torstai 7. maaliskuuta 2013

Viikkopäiväkirja, osa neljä

Näistä meidän öistä tulisi vuoristoradan näköinen diagrammi, sen verran heittelevät yö yöltä! Viime yönä taas valvottiin oikein urakalla, kun Poitsu ei rauhoittunut millään, vaikka taasen kerran näytti nukkuvat myös levottomina hetkinä. Eka herääminen (=tutin laittaminen toistuvasti suuhun) n. klo 00, eka syöttö n. 02, jonka jälkeen jäi taas nukkumaan viekkuun. Sen jälkeen vähän väliä kitinää, pään viskomista jne.. Välillä tarjosin rintaa tutin korvikkeena, vasta aamuyöllä söi seuraavan kerran kunnolla. Itse valvoin aamuyöstä hereillä nekin hetken, kun poika nukkui..
Herättiin puoli kahdeksan jälkeen, äiti ja isi enemmän tai vähemmän väsyksissä, poika onneksi oli oma iloinen itsensä, mikä viittaisi siihen, että oli nukkunut hyvin.
Aamupalan jälkeen vein pojan melko pian sänkyymme, syötin ja tarkkailin kirjan ohjeiden mukaan jokaista merkkiä siitä, että poika alkaisi väsymään. Syötön jälkeen annoin tutin ja silittelin, kunnes Poitsun silmät alkoivat painua kiinni. Nostin pojan sänkyyn, mutta, yllätys yllätys, ei se uni niin vain tullutkaan, vaan kesti puolisen tuntia, ennenkuin tutin ja unirätin avulla Poitsu viimein nukahti n. 9.40. En ole pahemmin nukuttanut poikaa päikkäreille omaan sänkyynsä, olisiko tässä sitten syy siihen, ettei uni tullut heti. Tai sitten laitoin yli-innokkaana pojan vähän turhan aikaisin unille. Unta riitti noin 40 minuutiksi, ihan ok näille ekoille päikkäreille.
Seuraavat päikkärit otettiin ulkona vaunuissa, tässäkin rikottiin ennätyksiä, nimittäin lyhyydessä, kesto vain noin 1h 15 min.. Senkin aikana sain olla useaan otteeseen laittamassa tuttia, vaikka yritinkin vähän viivytellä ja antaa pojalle itselleen mahdollisuuden rauhoittaa itsensä takaisin uneen.
Tämä teksti näyttää käsittävän yksinomaan päikkäriluettelointia, mutta ei voi mitään, tänään olen niihin kiinnittänytkin erityistä huomiota (ehkä sen vuoksi mikään ei sujukaan niin hyvin..).
Iltapäivällä toisetkin päikkärit ulkona, vaivaiset 40 tällä kertaa.
Illansuussa nukutin Poitsun vielä kuuden aikoihin, jälleen omaan sänkyynsä ja jälleen oli työn ja tuskan takana saada poika nukahtamaan. Melkein oli nukahtanut rinnalle, mutta kun siirsin omaan sänkyynsä, oli pirteä kuin peipponen! 20 minuuttia makasin pinnojen toisella puolella (harson takana "piilossa") ja laitoin vähän väliä tuttia suuhun, kun pudotteli sitä alituiseen. Olisikohan tässäkin vain parempi antaa pojan rauhoittaa itse itsensä (=huutaa itsensä väsyksiin), ken tietää! Puolisen tuntia nukkui tällä kertaa.
Isän kanssa lauleskellessa ja leikkiessä meni viimeinen pätkä ennen nukkumaanmenoa, äidin käydessä tuulettamassa aivojaan koiralenkillä.
Kahdeksaan mennessä oli iltatoimet tehty ja syötön jälkeen nukahti sänkyynsä 20.20. Heräsi kyllä huutamaan 20 minuuttia myöhemmin, eikä rauhoittunut, ennenkuin annoin uudestaan maitoa. Siitä nukkuikin melko rauhallisesti kahteentoista, jolloin alkoi tuttu tuttirumba, joka päättyi yhden aikaan, kun otin hänet rinnalle ja syötin. Jälleen kerran Poitsu jäi kainaloon nukkumaan. Ei siinä, ihanaahan se on nukkua pojan kanssa kylki kyljessä :). En edes oikeastaan muista, heräsikö kuinka paljon yöllä, olin kai itsekin niin sekaisin viime yön takia!

Päivän kohokohta: Täytyy sanoa, että olin itse jotenkin tosi stressaantunut koko päivän. Ehkä johtui myös siitä, että sen opuksen tiedoista "viisastuneena" kyttäsin kelloa koko päivän ja ajatuksen pyöri yksinomaan uniasioissa. Toisaalta tietty olin väsynytkin. Kohokohta on tietty, niinkuin aina Poitsu ja sen ihanan aurinkoinen hyväntuulisuus, sitä ei omakaan väsymys himmennä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti