Noh - tulipa kehuttua noita öitä vähän turhan aikaisin.. Eipä sillä, ei niissä sen suurempia ongelmia ole ollut, syöttöjä edelleen 2-3 ja niiden välissä Poitsu nukkuu kyllä, mutta näiden välissä on (aamua kohti enenevissä määrin) jotain ihmeellistä kitinää, johon auttaa vain tutin saaminen takaisin suuhun. Eihän siinä mitään, jos sen tutin sitten kurottaisi kerran laittamaan takaisin, mutta kun tuttipa putoaa samantien ja kitinä alkaa uudestaan. Tätä jatkuu sitten X kertaa, kunnes Poitsu nukahtaa (jos nyt on hereillä ollutkaan) uudestaan. Hämärän peitossa on siis edelleen, tapahtuuko tämä kitinä Poitsun ollessa unessa (ehkäpä vain jokin kevyempi unen vaihe??) vai herääkö hän välillä. Silmät ovat joka tapauksessa aina kiinni. Onneksi unenlahjoja on sen verran, tai liekö ennemminkin univelkoja, että uni tulee itselleni sitä mukaa, kun saan uudestaan pään tyynyyn. Yleinen "tyyli" on se, että makaan kyljelläni pinnasänkyyn päin, käsi pinnojen välissä retkottaen, niin että olen salamana valmis laittamaan tutin takaisin, kun kitinä alkaa..
Jaa,a, onkohan sekään paras ratkaisu, että tutin aina tunkee samantien suuhun vai pitäisiköhän odottaa hetki, jos Poitsu rauhoittuisi muutenkin. Yön pimeinä tunteina kitisemisen kuunteleminen ei ole vain vielä tuntunut parhaalta vaihtoehdolta, vaikka se päiväsaikaan aina mielessä käykin. Radikaaleimmissa ajatuksissani olen miettinyt tutin jättämistä kokonaan pois, mutta ne ajatukset olen hylännyt aina silloin, kun nukkumaanmenon aika on koittanut -kyllä se niin paljon vain helpottaa nukahtamista!
Kokeilinpas tässä yksi ilta täsmäsyöttöäkin. Poitsu oli nukahtanut yhdeksän aikoihin ja olin kerrankin ajatellut valvoa vähän pidempään, niinkin hurjan myöhään kuin yhteentoista! Täsmäsyötön ideahan on se, että imettää vauvan, joka on mennyt jo aiemmin nukkumaan, juuri ennenkuin itse menee sänkyyn. Nooh, mennessämme sitten nukkumaan otin Poitsun rinnalleni, mutta ihan turhaan. Hän ei havahtunut mihinkään, ei vaikka työnsin tissiä suuhun ja herutin jopa vähän maitoakin houkutukseksi! Se siitä täsmäsyötöstä, taidanpa mennä kiltisti nukkumaan mahdollisimman pian Poitsun jälkeen ja varmistaa näin mahdollisimman pitkät unet itsellenikin. Alkuyöhän meillä on aina parasta nukkumisaikaa, jolloin Poitsu yleensä nukkuu rauhallisimmin ja syöttöjen välilläkin 3-5 tuntia.
Kaiken tämän kirjoitettuani täytyy kuitenkin miettiä, onko mitään järkeä yrittää keksiä keinoja öiden rauhoittamiseen. Ainahan sanotaan, ettei näin pienellä ole vielä kunnon yörytmiä, eikä näille yökitinöillekään varmaan mitään selitystä löydy, saati sitten poppakonsteja niiden lopettamiseen. Kun on koko aikuisikänsä ollut vastuussa vain omista tekemisistään ja tottunut tietämään, miksi asiat ovat niinkuin ovat ja miten niihin voi vaikuttaa, vaatii aikansa, ennenkuin sopeutuu elämään, missä niin moni asia EI ole hallittavissa. Itse olen ollut monessa asiassa melkoisen kaavoihin kangistunut ja tiettyihin rutiineihin tottunut. Ehkäpä tämä aika on siinäkin mielessä opettavaista, monessa asiassa täytyy vain niin sanotusti go with the flow!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti