maanantai 4. helmikuuta 2013

Unihiekkaa etsimässä -vielä ei ole tarvinnut kaukaa etsiä!

Unihiekkaa etsimässä on itse asiassa sen ainoan kasvatusoppaan nimi, jota olen tähän mennessä lukenut. Siinä oli ihan hyödylliseltä tuntuvaa tietoa vastasyntyneen unirytmistä ja vinkkejä, miten jo ihan pienestä pitäen voi vauvalle luoda vuorokausirytmiä. Niistä ollaan erityisen tarkkaan noudatettu esim. iltarutiineja, joihin meillä kuuluu iltapesut (kasvot, korvantaustat, kaulapoimut, kainalot, nivuset), mahdolliset rasvaukset (Poitsulla on aika kuiva iho, erityisesti otsa), D-vitamiinin anto ja merisuolasuihkeen laitto molempiin sieraimiin. Poitsun hengitys on ollut aika rohisevaa erityisesti öisin ja siihen on auttanut juuri tuo suihke, joka avaa pieniä, herkästi tukkiutuvia sieraimia hyvin. Iltarutiineihin voisi vielä lisätä iltalaulun (Levolle laske luojani) ja tietysti iltasyötön.
Viimeisen noin viikon ajan ollaan laitettu Poitsua yöpuulle noin yhdeksän maissa, riippuen viimeisten päikkäreitten ajankohdasta. Yleensä uni tulee noin kahden tunnin kuluttua vikasta heräämisestä, näin on muutenkin päivän mittaan. Päikkäreiden kesto taas vaihtelee paljon, keskipäivällä nukutaan pääsääntöisesti pisimpään, ulkona ja liikenteessä pidempään kuin sisällä.
Toinen opuksessa hyödyllisenä koettu sääntö on ollut, että mahdolliset yöheräilyt on hoidettu mahdollisimman eleettömästi ja hämärässä valossa. Meillä oli aluksi vessassa hämärälamppu öisin päällä, jos oli tarvetta pyllynpesulle. Onneksi (kop kop) yöheräilyjä ei enää ole syöttöjen lisäksi pahemmin ollut, vaippakin on vain pissaa täynnä aamuisin.
Kolmas vinkki, jota itse olen noudattanut ja hyväksi havainnut, on vauvan laittaminen omaan sänkyynsä vielä hereillä olevana. Iltasyötön jälkeen hän on yleensä jo hyvin väsyksissä, melkein untenmailla, mutta herää aina röyhtäyttäessä. Tämän jälkeen laitan tutin suuhun ja keinuttelen sylissä niin kauan (tällä hetkellä siinä ei kauan mene), kunnes Poitsun silmät alkavat lurpsahdella kiinni ja hän on rauhallinen, muttei kuitenkaan vielä unessä, ja lasken hänet omaan sänkyynsä hyvän yön toivotusten kera. Tässä tärkeää on nimenomaan se, ettei vauva nuku vielä, kun hänet laitetaan sänkyynsä. Näin vauva oppisi itse rauhoittumaan sänkyynsä, eikä myöskään "pelästy", kun herääkin omasta sängystään, eikä äidin rinnalta tai sylistä. Nykyään Poitsu on nukahtanut aika kivasti melkein heti, joskus saa mennä muutaman kerran laittamaan tutin takaisin suuhun, mutta vain muutamia kertoja olen joutunut nostamaan vauvan sängystään syliin, kun hän on ruvennut kunnolla itkemään. Saa nähdä, tuleeko tähänkin vielä muutos jossain vaiheessa!
Meillä siis yöt ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin, enkä itse ole joutunut kärsimään väsymyksestä muutamia öitä lukuunottamatta. Oikeaastaan ihan näihin päiviin asti Poitsu on ollut kuitenkin melkoisen äänekäs öisin, kaikenlaista rohinaa, pientä kitinää sun muuta on kuulunut pinnasängystä vähän väliää. Mä olen aika hyvä nukkuja ja jos niihin ääniin olen herännyt, olen nopeasti saanut unen päästä kiinni uudestaan. Toisin on mieheni laita, joka on melkoisen huono nukkuja, herää pieniinkin äännähdyksiin eikä saa enää unta tämän jälkeen. Tästä syystä olemmekin viettäneet kahden makuuhuoneen elämää aivan ensimmäistä viikkoa ja muutamia öitä lukuunottamatta. Me nukumme Poitsun kanssa makuuhuoneessa ja mies lastenhuoneessa! Tämä järjestely on toiminut meillä yllättävänkin hyvin. Toki välillä molemmat kaipailee yhdessä nukkumista ja mies potee välillä huonoa omaatuntoa, kun ei "osallistu" öihin mitenkään. Minä kuitenkin koen hyötyväni paljon enemmän miehestäni näin -hän on aamulla virkeä ja on usein tehnyt jo aamupalan valmiiksi, kun me Poitsun kanssa herätään, tai vaihtoehtoisesti voi levottoman yön jälkeen ottaa vauvan huomaansa, niin että mä voin jatkaa vielä unia hetken. Nooh, toivottavaa on kuitenkin, että tämä on vain tilapäisratkaisu, olisihan se mukavaa pian taas nukkua samassa vuoteessa!
Mainittakoon vielä, että miehelläni on työ, jossa hän tekee pitkän yhtäjaksoisen työpäivän ja vastavuoroisesti hän saa nauttia pitkistä vapaista, joten meillä on normaalia useammin mahdollisuus nauttia rennoista aamuista :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti