Haaste ja viikkopäiväkirjan päivä yksi

 

Tunteellinen Siili heitti kerralla kaksi haastetta, vastata seuraaviin joko/tai -kysymyksiin ja kirjoittaa viikon ajan jokaiselta päivältä päiväkirjaa. Kiitos hyvistä haasteista, saapahan samalla itsellekin muistoksi katsauksen yhden viikon vauva-arkeen Poitsun ollessa reilu kolmikuinen.

 

1. Kestovaipat vai kertikset? Jos tätä olisi kysytty puoli vuotta sitten, vastauksena olisi ollut kestovaipat. Aikomuksena oli edes kokeilla kestovaippojen käyttöä, mutta niin vain vei arki mennessään ja kertikset ovat tulleet jäädäkseen. Ehkä vielä jonakin päivänä innostun niitä kokeilemaan..

2. Vauvan kuolaa omaan suuhun vai kunnon puklu karvalankamatolle? Ehdottomasti kuolaa omaa suuhun. Siis jos tarkoitetaan nimenomaan kuolaa eikä puklua! Meidän kolmivuotias koiramme taantuu edelleen aika ajoin pennun tasolle ja pissaa olohuoneen karvalankamatolle, joka on tästä syystä kovia kokenut jo ilman puklujakin.

3. Vauvanhoitovinkkejä ventovieraalta vai vauvanhoitovinkkejä anopilta? Ventovieraalta. Sellaiset ohjeet voi jättää omaan arvoonsa, jos niitä ei koe hyödyllisiksi. Anopin vinkit on joko otettava vastaan ja käyttöön tai sitten ainakin perustella kunnolla, miksi kyseinen vinkki ei meillä toimi. Riskinä tässä lisäksi mielipahan aiheutuminen toiselle tai molemmille osapuolille. Vielä ei ole onneksi tähän tilanteeseen jouduttu, mutta eiköhän niidenkin aika tule, kunhan Poitsu tästä vähän kasvaa!

4. Rattaiden kiskominen ylös pitkiä rappusia vai puskeminen ylös jäistä/sohjoista, jyrkkää rinnettä? Jälkimmäisestä on paljon enemmän kokemusta kuin ensimmäisestä, joten valitsen sen. Täällä "maalla" vaunuja on työnnetty koiran kanssa lenkkeillessä kaikenlaisissa säissä, tänään taas odotettavissa niskan ja selän jumittavaa vaunulenkkiä, kun viime yönä tuli lunta parikymmentä senttiä!

5. Ruokalapun laittaminen vai pienenpieniä nappeja sisältävän nappirivistön kiinni napittaminen? Ruokalapun laittaminen. Tosin meillä kun ei vielä ruokailla kuin rinnalla, on ainoa tuttavuus tähän mennessä ollut kuolalappu. Esim. pyjaman napitus vauvan jo väsyneenä huutaessa ei ole todellakaan mitään mielipuuhaa ja aionkin jatkossa suosia yhä enenevissä määrin vetoketjullisia vaatteita!

6. Vihaisen vauvan kirkuminen julkisessa kulkuvälineessä vai ravintolassa? Onneksi kummastakaan ei ole kauheasti kokemusta, mutta valitsen silti julkisen kulkuvälineen, jossa on muutenkin kovempi melu, eikä huuto todennäköisesti häiritse kanssamatkustajia kovin paljon. Ravintolassa tosin pääsee helpommin liikkeelle, kanniskelemaan huutavaa lasta.

7. Raskauskilot vai imetyksen jälkeinen hiustenlähtö? Olen iloinnut raskauden aikana paksuuntuneista hiuksistani, joten en todellakaan odota mahdollista karvanlähtöaikaa. Raskauskiloista pääsin yllättävänkin helposti eroon ilman sen kummempia dietteejä ja jäljellä oleva "löysyys" vatsassakin varmasti ajan ja liikunnan myötä kiinteytyy. Näin ollen valintani on raskauskilot!

8. Nenän niistäminen niistäjällä vai rään putsaaminen nenästä vanupuikolla? Niistäjää on tullut käytettyä paljon näiden ensimmäisten kuukausien aikana, joten valitsen sen. Vanupuikon kanssa "sählääminen", varsinkin jos vauva ei ole yhteistyöhaluinen, ei ole ollenkaan mieluisaa puuhaa.

 

9. Vauvan kynsien leikkaaminen vai silmätippojen laittaminen?

Kokemusta on vain kynsien leikkaamisesta, mikä sekin on välillä haasteellista. Silmätippojen laitossakin on varmasti omat haasteensa, mutta valitsen silti sen, koska siinä ei ole vaaraa satuttaa pientä saksilla!

 

10. Kunnon yöunet vai ilta ulkona tyttöjen kanssa? Hmm.. Tämä on paha. Tällä hetkellä, realiteetit (maidon lypsäminen, rintojen turpoaminen maidon pakkautuessa, mahdollinen krapula + vauvanhoito -yhtälö..) huomioonottaen valitsen ensimmäisen. Parin kuukauden päästä varmasti illalle tyttöjen kanssa on jo enemmän tilausta ja se on helpommin toteutettavissakin.

 

11. Sikeät päiväunet vauvan kanssa vai "päiväunet" miehen kanssa? Best case scenario tässä olisi molemmat: Iltapäivällä päikkärit vauvan (tai mieluiten koko perheen voimin), vauvan iltapäikkäreiden aikaan taas "päiväunet" miehen kanssa ;).

 

Bonuskysymys: Herääminen kesken unien vai olla kokonaan nukahtamatta?

Näyttäisi siltä, että olen katkonaistenkin öiden jälkeen melko pirteä, koska vaivun helposti uneen herätysten välissä. Mieluiten siis tämä vaihtoehto!

 

Sitten siihen toiseen haasteeseen, eli viikkopäiväkirjan osa 1.

 

Viime yö oli edellisiin öihin verrattuna huomattavasti rauhallisempi. Olin pienentänyt Poitsun elintilaa pinnasängyssä miehen varastosta löytämän vanerin avulla ja parin tyynyn avulla niin, että Poitsu oli sängyssään yhtä ahtaasti kuin vaunuissa. Tarkoituksena oli kokeilla, jos tämä saisi Poitsun helpommin rauhoittumaan. Viime aikoina poika on liikkunut levottomasti nukkuessaan yhä enemmän, suuntana yleensä pinnansängyn jalkopää. Nähtäväksi jää, oliko tällä mitään pysyvämpää merkitystä, mutta viime yönä meno siis oli levollisempaa ja sitä tuttua pään viskelyä oli oikeastaan vain hetken ajan kuuden aikaan aamulla, kun laitoin Poitsun imetyksen jälkeen takaisin omaan sänkyynsä.

Mies heräsi jo seitsemän jälkeen ja olisi ottanut Poitsun kanssaan olohuoneeseen, mutta tämä nukahtikin vielä rinnalleni ja me jatkettiin unia vielä reilun tunnin ajan. Poitsulle näyttää nykyään olevan ominaista herätä pienen vaikerruksen jälkeen, ja onkin liikuttavaa, kun hän ensin niin tuskaiselta näytettyään saa lopulta silmänsä auki ja samalla hetkellä jo leviää aurinkoinen hymy kasvoille :). Jo perinteeksi muodostuneen koko perheen "leikki"hetken jälkeen nousin Poitsun kanssa aamutoimia tekemään, isän mennessä luomaan ensin lumet päästäkseen postilaatikolle.

Aamupala valmistui Poitsun seuratessa touhua keittiön lattialla sitteristä käsin, välillä hiljaisena ja tarkkaavaisena, välillä kohtaloaan surkeasti kitisten. Vanhempiensa nauttiessa aamiaista Hesaria lukien makasi Poitsu huovan päällä ruokapöydällä, kunnes sai tarpeekseen tarkkailijan roolistaan ja siirtyi isänsä syliin. Äiti luki Hesarin loppuun Poitsun ensin syödessä ja lopulta nukkuessa imetystyynyn päällä.

Näiltä pikkupäikkäreiltä herättyään Poitsu vietti aikaa leikkimatolla vanhempiensa siivoillessa kotia. Syötön ja sängyllä vietetyn seurusteluhetken jälkeen olikin jo aika seuraaville päikkäreille, nyt vaunuissa ulkona, ihanan kevätauringon paistaessa terassille. Ulkona Poitsu nukkui n. 12.15-14.15, jonka jälkeen jatkoi uniaan vielä sisällä vaunuissa aina klo 15:een saakka. Ilmeisesti sen verran uninen oli poika vielä tämän jälkeenkin, kun nukahti äitinsä rinnalle (kuten äitinsäkin) vielä pieneksi hetkeksi tämän jälkeenkin.
Tv:stä seurattiin sivusilmällä miesten 50km:n mm-hiihtoa, Poitsu viihtyi jälleen leikkimatolla lelukaaren alla. Poika näyttää näinä päivinä kehittyneen myös esineisiin tarttumisessa, piti jatkuvasti kädessään jotain lelukaaresta roikkuvaa lelua ja yritti saada sen ylettymään suuhunsa. Sen myötä Poitsu viihtyy vähän kauemmin matolla yksikseenkin, kun taas sitterissä ei montaa minuuttia suostu kitisemättä istumaan.
Iltapäiväpäikkärit (n. 17-17.45) Poitsu nukkui vaunulenkin aikana ja sen jälkeen viihtyikin juuri sopivasti sen ajan kylppärin matolla, että vanhempansa ehtivät käydä saunassa :). Vaihdellen sylistä syliin, sieltä leikkimattoon ja sitteriin vietettiin seuraava tunti, elokuvan pyöriessä taustalla. Poitsu nukahti vielä muutamaksi minuutiksi olohuoneeseen roudattuihin vaunuihin puoli yhdeksän maissa. Koska näistä päikkäreistä ei poika pahemmin piristynyt, alettiin iltatoimiin melko pian ja iltasyötön jälkeen, n. 21.30 laitettiinkin Poitsu jo nukkumaan ja sammuikin sänkyynsä samantien.

Päivän kohokohta: Kehittyminen esineisiin tarttumisessa