Levottomia öitä/luovia ajatuksia

Levottomat yöt jatkuvat.. Vaikka viime postaukseni lopussa päädyin siihen, että on varmaan turhaa etsiä syitä öiden levottomuuteen ja keinoja niiden parantamiseen, edelleenkin joka yö tai viimeistään aamulla mietin pääni puhkin, miten seuraavana yönä voisin toimia toisin. Edelleenkään ei ole selvinnyt, onko Poitsu hereillä, kun levottomuudet alkavat, sen olen kuitenkin huomannut, ettei hän ainakaan vielä ole onnistunut itseään ilman tuttia rauhoittamaan. Päinvastoin, jos viivyttelen tutin antamisen kanssa, ähinä voimistuu vaikerrukseksi ja siitä itkuksi. Näyttää myös siltä, että Poitsu herää viimeistään silloin, kun äityy oikein itkemään, joten ei kai sekään ole kannattavaa?! Voihan toki olla, että pikkuhiljaa itkukohtauksia ei enää tulisi, jos hän onnistuisi itsensä jo ähinävaiheessa rauhoittamaan, mutta niin pitkälle en ole "unikoulussa" päässyt.

Viime yönä jätin Poitsun nukkumaan viereeni jo kolmelta syötön jälkeen ja myönnettäköön, siinä hän nukkui kuin enkeli aina kahdeksaan saakka, yhdellä syötöllä. Tässäkin oli taas analyysin paikka - onko läheisyys se autuaaksi tekevä asia vaiko kenties kylkiasento, mihin Poitsu yleensä jämähtää tissi suussaan. Ajattelin kokeilla kyljellään nukuttamista ensi yönä, laittamalla tyynyn vatsaa vasten niin, ettei pelkoa mahalleen kääntymisestä olisi.

Ihme kyllä, lyhyemmät yöunet eivät ainakaan vielä ole kauheasti tuntuneet päivällä (nyt kun näin sanon, olen varmaan rättiväsynyt huomenna), ilmeisesti imetyksestä saa joitain hormoneja, jotka auttavat jaksamaan, sillä entisessä elämässä jo alle 8 tunnin unet tuntuivat seuraavana päivänä..

Päiväunet ovat myös askarruttaneet mieltä, ne ovat nimittäin tosi epäsäännölliset. Aamulla Poitsu nukahtaa 1-2 tunnin päästä heräämisestä pikkupäikkäreille ja sitten keskipäivällä on pidemmät unet ulkona, jos kotona ollaan. Ne unet voivatkin sitten kestää 1-4 tuntia! Iltapäivällä/illalla nukutaankin sitten lyhyitä päikkäreitä n. puoli tuntia, paitsi jos ulkoillaan, jolloin päikkärit kestävät yleensä lenkin ajan. Tuntuu, että monella päikkäreitä nukutaan kovin säännöllisesti, mistäköhän meillä kenkä puristaa..?

Otsikon luovat ajatukset viittaavat lähinnä aamupäiviin, jolloin koen olevani energisimmilläni ja saan kaikenlaisia päähänpistoja, mitä voisin äitiysloman/hoitovapaan aikana tehdä. Yksi varmimmista suunnitelmista on hakea yliopistoon erillisinä opintoina suorittamaan sivuaineeni syventävät opinnot, jotka aikoinaan jäi tekemättä. Lisäksi olen pohtinut erilaisia keinoja ylläpitää kosketusta työhöni, esimerkiksi keikkaluontoisia hommia tehden. Kävipä mielessäni myös jollekin työväenopiston kurssille osallistuminen ;). Tämä ei suinkaan tarjoita, että kaipailisin jo takaisin työelämään, päinvastoin, tuntuu suorastaan vapauttavalta, ettei ole omaan työhönsä sidottu, vaan voi ottaa askeleen taaksepäin ja miettiä muita vaihtoehtoja. Olen lisäksi jo nyt huomannut, että kaipaan jonkinlaista rytmiä elämään. Tähän riittää edes yksi ohjelma (kodinulkopuolinen) päivässä. Niin ihanaa ja moneen asiaan mahdollistavaa kuin Miehen pitkät vapaat ovatkin, voi liian pitkä yhdessä kotona vietetty aika saada seinät kaatumaan päälle.

Voisin kyllä aivan mieluusti viettää enemmän aikaa vaikkapa shoppaillessa, nyt kun Poitsukin vielä vaunuissa viihtyy, mutta niin se vain on, että äitiyslomalaisen korvaus ei ihan siihen riitä!

Kyllä tämä äitiys on tuonut elämään paljon sellaisia juttuja, joita en olisi etukäteen osannut aavistaakaan - siis ihan tuon valloittavan pikkumiehen lisäksikin! Tuntuu, että olen itsestänikin oppinut paljon uutta ja huomannut myös, kuinka paljon sitä olisikaan vielä hyvä kehittyä, niin äitinä, vaimona kuin omana itsenänikin.

Tällaisin ajatuksin tällä kertaa. Poitsu nukahti hetki sitten ja nyt pitäisi kiirehtiä suihkuun, ennenkuin pinnasängyssä taas herätään. Huomenna olisi tarkoitus käydä moikkaamassa työkavereita, raskaan työn raatajia ;).