Viimeisen levottomiin öihin liittyvään postauksen jälkeen yöt ovat taas sujuneet rauhallisemmin. Sitä pään viskelyä ja tutin pudottamista ei ole ollut oikeastaan ollenkaan ja näin ollen ei ole tarvinnut yön mittaan enää torkahdella käsi pinnojen välistä roikkuen. Mikä lie kausi sekin sitten oli.
Viimeisen viikon aikana yösyötöt ovat kuitenkin taas tihentyneet, joten olisiko kyseessä jokin kolmen kuukauden kasvupyrähdys, kun tuntuu, että myös päiväsaikaan ruoka maittaa Poitsulle useammin. Saa nähdä, mitä neuvolan puntari reilun viikon päästä näyttää!
Kyllä sillä neuvolakäynnillä ja niillä käyrillä on jotenkin tosi (aivan liian) suuri merkitys, ihan niinkuin se käyrä kertoisi paremmin, miten poikani voi ja kehittyy, kuin se, mitä itse näen ja koen! Tuntuu joskus myös siltä, että terveydenhoitajat haluavat ennen kaikkea saada käyrät kohdilleen. Tällaisen kuvan sain ainakin itse, kun sf-mittoja otettiin ja ne oli joskus ihan "väärillä" käyrillä. Sitten haettiin jo toinenkin terkkari paikalle ja mietittiin, miten sen mitan saisi otettua niin, että käyrä olisi taas kohdillaan..
Myös terveydenhoitajalla on suuri valta, ainakin näin ensimmäisen lapsen äitiin. Meillä terkkari määräsi viikon ikäiselle Poitsulle kahden tunnin syöttövälit, kun Poitsun paino oli noussut niin paljon ensimmäisen viikon aikana! Vasta kuusiviikkoisneuvolalääkärillä tuli muutos tähän, kun neuvolalääkäri pöyristyneenä tästä minun saamastani ohjeesta käski ehdottomasti palata takaisin lapsentahtiseen imetykseen. Silloin olikin muuten tullut tähän mennessä ainoa notkahdus painokäyrälle.. Muuten kyllä pidän kovasti terkkaristamme, mutta on se vaan niin, että oma (maalais)järki on tässäkin pidettävä mukana, eikä ainakaan vain yhden ihmisen mielipidettä pidä liiaksi kuunnella. Monet asiat, joita neuvolakäynneillä puidaan ovat sellaisia, joita helposti sävyttää terveydenhoitajan oma mielipide ja "koulukunta", esimerkkinä vaikkapa perhepedissa vs. pinnasängyssä nukkuminen.
Poitsulla on ollut tällä viikolla ensimmäinen flunssa. Onneksi ainakin toistaiseksi kyllä tosi lievä, mutta sen verran on nenä ollut tukkoinen, että olemme laittaneet merisuolavesisuihketta 3-4 kertaa päivässä. Se suihke on ollut meillä käytössä muutenkin, koska Poitsulla oli erityisesti ihan pienenä öisin tosi rohiseva hengitys.
Meillä on ollut pari viikkoa kirjastosta lainassa kaksi laulukirjaa, joissa on aivan ihania lastenlauluja. Ollaan kovasti etsitty kirjakaupoista lastenlaulukirjoja, joissa olisi niitä perinteisiä lastenlauluja, joita mekin ollaan pienenä totuttu kuulemaan ja laulamaan. Itse kun en osaa soittaa ja laulaa nuoteista ei uusien laulujen opettelu niin vaan onnistu ja jotenkin muutenkin sitä kaipasi sellaisia lauluja, jotka tuntuvat jo valmiiksi tutuilta. Unilauluna meillä on ollut jo masuaikana Levolle lasken Luojani, joka itselleni lausuttiin pienenä iltarukouksena, miehelle taas aina laulettiin ja nyt ollaan jatkettu tätä perinnettä, vaikka ei sen uskonnollisempia ollakaan.
Näistä kirjaston laulukirjoista löytyy juuri ne tärkeimmät, mm. Saku Sammakko, Rati riti rallaa, Vaarilla on saari, Ihme ja kumma, Päivänsäde ja menninkäinen, Peipon pesä, Ihahaa... Molemmat ovat Fazerin tuotantoa, toinen nimeltään "Ihme ja kumma", toinen "Piiri pieni pyörii". Ensimmäisen noista voi ostaa Fazerin verkkokaupasta, jee! Miten voikin muuten olla, että jo näin pieni jaksaa kuunnella hyvän tovin noita lauluja ja millä mielenkiinnolla :)!Naureskelin itsekseni eilen juoksulenkillä, kun päässä soi "Jos sun lysti on..". Näin ne listahitit ovat vaihtuneet lastenlauluiksi ;).
Voi tätä vauva-arkea -tuntuu, että paranee vain koko ajan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti