lauantai 16. helmikuuta 2013

Imetys - onnenhetkiä ja hammastenkiristystä

Imetys on ollut yksi niistä monista asioista, joista minulla oli ennen synnytystä aika lailla erilainen ennakkokuva. Päinvastoin kuin hyvä ystäväni, joka on sanonut inhoavansa ajatusta imettämisestä, olen aina ajatellut imettämisen lähestulkoon hurmostilaa muistuttavana toimintana, joka tuntuu aina mielettömän hyvältä. Etukäteen myös hieman stressasin sitä, tuleeko imetys onnistumaan, tuleeko maitoa tarpeeksi, löytääkö vauva oikean imetysotteen jne. Nämä huolet väistyivät nopeasti synnytyksen jälkeen, kun imetys alkoi varsin mallikkaasti.
Imetyksessä, eli toiminnassa, jota harjoitan tällä hetkellä useammin kuin mitään muuta päivän aikana, on kuitenkin ehdottomasti niin hyvät kuin jos ei nyt huonot, niin ainakin epämukavatkin puolensa. Seuraavassa listaa plussista ja miinuksista :).

- Maitoa joka paikassa. Imetyksen jäljiltä maitoa on niin vaatteissa, rintaliiveissä, sohvassa/lakanoissa kuin käsissäkin. Poitsukin tykkää välillä oikein hieroa kasvojansa rintaani vasten, jolloin koko kasvot ovat maidon "kuorruttamina".
- Liivinsuojat. Tietenkin tarpeellisia ja toimivia, eli oikeastaan kuuluvat plussalistaan, mutta aivan liian usein unohtuvat laittaa pukiessa rintsikoiden alle, ja muistuvat mieleen vasta, kun on jo imettämässä ja huomaa toisen rinnan valuvan maitoa.. Siinä ei sitten enää auta muu, kuin etsiä siltä alueelta, mihin ylettyy jotain, millä voi tilkitä vuodon, oli se sitten nenäliina, harso tai vaikka jokin vaatekappale. Tähän kohtaan on aivan pakko kirjata eräs nolo tilanne alusvaateliikkeessä. Olin noin kuukausi synnytyksen jälkeen ostamassa imetysliivejä ja kokeilin yhtä sovituskopissa. Liikkeessä on tapana, että myyjä tulee kopille antamaan neuvoja oikean koon löytämiseksi. No, olin saanut liivit päälle ja myyjän kanssa olimme juuri todenneet, että ne olivat liian pienet, kun toisesta rinnasta alkoi tulla ihan kunnolla maitoa, joka tietysti valui ihan rintsikoiden läpi asti! Eipä siinä auttanut kuin pyytää anteeksi! Myyjä ei ainakaan ulospäin näyttänyt kovin järkyttyneeltä, vaikka oli paljon minua nuorempi, eikä varmaan ollut näitä imetyksen iloja itse kokenut.
- Rintaraivarit. Aina välillä syöminen -ainakaan tästä nimenomaisesta rinnasta, kiinnosta. Silloin viskotaan päätä, itketään ja potkitaan. Tätä ei tarvitse kauan tehdä, kun äitillä on jo hermot riekaleina ja tekisi mieli turvautua pulloon (siis tuttipulloon ;)).
- Yksipuolinen vaatetus. Onpa jäänyt monen vaatekappaleen kulutus vähälle viime aikoina ihan sen vuoksi, ettei sitä niin vain kuorita päältä pois imettäessä. Ainakin julkisille paikoille mentäessä tulee mietittyä tarkkaan, miten imetys onnistuu se paita tms. päällä, ettei ihan kaikki näy tai ettei tarvitse nostaa paitaa ylös paljastaen samalla pömpöttävän vatsankin.
- Sosiaaliset tilanteet. Jotkut tuntuvat selvästi vaivaantuvan, kun seurassa alkaa imettämään (lähinnä koskee tietysti miehiä) ja monesti on tullut sellainen olo, että on parempi poistua paikalta jonnekin muuallle imettämään. Tokihan se on ihan oma päätös, antaako tämän häiritä!
- Yövalvomiset. Niin kauan kun imetän, ei kukaan muu voi öitä valvoa puolestani. No, tokihan voisin pumpata tuttipullot täyteen ja antaa isän syöttää Poitsu puolestani, mutta a) en ole niin paljon jaksanut/viitsinyt lypsää ja b) ajatus siitä, kuinka täynnä rinnat olisivat aamuun mennessä, ei liiemmin houkuta.
- Mitä rinnoista jää.. Jää nähtäväksi. Tähän mennessä on raskausarpien, joita vatsanalueella säästyin, määrä lisääntynyt, eikä jatkuva venyminen ja kiskominen varmaankaan tilannetta jatkossakaan paranna.

+ Läheisyys. Mikä sen ihanampaa, kuin se, että saa viettää laatuaikaa Poitsun kanssa säännöllisin väliajoin, vuorokauden ympäri :).
+ Korvaamattomuuden tunne. On siinä vain jotain ihmeellistä, että voi olla omalle lapselle täysimetyksen ajan se tärkein ja korvaamattomin asia.
+ Ääntelyt ja katseet. Se ääni, kun vauva tuhisee rinnalla. Se katse, kun vauva killittää ihanilla silmillään samalla innokkaasti imiessään.. huoh.
+ Pakokeino, rauhoittumisen mahdollisuus. Joskus on vain ihanaa vetäytyä vauvan kanssa kahdestaan syömään esim. kylässä ollessamme tai kun kestittää vieraita.
+ Rentoutuminen. Erityisesti imettäessä sängyllä maaten rentoutuu itsekin. Tämä asento onkin suosikkini.
+ Tietoisuus siitä, että imetys ja rintamaito ovat ehdottomasti hyväksi vauvalle. Tärkein plussapuoli, joka kumoaa kaikki yllämainitut miinuspuolet ja kruunaa plussalistan. Imetys ja sen onnistuminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys ja senkin vuoksi olen onnellinen jokaisesta päivästä, jolloin se meillä sujuu ja maitoa tulee. Pidän sitä kunniatehtävänäni, joka yksittäisenä asiana on eniten tehnyt minusta äidin.

2 kommenttia:

  1. Oi kun tuli ikävä imetystä, joka täällä loppui liian lyhyeen :( Nuo kaikki plussapuolen huomiot: aah <3 Ehkä eniten kaipaan juuri tuota vauvan katsetta samalla kun syö, ja tiukkaa otetta sormesta (sen onneksi saa myös pullolla ruokkiessa), niitä ääniä, ja myös tuota rauhoittumista ja juuri omiin oloihin vetäytymistä esim. kyläillessä ;)

    VastaaPoista
  2. Voi, varmasti tuntuu haikealta! Onneksi kuitenkin niinkin pitkään pystyit imettämään, eiköhän se tärkein anti tullut siinä viiden kuukauden aikana! Etköhän ennemmin tai myöhemmin pääse nauttimaan imetyksen iloista uudelleen :).

    VastaaPoista