tekopyhyyttä. Okei, kierrätän toki metallit, lasin ja pahvit. Joo, lajittelen biojätteen. Ei, en koskaan heitä roskia luontoon. Kyllä, yritän ostaa vain sen verran ruokaa, mitä ehdimme syödä ennen sen pilaantumista. Toki, irroitan aina laturin pistorasiasta lataamisen jälkeen. Jep, sammutan valot huoneista, joissa en ole. Myönnetään, olen joskus äänestänyt Vihreitä ihan niiden (kyseenalaisen) vihreyden vuoksi.
Mutta oikeasti, mitä tämä kaikki enää merkitsee sen jälkeen, kun..
.. en haasta lähipiirini ihmisiä kierrättämään ja lajittelemaan, koska en jaksa kuunnella kuittailua viherpiipertämisestä tai väitellä siitä, kuink jokainen voi omilla teoillaan vaikuttaa.
.. riemusta kiljuen olen valmis ostamaan lennon minne tahansa, jos vain taloudellinen tilanne antaa myöden. Mitä kauemmas, sen parempi!
.. lyhyemmätkin matkat kotimaassa taitan nykyään mieluummin lentäen, onhan se niin aikaa säästävää ja halpaakin!
.. menen autolla puolen kilometrin matkan lähikauppaan, kun kävellen tai pyörälle veisi ainakin 5 minuuttia kauemmin.
.. ostan suomalaisessa kasvihuoneessa tai 10 000 km päässä kasvatettuja hedelmiä ja vihanneksia. Eihän nyt kukaan koko talvea pärjää pelkillä sesongin vihanneksilla, kuten kaalilla ja lantulla!
.. haaveilen kyllä ostavani yksinomaan luomu- ja lähiruokaa, mutta joudun taloudellisiin syihin vedoten luopumaan näistä haaveista.
.. tilaan halvinta sähköä vihreän sähkön sijaan, jälleen taloudellisiin syihin vedoten. Onneksi mies tekee meillä sähkötilaukset, niin voin suoraan kysyttäessä vedota siihen, etten tiedä, mitä sähköä meille tulee.
.. saunon lähestulkoon joka päivä, onhan se suomalainen perinne ja täällä pohjolassa täysin ymmärrettävää.
.. voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, kun tuo maailmanparantajalista taas jäi säälittävän lyhyeksi.
Äitinä haluan kasvattaa poikani ympäristötietoiseksi ihmiseksi, joka osaa arvostaa luontoa, eläimiä ja suomalaista ilmastoa. Toivoisin, että pojastani tulisi äitiään uskottavampi luonnonystävä, jonka maailmanparannuslista on minun listaani paljon pidempi.
Lopuksi toinen ajatuksia herättävä kolumni Hesarista:
Ehkä tiesin, ehkä en
Olen todella ylpeä, jos poikani nuorena aikuisena osaa haastaa minut kolumnin teinin tavoin. Tarkoittaa siis sitä, että minulla on noin 15 vuotta aikaa joko parantaa tapani, tai ainakin keksiä vakuuttavat perustelut vastuuttomalle toiminnalleni..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti